Kevät on kiireistä aikaa kun luonto muuttuu melkein silmissä

Kevät ja kesä ovat minun vuodenaikojani! Olen syntynyt kesäkuussa joten kesänlapsena valon määrän lisääntyminen ja lämpötilan kohoaminen saavat minut vieläkin eloisammaksi kuin tavallisesti. Kevätaaamuisin en välttämättä edes tarvitse herätyskelloa koska makuuhuoneeseen tulviva ihana luonnonvalo herättelee minut lempeästi. Yöunieni tarve myös vähenee, tosin en muutenkaan nuku kovin pitkästi. Myös pitkät valoisat illat ovat ihania vaikka kesäaikaan siirtymisestä voitaisiin kyllä luopua minun puolestani. Kevät on kaikin puolin äärimmäisen energisoiva ajanjakso.

Kevät tuo silti mukaan elämääni jännää vähän erilaista kiirettä. Koska luonto ympärillä muuttuu niin valtavaa vauhtia ja tuntuu siltä, että koko ajan tapahtuu jotain mullistavaa iskee hassu "kevätstressi". Tämä tuntemus syntyy siitä, että pelkään menettäväni jonkun luontohavainnon jos en koko ajan ole valppaana. Luonnolla kun on äärimmäisen suuri merkitys minulle.

Haluan nähdä ja kokea ne ensimmäiset talven jälkeen harmaasta maasta puskevat leskenlehdet. Vaatimattoman leskenlehden kirkkaankeltaiset kukkamykeröt loistavat kuin pienet keltaiset auringot ja kukat ovat lupaus siitä, että kohta sieltä maasta alkaa nousta muutakin. Tänä keväänä löysin ensimmäisen leskenlehden vasta todella myöhään.

Sinivuokot ja valkovuokot ovat tärkeitä kevään merkkejä jo lapsuudesta. Niistä muistuu aina mieleen äitienpäivä ja aikaisin juhlapäivän aamuna metsästä poimitut kukat omalle äidille. Silmujen puhkeaminen lehdiksi on myös minusta kiinnostava ja tärkeä juttu. Olen Instagramin Stories -osiossa jakanut aivan valtavasti erilaisten puiden ja pensaiden silmu- ja lehtikuvia. Niitä ei varmaan koskaan kyllästy kuvaamaan. Myös puhjenneiden pikkuruisten lehtien vaaleanvihreys on ihan huikeaa. Kun katsoo luontoa tarkasti huomaa miten äärettömän paljon erilaisia vaaleanvihreitä sävyjä sieltä löytyy.

Keväällä myös tiettyjen kevätlintujen saapuminen on merkittävä juttu minulle. Onnistuin näkemään ensimmäisen västäräkin keikuttamassa iloisesti pyrstöään vasta viime viikolla. Olin hyvin ihmeissäni ja melkein stressissä miksen havaitse niitä luonnossa vaikka ollaan jo näinkin pitkällä keväässä. Yhtä tärkeä juttu on se maaginen hetki kun kuulee ensimmäistä kertaa mustarastaan huilumaista laulua kevätillassa. Onneksi tätä suloääntä on kuulunut jo todella pitkään. Ja kun iltataivaalla lentävät ensimmäiset pääskyset ihanasti kirkuen ollaan jo kesässä...

Koska tämä kevät on koronapandemian takia ollut kaikin puolin erilainen on luonnon merkitys korostunut entisestään. Luonto näyttää joka vuosi voimansa ja herää uudelleen kukoistukseen. Jos kaikki muu ympärillä ja yhteiskunnassa on täysin erilaista - ehkä pelottavaakin - kun normaalisti on kevät kuitenkin saapunut ajallaan. Joka vuotinen herääminen, vaaleanvihreys ja kukkien loisto on tapahtunut kuten kaikkina vuosina tätä ennenkin. Ehkä minä itse en vain ole ollut tarpeeksi valppaana ja vastaanottavaisena kaikelle sille mitä ympärilläni tapahtuu.

Tänään vietin lomapäivän ja menin metsään. Kuuntelin, katselin, havainnoin ja haistelin kevättä. Unohdin hetkeksi koronapandemian ja vedin keuhkot täyteen raikasta kevätilmaa. Elin tätä kevättä täysillä koronasta huolimatta. #fuckcorona

Hyvää viikonloppua kaikille  ♥