kesäkuuta 29, 2020

Espadrillokset ovat muotia vuodesta toiseen


Meillä jokaisella on varmasti ollut joskus espadrillokset! Siis sellaiset matalat narupohjalla varustetut kangaspäällysteiset kesäkengät, jotka on äärimmäisen helppo sujauttaa jalkaan kesämenoissa. Ja mikä parasta espadrilloksissa kulkiessa tuntuu siltä kuin olisi paljain jaloin tai ilman kenkiä kokonaan. Espadrillokset ovat kevyet kesäjalkineet, jotka menevät matkalaukussa pieneen tilaan.

Lakatut kesävarpaamme ovat saattaneet myös pilkottaa kiilakorollisista espadrilloksista, jotka ovat heti jo naisellisemmat ja kesämekkojen kanssa se viimeinen piste iin päällä! Mutta moniko meistä on miettinyt työntäessään varpaitaan espadrillokseen, että aikoinaan nämä jalkineet on kehitetty ihan erilaiseen tarkoitukseen.


Espadrillosten nimi juontaa juurensa kengän pohjassa käytettävään materiaaliin eli espartohöyhenheinään. Heinää kutsutaan myös espartoheinäksi, alfaheinäksi ja halfaheinäksi. Latinaksi heinän nimi on Stipa tenacissima ja tämä heinä kasvaa 40-70cm korkeaksi.  Espartoheinää kasvaa luonnonvaraisesti sekä Pohjois-Afrikassa että Espanjan eteläosissa. Suomessa espartoheinään voi törmätä puutarhassa koristekasvina istuksissa.

Espartoheinästä tehdään köysiä, punotaan koreja, valmistetaan erittäin hyvälaatuista paperia ja sitä käytetään myös espadrillosten pohjamateriaalina.


Narupohjaisten espadrilloskenkien historia alkaa jo 1200-luvulta. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että jo 4000 vuotta sitten olisi käytetty hyvin samanlaisia jalkineita kuin nykypäivän espadrillokset. Vanhoista kaivauksista tehdyt löydöt tukevat viitteitä näistä "varhaisista esilöydöksistä". Espadrillokset ovat tyypillisiä Katalonian alueella ja nimenomaan Baskimaalle. On sanottu, että espadrillokset syntyivät kun baskit hiipivät keinotekoisena pitämänsä Espanjan ja Ranskan välisen rajan yli tapaamaan sukulaisiaan ja ystäviään. Jalkineet olivat riittävän kevyet eikä niistä lähtenyt kävellessä mitään ääniä luvattomassa rajanylityksessä.

Baskit kuuluvat Euroopan vanhimpiin kansoihin ja he elävät Biskajanlahden pohjukan Baskimaassa Espanjan ja Ranskan rajan molemmin puolin. Baskit puhuvat omaa baskin kieltään, jolla ei ole tunnettuja sukulaiskieliä. Baskit ovat pyrkineet Katalonian tavoin irti Espanjasta jo vuosia.

Eduardo Zamacois (1842-1871) on maalannut taulun lapsista, jotka leikkivät härkätaistelua. Keskimmäisellä pojalla on jalassaan espadrillokset. 

Lauren Bacall, Grace Kelly, Audrey Hepburn, Gary Grant, Sophia Loren 

Toisen maailmansodan jälkeen näistä tavallista työläisten kesäkengistä tuli yhtäkkiä todella suosittuja myös kuuluisuuksien, filmitähtien ja näyttelijöiden keskuudessa. Kenkien unisexmalli nähtiin Lauren Bacallin, Grace Kellyn, Audrey Hepburnin, John Waynen, Humphrey Bogartin ja Gary Grantin jaloissa lukuisissa lehtikuvissa. Jopa tuleva Yhdysvaltojen presidentti J.F. Kennedy oli viettämässä kesälomaansa espadrillokset jalassa. Muistan, että myös legendaarisen James Bondin jalassa olisin myös nähnyt espadrillokset jossain 007 elokuvassa. Ehkä tämän ympäriinsä levinneen boomin esikuvina toimivat espanjalaiset taidemaalarit Pablo Picasso ja Salvador Dali espadrilloksissaan. Joka tapauksessa yhtäkkiä tuikitavalliset ja halvat kesällä pidettävät arkikengät olivat kuuminta hottia joka puolella maailmaa. 

Salvador Dali

John Wayne


Hyvin yksinkertaisista mutta kertakaikkisen nerokkaasti käsityönä valmistetuista kengistä tuli todella suosittuja. Löysin netistä italialaisen Toni Ponsin tehtaan kotisivut, josta voitte kurkistaa videon siitä miten jännästi tuo espadrilloksen pohja itseasiassa tehdään. Kenkiin lisättiin myöhemmin kumipohja parantamaan kenkien kestävyyttä. Espadrillosten valmistaminen on edelleen hyvin pitkälle käsityötä.



SS2020 Espadrillokset 

Jännä ilmiö on myös se, että maailman isot muotitalot alkoivat myös valmistaa näitä "työläiskenkiä". Kengistä on tehty vuosien saatossa monia erilaisia variaatioita ja lisätty mm. kiilakorko tekemään kengistä naisellisemmat. Silti isot muotitalot ovat säilyttäneet espadrillosten perinteiset tunnusmerkit eli narupohjan ja "käsinommellut tikkipistot" kengissään. Toki yhtiöiden logoja, koristekiviä, helmiä ja pompomeja on nähty espadrilloksissa eri vuosina. Myös platform pohjaa ovat muutamat suunnittelijat suosineet omissa malleissaan. Stella McCartney on lisännyt narupohjan alle vielä korkeamman kumipohjan. 

Gucci

Miu miu

Louis Vuitton

Dolce & Gabbana

Ted Baker

Karl Lagerfelt

Chanel

Stella McCartney

Löytyykö sinun kesäkenkiesi joukosta espadrillokset? Jos sinulla on muisto liittyen espadrilloksiin tai vaikka niiden hankkimiseen joltain kesälomareissulta jaa se kommenttikenttään. Minulla on omassa kenkäkaapissani useampia versiota espadrilloksia sekä matalina että korollisina versioina. Pidän kenkien keveydestä sekä myös tästä tarinasta niiden takana. 

Mukavaa uutta kesäviikkoa kaikille. Jos viime viikolla saatiin nauttia 
helteestä niin nyt tulee sitten vaihteeksi sadetta. 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä. 


kesäkuuta 27, 2020

Silja Serenade vie minilomalle Riikaan joka toinen päivä


Lähes vuosi sitten kesäkuun 30.päivänä nousin Länsiterminaalissa Silja Europa -laivaan ja matkustin Latviaan "Päivä Riiassa" -risteilylle. Vaikka olin käynyt Riiassa useita kertoja aiemminkin halusin kokea miltä tuntuisi vaihteeksi risteillä "Baltian Pariisiin" viettämään pieni miniloma. Erittäin antoisa, rentouttava ja mieleenpainuva reissu siitä tulikin. Sopivasti kulttuuria, riittävästi arkkitehtuuria ja historiaa, hyvää ruokaa sekä kohtuudella herkkuja, reilusti askeleita ja vanhan hansakaupungin tunnelmaa. Niin paljon ehdin nähdä ja kokea, että palatessani 2.7. takaisin Helsinkiin tuntui kuin olisin ollut poissa paljon pidemmän ajan.


Viime kesänä Riian erikoisristeilyitä järjestettiin vain kolme. Mutta nyt kuluvana kesänä on Riikaan mahdollisista matkata paljon useammin. Eilen 26.kesäkuuta Silja Serenade aloitti ensimmäisen tämän kesän risteilyn kohden Latviaa. Silja Serenaden kyydissä on mahdollista matkata suoraan Helsingistä Riikaan joka toinen päivä 26.6. - 15.8.2020 ja 17.8. - 29.8.2020 maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Tarkemmin risteilyaikataulusta voit lukea tästä.


Laivalla on mahdollista nauttia vaikkapa herkullista italialaista ruokaa Tavolà Ristorante Italianossa, jossa annoksia voi tilata myös jaettavaksi perheen tai ystävien kesken. Minä voisin suurena italialaisen ruoan ystävänä syödä Tavolassa vaikka kaikki ateriani. Toki muitakin vaihtoehtoja löytyy ja halutessaan voi nauttia vaikka Bon Vivant fine dining -ravintolassa illallisensa viinisuositusten kera. Totta kai se perinteinen Grande Buffet on myös houkutteleva vaihtoehto "jos haluaa syödä vähän kaikkea hyvää".

Poikkeuksellinen kevät on tuonut myös laivalle uusia asioita liittyen mm. turvaväleihin ja ihmismääriin. Tästä voit lukea tarkemmin mitä toimenpiteitä on tehty, jotta taataan matkustajien hyvinvointi, turvallisuus ja matkakokemus säilyy edelleen parhaana mahdollisena kokemuksena.

"Matkustajamääriä on pienennetty, ravintoloissa ja kaupoissa on kapasiteettirajoituksia ja ohjelma- ja viihdetarjonta on suunniteltu siten, että jokaiselle löytyy jotain - sopivan etäisyyden päästä toisistaan."


Riiassa on mahdollista päivän aikana osallistua järjestetyille retkille tai viettää aikaa itsekseen. Voit osallistua suomeksi opastetulle kaupunkikierrokselle, josta osa tehdään bussilla ja osa kävellen. Myös Baltian suurimpaan ja vanhimpaan Riian eläintarhaan on mahdollista tehdä retki eläinten pariin. Mikäli hiekkaranta ja meri kiehtoo kannattaa osallistua Jurmala retkelle. Hiekkarantansa lisäksi Jurmala on kuuluisa upeista huviloistaan.

Jos haluaa viettää aikaa Riiassa ihan itsekseen päivän aikana minä keräsin tähän vinkkejä mitä voi tehdä ja missä kuljeskella. Riiasta ei turhaan sanota, että se on "Baltian Pikku-Pariisi". Itämeren Daugava-joen suulle perustetussa kaupungissa on todella paljon ainutlaatuista arkkitehtuuria, joka kertoo kaupungin pitkästä historiasta keskiajalta art nouveu -kauden kautta aina nykypäivään saakka.  Riian vanhat korttelit pääsivät jo 1997 Unescon maailmanperintölistalle.

Itse olen sitä mitä, että Riiasta saa kaikkein parhaiten irti kävelemällä siellä ja varustautumalla hyvillä kengillä. Kaupungissa on nimittäin todella paljon mukulakiviä. Tässä Marjon matkassa -vinkkejä Riikaan päivän minilomalle.

Mustapäiden talo, Ratslaukums 7


Mystiseltä kuullostava Mustapäiden veljeskunta oli Liivinmaalla 1300-luvulta lähtien toiminut naimattomien kauppiaiden muodostama veljeskunta. Veljeskunta oli hyvin ainutlaatuinen kauppaseuran ja puolustusliiton yhdistelmä. 

Alkuperäinen Mustapäiden veljeskunnan goottilaista arkkitehtuuria edustava rakennus tuhoutui II maailmansodan aikana vuonna 1941 lähes kokonaan. Kun Latvia itsenäistyi niin 1990-luvulla tämä upea talokaunotar rakennettiin kuitenkin uudelleen Riian Raatihuoneen aukiolle kunnioittamaan kaupungin 800-vuotisjuhlaa. Talo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja itsekin vierailin siellä sisällä viime kesänä ensimmäistä kertaa. Tästä pääset kurkistamaan taloon sisälle tarkemmin.

Modes Muzejs muotimuseo, Grecinieku iela 24-1


Muotikeräilijä Alexandre Vassiliev säätiön museoon Modes Muzejs päädyin viime kesänä sattumalta. Alunperin suunniteltu Art Nouveau -museo oli suljettu maanantai päivänä joten suuntasin Siljan laivalla olleen paikallisoppaan innostamana tähän muotimuseoon. Äärimmäisen mielenkiintoinen museo, jossa voi tutustua pysyväisnäyttelyiden lisäksi vaihtuviin teemanäyttelyihin. Tästä voit kurkistaa minun vierailuuni siellä vuosi sitten.

Latvian miehitysmuseo, Raia bulvaris 7


Latvian miehitysmuseossa oli viime kesänä mittava peruskorjaus, joten en päässyt vierailemaan siellä. Museo on kotisivujensa mukaan avannut nyt kesäkuussa ovensa. Museon ulkonäkö on todella karu verrattuna sitä ympäröiviin rakennuksiin mutta niin on sen kertomat tarinatkin. Latvia oli miehitetty maa 1940-1991. Ensin Neuvostoliitto otti maan haltuunsa 1940 kunnes menetti sen Natsi-Saksalle. II-maailmansodan jälkeen maa oli yksi neuvostovaltio siihen saakka kunnes Neuvostoliitto hajosi ja Latvia itsenäistyi. Täällä haluan käydä seuraavalla Riika vierailulla ehdottomasti. 

Latvian miehitysmuseon takana Miehitysaukiolla on neuvostovallan aikainen patsas kiväärimiehistä.


Kissatalo, Meistaru iela 10/12


Kissatalo on ihan varmasti yksi Riian tunnetuimmista ja valokuvatuimmista art nouveau -taloista. Talo löytyy vanhasta kaupungista eikä tunnetulta art nouveau -taloalueelta. Kissatalon suunnitteli arkkitehti Friedrich Sheffel 1909. Talo on saanut nimensä kahdesta mustasta kissasta, jotka löytyvät talon katolta. Tarinan mukaan rikasta kauppiasta, joka talon rakennutti ei hyväksytty mukaan Suureen kiltaan, jonka talo sijaitsi kadun toisella puolella. Kauppias suuttui tästä ja kostoksi hän olisi asennuttanut kaksi, hännät ylhäällä takapuoltaan näyttävää, vihaista kissaa taloa kohden. Kauppias pääsi kuin pääsikin kiltaan mutta kissat löytyvät talon katolta edelleen.

Kissatalon vieressä olevalta aukiolta löytyy lukuisia viehättäviä ruokapaikkoja jos nälkä sattuu yllättämään kaupunkikierroksella. Aukiolla on myös Rockabilly House niminen paikka, jossa soitetaan siis rockabillya ja somisteena ulkobaarissa on vanhoja 50-luvun autoja. Livebändejä aina iltaisin joten täällä myös tanssitaan ja helmat heiluvat!


Kolme veljestä, Maza Pils iela 17


Koska Tallinnasta löytyy Three Sisters/Kolme sisarta talorypäs on Riikassa puolestaan Three Brothers/Kolme veljestä talokokonaisuus. Riian kolme vanhinta taloa on nimetty hauskasti "veljeksiksi". Vierekkäin rakennetut talot on tehty kuitenkin eri vuosisadoilla eli 1400-, 1600- ja 1700 -luvuilla.

Vanhin taloista on kuvassa oikealla. Talon edessä näkyy edelleen tolpissa vaakunat, jotka toimivat ennen aikaan postiosoitteena. Rakennuksen hassun pienet ikkunat selittyvät sillä, että kaupunki otti käyttöön näihin aikoihin uuden veron eli "valon käyttö veron". Jos kaupungilta otettiin auringonvaloa sisätiloihin tuli siitä myös maksaa korvausta.

Keskimmäisen talon oven ympärille on latinalainen teksti "Soli Deo Gloria!" eli "Vain Jumalan kunniaksi." Vasemman puoleinen talo on nuorin veljeksistä ja se on myös pienin.

Vuonna 1957 kunnostusöiden yhteydessä nämä kolme taloa yhdistettiin yhdeksi ja paikassa on nyt Latvian arkkitehtuurimuseo ja Kansallisen kultturiomaisuuden virasto.

Ruutitorni, Smilsu iela 20


Riian kaupungin sydämessä seisoo pyöreä punatiilinen Ruutitorni, jota alunperin kutsuttiin Hiekkatorniksi. Tällä samalla paikalla on 1000 vuotta sitten ollut puinen linnoitus. 1200-luvulla rakennettiin Riian piispanlinna ja Kalpaveljesten ritarikunnan linnoitus entisen puisen linnoituksen paikalle. Näihin aikoihin Ruutitorni oli Riian korkein rakennus ja sen tehtävä oli suojella kaupunkia myös meren puolelta. Ruutitorni oli alkujaan yksi 25:stä linnoituksen tornista. Nykyään tornissa on Latvian sotamuseo, mutta torni on aikoinaan toiminut myös vankilana ja kidutuskammiona.

Ruotsalainen portti, Torna iela 11


Ruotsalainen portti, Zviedru varti, on ainoa säilynyt osa vanhasta Riian kaupunginmuurista, joka suojasi kaupunkia aikoinaan hyökkäyksiltä. Kun ruotsalaiset miehittivät Riian vuonna 1698 rakennettiin myös portti muuriin helpottamaan läpikulkemista. Tarinan mukaan latvialainen nainen ja ruotsalainen sotilas rakastuivat toisiinsa sodan aikana ja he kulkivat muurin läpi käyttäen tätä porttia. Huonostihan tässä kävi ja tytön jäätyä kiinni hänet on tarun mukaan haudattu portin muuriin elävältä.

Jaakobin kasarmit, Torna iela 4


Jaakobin kasarmit ovat 1700-luvulla rakennettuja sotilaskäytössä olleita rakennuksia. Talot olivat vielä 1990-luvulle saakka armeijan käytössä. Rakennuskompleksi on peräti 230 metriä pitkä ja nykyään sinne on sijoitettu erilaisia käsityöläisten puoteja ja pikku liikkeitä. Kasarmeista löytyy myös ravintoloita ja kahviloita, joissa voi istua lepuuttamassa jalkojaan ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä.


Riian puistot


Riika on täynnä hurmaavia puistoja, joihin on mukava mennä kävelemään mukulakivikatujen jälkeen. Puistot sijoittuvat vanhankaupungin ja keskustan uuden puolen välille. Bastejkalns-, Kronvalda- ja Esplanadin puistot ovat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Puistoista löytyy mielenkiintoisia patsaita, kauniita kukkaistutuksia, pieniä huvimajoja ja penkkejä, joissa voisi hetken hengähtää varjossa.

Kanaalissa liikutaan polkuveneillä, veneillä ja myös SUP-laudoilla. Unohdin ottaa valokuvan niistä lukuisista lukoista, jotka koristavat siltoja. Perinne kiinnittää rakkauslukko sillankaiteeseen symboloi avioparin ikuista onnea. Lukon avain kuuluu heittää jokeen. Yksi sillankaide näytti jo uhkaavan painavalta lukkoineen...


"Georg ja Cecile Armitstead koiransa kanssa -patsas" löytyy myös puistoalueelta. Georg Armitstead oli insinööri ja Riikan kaupungin neljäs pormestari. Armitsteadin aikana pikkuinen Riika muuttui suureksi kaupungiksi. Riikaan rakennettiin 13 koulua, kolme sairaalaa, Kansallismuseo, eläintarha, kirjastoja ja kahviloita. Teollisuus ja kaupankäynti myös kehittyivät huomattavasti.


Art Nouveau / Jugend talot


Riian keskustan rakennuksista yli kolmasosa on jugend- ja art nouveau-tyyliä. Olen jostain lukenut, että Riiassa olisi noin 800 jugend/art nouveau taloa. Koska itse ole suuri arkkitehtuurin fani näiden talojen kauneus, koristeellisuus ja ainutlaatuisuus saa minut kerta toisensa jälkeen palaamaan Riikaan. Alberta iela ja Elizabetes iela kadut ovat kaupungissa pyhiinvaelluskohteitani, joita en koskaan jätä käymättä. Alberta ielalta löytyy myös Jugend-museo. Tähän aiheeseen palataan vielä myöhemmin omassa postauksessa koska kuvia tästä kauneudesta ja taloista minulla on paljon!



Kristuksen syntymän katedraali, Brivibas bulvaris 23


Riiassa on paljon kauniita kirkkoja. Viime kesän Riian reissullani en valitettavasti enää ehtinyt sisälle yhteenkään kirkkoon mutta tätä ortodoksista Kristuksen syntymän katedraalia muistin sentään kuvata edes ulkoapäin. Katedraalin kullatut sipulitornit toimivat muuten hyvänä maamerkkinä kun liikut puistoalueella sillä rakennus sijaitsee Esplanadi -puistossa.

Katedraalin viralliset avajaiset pidettiin 1884 ja uusbysanttilainen rakennus oli ennen ensimmäistä maailmansotaa Riian kallein rakennus. 1960-luvulla neuvostovallan aikana katedraalin käyttötarkoitusta muutettiin ja siellä sijaitsi Tiedetalo sekä planetaario. Samalla myös kattofreskot tuhottiin ja kellot sulatettiin. Kun Latvia itsenäistyi rakennus palautettiin taas katedraaliksi, jonka restaurointi aloitettiin 1990-luvun lopulla.

Vapauden muistomerkki, Central District


Vapauden muistomerkki, Brivibas piemineklis tunnetaan myös kansansuussa nimellä Milda. Muistomerkki kunnioittaa Latvian vapaussodan (1918-1920) kaatuneita. Vapauden muistomerkki pystytettiin 1935 ja se peräti 42 metriä korkea. Muistomerkki on tehty graniitista, travertiinistä ja kuparista. Veistokset ja korkokuvat muistomerkissä kuvaavat Latvian kulttuuria ja historiaa. Teoksen yläosassa on vapaudenjumalatar Milda, joka pitelee päänsä yläpuolella kolmea tähteä, jotka kuvaavat Latvian eri alueita.

Kerran Riiassa ollessani oli muistomerkin ympärille laskettu tuhansittain kukkasia. Otin kuviakin tästä kukkamerestä mutta eipä niitä nyt löytynyt kun etsin mistään. Itselleni jäi silloin epäselväksi mitä Riiassa juhlittiin mutta ihmisiä oli paljon kokoontunut Mildan ympärille ja tunnelma oli harras.


Latvian kansallisooppera, Aspazijas bulvaris 3


Latvian kansallisoopperan kaunis uusklassistyylinen oopperatalo valmistui vuonna 1863 alunperin Riian saksalaiseksi teatteriksi. Rakennus raunioitui tulipalossa vuonna 1882 mutta se rakennettiin uudelleen alkuperäiseen asuunsa 1887. Olen haaveillut jo vuosia, että joskus käyn talossa joko oopperassa tai baletissa kun vierailen Riiassa. Olen nyt vain nenä kiinni oven lasissa yrittänyt tiirailla kauniiseen taloon sisälle.

Galerija Centrs, Audeju iela 16


Riiassa on paljon pieniä hurmaavia puoteja ja liikkeitä mutta jos haluat mennä paikkaan, jossa "löytyy paljon saman katon alta" suosittelen Galerija Centrs "ostoskeskusta". Olen käynyt täällä lukemattomia kertoja alakerrassa sijaitsevan cafe-konditorion takia ja samalla kierrellyt myös itse kauppakeskusta. Ketjuliikkeitäkin tilasta löytyy mutta myös paljon paikallisia putiikkeja ja yläkerroksissa myös design- ja muotoilualan yrityksiä Latviasta. Olen ostanut täällä joskus hauskoja huovutettuja pikkueläimiä, joita olen antanut kummilapsille lahjaksi.

Sala kafe, Galerija Centrs 



Sala kafe on kahvila-konditorio, johon haluan aina palata Riiassa. Paikka siis sijaitsee Galerija Centrs ostoskeskuksen 1.kerroksessa ja se ei ole kovin suuri. Sisustus on jännän "punainen" ja paikka on hyvin intiimi juuri pienen kokonsa takia. Vaikka ollaan ostoskeskuksessa täällä saa istua rauhassa. Kahvilan leivonnaiset vievät kielen mennessään. Viime kesän reissulta toin täältä myös herkkuja kotiin. Leivosten ja kakkujen hinnat ovat todella edullisia ja valikoima on äärimmäisen laaja.







Riika on äärimmäisen kaunis kaupunki, joka tarjoaa paljon katsottavaa ja koettavaa. Suosittelen lämmöllä Riian miniristelyä, jossa voi kätevästi yhdistää laivamatkan, kaupunkikierroksen, shoppailut ja hyvästä ruoasta nauttimisen. 








kesäkuuta 24, 2020

Esplanadin puistossa aamulla varhain


Eilen tiistaina oli suuri päivä sillä minulla oli varattuna aika kampaajalle! Olin viimeksi käynyt kampaaja Kaisun luona Hiusmuotoilu Inochissa maaliskuun alkupuolella. Hiuslook á la Luolanainen oli saanut siis ihan rauhassa kasvaa yli kolme kuukautta! Normaalisti käyn Kaisun luona 4-5 viikon välein. Otsahiuksia olin useaan otteeseen lyhentänyt jo omatoimisesti kynsisaksilla, jotka koin kaikkein "vähiten vahingollisiksi" tukalleni. Minun hiukseni kasvavat aika hurjaa vauhtia joten myös niitä ikäviä harmaita hiuksia oli myös tullut esille tuskastuttavan paljon. Kiitos perimäni ja hiuslaatuni olen löytänyt ensimmäiset harmaat jo vajaa nelikymppisenä päästäni.


Olen nyt keväästä lähtien herännyt samaan aikaan kuin aurinko nousee ja valonmäärä lisääntyy. Eilenkin tassuttelin keittiöön vähän aamuneljän jälkeen keittelemään kahvia ja lukemaan Hesaria. Kun Minnie suvaitsi raotella luomiaan lähdimme aamulenkille kuuntelemaan lintujen valtaisaa kuoroa. Hetki vielä päivän uutisten parissa kahvikupin kera, minkä jälkeen suihkuun ja hyvissä ajoin ennen kello kuutta olin jo valmis lähtemään. Koska en ollut käynyt myöskään Helsingin keskustassa maaliskuun alun jälkeen ajattelin lähteä ennen kello 7 kampaaja-aikaa kurkistamaan ytimeen.


Auto parkkiin Etelä-Espan varrella ja kävelemään lempipuistoon eli Esplanadin puistoon. Olen kerran blogitaipaleeni alkuaikoina kirjoittanut Espan puistosta talviasussa. Olen aina rakastanut Espan puistoa ja siihen liittyy myös monia hauskoja muistoja, joita voit kurkistaa tuosta talvipostauksesta. Helsinkiä on vaikea kuvitella ilman Esplanadin puistoa. Puiston keskeinen sijainen ja pitkä historia ovat tehneet siitä rakastetun sekä myös kuuluisan paikan.


Koska olin Espan puistossa kello 6.15 sain kuljeskella siellä lähes yksinäni. Puistotyöntekijöitä oli päivän askareissaan mutta muutamaa satunnaista ohikulkijaa lukuunottamatta minulla oli puisto kokonaan itselläni. Aika luksusta olla yksin Espan puistossa, jonka paikan Helsingin pääarkkitehti Carl Ludvig Engel hahmotteli jo vuonna 1810 asemakaavaan. Kuten puiston nimi jo kertoo Esplanadi rajoittuu kahden puistokadun - Etelä- ja Pohjois-Esplanadin - väliin.


Espan puisto edustaa muotokieleltään hyvin arkkitehtonista muotopuutarhaa, jota puukujat reunustavat molemmin puolin. Espan leveä - ehkä vähän salimainenkin - puistovyöhyke on alunperin suunniteltu erottamaan hallinnollinen kaupunki eteläisestä puukaupungista. Helsinki oli vielä 1800-luvun alkupuolella hyvin erilainen kuin nykyään. Merenpuoleiseen puiston päätyyn rakennettiin Ravintola Kappeli eli Esplanadikappeli vuonna 1867.


Kappeli oli runoilijoiden, kirjailijoiden ja taiteilijoiden kantapaikka 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Myös muut tuon ajan suositut Espan puiston varrella olevat paikat Bronda ja Kämp vetivät kulttuuriväkeä istumaan pöytiensä ääreen. Brondan talo on jo purettu 1960-luvun vimmassa mutta sen paikalla olevassa uudessa talossa on nykyäänkin Ravintola Bronda. Theodor Höijerin 1887 suunnitteleman Hotel Kämpin talon kohtalo oli myös jäädä puskutraktorien alle. Armollisesti osia Espan puoleisesta julkisivusta rakennettiin Höijerin mallin mukaan uudisrakennuksen osaksi. Tuota 60-luvun vanhojen rakennusten purkuvimmaa on todella vaikea käsittää. Ehkä tästä aiheesta pitää joskus kirjoittaa ihan oma postaus.



Ravintola Kappelia vastapäätä oleva Espan lava on rakennettu vasta 1930-luvulla. Omat varhaisimmat muistoni liittyvät Espan lavan ohjelmaan ja musiikkiesityksiin Helsinki-päivinä, jolloin isotätimme Aili (isoäitimme sisko) vei minut katselemaan Espan meininkiä. Espan lavan ohjelmisto käynnistyy taas heinäkuussa.

Esplanadin puisto on perustamisestaan saakka ollut promenadi ja näyttäytymispaikka, jossa ollaan käyty kävelemässä ja "esittelemässä itseään". Johan paikan nimi promenadi kertoo, että "täällä suoritetaan ajanvietteeksi tai rentoutumiseksi tehtävää kevyehköä kävelyä".


Kun kävelee Espan puistossa ja katselee puiston ympärillä olevia taloja näkee todella upeaa arkkitehtuuria. Minulle tulee rakennuksista aina mieleen, että voisin olla vaikka Pariisissa maisemien perusteella. Pohjois-Espan vanhimmat mannermaiset asuin- ja liikerakennukset ovat uusrenessanssirakentamisen ajalta. Grönqvistin talo (joka näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa) on ihan huikea. Jos joskus on mahdollista kurkata talon rappukäytäviin tulee yllättymään miten kauniita ne ovat. Eteläespan alkuperäistä rakennuskantaa edustaa nykyään enää entinen kenraalikuvernöörin talo eli nykyinen valtioneuvoston juhlahuoneisto.



Espan puistosta löytyy neljä historiallista kioskia. Eteläespan puolella kioskit ovat puurakenteisia ja hyvin koristeellisia kioskeja vuosilta 1893 ja 1909. Pohjoisespan puolella kioskit ovat puolestaan puhdasta funkistyyliä eli niitä ihania "lankarullakioskeja", joita löytyy muitakin Helsingin kaupunkikuvasta funkisajalta. Patsaita Espan puistossa on monia vaikka monet varmasti muistavatkin parhaiten kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin patsaan puiston keskiosasta. Runebergin patsas oli aikoinaan ensimmäinen julkinen muistomerkki Helsingissä. Espan lavan molemminpuolin ovat pienet vesialtaat, joista puolestaan löytyy kuvanveistäjä Viktor Janssonin (kirjailija Tove Janssonin isä) sympaattisen herkät patsaat.


Espan puisto rajautuu Mannerheimintien puolelta Ravintola Teatterin ja Svenska Teaternin rakennukseen. Tämän rakennuksen pelkistetty ulkokuori ja koristeellinen sisäosa ovat jännä sekoitus vanhaa ja uudempaa arkkitehtuuria. Teatterirakennus on ehtinyt historiansa aikana palaa jo kertaalleen ja sitä on modernisoitua ulkoapäin samalla laajentaen taloa arkkitehtien Eero Saarisen ja Jarl Eklundin johdolla. Jos et koskaan ole käynyt katsomassa teatteria tässä talossa niin lämmin suositus.


Minun aamuisen Espan vierailun kruunasi hauska meriharakka pariskunta, jonka touhuja sain kiertelyni lomassa seurata. Tämä oranssi nokkainen ulkoluotojen kahlaaja on muuttumassa kaupunkilinnuksi. Meriharakat pesivätkin nykyään urbaanisti rakennusten tasakatoilla. Ehkä tälläkin pariskunnalla oli pesä jossain lähistöllä. Meriharakat liikkuvat aina pareittain ja ennenkuin näet lintuja kuulet jo niiden raikuvan kovan ja kimeän "piik" -ääneen. Meriharakoita oli kiva seurata niiden "käydessä vuoropuhelua" keskenään Espan käytävillä. Näistä veikeistä linnuista minulle tuli mieleen myös Pirkon ja Lassen pitämä  Meriharakat blogi, joka kannattaa ottaa seurantaa jos matkustaminen ja kulttuuri kiinnostaa.

Minun aamuhetkeni oli päättymässä Espan puistossa ja siirryin seuraavaksi muuttumaan taas takaisin ihmiseksi Kaisun käsittelyssä Hiusmuotoilu Inonchin tuoliin. Jännä juttu miten pitkän lockdown ajan jälkeen parituntinen kampaajankäynti tuntuu upealta luksukselta. Muutenkin tämän pandemiakevään jälkeen on alkanut arvostaa tuikitavallisia asioita ihan eri tavalla kuin ennen koronaa.

Jaa kanssani joku oma muistosi Espan puistosta! 
Olisi hauska kuulla mitä te olette nähneet tai kokeneet suosikkipuistossani. 
Mukavaa päivää kaikille ♥