Esplanadin puistossa aamulla varhain

Eilen tiistaina oli suuri päivä sillä minulla oli varattuna aika kampaajalle! Olin viimeksi käynyt kampaaja Kaisun luona Hiusmuotoilu Inochissa maaliskuun alkupuolella. Hiuslook á la Luolanainen oli saanut siis ihan rauhassa kasvaa yli kolme kuukautta! Normaalisti käyn Kaisun luona 4-5 viikon välein. Otsahiuksia olin useaan otteeseen lyhentänyt jo omatoimisesti kynsisaksilla, jotka koin kaikkein "vähiten vahingollisiksi" tukalleni. Minun hiukseni kasvavat aika hurjaa vauhtia joten myös niitä ikäviä harmaita hiuksia oli myös tullut esille tuskastuttavan paljon. Kiitos perimäni ja hiuslaatuni olen löytänyt ensimmäiset harmaat jo vajaa nelikymppisenä päästäni.

Olen nyt keväästä lähtien herännyt samaan aikaan kuin aurinko nousee ja valonmäärä lisääntyy. Eilenkin tassuttelin keittiöön vähän aamuneljän jälkeen keittelemään kahvia ja lukemaan Hesaria. Kun Minnie suvaitsi raotella luomiaan lähdimme aamulenkille kuuntelemaan lintujen valtaisaa kuoroa. Hetki vielä päivän uutisten parissa kahvikupin kera, minkä jälkeen suihkuun ja hyvissä ajoin ennen kello kuutta olin jo valmis lähtemään. Koska en ollut käynyt myöskään Helsingin keskustassa maaliskuun alun jälkeen ajattelin lähteä ennen kello 7 kampaaja-aikaa kurkistamaan ytimeen.

Auto parkkiin Etelä-Espan varrella ja kävelemään lempipuistoon eli Esplanadin puistoon. Olen kerran blogitaipaleeni alkuaikoina kirjoittanut Espan puistosta talviasussa. Olen aina rakastanut Espan puistoa ja siihen liittyy myös monia hauskoja muistoja, joita voit kurkistaa tuosta talvipostauksesta. Helsinkiä on vaikea kuvitella ilman Esplanadin puistoa. Puiston keskeinen sijainen ja pitkä historia ovat tehneet siitä rakastetun sekä myös kuuluisan paikan.

Koska olin Espan puistossa kello 6.15 sain kuljeskella siellä lähes yksinäni. Puistotyöntekijöitä oli päivän askareissaan mutta muutamaa satunnaista ohikulkijaa lukuunottamatta minulla oli puisto kokonaan itselläni. Aika luksusta olla yksin Espan puistossa, jonka paikan Helsingin pääarkkitehti Carl Ludvig Engel hahmotteli jo vuonna 1810 asemakaavaan. Kuten puiston nimi jo kertoo Esplanadi rajoittuu kahden puistokadun - Etelä- ja Pohjois-Esplanadin - väliin.

Espan puisto edustaa muotokieleltään hyvin arkkitehtonista muotopuutarhaa, jota puukujat reunustavat molemmin puolin. Espan leveä - ehkä vähän salimainenkin - puistovyöhyke on alunperin suunniteltu erottamaan hallinnollinen kaupunki eteläisestä puukaupungista. Helsinki oli vielä 1800-luvun alkupuolella hyvin erilainen kuin nykyään. Merenpuoleiseen puiston päätyyn rakennettiin Ravintola Kappeli eli Esplanadikappeli vuonna 1867.

Kappeli oli runoilijoiden, kirjailijoiden ja taiteilijoiden kantapaikka 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Myös muut tuon ajan suositut Espan puiston varrella olevat paikat Bronda ja Kämp vetivät kulttuuriväkeä istumaan pöytiensä ääreen. Brondan talo on jo purettu 1960-luvun vimmassa mutta sen paikalla olevassa uudessa talossa on nykyäänkin Ravintola Bronda. Theodor Höijerin 1887 suunnitteleman Hotel Kämpin talon kohtalo oli myös jäädä puskutraktorien alle. Armollisesti osia Espan puoleisesta julkisivusta rakennettiin Höijerin mallin mukaan uudisrakennuksen osaksi. Tuota 60-luvun vanhojen rakennusten purkuvimmaa on todella vaikea käsittää. Ehkä tästä aiheesta pitää joskus kirjoittaa ihan oma postaus.



Ravintola Kappelia vastapäätä oleva Espan lava on rakennettu vasta 1930-luvulla. Omat varhaisimmat muistoni liittyvät Espan lavan ohjelmaan ja musiikkiesityksiin Helsinki-päivinä, jolloin isotätimme Aili (isoäitimme sisko) vei minut katselemaan Espan meininkiä. Espan lavan ohjelmisto käynnistyy taas heinäkuussa.

Esplanadin puisto on perustamisestaan saakka ollut promenadi ja näyttäytymispaikka, jossa ollaan käyty kävelemässä ja "esittelemässä itseään". Johan paikan nimi promenadi kertoo, että "täällä suoritetaan ajanvietteeksi tai rentoutumiseksi tehtävää kevyehköä kävelyä".

Kun kävelee Espan puistossa ja katselee puiston ympärillä olevia taloja näkee todella upeaa arkkitehtuuria. Minulle tulee rakennuksista aina mieleen, että voisin olla vaikka Pariisissa maisemien perusteella. Pohjois-Espan vanhimmat mannermaiset asuin- ja liikerakennukset ovat uusrenessanssirakentamisen ajalta. Grönqvistin talo (joka näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa) on ihan huikea. Jos joskus on mahdollista kurkata talon rappukäytäviin tulee yllättymään miten kauniita ne ovat. Eteläespan alkuperäistä rakennuskantaa edustaa nykyään enää entinen kenraalikuvernöörin talo eli nykyinen valtioneuvoston juhlahuoneisto.

Espan puistosta löytyy neljä historiallista kioskia. Eteläespan puolella kioskit ovat puurakenteisia ja hyvin koristeellisia kioskeja vuosilta 1893 ja 1909. Pohjoisespan puolella kioskit ovat puolestaan puhdasta funkistyyliä eli niitä ihania "lankarullakioskeja", joita löytyy muitakin Helsingin kaupunkikuvasta funkisajalta. Patsaita Espan puistossa on monia vaikka monet varmasti muistavatkin parhaiten kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin patsaan puiston keskiosasta. Runebergin patsas oli aikoinaan ensimmäinen julkinen muistomerkki Helsingissä. Espan lavan molemminpuolin ovat pienet vesialtaat, joista puolestaan löytyy kuvanveistäjä Viktor Janssonin (kirjailija Tove Janssonin isä) sympaattisen herkät patsaat.

Espan puisto rajautuu Mannerheimintien puolelta Ravintola Teatterin ja Svenska Teaternin rakennukseen. Tämän rakennuksen pelkistetty ulkokuori ja koristeellinen sisäosa ovat jännä sekoitus vanhaa ja uudempaa arkkitehtuuria. Teatterirakennus on ehtinyt historiansa aikana palaa jo kertaalleen ja sitä on modernisoitua ulkoapäin samalla laajentaen taloa arkkitehtien Eero Saarisen ja Jarl Eklundin johdolla. Jos et koskaan ole käynyt katsomassa teatteria tässä talossa niin lämmin suositus.

Minun aamuisen Espan vierailun kruunasi hauska meriharakka pariskunta, jonka touhuja sain kiertelyni lomassa seurata. Tämä oranssi nokkainen ulkoluotojen kahlaaja on muuttumassa kaupunkilinnuksi. Meriharakat pesivätkin nykyään urbaanisti rakennusten tasakatoilla. Ehkä tälläkin pariskunnalla oli pesä jossain lähistöllä. Meriharakat liikkuvat aina pareittain ja ennenkuin näet lintuja kuulet jo niiden raikuvan kovan ja kimeän "piik" -ääneen. Meriharakoita oli kiva seurata niiden "käydessä vuoropuhelua" keskenään Espan käytävillä. Näistä veikeistä linnuista minulle tuli mieleen myös Pirkon ja Lassen pitämä  Meriharakat blogi, joka kannattaa ottaa seurantaa jos matkustaminen ja kulttuuri kiinnostaa.

Minun aamuhetkeni oli päättymässä Espan puistossa ja siirryin seuraavaksi muuttumaan taas takaisin ihmiseksi Kaisun käsittelyssä Hiusmuotoilu Inonchin tuoliin. Jännä juttu miten pitkän lockdown ajan jälkeen parituntinen kampaajankäynti tuntuu upealta luksukselta. Muutenkin tämän pandemiakevään jälkeen on alkanut arvostaa tuikitavallisia asioita ihan eri tavalla kuin ennen koronaa.

Jaa kanssani joku oma muistosi Espan puistosta! 

Olisi hauska kuulla mitä te olette nähneet tai kokeneet suosikkipuistossani. 

Mukavaa päivää kaikille ♥