Magnolia kukkii nyt

Viime keväänä löysin sattumalta Facebook vihjeen kukkivista magnolioista Kalliosta. Perhosia vatsassa lähdin vuosi sitten vappuaattona Torkkelinmäelle etsimään vaaleanpunaista ja valkoista unelmaa. Pelkäsin koko automatkan etteivät magnoliat olisi enää parhaassa kukassaan koska vihje oli jo muutamia päiviä vanha. Paloin halusta nähdä magnoliapuut kukassa. Olinhan ihaillut aiemmin magnolioita New Yorkissa ja Amsterdamissa mutta en koskaan aiemmin nähnyt kukkivia puita Suomessa. Löydettyäni magnoliat olin aivan pökertynyt niiden kauneudesta ja valokuvasin puita todella pitkään ja hartaasti. Tästä voit kurkistaa miltä puut näyttivät keväällä 2019.

Ajattelin tänä keväänä käydä jo hyvissä ajoin ennen vappua kurkistamassa mitä magnolioille kuuluu. Keväthän oli ollut poikkeuksellisen aikainen. Loputtoman syksyn jälkeen puissa alkoivat silmut kasvaa melkein silmissä. Päivälämpötilat vaihtelivat silti paljon ja räntääkin taivaalta tuli joku päivä. Eräänä huhtikuisena iltana raekuurokin rapisi niskaamme koiralenkillä. Huolestuin mitä magnolioille kuuluu ja päätin ajaa Kallioon varta vasten tutkimaan tilannetta. Puut olivat vielä nupuilla 27.huhtikuuta joten napsaisin vain pari kuvaa jääden odottelemaan kukintaa.

Eilen työpäivän jälkeen aurinkoisessa iltapäivässä kotikonttorilla muistin yhtäkkiä magnoliat. Mietin kuumeisesti ovatkohan magnoliat nyt täydessä kukassa? Vai onko kukinta jo mahdollisesti ohi tämän kevään osalta? Ilmatkin olivat vapun molemminpuolin muuttuneet paljon kylmemmiksi. Alppipuiston magnoliakin oli vielä ihan nupuilla muutamia päiviä sitten. Tämä poikkeuksellinen koronapandemia aika on aiheuttanut minulle lukemattomia muitakin unohduksia. Ehkä valtava päivittäinen tiedontulva ja epävarmuus on laittanut aivoni välillä "jäähylle huilaamaan" ettei kaikkea tarvitsisikaan muistaa...

Pakkasin Minnien autoon ja matkasimme Kallioon tarkistamaan tilannetta. Auton sain parkkiin ihan puiston eteen ja pääsin myös nauttimaan ihan yksinäni magnolian kukinnasta.  Russeliriiviö jäi autoon odottamaan kun emäntä kipitti kasvomaskinsa kanssa puistoon. Normaalisti käytän maskia vain kaupassa mutta nyt katsoin parhaaksi pukea maskin myös ulkona jos paikalle sattuu tulemaan muitakin ihailijoita. Vasta kun tein poislähtöä muutama muukin valokuvaaja saapui paikalle kuvailemaan. Ei siis väentungosta ja turvavälit säilyivät. Tulevaisuudessa vähintään kahden metrin etäisyys on "se normaali tapa" kulkea ja liikkua.

Osa kukista on vielä ihan nupuilla mutta suurin osa oli jo auennut. Voi miten kauniita nämä valkoiset ja vaaleanpunaiset magnoliat taas näyttivätkään! Jos kirsikankukat sykähdyttävät niin kyllä myös magnolioiden ylimaallinen herkkyys ja ajaton kauneus koskettaa. On jännä katsoa kukkia tarkemmin havaiten miten erinäköisiä ne ovatkaan. Osa magnolioista on kuin tähtiä. Toiset muistuttavat melkein tulppaaneita muotoltaan. Muutamat ovat hauskan maljamaisia.

Joskus tulevaisuudessa olisi kiva käydä myös vierailulla Mustialan arboretumissa Elimäellä. Japaninmagnolia puu Mustialassa on nimittäin istutettu arboretumiin jo 30-luvulla ja edelleen se kukkii yhtä runsaasti jokaisena keväänä juuri vapun aikoihin. Japaninmagnolia kuuluu kestävimpiin magnolioihin ja se on menestynyt hyvin aina Keski-Suomen korkeudelle asti. Magnolian tähtimäiset, suuret valkoiset kukat ja sen voimakas tuoksu täytyy päästä kokemaan joskus Elimäellä.

Kukinta oli kaunis mutta ei ehkä ihan niin runsas kuin vuosi sitten. Osa magnoliankukista oli jo vähän ruskettuneita eli kylmät yöt olivat varmasti vaikuttaneet niihin. Mutta paljon kaunistakin nähtiin ja koettiin tässä lyhyessä katseluhetkessä. Palasin kotiin tyytyväisenä taas yhden keväisen luontonautinnon kokemisesta. Kevät on ihanaa aikaa. Tuntuu, että koko ajan tapahtuu jotain uutta. Joka päivä luonto muuttuu - koronasta huolimatta on kevät ja kesäkin tulee ♥