toukokuuta 31, 2020

Toukokuun viimeinen sunnuntai - kohta on kesä


Sunnuntai ja verkkaisen kiireetön aamiaishetki! Ehdottomasti paperinen Hesari ja painomusteen tuoksu nenässä. Höyryävä teemuki ja teepannussa lisää. Rahkaa, mysliä ja persikoita sekä bagel. Avoimesta ikkunasta kuuluu ihanaa mustarastaan laulua. Katsahdan vaistomaisesti ikkunan suuntaan mutta lintuja ei näy. Heräsin ensimmäisen kerran jo auringon noustessa. Katselin hetken ikkunasta kirkastuvaa maisemaa ja jatkoi sitten vielä uniani muutamia tunteja. Kun valonmäärä lisääntyy niin samalla vähenee oma unentarpeeni entisestään. Päivä on jo 18 tuntia ja 20 minuuttia - ihan huikeaa! Utsjoella yötön yö alkoi jo 16.toukokuuta. Nyt pitää nauttia joka hetkestä ihan täysillä!


Kotiin on ostettu nyt kukkia ihan urakalla! Kevään ensimmäiset pionit päätyivät maljakkoon muutamia päiviä sitten. Ne ovat aina merkki siitä, että siirrytään keväästä kesään. Upean syvän vaaleanpunainen sävy puhutteli. Pulleat nuput aukesivat yön aikana täyteen loistoonsa. Jos minulla olisi puutarha siellä kasvaisi ehdottomasti pioneita koska ne ovat puutarhan kuningattaria. Pionit on minusta hyvin naisellisia. Niiden tuoksu on jännän mausteinen ja käyn nuuhkimassa pionimaljakkoa aina sen ohi kulkiessa.


Vaaleanpunainen värinä on voimakkaasti läsnä aina keväässä! Kaivoin vaatekaapista esille vaaleanpunaisen mekon ja puseronkin kirsikan- ja omenankukkien innoittamana. Vihdoin on viimeisetkin talvisemmat vaatteet siirretty säilöön. Ikkunat odottavat vieläkin pesemistä mutta lykkään "operaatio ikkunanpesua" vedon parvekkeeni pesimäpuuhiin. Ehtiihän ne vielä kuuraamaan kirkkaiksi myöhemminkin vai mitä :) Ja hyvin niistä näkee vielä läpi...



Mietin makuuhuoneiden verhojen vaihtamista mutta päätin jättää senkin ikkunoiden pesun yhteyteen. Tein taas pientä päivitystä huoneen sisustukseen muuttamalla Poster Storen sisustustaulujen paikkaa. Jatkan taas tänä kesänä vanhojen olkihattujen metsästysprojektiani. Haluaisin laittaa eteistilan seinälle vanhoja olkihattuja. Viime kesänä löysinkin muutamia mutta niiden huono kunto jäi mietityttämään joten en ostanut. Eteistilaan pitäisi myös hankkia uusi matto kesän kunniaksi.


Keväisemmät mukit ovat myös päässeet esille ruokailutilan kaappiin. Olen aikoinaan kevään 2014 Pietarin matkaltani kantanut ensimmäiset Pip Designin mukit paikallisen Stockan Hulluilta Päiviltä. Kuulostaa ehkä hullulta mennä itärajan taakse ja tuoda sieltä hollantilaisen lifestylebrändin tuotteita tuliaiseksi. No, olenhan minä joskus raahannut San Marinosta pizzalautasia ja keittiöpurkkejakin käsimatkatavaroissa. Huvittavinta oli, että niitä samaisia keittiöpurkkeja näytti saavan myös Suomesta. Onnistuin ennen joulua saamaan Pip Designin ystävämyynnistä lisää mukeja ja sokerikon. Tuon ison teekupin olen joskus ostanut Indiskan alesta.


Samalla kun ostin pionit tarttui mukaan myös jättilaukkoja. Laukat ja varsinkin nämä jättiläiset ovat hauskoja lilan tai valkoisen värisiä "pallokukkia". Jättilaukoista tulee aina mieleen lapsuudesta muisto kesämökiltä. Hain isoäidille ruohosipulia omalta kasvimaalta ja samalla keräsin ruohosipulin kukkia maljakkoon: Ruohosipulithan ovat lähes samannäköisiä mutta pienempiä sipulikasveja. Isoäitini oli nimittäin antanut ohjeen ettei ruohosipulin pidä antaa kukkia vaan kukkavarret pitää katkaista. "Muuten ruohosipuli siementää liikaa, joten napsi vain maljakkoon liiat kukat" oli ohjenuorani. Samalla aina söin myös ruohosipulia koska olin siihen ihan hulluna jo lapsena! Vinkkinä jättilaukan ostajalle "kukassa on aika voimakas tuoksu maljakossa". Oma nenäni oli pari päivää tukossa mutta nyt on jo helpottanut. Lintujen takia en voinut nostaa maljakko yöksi edes parvekkeelle.


"Mitä kuuluu mustarastaille parvekkeellasi?" on kysytty valtavasti viime päivinä. En olisi uskonut miten suosittu mustarastas -postaus olikaan. Olen saanut kymmeniä viestejä sekä Instan että myös sähköpostin kautta liittyen pesään. Minulta on tiedusteltu mm.


"Sotkeeko mustarastas parvekkeen?" 
"Koska näemme mustarastas -liveä?" 
"Kauanko linnut ovat parvekkeella?" 
"Onko munille tapahtunut uutta?" 
jne.

Kiitos tuhannesti kaikille kysyjille, joille olen kaikille jo vastannut henkilökohtaisesti. 

"Mustarastas on siisti lintu, emot kuljettavat poikasten ulosteet pois pesältä. Uloste on ikäänkuin limapussissa ja emon on helppo viedä se nokassaan pois."

"Mustarastas -livelähetystä en pysty toteuttamaan koska minulla ei ole sen kuvaamiseen tarvittavia välineitä. Lisäksi kun pesä ja hautova emo/emot ovat jo parvekkeella yritän häiritä lintuja mahdollisimman vähän. Mutta aivan loistava idea."

"Linnut hautovat 11-14 vuorokautta ja pesävaihetta kestää 14-16 vuorokautta eli tuon ajan pesä on lintuineen parvekkeella."

Vastasin kuoriutumisesta kysyjälle, että munat ovat vielä ehjinä eilen.

Hetki sitten kurkkasin parvekkeelle kun emolintu oli poissa. Ja kaksi poikasta on kuoriutunut! Ihan mieletön hetki nähdä ne ja minulle tuli ihan kyyneleet silmiin. Siellä oli kaksi höyhenpuvutonta palleroista. Uskon, että ne ovat kuoriutuneet ihan tässä aamusella tai aamupäivän aikana. Linnut eivät jätä nyt pesää juurikaan yksin eli jos naaras poistuu tulee koiras pesälle. Minusta on hassua, että koiras "istuu pesässä väärin päin". Naaras on aina nokka parvekkeen kaidetta ja ulkoilmaa kohden mutta koiras puolestaan katselee mieluummin seinään. Sopii minulla kun kyttäilen lintuja olohuoneen verhojen takaa niin saan uroksesta aina parempia kuvia. Tosin valokuvaaminen heijastavan ikkunalasin (LUE: myös likaisen ja pesemättömän) ei ole helppo.

Toivon sydämestäni, että kaikki munat kuoriutuvat ja kasvavat isoksi poikasiksi!



Mukava toukokuun viimeistä sunnuntaita kaikille 

toukokuuta 29, 2020

Omenapuiden kukkiessa


Toukokuun viimeiset päivät ovat käsillä. Huomenna koulut sulkevat ovensa ja oppilaat kirmaavat ansaitusti kesälaitumille. Poikkeuksellinen koronakevät vaihtuu koronakesäksi. Perinteiset kevätjuhlat ja suvivirsi eivät valitettavasti tänä keväänä toteudu. Ylioppilasjuhlat ja muutkin valmistujaiset siirtyvät elokuulle. Kesälomakausi starttaa kesäkuun alusta ja helteetkin näyttävät hellivän lomailijoita. Omenapuut ovat juuri puhjenneet kukkaan ja kaikkialla vihertää. Tapahtui aivan kuten italialaisen Irene Vellan maaliskuussa kirjoittaman runon viimeisessä säkeessä (suomennos Iida Riekko).


"Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille elämän voiman."

- Irene Vella -


Olen aina liikkunut luonnossa ja nauttinut siitä. Tänä koronakeväänä olen vieläkin enemmän huomannut jokaisella aistillani mitä kaikkea luonnossa tapahtuu lyhyen ajan sisällä kevätkuukausina. Luonto, metsä ja merenranta ovat olleet kuin turvapaikkoja, joissa on voinut hengähtää vapaasti taudin jyllätessä. Minnie on pitänyt myös huolen siitä, että emäntä on ulkoillut ihan päivittäin säästä riippumatta. Nyt kun ilmat ovat lämmenneet ovat meidän lenkkimme vieläkin pidentyneet.


Kun koronakevät alkoi en ollut vielä pitänyt talvilomaani ja se ikäänkuin "jäi roikkumaan". Olen nyt ollut joka viikko perjantaisin "talvilomapäivällä" . Tällä kuluvalla viikolla pidin ne kaksi viimeistä päivää lomaa pois. Eilen olimme Högbergetin luolassa ja Porkkalanniemessä lähes koko päivän seikkailemassa. Tuosta retkestä on paljon mielenkiintoista tulossa blogiin kun ehdin purkaa valokuvia ja kirjoittaa. Upea aurinkoinen retkipäivä ja askelia kertyi.

Olemme ehtineet vierailla "talvilomapäivinä"  Askolan hiidenhirnuja katsomassa, Lammassaaressa ja Störsvikin luontopolullakin Inkoossa. Ensimmäinen reissu mihin koronakeväänä uskaltauduin lähtemään oli Kopparnäsin virkistysalue eräänä sunnuntai päivänä. Luonnossa ja luontopoluilla kulkiessaan ratkaisee toki ajankohta sekä myös vallitseva sää siihen onko siellä paljon vai kohtuullisesti ihmisiä liikkeellä. Viikko sitten perjantaina Inkoossa näimme päivän aikana 5-6 ihmistä joten hyvin rauhassa pystyimme liikkumaan.


Omenapuille ja niiden kukkien ihailulle oli varattu tämä perjantai päivä. Minusta omenakukkia pitää käydä ihan samalla tavalla ihailemassa kuin kirsikankukintaa ja viettää "omenankukka hanamia". Tämä koronakevät sai minut myös löytämään aivan ihanat omenapuut läheisestä puistosta. Huomasin auton ikkunasta yhtenä päivänä, että pieni puisto kotimme lähellä oli ihan vaaleanpunaisten puiden peitossa. Tänään oli oivallinen päivä aloittaa "omenankukka hanami" juuri tästä paikasta ja omilta nurkilta.


Puistolla on jännä nimi Muukalaispuisto! Yritin kaivella netistä lisätietoa miksi puistoa on nimetty tuolla nimellä löytämättä mitään johtolankaa. Kaikki muut alueiden kadunnimet liittyvät rautateihin ja juniin liittyviin ammatteihin nimistöltään. Puiston nimi voisi ehkä viitata niihin 3000 kiinalaiseen vankiin, jotka olivat tekemässä Krepost Sveaborg -hankkeen valleja läheisillä kallioilla 1916. Helsingin ympäristöön tehtiin ensimmäisen maailmansodan aikaan linnoitusta, jonka tehtävänä oli suojata Helsinkiä saksalaisia vastaan. Em. vallit olivat osa linnoitusta.

Muukalaispuisto itsessään ei ole mikään erikoinen paikka mutta Espoon kaupunki on ilmeisesti suunnittelemassa siihen muutoksia tulevaisuudessa. Sinne kaavaillaan mm. ruohokenttää, picnikaluetta, pelejä ja leikkejä. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä puistolle tapahtuu.

Toivottavasti nämä upeat omenapuut silti säilytetään. Joukossa taisi olla muutama kirsikkapuukin. En oikein  ymmärrä miksen aikaisempina vuosina ole huomannut näitä puita täydessä kukassa? Ajan periaatteessa päivittäin puiston ohi autolla mutta kadulta pitää osata katsoa tietystä kohtaa nähdäkseen puut. Ehkä olen vain tuijottanut eteenpäin. Nyt aistini ovat olleet valppaampina ja siksi bongasin puiston puineen. Vietin varmasti puolisen tuntia ihaillen puita ja totta kai räpsien niistä lukemattoman määrän valokuvia. Nämä puut olivat minusta satumaisen kauniita!


Seuraavaksi suuntasimme Haagan rodopuistoon kurkistamaan olisiko siellä kukinta jo edennyt edellisen vierailumme jälkeen. Kuten jo Instagramin puolelle kirjoittelin olen käynyt puistossa jo kahdesti tarkistelemassa kukintatilannetta. Mutta vieläkin pitää malttaa odottaa. Riippuen säästä ja auringosta voisiko jo  sunnuntaina tai alkuviikosta olla enemmän alppiruusuja kukassa. Tällä hetkellä vain muutamia aukeilla paikoilla olevista rodoista kukkii tai availee nuppujaan mutta metsässä olevat alppiruusut ovat vielä nuput tiukasti kiinni.


Malminkartanon omenatarhaan pitää päästä joka kevät joten sinne huristelimme seuraavaksi. Olen viettänyt fruticetumissa ihanan piknikin blogin alkuaikoina ja siitä voit lukea tarkemmin tästä. Tässä hedelmäpuu puutarhassa on ihan oma viehätyksensä vuosi toisensa jälkeen. Puut on iäkkäitä ja ne ovat myös valtavan suuria. En muista missään muualla nähneeni näin kookkaita omenapuita. Kun vierailin Ahvenanmaan omenatarhassa pari vuotta sitten oli omenapuut siellä leikattukin ihan eri tavalla. Toisaalta tuolla tarhalla tuotettiin omenoita kaupalliseen tarkoitukseen joten puut varmasti silloin leikataankin eri tavalla.


Malmikartanon fruticetumiin oli tuotu taas muutamia istuinryhmiä picnikseurueita varten. Ryhmiä on sijoitettu todella kauas toisistaan joten täällä kyllä turvavälit toteutuvat erinomaisesti koronakeväänä ja -kesänä. Totta kai mukaan voi ottaa myös oman picnikhuovan ja levittää sen nurmelle eväshetkeään varten. Omenankukkatarhassa valokuvataan aina ja paljon.


Puiston portti avataan kun omenapuiden kukinta alkaa ja suljetaan kun puut ovat kukkineet. Seuraavan kerran puistoon pääsee syksyllä kun omenatarhassa korjataan satoa. Puistossa liikkuessaan kannattaa huomioida, että siellä ovat työssä myös ahkerat mehiläiset. Mehiläisillä on tärkeä tehtävä kun ne pölyttävät hedelmäpuita. Parhaimmillaan puistossa voi olla 15 000 mehiläistä pörräilemässä. Mehiläispesiä ei saa häiritä siellä vierailessaan.


Malminkartanon fruticetumissa on tehtyjen muutosten jäljiltä vielä noin 350 puuta. Suurin osa puista on omenapuita mutta puutarhasta löytyy myös päärynä-, luumu- ja kirsikkapuitakin. Laajimmillaan fruticetumin alueella on ollut yli 400 puuta. Puistossa on paljon vihreää ruohikkoa ja totta kai myös keltaisia voikukkia ihan silmänkantamattomiin. Puistoon saa ottaa myös koiran kun se on kytkettynä.


Malminkartanon omenatarhassa oli alkamassa nuoren valmistujaisjuhlat oman perheen kesken vierailumme aikana. Yhdellä picnik-pöydällä oltiin etätöissä omenapuun katveessa ja karvakaveri lekotteli tyytyväisenä jaloissa. Yksi nuoripari söi picnik eväitä ja pari satunnaista kulkijaa kävi puistossa meidän vierailumme aikana kävelemässä. Olimme tällä kertaa ilman eväitä - ehkä ensi vuonna taas picnik-kori kainalossa Malmikartanoon.


Onnea kaikille ylioppilaille, ammattiin valmistuneille ja hyvää kesälomaa 
kaikille koululaisille 

toukokuuta 25, 2020

Lammassaaren pitkospuilla - vihdoinkin!


"Kesäyössä vaeltaa, lupauksein mun rinnaillain.
Taluttaa mua mukanaan, saatan olla saatilla.
Kesäyössä vaeltaa, Lammassaareen pitkospuit.
Sanottuu en saa sanaakaan, saatan olla saatilla."

Vuoden 2012 kesällä Elokuun ihana Saatilla "Lammassaaren pitkospuilla" -kesäbiisi soi ihan joka ikisellä radiokanavalla. Suunnittelin jo silloin retkeä Vanhankaupunginlahden alueelle kulkemaan pitkospuita kosteikkoalueelle, joka oli jo 1830-luvulla merkittävä luontokohde Helsingissä. Tässä samassa maisemassahan kuuluisat von Wrightin veljekset olivat kulkeneet ihailemassa lintuja ja Magnus von Wright maalaamassa upeita taulujaan. 

Kun Lammassaareen rakennettiin vuonna 2018 uudet esteettömät pitkospuut merkitsin kohteen taas "must to visit" -listalleni mutta jostain syystä se jäi käymättä. Vasta 2020 koronakevät johti Marjon matkan Lammassaaren pitkospuita pitkin viettämään toukokuista "talvilomapäivää" aivan huikeisiin maisemiin ja tunnelmiin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan ja ihan varmasti tulen tekemään tänne toisenkin retken jossain vaiheessa.

Magnus von Wright, 1861 Helsingin Kumpulan kartano ympäristöineen kaakosta nähtynä, etualalla Vanhankaupunginlahden rantaniittyä. Maalauksen omistaa Helsingin kaupunginmuseo.


Lammassaaren suojeltu saari löytyy Vanhankaupunginkosken ja uuden Arabianrannan asuma-alueen lähistöltä. Jos saavut autolla voit jättää sen parkkiin Jokisuuntielle ja suunnata kohti Design-koirapuistoa, joka rakennettiin osana Artovan Henki-hanketta ja WDC 2012 -kokonaisuutta. Me jätimme nyt suosiolla Helsingin kulttuuripääkaupunki vuoden kunniaksi rakennetun doggyparkin väliin ja harpoimme innoissamme kohden noita kuuluisia pitkospuille. Saareen voi ottaa mukaan koiran, joka on ehdottomasti pidettävä kytkettynä.

Koiranpuiston lähettyvillä näkyi metsässä lukuisia kottikärryjä kiinnitettyinä ketjuilla puihin. Koska Lammassaari on mökkialuetta käyttävät kesämökkeilijät näitä kärryjä apunaan viedessään tavaroita mantereelta mökeilleen. Myös mökkien korjaus- ja rakennustarpeita voidaan kuskata käsipelillä työntäen saareen tai vaihtoehtoisesti myös venekuljetuksella.


Lammassaarta hallinnoi 14.10.1883 perustettu helsinkiläinen Raittiusyhdistys Koitto. Vuonna 1904 yhdistys hankki kesäsiirtolaksi jäsenilleen Lammassaaren Helsingin Vanhankaupunginlahdelta. Näihin aikoihin lähes kaikkiin Helsingin saariin oli "maihinnousu kielletty 40 markan sakon uhalla". Saareen valmistui 1905 arkkitehti Vilho Penttilän suunnittelema hirsilinna Pohjolan Pirtti. Jo 1800-luvulla tehty empiretyylinen pieni Lepola on hirsilinnan ohella paikkoja, joita voi myös vuokrata halutessaan.

Saarella sijaitsee reilu sata yksityistä pikkumökkiä kesäasukkaille. Lammassaaressa liikkuessaan ei mökkeilijöitä saa häiritä joten alueella tulee liikkua vain yleisillä poluilla. Kun mökkejä tulee myyntiin ihan varmasti kiinnostuneita ostajia kyllä riittää ja niistä jopa kisaillaan. Koiton sääntöjen mukaan mökkejä voivat ostaa vain helsinkiläiset.

Koittolaisia Pohjolan Pirtin portailla Lammassaaressa 1910. Kansan Arkisto. 

Nimestään huolimatta Lammassaarelta ei löydy lampaita vaan niitä nähdäkseen pitää mennä toisia pitkospuita pitkin viereiselle Kuusiluodolle. Me emme tällä reissullamme sinne ehtineet. Jos vierailet Kuusiluodolla muista sulkea portti etteivät lampaat poistu saarelta omille teilleen. Kesällä lampailla on tärkeä tehtävä eli ne hoitavat alueen perinnemaisemaa. Kuusiluotoa ovat käyttäneet aikoinaan myös lukuisat eri yhdistykset kesänviettopaikkanaan vuosien saatossa.


Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue on keskellä Helsinkiä mutta silti se tarjoaa ihan huikeita luontoelämyksiä. Se on paikka, jossa voi piipahtaa vaikka työpäivän jälkeen ottamassa pienet happihyppelyt luonnon helmassa matkustamatta yhtään sen pidemmälle virkistäytymään. Alueella on havaittu yli 300 lintulajia ja sieltä on kartoitettu vuosien saatossa peräti 56 kääpä- ja 99 orvakkalajia. Alue kuuluu myös Suomen Natura 2000 -verkostoon.

Käävät, orvakkaat ja jotkut orakkaatkin ovat puuainesta lahottavia sieniä, joilla on suuri merkitys luonnon toiminnassa. Ne ovat ainoita eliöitä, jotka pystyvät hajottamaan puuainesta ja saattamaan sen sisältämät ravinteet muotoon, jota myös muut eliöt pystyvät käyttämään hyväkseen. Lahopuiden metsään jättämisellä onkin erittäin suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta.


Pari vuotta sitten juhlavasti käyttöön otetut uudet pitkospuut ovat enemminkin kuin puinen 700 metrin laituri kaislojen keskellä. Näiden pitkospuiden avulla myös pyörätuolilla ja lastenvaunuilla pääsee esteettömästi Lammassaareen. Polkupyöriä ei pitkospuille saa viedä. Nyt koronapandemian aikana pitkospuilla saattaa ruuhkaisina päivinä olla enemmänkin ihmisiä mutta hyvin monilla kyltityksillä kerrotaan turvavälien pitämisestä ja vastuullisesta toimimisesta alueella. Meidän vierailupäivän aikana saimme aika rauhassa liikkua alueella.

Kevään ja alkukesän pirteä rentukka ihastuttaa pitkospuiden varrella. Rentukka kuuluu leinikkikasveihin ja sen lehdet ovat myrkyllisiä. 

Pitkospuita kulkiessa tulee jännä tunnelma, että ollaan jossain todella kaukana. Ruovikosta ja taivaalta kuulee lukemattomien erilaisia ääniä. Onnistuin näkemään ylilentäviä kurkia mutta vaikka kuinka silmä kovana tuijotin en onnistunut bongaamaan kelta- ja sitruunavästäräkkiä. Kanadanhanhia näkyi isoina joukkoina lepäilemässä ja ruokailemassa niityillä. Upea elämys oli ennen pitkospuita havaita myös huolehtiva kanadanhanhi pariskunta kaitsemassa neljää suloista poikastaan.

Tuomi oli retkemme aikana aloittamassa kukintaansa pikkuhiljaa. 

Linnuistaan jo 1800-luvulta tunnettu Vanhankaupunginlahti rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1959.  Veden saastuminen 1960-1970 -luvuilla hävitti kuitenkin suuren osan lintukannan runsaudesta. Veden laatua on saatu parannettua viime vuosikymmenten aikana ja myös pohjaeläimset, vesikasvit ja vesilinnut ovat taas elpyneet. Viimeisen 30 vuoden aikana on alueelle asettunut pesimään paljon uusia lintulajeja.



Pitkospuut päättyvät Lammassaareen, jossa voi valita lähteekö vasemmalle lintutornille ja -tasanteella vai jatkaako Kuusiluodolle oikealle. Vaikka kesälampaat meitä kovasti kiinnostivatkin päätimme silti mennä katsastamaan lintuja. Yleinen polku kulkee rantaviivan tuntumassa ja pysyimme sillä kiltisti. Maastossa kulkevalle polulle on tehty myös puisia tasanteita ruovikolle päin.


Kulkiessa oli mukava katsella ympärillä olevaa rehevää metsämaisemaan ruovikon jälkeen. Edelleen valtaisa lintukonsertti ympärillä jatkui taukomatta. Jostain puiden lomasta pilkotti myös kesäasukkaiden pieniä somia mökkejä. Kohta alkavasta kesästä kertovat lukuisat grillit ja talon seiniin kiinnitetyt tikkataulut. Kohta täällä varmasti on kesäasukkaita.

Punainen tupa näkyy kukkulalla, onkohan siellä myös perunamaa?

Yli satavuotta sitten asumukset olivat kevytrakenteisia pahvista kasattuja mökkejä, jotka purettiin talveksi. Mökkikylän tarkoitus oli alunperin parantaa työväestön elinoloja tarjoamalla kesävirkistystä puhtaassa luonnossa. Nykyisen kaltaisia mökkejä Lammassaareen aloitettiin rakentamaan 40-luvulla. Lammassaaren asemakaava vahvistettiin 2012 ja silloin mökeille tehtiin tuli myös rakentamistapaohje. 


Koska minulla oli Minnie mukana en lähtenyt koiran kanssa kipuamaan itse lintutorniin. Menimme puista luiskaa pitkin vieressä olevalle lintutasanteelle, joka ei kohoa yhtä korkealle kuin lintutorni mutta se tarjoaa kuitenkin hyvät näkymät eri ilmansuuntiin. Osa lintutasanteen seinämistä on lasia joten pyörätuolissa ja lastenrattaissa istuvan on helppo myös nähdä maisemaa.



Edessämme näkyi Klobbenin luoto, jonne ensimmäinen Helsingissä pesivä merikotka pariskunta asettui haikarayhdyskunnan keskelle keväällä. Merikotka on Suomen suurin petolintua, jonka siipien kärkiväli suurimmilla yksilöillä on 2,4 metriä! Pesään tuli loppujen lopuksi kolme poikasta, joita emot ruokkivat kiivaasti 5.toukokuuta uutispätkässä.



Palattuamme takaisin mantereelle pitkospuita myöten kävimme kiertämässä vielä Pornaistenniemen luontopolun. Runsaan kilometrin mittainen luontopolku on myös esteetön ja sen korkeuserot on todella pienet. Luontopolun varrella on kymmenen erilaista rastia. Luonnon syli -luontopolulla on tarkoitus saavuttaa mielenrauha ja elvyttää voimat. Onnistuin kuulemaan polulla satakielen laulavan, joka selkeästi merkitsee kesän alkamista.




Emme ehtineet enää tutustumaan Piilokojuun, joka löytyy Piilokujan päästä. Tuonne täytyy ehdottomasti mennä seuraavalla kerralla tarkkailemaan "lintuja salaa". Myös ne "perinteisemmät" pitkospuut jäivät kokematta ja Kuusiluoto. Selkeästi Lammassaaren pitkospuille tullaan vielä palaamaan. Mukavan päiväretken kruunasi kanadanhanhien kohtaaminen vielä kerran poikasineen.



Kävelimme päivän aikana lähemmäs 10000 askelta ja hyvin Minnie pysyi vauhdissa mukana. Kotona russeliriiviön turkista löytyi tosin pari punkkia joten tänään kipitän hakemaan punkkilääkettä apteekista. Punkkikesä on lämpimien ilmojen myötä alkanut todenteolla ja eilenkin illalla löysin koiran turkista vaeltelemasta pari sinne kuulumatonta kaveria - YÖKS!

Aurinkoista uutta viikkoa kaikille!

Innokkaimmat kalastajat menevät veteen saakka saalistamaan...

toukokuuta 23, 2020

Mustarastaan pesä parvekkeella - ihastuttaa ja vihastuttaa


Meidän parvekkeella on pesivän mustarastas pariskunnan pesä! Kaikki alkoi siitä kun 11.toukokuuta istuin puhelinpalaverissa kotikonttorilla nappikuulokkeet korvissa. Huolimatta kuulokkeista kantautuvista kollegoiden äänistä korvani havaitsivat jostain mustarastaan laulun. Tuosta huilumaisen kauniista äänestä, joka usein kuuluu kevätiltaisin puiden latvuksista ei voi erehtyä. Vaistomaisesti nostin päätäni ja katsahdin keittiön ikkunasta ulos. Vaikka oltiin jo melkein toukokuun puolivälissä ilmasta leijaili lumihiutaleita maahan. "Joskushan sen talvenkin pitää tulla" mietin mielessäni ja jatkoi palaverissa. Ikkunasta ei näkynyt laulavaa lintua mutta laulu jatkui edelleen.


Kun palaveri vihdoin on ohi katsahdan ihan vaistomaisesti taakseni ja näen mustarastas koiraan! Olen istunut selin olohuoneen ikkunaan ja siellä tuo taiturimainen laulaja seisoo parvekkeen kaiteella laulaen koko sydämensä kyllyydestä. Yleensä minulla ei ole edes kamera käden ulottuvilla mutta nyt se jostain syystä on olohuoneen pöydällä. Yritän nousta huomaamattomasti ja salamannopeasti ettei lintu ehdi poistua parvekkeelta. RÄPS! Saan laukaistua kameran vain yhden kerran kun mustatakkinen uroslintu on jo lentänyt tiehensä. Olen varma, että ainoa kuvani on epäonnistunut mutta kaikesta sähläyksestä huolimatta lintu on kamerassa ihan tunnistettavasti.


Minulle tulee sellainen jännä déjà-vu tunne "tässä tilanteessa on jotain perin tuttua". Keväällä 2016 olin Hollannissa työmatkalla kokonaisen viikon huhtikuussa. Poissaoloni aikana oli parvekkeeni kukkahyllylle Buddhan pään viereen ilmestynyt linnunpesä, johon lopulta tuli viisi sinisenvihreää ruskeatäpläistä munaa. Pesä oli Rouva Mustarastaan, jota pääsin aitiopaikalta seuraamaan koska pesä oli rakennettu ylimmälle hyllylle, johon oli esteetön näkymä.

Ilmeisesti pesän rakentanut mustarastas pariskunta oli vasta-alkajia pesinnän suhteen koska muutamien haudontapäivien jälkeen munat olivat yhtenä päivänä hävinneet. Parvekkeen läheisyydessä näkemäni varis oli mitä todennäköisemmin vienyt/syönyt munat. Minua itketti ja lapsuudenmuistot sammakonkutua sisältäneen lasipurkin rikkoutumisesta koulussa tuli elävästi mieleen. Lintuharrastaja ystäväni lohdutti, että mustarastas pariskunta ehtii kesän aikana tehdä 2-3 poikuetta.


Uusi mustarastaiden pesä on selkeästi konkarien tekemä sillä se on keskimmäisellä kukkahyllyllä. Ensimmäisen kuvan nappasin pesästä, joka selkeästi oli vielä keskeneräinen. Rastaiden pesässä ei tässä vaiheessa ollut vielä edes pohjaa eikä sitä oltu yhtä hyvin edes suojattu. Kun pesä oli lopulta tehty valmiin "kuppimaiseksi" oli uroslintu tuonut sen eteen myös männynkävyn. Ilmeisesti se on lahja naaraalle! Jotenkin linnut olivat myös onnistuneet siirtämään alumiinipurkissa olevaa talven jälkeen rutikuivaa callunaa suojakseen.


Mustarastas naaras näkyi olevan usein pesällä varsinkin aikaiseen aamuaikaan! Kun pesä oli valmis päätin, että aina aamulla ensimmäiseksi tarkistan onko sinne ilmestynyt yön aikana munia. Valonmäärän lisääntyessä minä herään joka aamu samaan aikaan kuin aurinko nousee. Saatan käydä vain juomassa lasin vettä tai sitten luen hetken Hesaria ennenkuin menen jatkamaan uniani. Tapanani oli myös kurkistaa olohuoneen ikkunan läpi oliko naaraslintu pesällä ja siellähän hän oli. Herättyäni lopullisesti ennen töiden aloittamista etäkonttorilta käsin kävin tarkistamassa pesän ja viitenä aamuna sinne ilmestyi uusi muna.


Mustarastas tekee yleensä huhti-toukokuussa 2-6 munaa. Munat ovat upean sinivihreitä ja ruskehtavilla täplillä varustettuja. Vain naaraslintu hautoo munia mutta tänään huomasin ensimmäisen kerran, että uroslintukin istui pesässä kun naaras oli sieltä poissa. Molemmat emot - siis koiras ja naaras - tulevat jatkossa ruokkimaan poikasiaan. Haudonta-aika on noin munille 11-14 vuorokautta ja viimeinen muna ilmestyi parvekepesään 20.toukokuuta. Pesäpoikasaika eli kuoritumisesta pesästä lähtöön kestää 12-16 vuorokautta. Joten tässä on tulossa mielenkiintoiset viikot seurata "Avaraa luonto - ohjelmaa" ihan omalta parvekkeelta.


Eräs ystäväni mietti olisiko tämä parvekkeelle pesän rakentanut pariskunta ollut siellä samoissa puuhissa 2016? Netin uumenista löytyi tieto, että "ilman lintujen merkitsemistä esim. rengastamalla ei lintuja voi yleensä yksilöllisesti tunnistaa". Toki jos mustarastaalla on höyhenpuvussaan vaikka joku poikkeava höyhen tai joku muu tuntomerkki voisi tarkkaavainen havainnoija ehkä seurata siitä linnun elämänkaarta.

Englantilaisen tutkimuksen mukaan mustarastaat ovat paikkauskollisia ja ainakin osa linnuista on pariuskollisia. "Myös suomalaiset mustarastaat ovat paikkauskollisia, mutta niiden pariuskollisuutta ei ole tiettävästi tutkittu." Koska varpuslinnut - joihin siis mustarastas kuuluu - ovat keski-iältään vain muutamia vuosia on niiden pariuskollisuus ehkä myös aika hatara.

Vanhimmat rengastetut suomalaiset mustarastaat ovat saavuttaneet yhdeksän vuoden iän. Mutta koska mustarastaiden keski-iäksi lasketaan muutamia vuosia nämä linnut eivät varmaankaan ole parvekkeellani aiemmin pesineitä. Mustarastas pariskunnan toinen osapuoli etsii nopeasti uuden kumppanin jos toinen kuolee ennen seuraavaa pesimäkautta.


Olen jakanut paljon mustarastas pesän kuulumisia somessa sekä Instagramin että oman Facebook profiilini kautta. Suurin osa seuraajistani on sitä mieltä, että mustarastaiden pesiminen on huippujuttu. "Kauniita munia ja ihanat vanhemmat. Mikään ei ole niin terapeuttista kuin lintuperheen seurailu." kirjoitti ystäväni Facebookiin. "Mukava kokemus kun olet vieläpä aitiopaikalla." jatkoi toinen. "Toivottavasti pesintä onnistuu tänä vuonna ja poikaset pääsevät lentämään pesästä!" tsemppaa kolmas.

Kaikki eivät ole parvekepesästäni yhtä innostuneita. "Hävitä pesä ja riko munat." "Miksi et pesän nähtyäsi tuhonnut sitä? Nyt linnut ovat siellä kuukauden." "Etkö halua käyttää sun kesähuonetta tänä kesänä ollenkaan?" "Rastaat sotkee sun parvekkeen ihan hirveään kuntoon. Hävitä munat!"

Kaikille em. kommentoijille tiedoksi, että kestän hyvin mustarastaiden pesimäajan parvekkeella. Otan kesähuoneeni käyttöön kun he ovat vapauttaneet sen ja toivottavasti poikaset lentäneet kaikki pois pesästä maailmalle. Puhdistan parvekkeen jos sinne on tullut linnuista jotain sotkuja ennen kuin oma kesäni siellä alkaa. Minä selviän tästä kyllä ja annan luonnon jatkaa kiertokulkuaan normaalisti koronakeväästä huolimatta.

Tiedoksi, että kaikki linnut ovat pesintäaikaan rauhoitettuja eli niiden pesiin ei saa kajota (myös haittalinnut esim. varikset, harakat, lokit jne.). Mustarastas on meidän uusmaalaisten maakuntalintu ja se on rauhoitettu ympäri vuoden. Jos olisin tuhonnut mustarastaan pesän olisin joutunut maksamaan siitä nimellisarvon, jonka voit tarkistaa tästä Bird Lifen taulukosta.

"Rauhoitetut lintulajimme nauttivat varsin hyvää lainsäädännöllistä suojaa. Kiellettyjä on niiden tappamisen ohella myös esimerkiksi pesien vahingoittaminen ja lintujen tahallinen häiritseminen. Kullekin lajille on myös osoitettu niiden nimellisarvo, jonka mukaan määrätään korvaus, jonka pesän tuhoaja tai aikuisen linnun tappaja joutuu maksamaan valtiolle. Arvot on määritelty myös riistalinnuille."  Bird Life


Hyvää viikonloppua kaikille ♥