Alppipuistosta löytyy kukkaloistoa ja pikkuisia kaneja

Helsingin Alppiharjusta löytyy kaunis pieni Alppipuisto. Puisto rajoittuu etelässä Helsinginkatuun, lännessä pohjoiseen suuntautuviin ratakiskoihin, koillisessa Viipurinkatuun ja idässä Tivolitiehen ja Lenininpuistoon. Ja jos ihan totta puhutaan niin tämä puisto on peräti 9 hehtaarin kokoinen mukaan lukien Linnanmäen alueen. Huvipuiston alue on itse asiassa lohkaistu Alppipuiston ja Leninpuiston muodostamasta viheralueesta eli Linnanmäki sijaitsee siis puistoalueen keskellä vieden oikeastaan leijonanosan puiston pinta-alasta. Me uskaltauduimme ylittämään Espoon ja Helsingin rajan yhtenä iltana ja piipahdimme Minnien kanssa Alppipuistossa iltakävelyllä.

Liljan nuput aukeavat kohta...

Thorsten Waenerbergin maalaus nykyisen Alppipuiston eteläosasta 1876. Vasemmalla ravintola Alppila, oikealla keisaripaviljonki, taustalla Linnanmäki ja Töölönlahti

Alppipuistolla on pitkä historia, joka alkaa jo 1850-luvulla. Vielä 1800-luvun alussa nykyisellä puistoalueella oli kallioista metsää, jossa kaupunkilaiset harjoittivat pienimuotoista palstaviljelyä. Kauppaneuvos Henrik Borgström (1799-1883) kiinnostui tästä kallioalueesta. Borgström oli varsinainen puistomesenaatti, jonka omistama yhtiö Ulrikasborgs Bad- och Brunninrättnings Bolag perusti Helsinginniemen kärkeen meidän kaikkien hyvin tunteman Kaivopuiston jo 1830-luvulla. 

Kauppaneuvos Henrik Borgström haaveili perustavansa vesiravintolan Töölönlahden alueelle. Borgströmin esikuvana toimi Djurgården Tukholmassa. Alueen suunnitelmiin kuului myös eläintarha ja siksi tätä koko aluetta alettiin nimittää Eläintarhaksi. Jos olet aiemmin miettinyt miksi Töölönlahden pohjoispuolta kutsutaan Eläintarhaksi nyt siihen tuli järjellinen selitys. Eläintarhaa alueelle ei koskaan perustettu mutta ihanasta Talvipuutarhasta saamme kiittää Borgströmiä. 

Idänsinililjat eli kotoisammin skillat täyttävät sinisyydellään puiston

Puistoalueen kannalta ratkaiseva käänne oli Helsinki-Hämeenlinnan rautatien rakentaminen 1858-1862. Rautatie nimittäin jakoi alueen ikävästi kahtia. Alueen eläintarhan lisäksi Borgströmin suunnittelema kylpyhanke kuivui kokoon. Hanketta varten perustetun yhtiön osakkeet eivät nimittäin menneet kaupaksi ja kylpylän terveyslähdekin jäi ikävästi ratakiskojen alle. Helsingissä puhkesi 1853 myös kolera ja samana vuonna alkanut Krimin sota aiheutti epävarmuutta ja rauhattomuutta.

Kauppaneuvos Bogström jatkoi kuitenkin edelleen omaa suunnitelmaansa rakennuttaen radan itäpuolelle ravintolan, jolle hän antoi nimeksi Alppila (Alphyddan). Ravintolaa ympäröi puisto, jota alettiin kutsua Alppipuistoksi. Borgström istutti puistokasvillisuutta ja rakennutti myös pengerrysrakenteita Alppipuistoon omilla varoillaan. Alkuperäisen ravintola Alppilan kuvan näet Thorsten Waenerbergin maalauksessa postauksen alkupuolella.

Kuva Signe Brander 1910, Helsingin kaupunginmuseo 

Valitettavasti Ravintola Alppila paloi vuonna 1875 mutta se rakennettiin uudelleen. Löysin Helsingin kaupunginmuseon sivuilta aivan huikeita vanhoja mustavalkokuvia tästä paikasta. Miten kaunis rakennus! Ravintola Alppila selvisi sodista mutta lopullisesti se tuhoutui uudelleen tulipalossa 8.10.1951. Rakennuksesta on muistona enää kivijalka, joka toimii näköalatasanteena Tivolitien pohjoispuolella. Miten harmillista sillä tämä paikka olisi ollut ihan helmi nykypäivänäkin!

Ravintola Alppilaa vastapäätä rakennettiin vuonna 1876 Keisarinpaviljonki. Suomessa järjestettiin samana vuonna Yleinen suomalainen teollisuusnäyttely, joka pidettiin Kaivopuistossa. Arkkitehti F.A. Sjöströmin suunnittelema paviljonkirakennus oli tehty keisari Aleksanteri II:n vierailua varten. Valitettavasti tämäkään rakennus ei ole säilynyt nykypäivään. 

Keisari Aleksanteri II teollisuusnäyttelyssä seurueineen, puupiirros 1876 Suomen Kuvalehdessä

Rusokirsikka kukkii jo joten hanamiakin voi viettää Alppipuistossa

Alppipuisto oli 1875-1907 Suomen Puutarha-yhdistyksen hoidossa. Helsingin kaupunki on hallinnoinnut puistoa vuodesta 1908 eteenpäin. Kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin suunnitelmien mukaisesti kunnostettiin puisto ja lammikot suihkuineen ja samalla kohennettiin istutuksia vuosina 1913-1914.

Minnie nuuhkii tarkkana hajuja mutta syrjäsilmällä tarkkailee citykaneja

Kuva Sakari Pälsi 1928, Helsingin kaupunginmuseo - vapun viettoa Ravintola Alppilassa

Lehmus kukkii jo 

Alppipuisto muistuttaa tyyliltään 1900-luvun alkupuolen maisemapuistoa. Sieltä löytyy tuon ajan puistoille tyypillinen sorsalammikko, jonka ympärillä kiemurtelevat puistokäytävät. Alppipuistosta tekee kuitenkin ainutlaatuisen sen korkeat kalliot, jotka kohoavat peräti 30 metriin. Tässä puistossa on joskus on ollut yksi Helsingin ensimmäisistä hyppyrimäistä.

Kuva Museoviraston kokoelmat

Hyppyrimäki rakennettiin Alppilaan vuonna 1905-1906 ja sen purettiin 1939. Hyppyrimäki sijaitsi lähellä Alppila-Alphyddan ravintolaa. Museoviraston vanhassa kuvassa taustalla vasemmalla junat pääradan raiteilla, keskellä VR:n asuintalo Toralinna, oikealla läntisen Pasilan ja Ilmala kalliot. Yritin etsiä tietoa miten korkea hyppyrimäki oli mutta valitettavasti sitä tietoa en löytänyt. 

Magnolia kukat aukeavat ihan kohta

Valkoiset pääsiäisliljat tuovat mieleen aina isoäidin kukkapenkit mökillä

Alppipuiston keskellä on toiminut myös kesäteatteri! Korkealla Vesilinnanmäellä toimi 1945 perustetun Suomen Työväen teatterin kesäteatteri. Näillä kallioilla on myös tanssittu sillä 1940-1950 luvulla täällä on sijainnut myös Alppilava-niminen tanssilava. 

Lasten päivän säätiö perusti Linnanmäen huvipuiston vuonna 1950. Se tarkoitti sitä, että Alppipuiston alueesta lohkaistiin 7,5 hehtaarin alue huvipuistolle. Varmasti moni Linnanmäen kävijä ei edes tiedä, että itse asiassa huvittelualue on osa Alppipuistoa. Avataanko Linnanmäkeä tänä kesänä jää nähtäväksi. 

Kirjava pikarililja odottelee vielä vähän lisää lämpöä avautuakseen

Alppipuisto koki vuonna 1985 ison perusparannuksen. Aiemmin puiston keskellä kulkenut pyörätie siirrettiin radan viereen. Puisto on paljon idyllisempi nyt kun ei tarvitse varoa polkupyöriä. Pyörätie on nimittäin hyvin suosittu ja moni ydinkeskustassa pyörällä käyvä käyttää juuri tätä pyöräilyreittiä. Puistossa voi nyt kävellä ihan rauhassa. Puiston vesilammikot olivat meidän käyntimme aikana vielä tyhjiä mutta varmasti tässä toukokuun alkupuolella ne täytetään ja suihkulähdekin alkaa taas toimia.

Alppipuiston rakennukset ovat kaikki uustuotantoa koska vanhaa rakennuskantaa ei valitettavasti ole enää jäljellä. Amfiteatterin vierestä löytyy pieni avopaviljonki, joka soveltuu vaikka soittolavaksi on myös uusi. Samoin tämä kallion päällä sijaitseva paviljonki, joka valitettavasti on töhritty spraymaalein. Mallit molempiin paviljonkeihin on otettu vanhoista historiallisista kuvista.

Kyllä vaalenpunaiset kirsikankukat ovat kaunista katsottavaa

Alppipuiston rinteeseen on istutettu 80 kappaletta Helsingissä asuvien japanilaisten lahjoittamia rusokirsikkapuita. Meidän vierailumme aikana vain muutamat niistä kukkivat. Lammikon reunalla kävellessään kannattaa kiinnittää huomiota myös kyynelkoivuun ja poppelilajikkeisiin, joita on peräti 13 erilaista. Valtaisat kukkaistukset ovat kauniita koko kesän ja mm. Idänsinililjat tai kotoisammin skillat ovat levittäytyneet myös puiden alle luoden ihania sinisiä kukkamattoja.

Isommat alppiruusut olivat vielä nupuilla, pienemmät kukkivat jo

Alppipuistoon on viimeisen kymmenen vuoden aikana istutettu myös kokeilumielessä ja ilmastomuutosta ajatellen harvinaisempia lajikkeita. Lakkipuu, japaninsiipipähkinät, amurinvaahtera, magnolia "Wada's Memory", kuningasatsaleat, pyökit, valkopyökit, kerrannaiskukkainen, yksinkertainen imeläkirsikka, koreankuusamat ja höyhenpensaat. Jossain vaiheessa täytyy mennä etsimään missä esimerkiksi hernekasveihin kuuluva lakkipuu puistossa sijaitsee. Alppipuisto on kaunis myös ruska-aikaan syksyllä. 

Idänsinililja eli skilla

Citykaneja emme nähneet itse puistossa mutta viereisellä ratapenkereellä niitä näkyi muutamia. Kaneja Helsingin kaupunkiluonnossa on ollut ainakin vuodesta 1985 lähtien. Vaikka villikanit ovat äärimmäisen söpöjä eläimiä ne luokitellaan Suomen luonnossa vieraslajiksi tosin nykyään termi taitaa olla "vakiintunut vieraslaji". Villikanit ovat levinneet myös Espooseen, Vantaalle ja Kauniaisiin. Meilläkin näkyy niitä tuossa pihapiirissä aina silloin tällöin. Villikanit saavat aikaan melkoista tuhoa puutarhoissa ja puistossa ruokaillessaan.

Kun kävelimme takaisin autolle näimme vielä selkälokin tepastelevan edellämme. Itse puistossa sekä näkyi että myös kuului lintuja runsain mitoin. Kiva ulkoilureissu Alppipuistoon takana ja vain muutamia ihmisiä näkyi koko reissun aikana. Alppipuistossa on myös koirapuisto mutta siellä emme käyneet nyt korona-aikana. Puistossa isojen ja pienien koirien puolet erikseen.

Jos menet puistoon kävelemään niin muista pitää turvavälit! Kivaa lauantai iltaa ♥