Omenapuiden kukkiessa

Toukokuun viimeiset päivät ovat käsillä. Huomenna koulut sulkevat ovensa ja oppilaat kirmaavat ansaitusti kesälaitumille. Poikkeuksellinen koronakevät vaihtuu koronakesäksi. Perinteiset kevätjuhlat ja suvivirsi eivät valitettavasti tänä keväänä toteudu. Ylioppilasjuhlat ja muutkin valmistujaiset siirtyvät elokuulle. Kesälomakausi starttaa kesäkuun alusta ja helteetkin näyttävät hellivän lomailijoita. Omenapuut ovat juuri puhjenneet kukkaan ja kaikkialla vihertää. Tapahtui aivan kuten italialaisen Irene Vellan maaliskuussa kirjoittaman runon viimeisessä säkeessä (suomennos Iida Riekko).

"Ja silloin saapui kesä.

Koska kevät ei tiennyt sitä

ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.

Huolimatta taudista.

Huolimatta pelosta.

Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä

ja opetti meille kaikille elämän voiman."

- Irene Vella -

Olen aina liikkunut luonnossa ja nauttinut siitä. Tänä koronakeväänä olen vieläkin enemmän huomannut jokaisella aistillani mitä kaikkea luonnossa tapahtuu lyhyen ajan sisällä kevätkuukausina. Luonto, metsä ja merenranta ovat olleet kuin turvapaikkoja, joissa on voinut hengähtää vapaasti taudin jyllätessä. Minnie on pitänyt myös huolen siitä, että emäntä on ulkoillut ihan päivittäin säästä riippumatta. Nyt kun ilmat ovat lämmenneet ovat meidän lenkkimme vieläkin pidentyneet.

Kun koronakevät alkoi en ollut vielä pitänyt talvilomaani ja se ikäänkuin "jäi roikkumaan". Olen nyt ollut joka viikko perjantaisin "talvilomapäivällä" . Tällä kuluvalla viikolla pidin ne kaksi viimeistä päivää lomaa pois. Eilen olimme Högbergetin luolassa ja Porkkalanniemessä lähes koko päivän seikkailemassa. Tuosta retkestä on paljon mielenkiintoista tulossa blogiin kun ehdin purkaa valokuvia ja kirjoittaa. Upea aurinkoinen retkipäivä ja askelia kertyi.

Olemme ehtineet vierailla "talvilomapäivinä"  Askolan hiidenhirnuja katsomassa, Lammassaaressa ja Störsvikin luontopolullakin Inkoossa. Ensimmäinen reissu mihin koronakeväänä uskaltauduin lähtemään oli Kopparnäsin virkistysalue eräänä sunnuntai päivänä. Luonnossa ja luontopoluilla kulkiessaan ratkaisee toki ajankohta sekä myös vallitseva sää siihen onko siellä paljon vai kohtuullisesti ihmisiä liikkeellä. Viikko sitten perjantaina Inkoossa näimme päivän aikana 5-6 ihmistä joten hyvin rauhassa pystyimme liikkumaan.

Omenapuille ja niiden kukkien ihailulle oli varattu tämä perjantai päivä. Minusta omenakukkia pitää käydä ihan samalla tavalla ihailemassa kuin kirsikankukintaa ja viettää "omenankukka hanamia". Tämä koronakevät sai minut myös löytämään aivan ihanat omenapuut läheisestä puistosta. Huomasin auton ikkunasta yhtenä päivänä, että pieni puisto kotimme lähellä oli ihan vaaleanpunaisten puiden peitossa. Tänään oli oivallinen päivä aloittaa "omenankukka hanami" juuri tästä paikasta ja omilta nurkilta.

Puistolla on jännä nimi Muukalaispuisto! Yritin kaivella netistä lisätietoa miksi puistoa on nimetty tuolla nimellä löytämättä mitään johtolankaa. Kaikki muut alueiden kadunnimet liittyvät rautateihin ja juniin liittyviin ammatteihin nimistöltään. Puiston nimi voisi ehkä viitata niihin 3000 kiinalaiseen vankiin, jotka olivat tekemässä Krepost Sveaborg -hankkeen valleja läheisillä kallioilla 1916. Helsingin ympäristöön tehtiin ensimmäisen maailmansodan aikaan linnoitusta, jonka tehtävänä oli suojata Helsinkiä saksalaisia vastaan. Em. vallit olivat osa linnoitusta.

Muukalaispuisto itsessään ei ole mikään erikoinen paikka mutta Espoon kaupunki on ilmeisesti suunnittelemassa siihen muutoksia tulevaisuudessa. Sinne kaavaillaan mm. ruohokenttää, picnikaluetta, pelejä ja leikkejä. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä puistolle tapahtuu.

Toivottavasti nämä upeat omenapuut silti säilytetään. Joukossa taisi olla muutama kirsikkapuukin. En oikein  ymmärrä miksen aikaisempina vuosina ole huomannut näitä puita täydessä kukassa? Ajan periaatteessa päivittäin puiston ohi autolla mutta kadulta pitää osata katsoa tietystä kohtaa nähdäkseen puut. Ehkä olen vain tuijottanut eteenpäin. Nyt aistini ovat olleet valppaampina ja siksi bongasin puiston puineen. Vietin varmasti puolisen tuntia ihaillen puita ja totta kai räpsien niistä lukemattoman määrän valokuvia. Nämä puut olivat minusta satumaisen kauniita!

Seuraavaksi suuntasimme Haagan rodopuistoon kurkistamaan olisiko siellä kukinta jo edennyt edellisen vierailumme jälkeen. Kuten jo Instagramin puolelle kirjoittelin olen käynyt puistossa jo kahdesti tarkistelemassa kukintatilannetta. Mutta vieläkin pitää malttaa odottaa. Riippuen säästä ja auringosta voisiko jo  sunnuntaina tai alkuviikosta olla enemmän alppiruusuja kukassa. Tällä hetkellä vain muutamia aukeilla paikoilla olevista rodoista kukkii tai availee nuppujaan mutta metsässä olevat alppiruusut ovat vielä nuput tiukasti kiinni.

Malminkartanon omenatarhaan pitää päästä joka kevät joten sinne huristelimme seuraavaksi. Olen viettänyt fruticetumissa ihanan piknikin blogin alkuaikoina ja siitä voit lukea tarkemmin tästä. Tässä hedelmäpuu puutarhassa on ihan oma viehätyksensä vuosi toisensa jälkeen. Puut on iäkkäitä ja ne ovat myös valtavan suuria. En muista missään muualla nähneeni näin kookkaita omenapuita. Kun vierailin Ahvenanmaan omenatarhassa pari vuotta sitten oli omenapuut siellä leikattukin ihan eri tavalla. Toisaalta tuolla tarhalla tuotettiin omenoita kaupalliseen tarkoitukseen joten puut varmasti silloin leikataankin eri tavalla.

Malmikartanon fruticetumiin oli tuotu taas muutamia istuinryhmiä picnikseurueita varten. Ryhmiä on sijoitettu todella kauas toisistaan joten täällä kyllä turvavälit toteutuvat erinomaisesti koronakeväänä ja -kesänä. Totta kai mukaan voi ottaa myös oman picnikhuovan ja levittää sen nurmelle eväshetkeään varten. Omenankukkatarhassa valokuvataan aina ja paljon.

Puiston portti avataan kun omenapuiden kukinta alkaa ja suljetaan kun puut ovat kukkineet. Seuraavan kerran puistoon pääsee syksyllä kun omenatarhassa korjataan satoa. Puistossa liikkuessaan kannattaa huomioida, että siellä ovat työssä myös ahkerat mehiläiset. Mehiläisillä on tärkeä tehtävä kun ne pölyttävät hedelmäpuita. Parhaimmillaan puistossa voi olla 15 000 mehiläistä pörräilemässä. Mehiläispesiä ei saa häiritä siellä vierailessaan.

Malminkartanon fruticetumissa on tehtyjen muutosten jäljiltä vielä noin 350 puuta. Suurin osa puista on omenapuita mutta puutarhasta löytyy myös päärynä-, luumu- ja kirsikkapuitakin. Laajimmillaan fruticetumin alueella on ollut yli 400 puuta. Puistossa on paljon vihreää ruohikkoa ja totta kai myös keltaisia voikukkia ihan silmänkantamattomiin. Puistoon saa ottaa myös koiran kun se on kytkettynä.

Malminkartanon omenatarhassa oli alkamassa nuoren valmistujaisjuhlat oman perheen kesken vierailumme aikana. Yhdellä picnik-pöydällä oltiin etätöissä omenapuun katveessa ja karvakaveri lekotteli tyytyväisenä jaloissa. Yksi nuoripari söi picnik eväitä ja pari satunnaista kulkijaa kävi puistossa meidän vierailumme aikana kävelemässä. Olimme tällä kertaa ilman eväitä - ehkä ensi vuonna taas picnik-kori kainalossa Malmikartanoon.

Onnea kaikille ylioppilaille, ammattiin valmistuneille ja hyvää kesälomaa 

kaikille koululaisille ♥