Huomenna tulee kuluneeksi tasan kolme viikkoa siitä kun otin tämän postauksen kuvat. Oli perjantai ja työpäivän jälkeen suuntasin Minnien kanssa kävelemään aurinkoiseen Seurasaareen. Paljon on ehtinyt tapahtua kuluneiden viikkojen aikana. Silloin meillä Suomessa oli vain 15 koronavirustartuntaa. Vain muutamien päivien päästä 11.3. Maailman terveysjärjestön WHO:n johtajan Tedros Adhanom Ghebreyesusin mukaan koronavirusepidemia oli muuttunut pandemiaksi. Kiinasta lähtenyt virus oli levinnyt entisestään ja tautitapausten määrä oli paisunut 13-kertaiseksi.
Seuraavien viikkojen aikana on jokapäiväinen elämäni mennyt eteenpäin hyvin eri tavalla kuin aiemmin. Siirryin kotikonttorille etätöihin jo 10.maaliskuuta. Etätöissä sosiaaliset kontaktit kollegoihin ja sidosryhmiin hoidetaan puhelimitse. Aamulla voi suoraan aamiaisen syötyään ja Hesarin luettuaan hypätä ruudun ääreen. Työtä voi tehdä tehokkaammin kun työmatkoihin ei mene turhaa aikaa. Kotikonttorilla on myös "dresscode" vähän "sitä sun tätä" joten olen aika nopeasti valmis aamulla.
Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento joten pakko myöntää, että pikku hiljaa sitä "omaa työlaumaa" jo alkaa kaipaamaan. Onneksi on puhelin ja Skype. Olen myös karsinut kaikki muutkin sosiaaliset "kasvotusten tapahtuvat" kontaktit pois. Käyn vain muutamassa pienessä ruokakaupassa lähinnä ennen sulkemishetkeä kun kauppa on asiakkaista lähes tyhjä. Kasvoillani on paperinen suojus ja käsissä kertakäyttöhanskat ihan vain varmuuden vuoksi. Meidän asuinalueella on hyvin vähän ihmisiä joten koiralenkeilläkään ei niitä kohtaamisia tule ja jos tulee pidän useiden metrien etäisyyden vastaantulijaan. Koska liikun omalla autolla en kohtaa ihmisiä julkisissa kulkuvälineissä.
Monta muutakin mullistavaa asiaa on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana. Maaliskuun 16.päivänä meillä Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, jota ei ole koskaan aiemmin sovellettu Suomessa. Viimeksi sodan aikana yli 70 vuotta on vastaavanlaista lakia noudatettu. Suomalaisten liikkuvuutta ja kokoontumista rajoitettiin jotta koronavirus ei jatkaisi holtitonta leviämistään väestön keskuudessa. Parin päivän kuluttua 19.3. Suomi sulki rajat ja kouluissa siirryttiin etäopetukseen. Tänään eduskunnassa keskustellaan siitä tullaanko Uudenmaan maakunta eristämään muusta Suomesta määräajaksi.
Tähän päivään mennessä on Suomessa yhteensä 958 laboratoriovarmistettua uuden koronaviruksen (COVID-19) aiheuttamaan tautitapausta ja viisi potilasta on valitettavasti menehtynyt jo tautiin.
Miten sitten ihmisen pieni mieli pystyy mukana tässä valtavassa informaation, muutosten ja myllerrysten myrskyssä? Me ihmiset olemme hyvin erilaisia ja suhtaudumme myös ympärillämme tapahtuviin asioihin hyvin eri tavalla. Myös se miten me käsittelemme stressiä ja muutoksia vaihtelee. Olemme kuitenkin kaikki ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa tilanteessa, että koko maailmaa ja kaikkia sen kansalaisia uhkaa yhteinen virus. Tilanteen laajuus on saanut jo sellaiset mittasuhteet, että niitä on todella vaikea edes hahmottaa. "Once in a lifetime" -hetki on yhteisen tuskallinen sekä idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa. Voisi ajatella olevansa mukana jossain elokuvassa, kirjassa tai epätodellisessa painajaisessa, joka kuitenkin on totisinta totta.
Osa ihmisistä kieltää tosiasiat tai jopa vähättelee niitä suojellakseen itseään. "Hautaan pääni hiekkaan kuin strutsi ja olen turvassa." Varmaan aluksi moni meistä ajatteli, että kaikki tämä tapahtuu jossain kaukana Kiinassa. Asia tuntui todella kaukaiselta ja ehkä tilanteeseen vähän ylireagoidaan ellei jopa paisutella sitä. Mutta kun virus hiipi yhtä lähemmäksi asia konkretisoitui ja ahdistuksen kuristava ote sai tuntemaan oman olon ikävän epämukavaksi.
Jotkut meistä ihmisistä on puolestaan varustettu tietyillä persoonallisuuspiirteillä joten he ovat luontaisesti kykenevämpiä toimimaan paineen alaisuudessa. Nämä ihmiset pystyvät myös vapauttamaan omat aivonsa uhkakuvista ja jatkamaan toimintaa. Heillä on kyky huomioida myönteisiä ja myös positiivisia asioita. Ikävistä uutisista huolimatta he pystyvät ehkä paremmin rauhoittamaan itsensä ja pysymään myös toiminnassa.
Tämän hetkisessä tilanteessa meidän kaikkien kannattaa toimia annettujen ohjeiden mukaan. Ei sooloilla eikä oteta erivapauksia - jookos!
Pysy kotona, ettet saa tartuntaa tai tartuta muita.
Nuorten ja lasten ei pidä liikkua yhdessä tai viettää aikaa porukalla.
Noudattamalla viranomaisten ohjeita jokainen voi auttaa ihmishenkien pelastamisessa.
Tämä tilanne on väliaikainen ja yhdessä me voimme estää virusta leviämästä hallitsemattomasti.
Me selviämme tästä mutta se tapahtuu vain jos noudatamme sääntöjä yhdessä.
"Pidä tuolta itsestäsi mutta myös lähimmäisestäsi ♥
Me olemme nyt kaikki samassa veneessä, joka ei liiku
jos kaikki eivät souda samaan suuntaan."
Täytyy sanoa, että ajoittain itselläkin on vaikeuksia käsittää tätä tilannetta missä tällä hetkellä elämme! Toivoisin kovasti, että asiat palautuisivat nopeasti takaisin uomiinsa, mutta taitaa olla, että tätä tilaa joutuu sietämään vielä tovin jos toisenkin :/
VastaaPoistaYmmärrän tuskasi Mira ♥ Niin moni asia on muuttunut ja tulee vielä muuttumaan, että tuntuu siltä ettei välillä oma mieli pysty ihan kaikessa mukana. Olen itse ottanut nyt sellaisen tavan etten koko aikaa kurkia uusia uusia ja uuvuta itseäni niillä vaan säännöstelen infoähkyä. Tsemppiä ♥
PoistaEihän sitä olisi muutama viikko sitten kuvitellut tällaisen tilanteen olevan mahdollistakaan. Nyt tosiaan kaivataan kaikilta kärsivällisyyttä ja huolellista hygieniaa ja ohjeiden noudattamista että mahdollisimman vähillä sairastumisilla ja muilla seurauksilla selvitään tästä yli.
VastaaPoistaPidetään huolta itsestämme ja toisistamme <3
Tilanne on eskaloitunut todella nopeasti ja nyt teillä taitaa olla myös siellä Ahvenanmaalla tautitapauksia. Tilanne vaatii nyt kuten totesit kärsivällisyyttä ja ymmärrystä muuttaa omaa käyttäytymistään niin ettei viruksen nopea tahti jatka leviämistään. Nyt viimeistään pitää unohtaa "minä minä minä" -ajatukset ja miettiä "MEITÄ" jotta tästä selvitään.
PoistaTsemppiä ja jaksamista Kristiina ♥
Ihanan seesteisiä kuvia vastakohtana tekstille, joka kertoo ankean totuuden. Itse ajattelen, että COVID-19 on vain tavallista ärhäkämpi virus ja se voitetaan niinkuin kaikki kulkutaudit. Se saattaa jäädä kiertolaiseksi mutta siihen kehitetään läkkeet ja/tai rokote. Ja jatkossa osataan sulkea ovet Kiinaan kun siellä taas aletaan joukolla köhimään...
VastaaPoistaSeurasaari oli todella kaunis ja aurinkoinen kolme viikkoa sitten perjantaina. Vaikka sisälläni myllersi ikäviä asioita ja ajatuksia halusin sinne koiran kanssa kävelemään parin tunnin ajaksi tuulettamaan päätä ja kehoa. Minäkin toivon sydämestäni, että virusta vastaan taistelussa kaikki olisivat yhtenä rintamana ilman itsekästä sooloilua. Ihan varmasti kehitetään jossain rokote/ehkä lääkekin mutta siihen menee vielä aikaa. Kiinan villieläintorit pitäisi ehdottomasti kieltää...
PoistaTsemppiä Riitta ♥
Seurasaaressa on niin kaunista! Minä taidan olla tuollainen ihminen, joka toimii paineen allakin ja työnnän syrjään uhkakuvat. Toisaalta se on vähän pakko, kun työtkin jatkuvat normaalisti koko ajan.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua sinulle <3
Seurasaari on kaunis paikka kaikkina vuodenaikoina.
PoistaJoku menee ihan sekaisin pienistäkin takaiskuista, kun toinen taas mennä porskuttavaa eteenpäin vaikeistakin vastoinkäymisistä huolimatta. Meidän ihmisten selviytymiskyky
vaihtelee paljon. Uskon sinun kuuluvan juuri niihin ihmisiin, joka kokevat tänään asioiden olean huonosti, mutta huomenna jo vähän paremmin. Osaat olla positiivinen ja nähdä tulevaan. Hyvä piirre!
Tsemppiä Outi ♥
Hienosti siellä tsemppaat Marjo! Täällä oltu tosiaan kolme viikkoa kotona tiukasti, toki ruokakaupassa on ollut pakko käydä, välillä ihmetellen etteivät ihmiset mitään turvaväliä pidä. Mieli on alkanut sopeutumaan vaikka alussa fiilikset olivat odottavat ja öisin hieman ahdistuneet.
VastaaPoistaHurjasti tsemppiä ja sydämellistä viikonloppua Marjo. <3
Kiitos Tiia ihanuus ♥ Tilanne on meille kaikille uusi ja ihmeelinen joten kaikki meistä ovat uuden tilanteen edessä. Nyt se yhteiseen hiileen puhaltaminen on tosi tärkeä juttu ja tsemppaaminen myös. Omassakin taloyhtiössä on eri ikäisiä ihmisiä, jotka ihan varmasti ovat vielä yksinäisempiä nyt kun kontaktit ovat poissa. Pakko suunnata ajatukset eteenpäin eläen toki kuluvaa päivää mutta kyllä me selviämme tästä yhdessä. Ja onneksi nyt Uusimaakin saatiin eristetty.
PoistaTsemppiä Tiia ja aurinkoa viikonloppuusi kaikesta huolimatta ♥
Me emme juurikaan liiku kotoa. Huolissani olen vanhemmistani ja appiukosta kun ovat jo ikäihmisiä. Poika on luvannut olla kotona ja välttää ihmisjoukkoja. Opiskelu tapahtuu nyt verkossa. Vanhemmilla on aina huoli lapsista vaikka poika jo aikuinen. Sinikka
VastaaPoistaYmmärrän hyvin sinun huolesi omista vanhemmista ja apesta. Toivottavasti pysyvät nyt karanteenissa kotona. Varmasti helpottaa poikaa kun ei ole läsnäolopakkoa vaan voi opiskella kotoa käsin. Koiralenkillä katselen aina huolestuneena kaupan ulkopuolella ja urheilukentän laidalla notkuvia nuorisojoukkoja. Kaikkien pitäisi nyt pysyä kotona ja välttää turhia kontakteja.
PoistaTsemppiä Sinikka ja kaikkea hyvää sinun perheellesi sekä läheisillesi ♥
Välillä tilanne tuntuu ihan utopistiselta, Uusimaa suljettu ja suurin osa palveluista suljettu ja huonoimmat skenaariot näyttävät karmeilta. En tiedä, mitä ajatella. Siksipä suurimman osan päivästä olen ajattelematta asiaa ja käperryn omaani kotiin omiin puuhiini.
VastaaPoistaToivottavasti sinä sekä isäsi pysytte terveinä!
Utopistinen on juuri oikea sana kuvaamaan tunnetta ja tunnelmaa juuri nyt. Luulen, että kun oma mieli on alkujärkytyksen jälkeen "hyväksynyt tilanteen" ja oppinut elämään asian kanssa vastuullisesti on helpottanut. Tilannetta kun ei voi muuttaa millään muulla kuin pysymällä kotona ja noudattamalla saatuja ohjeita.
PoistaTsemppiä Rva Kepponen ja perheelle myös ♥
Tilanne on tosiaan varsin ainutlaatuinen ja uusi meille kaikille, vaatii jokaiselta sopeutumista ja yhteistyötä/toisten huomioon ottamista, että maltetaan pysyä kotona ja noudattaa ohjeita.
VastaaPoistaHyvin sanottu Mari - me selviämme tästä vain noudattamalla ohjeita ja pysymällä kotona.
PoistaKaikki "säätäminen" ja "minä minä minä" pitää nyt unohtaa. Toivon, että me myös
pitkässä juoksussa opimme tästä jotain ja olemme jatkossa parempia ihmisiä.
Tsemppiä Mari ♥
Surettaa kaikki yksinäiset ja vanhukset. Surettaa lapset, joille kouluruoka on ollut päivän ainoa lämmin ateria. Surettaa niin moni asia, että on vain pakko katsoa eteenpäin ja toivoa, että siellä on valoa. Ihmisellä on valtava kyky selviytyäja sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen. Myös tähän.
VastaaPoistaKiitos Nelina hyvästä kommentista.
PoistaOlen myös miettinyt miten pitkään vanhukset jaksavat jos asuvat ihan yksin ja pääsevät vain puhumaan toisen ihmisen kanssa kännykän välityksellä? SPR oli nyt jo huolissaan "kosketuksen puutteesta" mutta nyt kun meidän on pidettävä fyysistä eläisyyttä viruksen takia niin ei voi tehdä yksinäiselle tai vanhukselle.
Katsoin tänään kun pieni poika oli ulkona vielä tosi myöhään yksinään ja mietin miksei hän mene kotiin? Ehkä kotona riidellään ja meno on muuten sellaista, että on mieluummin ulkosalla. Teki mieli mennä juttelemaan pojalle mutta en kuitenkaan mennyt. Tuli paha mieli!
Kyllä me selviämme tästä kriisistä ja sitä valoakin näkyy siellä tunnelin päässä. Nyt pitää vain jaksaa yhdessä noudattaa annettuja ohjeita ja eristäytyä muista. Vaikka tuntuu työläältä elää nys eristyksissä se kannattaa ja helpottaa jossain vaiheessa.
Tsemppiä Nelina ♥ me selviämme tästä yhdessä!
Toivoisin, että tämä paha uni loppuisi. Meillä oma perhe on jäänyt kotiin, mutta minulla on kaksi hoitolasta. Tuntuu ristiriitaiselta, kun itse eristäydytään, mutta kotiin tulee nämä lapset. Oma äitini on Espanjassa.
VastaaPoistaVoimia tähän viikkoon!
Olen samaa mieltä, että tämä on kuin pahaa unta jos haluasi mahdollisimman pian herätä.
PoistaTuossa on selkeä ristiriita, että teidän perheenne on eristäytynyt mutta silti kotiinne
tulee kaksi mahdollista taudinkantajaa. Toivottavasti äitisi säilyy terveenä ja pääsi
takaisin Suomeen mahdollisimman pian.
Tsemppiä Minna ♥ ja kaikkea hyvää. Kyllä me tästä selviämme!
Kiitos tsempeistä! Niitä myös sinulle! ❤ Äitini ei ole kiirehtimässä Suomeen. Menivät syksyllä asuntoautolla Espanjaan. Ostivat jo lentoliput Suomeen, mutta jättävät ne käyttämättä. Matkustaminen lentokoneessa olisi riski. Meinasivat tulla autolla kuukauden päästä, mutta pitää varmasti harkita, milloin matkustaa. Kannattaako tulla Suomeen, jos tauti riehuu juuri silloin täällä. Päivä kerrallaan.
PoistaIhan varmasti lentäminen on nyt riski joten varmasti on parempi, että äitisi on siellä ja odottelee tilanteen kehittymistä. Espanjassa taitaa olla vielä ulkonaliikkumiskielto joten sisällä sitten karanteenissa. Tsemppiä Minna ♥
Poista