Lammassaaren pitkospuilla - vihdoinkin!

"Kesäyössä vaeltaa, lupauksein mun rinnaillain.

Taluttaa mua mukanaan, saatan olla saatilla.

Kesäyössä vaeltaa, Lammassaareen pitkospuit.

Sanottuu en saa sanaakaan, saatan olla saatilla."

Vuoden 2012 kesällä Elokuun ihana Saatilla "Lammassaaren pitkospuilla" -kesäbiisi soi ihan joka ikisellä radiokanavalla. Suunnittelin jo silloin retkeä Vanhankaupunginlahden alueelle kulkemaan pitkospuita kosteikkoalueelle, joka oli jo 1830-luvulla merkittävä luontokohde Helsingissä. Tässä samassa maisemassahan kuuluisat von Wrightin veljekset olivat kulkeneet ihailemassa lintuja ja Magnus von Wright maalaamassa upeita taulujaan. 

Kun Lammassaareen rakennettiin vuonna 2018 uudet esteettömät pitkospuut merkitsin kohteen taas "must to visit" -listalleni mutta jostain syystä se jäi käymättä. Vasta 2020 koronakevät johti Marjon matkan Lammassaaren pitkospuita pitkin viettämään toukokuista "talvilomapäivää" aivan huikeisiin maisemiin ja tunnelmiin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan ja ihan varmasti tulen tekemään tänne toisenkin retken jossain vaiheessa.

Magnus von Wright, 1861 Helsingin Kumpulan kartano ympäristöineen kaakosta nähtynä, etualalla Vanhankaupunginlahden rantaniittyä. Maalauksen omistaa Helsingin kaupunginmuseo.

Lammassaaren suojeltu saari löytyy Vanhankaupunginkosken ja uuden Arabianrannan asuma-alueen lähistöltä. Jos saavut autolla voit jättää sen parkkiin Jokisuuntielle ja suunnata kohti Design-koirapuistoa, joka rakennettiin osana Artovan Henki-hanketta ja WDC 2012 -kokonaisuutta. Me jätimme nyt suosiolla Helsingin kulttuuripääkaupunki vuoden kunniaksi rakennetun doggyparkin väliin ja harpoimme innoissamme kohden noita kuuluisia pitkospuille. Saareen voi ottaa mukaan koiran, joka on ehdottomasti pidettävä kytkettynä.

Koiranpuiston lähettyvillä näkyi metsässä lukuisia kottikärryjä kiinnitettyinä ketjuilla puihin. Koska Lammassaari on mökkialuetta käyttävät kesämökkeilijät näitä kärryjä apunaan viedessään tavaroita mantereelta mökeilleen. Myös mökkien korjaus- ja rakennustarpeita voidaan kuskata käsipelillä työntäen saareen tai vaihtoehtoisesti myös venekuljetuksella.

Lammassaarta hallinnoi 14.10.1883 perustettu helsinkiläinen Raittiusyhdistys Koitto. Vuonna 1904 yhdistys hankki kesäsiirtolaksi jäsenilleen Lammassaaren Helsingin Vanhankaupunginlahdelta. Näihin aikoihin lähes kaikkiin Helsingin saariin oli "maihinnousu kielletty 40 markan sakon uhalla". Saareen valmistui 1905 arkkitehti Vilho Penttilän suunnittelema hirsilinna Pohjolan Pirtti. Jo 1800-luvulla tehty empiretyylinen pieni Lepola on hirsilinnan ohella paikkoja, joita voi myös vuokrata halutessaan.

Saarella sijaitsee reilu sata yksityistä pikkumökkiä kesäasukkaille. Lammassaaressa liikkuessaan ei mökkeilijöitä saa häiritä joten alueella tulee liikkua vain yleisillä poluilla. Kun mökkejä tulee myyntiin ihan varmasti kiinnostuneita ostajia kyllä riittää ja niistä jopa kisaillaan. Koiton sääntöjen mukaan mökkejä voivat ostaa vain helsinkiläiset.

Koittolaisia Pohjolan Pirtin portailla Lammassaaressa 1910. Kansan Arkisto. 

Nimestään huolimatta Lammassaarelta ei löydy lampaita vaan niitä nähdäkseen pitää mennä toisia pitkospuita pitkin viereiselle Kuusiluodolle. Me emme tällä reissullamme sinne ehtineet. Jos vierailet Kuusiluodolla muista sulkea portti etteivät lampaat poistu saarelta omille teilleen. Kesällä lampailla on tärkeä tehtävä eli ne hoitavat alueen perinnemaisemaa. Kuusiluotoa ovat käyttäneet aikoinaan myös lukuisat eri yhdistykset kesänviettopaikkanaan vuosien saatossa.

Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue on keskellä Helsinkiä mutta silti se tarjoaa ihan huikeita luontoelämyksiä. Se on paikka, jossa voi piipahtaa vaikka työpäivän jälkeen ottamassa pienet happihyppelyt luonnon helmassa matkustamatta yhtään sen pidemmälle virkistäytymään. Alueella on havaittu yli 300 lintulajia ja sieltä on kartoitettu vuosien saatossa peräti 56 kääpä- ja 99 orvakkalajia. Alue kuuluu myös Suomen Natura 2000 -verkostoon.

Käävät, orvakkaat ja jotkut orakkaatkin ovat puuainesta lahottavia sieniä, joilla on suuri merkitys luonnon toiminnassa. Ne ovat ainoita eliöitä, jotka pystyvät hajottamaan puuainesta ja saattamaan sen sisältämät ravinteet muotoon, jota myös muut eliöt pystyvät käyttämään hyväkseen. Lahopuiden metsään jättämisellä onkin erittäin suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Pari vuotta sitten juhlavasti käyttöön otetut uudet pitkospuut ovat enemminkin kuin puinen 700 metrin laituri kaislojen keskellä. Näiden pitkospuiden avulla myös pyörätuolilla ja lastenvaunuilla pääsee esteettömästi Lammassaareen. Polkupyöriä ei pitkospuille saa viedä. Nyt koronapandemian aikana pitkospuilla saattaa ruuhkaisina päivinä olla enemmänkin ihmisiä mutta hyvin monilla kyltityksillä kerrotaan turvavälien pitämisestä ja vastuullisesta toimimisesta alueella. Meidän vierailupäivän aikana saimme aika rauhassa liikkua alueella.

Kevään ja alkukesän pirteä rentukka ihastuttaa pitkospuiden varrella. Rentukka kuuluu leinikkikasveihin ja sen lehdet ovat myrkyllisiä. 

Pitkospuita kulkiessa tulee jännä tunnelma, että ollaan jossain todella kaukana. Ruovikosta ja taivaalta kuulee lukemattomien erilaisia ääniä. Onnistuin näkemään ylilentäviä kurkia mutta vaikka kuinka silmä kovana tuijotin en onnistunut bongaamaan kelta- ja sitruunavästäräkkiä. Kanadanhanhia näkyi isoina joukkoina lepäilemässä ja ruokailemassa niityillä. Upea elämys oli ennen pitkospuita havaita myös huolehtiva kanadanhanhi pariskunta kaitsemassa neljää suloista poikastaan.

Tuomi oli retkemme aikana aloittamassa kukintaansa pikkuhiljaa. 

Linnuistaan jo 1800-luvulta tunnettu Vanhankaupunginlahti rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1959.  Veden saastuminen 1960-1970 -luvuilla hävitti kuitenkin suuren osan lintukannan runsaudesta. Veden laatua on saatu parannettua viime vuosikymmenten aikana ja myös pohjaeläimset, vesikasvit ja vesilinnut ovat taas elpyneet. Viimeisen 30 vuoden aikana on alueelle asettunut pesimään paljon uusia lintulajeja.

Pitkospuut päättyvät Lammassaareen, jossa voi valita lähteekö vasemmalle lintutornille ja -tasanteella vai jatkaako Kuusiluodolle oikealle. Vaikka kesälampaat meitä kovasti kiinnostivatkin päätimme silti mennä katsastamaan lintuja. Yleinen polku kulkee rantaviivan tuntumassa ja pysyimme sillä kiltisti. Maastossa kulkevalle polulle on tehty myös puisia tasanteita ruovikolle päin.

Kulkiessa oli mukava katsella ympärillä olevaa rehevää metsämaisemaan ruovikon jälkeen. Edelleen valtaisa lintukonsertti ympärillä jatkui taukomatta. Jostain puiden lomasta pilkotti myös kesäasukkaiden pieniä somia mökkejä. Kohta alkavasta kesästä kertovat lukuisat grillit ja talon seiniin kiinnitetyt tikkataulut. Kohta täällä varmasti on kesäasukkaita.

Punainen tupa näkyy kukkulalla, onkohan siellä myös perunamaa?

Yli satavuotta sitten asumukset olivat kevytrakenteisia pahvista kasattuja mökkejä, jotka purettiin talveksi. Mökkikylän tarkoitus oli alunperin parantaa työväestön elinoloja tarjoamalla kesävirkistystä puhtaassa luonnossa. Nykyisen kaltaisia mökkejä Lammassaareen aloitettiin rakentamaan 40-luvulla. Lammassaaren asemakaava vahvistettiin 2012 ja silloin mökeille tehtiin tuli myös rakentamistapaohje. 

Koska minulla oli Minnie mukana en lähtenyt koiran kanssa kipuamaan itse lintutorniin. Menimme puista luiskaa pitkin vieressä olevalle lintutasanteelle, joka ei kohoa yhtä korkealle kuin lintutorni mutta se tarjoaa kuitenkin hyvät näkymät eri ilmansuuntiin. Osa lintutasanteen seinämistä on lasia joten pyörätuolissa ja lastenrattaissa istuvan on helppo myös nähdä maisemaa.

Edessämme näkyi Klobbenin luoto, jonne ensimmäinen Helsingissä pesivä merikotka pariskunta asettui haikarayhdyskunnan keskelle keväällä. Merikotka on Suomen suurin petolintua, jonka siipien kärkiväli suurimmilla yksilöillä on 2,4 metriä! Pesään tuli loppujen lopuksi kolme poikasta, joita emot ruokkivat kiivaasti 5.toukokuuta uutispätkässä.

Palattuamme takaisin mantereelle pitkospuita myöten kävimme kiertämässä vielä Pornaistenniemen luontopolun. Runsaan kilometrin mittainen luontopolku on myös esteetön ja sen korkeuserot on todella pienet. Luontopolun varrella on kymmenen erilaista rastia. Luonnon syli -luontopolulla on tarkoitus saavuttaa mielenrauha ja elvyttää voimat. Onnistuin kuulemaan polulla satakielen laulavan, joka selkeästi merkitsee kesän alkamista.

Emme ehtineet enää tutustumaan Piilokojuun, joka löytyy Piilokujan päästä. Tuonne täytyy ehdottomasti mennä seuraavalla kerralla tarkkailemaan "lintuja salaa". Myös ne "perinteisemmät" pitkospuut jäivät kokematta ja Kuusiluoto. Selkeästi Lammassaaren pitkospuille tullaan vielä palaamaan. Mukavan päiväretken kruunasi kanadanhanhien kohtaaminen vielä kerran poikasineen.

Kävelimme päivän aikana lähemmäs 10000 askelta ja hyvin Minnie pysyi vauhdissa mukana. Kotona russeliriiviön turkista löytyi tosin pari punkkia joten tänään kipitän hakemaan punkkilääkettä apteekista. Punkkikesä on lämpimien ilmojen myötä alkanut todenteolla ja eilenkin illalla löysin koiran turkista vaeltelemasta pari sinne kuulumatonta kaveria - YÖKS!

Aurinkoista uutta viikkoa kaikille!

Innokkaimmat kalastajat menevät veteen saakka saalistamaan...