Kopparnäs on elämyksellinen virkistysalue Inkoossa

Muutamia viikkoja sitten minulle tuli ihan vastustamaton halu päästä meren rannalle. Kotoilukaranteenin jälkeen kaipasin kotimetsien lisäksi mahdollisuutta nähdä kaukaiseen horisonttiin missä meri ja taivas yhdistyvät. Halusin kuulla rauhoittavaa aaltojen kohinaa ja ennen kaikkea myös tuntea nenässäni suolaisen meriveden tuoksun. Olin suunnitellut jo pitkään retkeä Kopparnäsiin joten 3.toukokuuta oli juuri sopivan aurinkoinen päivä toteuttaa sen. Ulkoiluvaatteet niskaan, Minnie autoon ja nokka kohden kaikkien meidän uusmaalaisten virkistysaluetta Inkoossa.

Kopparnäs-Störsvik on ainutlaatuisen yhtenäinen merenranta-alue Inkoon ja Siuntion rajalla. Tällä reissulla päätimme ottaa haltuun Kopparnäsin alueen ja palata myöhemmin Störsvikin puolelle. Espoosta Kopparnäsiin on vain 37 kilometriä joten matkaan meni vajaa 45 minuuttia. Helsinki-Hanko-tieltä (nro 51) käännytään Degerbyn kohdalta etelään Kopparnäsintielle. Ajomatka kohteeseen on noin 5 kilometriä. Tie kapenee ja myös mutkittelee melkoisesti mitä lähemmäs merenrantaa tullaan. Auton voi jättää karttaan merkityille parkkialueille.

Kopparnäsin alueella on pitkä ja vaiherikas historia. 1900-luvun alussa Kopparnäs oli Degerbyn alueen merkittävimpiä maatiloja ja se oli kuuluisa puutarhastaan. 1911 Kopparnäsin tilan osti helsinkiläinen kauppias Fritz Schröder, joka rakennutti tilalle komean päärakennuksen ja laajensi puutarhaa entisestään. Tila oli kuuluisa siitä, että sen mailla kasvoi yli 20 omenalajiketta ja useita päärynälajikkeitakin. Schröderin tilan omenoita myytiin mm. Schröderin kalastustarvikkeiden liikkeessä Helsingissä. Tuo liike löytyy muuten edelleen osoitteesta Unioninkatu 23.

Toisen maailmansodan jälkeen Porkkalanniemi vuokrattiin Neuvostoliitolle vuosiksi 1944-1956. Kopparnäsin tila oli seuraavat 11 vuotta osa itänaapurimme sotilastukikohta aluetta. Vuokravuosien aikana sekä tilan kaikki rakennukset että upea puutarha-alue tuhoutuivat. Muutamat vielä pystyssä olevat kivijalat ovat muistuttamassa alueen historiasta ja menneisyydestä. Valitettavasti myös Kopparnäsin maa-alueet paloivat lähes kokonaan neuvostovallan aikana joten Störsvikin metsäalueet ovat huomattavasti iäkkäämpiä verrattuna Kopparnäsiin puustoon.

Minnie tarkkailee maisemia Rävsbergetin kalliotasanteelta. 

Kopparnäsin alue myytiin 1960-luvun loppupuolella Imatran Voimalle. Alueelle suunniteltiin seuraavalla vuosikymmenellä ydinvoimalaa mutta hanke onneksi kariutui. IVO käytti aluetta koulutus- ja tutkimustarkoituksiin sekä myös energiayhtiön henkilökunnan virkistäytymiseen. Tuulivoimaa myös testattiin Kopparnäsin eteläisillä kallioilla ja alueella kasvatettiin myös energiapajua.

Kopparnäsin ja Störsvikin alueet siirtyivät Uuvin (Uudenmaan virkistysalueyhdistys) ja Metsähallituksen hallintaan vuosina 2003 ja 2009. Onneksi Uuvi voitti tarjouskilpailun ulkolaisen yrityksen kanssa, jonka suunnitelmissa oli rakentaa peräti 50 luksusasuntoa Kopparnäsin merimaisemiin. Alue säilyi yleisenä virkistysalueena meille kaikille merenrantaluonnon ystäville.

Kopparnäs-Störsvikin alueella on mannerta 721 hehtaaria, saaria 67 hehtaaria ja vesialuetta 1497 hehtaaria. Mikä parasta täältä löytyy yli 15 kilometriä rakentamatonta rantaviivaa. Oheiseen karttaan on merkitty luontopolkukin. Ensikertalaisina me viihdyimme paljon kauan kaivatun meren rannan läheisyydessä mutta kuljimme myös metsäosuuksia. Ehdottomasti kannattaa varata hyvät jalkineet, jotka pitävät sekä liukkailla rantakivillä että myös metsäosuuksilla kävellessä.

Koirat ovat tervetulleita Kopparnäsin alueelle mutta ne on totta kai pidettävä kytkettynä. Alueen sisämaan kallioaluilla pesii touko-kesäkuussa harvinainen ja suojeltu kangaskiuru. Uuvin virkistysalueilla on muutenkin julistettu 15.4.-15.7.2020 lintujen pesimärauha. Koiran kanssa liikkuessa kannattaa varsinkin rantakivikoissa liikkuessaan tarkkailla käärmeitä. Itse emme reissullamme käärmeitä nähneet mutta saimme varoituksen kallioilla "kisailevista" kyykäärmeuroksista. Parittelun aikana kallioilla voi kuulemma ihan kuhista kyitä!

Kyhmyjoutsenten lentoon lähtö vedestä oli mielenkiintoista katsottavaa.

Luonto tarjoaa Kopparnäsissä valtavasti katsottavaan. Linnuista omaa mielenkiintoa herättivät varmasti eniten kyhmyjoutsenet, joita näkyi meressä siellä täällä ja erityisesti ne kerääntyivät Kallioniemen alueelle sukimaan höyheniään. Vaikka väijyin kivikon reunalla Minnie tiukasti remmissä en saanut yhtään kuvaa missä linnut eivät olisi olleet "pitkä kaula mutkalla järjestämässä hyöhenpukuaan". Ainoat hyvät valokuvat joutsenista sai kun linnut olivat uimassa tai nousemassa juuri lentoon. Valkoisten lintujen joukossa näkyi vielä osittain rusehtavalla puvulla varustettuja viime vuoden poikasia.

Näitä laakeita upean värisiä rantakallioita ovat jääkaudet muovanneet tuhansia vuosia sitten. 

Jos mieliin mennä vesille niin sekin onnistuu Kopparnäsissä. Stora Halsö on Kopparnäsin alueen suurin saari, johon voi tutustua veneille ja meloen. Saaren pohjoispäästä löytyy laituri, poijuja ja kiinnitysrenkaita rantautuville. Veden syvyys laiturissa on noin 1,5 metriä. Liikkuessaan virkistysalueella pitää muistaa tehdä se koko ajan luontoa kunnioittaen ja luonnon ehdoilla.

Kopparnäsissä näkyi myös muutamia kalastajia meidän käyntimme aikana. Onkiminen ja pilkkiminen on sallittua mutta jos viehekalastaa täytyy 18-64 -vuotiaiden suorittaa kalastusmaksu. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omat vesialueet on merkitty alueiden karttoihin. Pysyviä pyydyksi kuten verkkoja tai katiskoita ei saa asettaa vesiin.

Kopparnäsin kallioilta on hyvät näköalat merelle joten ei ihme, että Neuvostoliitto halusi alueen aikoinaan itselleen. Rävsbergetin kalliotasanteelta oli mukava katselle kaukaiseen horisonttiin. Jos haluaa esteettömästi ihailemaan maisemia se onnistuu Berguddenin näköalapaikalta, joka soveltuu myös liikuntarajoitteisille sillä reitti on aivan rantaan saakka tasainen.

Kyhmyjoutsen ja tällä kertaa uimassa niin pitkä uljas kaulakin näkyy kunnolla.

Kopparnäs on oivallinen päiväretkikohde koska se on lähellä mutta silti tarjolla on upeat puitteet. Luontopolku, rantakallio, näköalapaikat, hiekkaranta, kivikkoinen merenranta, linnustonsuojelualue ja lintutornikin ovat retkeilijän käytettävissä. Lisäksi alueella on grillauskatoksia, saniteettitiloja ja parkkipaikat. Alueella pystyy liikkumaan noudattaen hyvin turvavälejä ja reittejä on helppo myös muuttaa liikkuessaan ettei välttämättä edes joudu kosketuksiin muiden ihmisten kanssa.

Seurasimme myös pitkään kalatiiran syöksyjä ilmasta mereen nappaamaan kaloja. Kalatiira ei seivästä saalistaan vaan se pyydystää syöksysukeltamalla kalan nokkaansa ja nielemällä ateriansa sitten pää edellä. Kalatiirat palaavat Afrikasta Suomeen toukokuussa ja meidän vierailumme aikaa niitä näkyikin melkoisesti. Pesä tehdään kalliolle, ruohikkoon tai sammalikkoon. Kalatiira on väsymätön kalastaja. Hetken huilittuaan kivellä kala-ateriansa jälkeen se nousi taas lentoon. Vanhin suomalainen rengastettu kalatiira on muuten ollut lähes 26 vuotta vanha. Harvinaista on myös se, Suomessa rengastettu kalatiira on lentänyt 13 000 kilometrin matkan Argentiinaan talvehtimaan!

Päällekkäin kasatut kivet ovat jonkun Kopparnäsissä vierailleen retkeilijän jättämä merkki itsestään.

Uuvin virkistysalueilla saa myös yöpyä jokamiehenoikeuksien puitteissa lyhytkaisesti. Esimerkiksi parin yön pituinen telttailu on Kopparnäsin maastossa sallittua ellei sitä ole erikseen kielletty. Luonnonsuojelualueella ja pysäköintipaikoilla ei leiriytyminen ole sallittua. Kopparnäsissä kuten muillakin Uuvin alueilla noudatetaan roskattoman retkeilyn periaatetta eli jokainen huolehtii omat roskansa pois maastosta. Tulen tekemisessä pitää myös noudattaa annettuja ohjeita.

Usean tunnin kävelyn, auringossa istumisen, rantakivillä taiteilun, horisonttiin tuijottamisen, lintujen tarkkailun ja happihyppelyn jälkeen autolle suuntasi rentoutunut sekä onnellinen koiranomistaja että koira. Minnie otti heti torkut autossa ja pakko myöntää, että itse otin pienet päiväunet kotiuduttuani. Lämmin suositus päiväretkeilyyn!