Kurkistus Alvar Aallon kotitaloon Riihitiellä

Sibelius, sauna ja sisu ovat meidän suomalaisten ikonista yhteistä omaisuutta ja määritelleet myös kansallista identiteettiämme. Sisulla on selviydytty vaikeista ajoista ennenkin ja saunan leppeissä löylyissä ovat murheet hetkeksi hälvenneet. Kun Sibeliuksen Finlandia-hymni kajahtaa soimaan menee se luihin ja ytimiin mahtipontisella herkkyydellään. Minä nostaisin tähän suomalaisuuden pyhään kolminaisuuteen mukaan myös arkkitehti Alvar Aallon. Aalto on ehdottomasti tunnetuin suomalainen arkkitehti ja Artekin kautta myös hänen muotoilemansa tutut esineet ovat osa suomalaista asumista ja kotejamme.

Ajattelin tänään tarjota täällä blogissa nojatuolimatkan tämän epidemian keskellä. Kävin itse 31.joulukuuta 2019 vierailulla Alvar Aallon kotitalossa Riihitiellä Munkkiniemessä. Nyt paikka on toki kiinni Valtioneuvoston linjauksen johdosta 13.4. asti.

Alvar Aallon kotitalo, kuvaaja Maija Holma

Alvar Aallon kotitalo on "poikkeuksellinen museo", johon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla. Talo on Alvar Aalto Säätiön hallinnoima ja kierrokset järjestetään pääsääntöisesti englanniksi koska vierailijoita on ympäri maailmaa. Alvar Aallon kotitalo on arkkitehtuurin ystävien "suosittu pyhiinvaelluspaikka". Kun kurkistetaan sisään arkkitehdin omaan kotiin on tunnelma myös vierailulla ihan erilainen kuin normaalisti museoissa. Oppaat ovat asialleen todella omistautuneita virtuooseja kertomaan talosta ja asumisesta siellä.  

Elettiin vuotta 1934 kun Alvar Aalto hankki vaimonsa Ainon kanssa tontin Munkkiniemestä. Nykyinen Riihitie oli silloin lähes luonnonvaraista ympäristöä, josta oli myös esteetön näkymä merelle. Aalto mieltyi alueeseen ollessaan laatimassa ehdotusta Laajalahden rantojen rakentamisesta  M.G. Stenius -yhtiölle. Hanke ei koskaan toteutunut mutta elokuussa 1936 valmistui oma talo.

Talosta suunniteltiin sekä Aallon perheen kotitalo että myös arkkitehtitoimisto. Seisoessaan talon edessä Riihitiellä näkee selkeästi jo talon ulkomuodosta miten kaksi erilaista käyttötarkoitusta on erotettu toisistaan. Otin talosta lukemattomia ulkokuvia mutta joulukuun hämärä iltapäivä pakotti minut lopulta lainaamaan yhden valokuvan Alvar Aalto Säätiön sivuilta.

Toimistosiipi on valkoiseksi kalkittua tiiltä ja se on kapeampi myös rakennusmassaltaan. Tässä osassa näkyy ikkunasijoittelussa vielä selkeitä viitteitä funktionalismiin. Asuintilojen ulkomateriaali on puolestaan tummaksi käsiteltyä puurimaa. Rakennuksessa on tasakatto ja etelään aukeava suuri terassi. Postauksen loppupuolella löytyy kuva näkymästä terassin yhteen nurkkaukseen.

Sympaattinen pääovelle johtava liuskekivipolku/rappunen pehmentää muuten aika sulkeutunutta julkisivua. Rakennusta on pehmennetty myös viherkasveilla. Talossa on jo nähtävillä viitteitä uudenlaisesta Aallosta ja hänen romanttisemmasta funktionalismistaan. Talossa on käytetty myös runsaasti puuta pintamateriaalina ja sieltä löytyy peräti neljä tiilitakkaa. Aallon oma kotitalo Munkkiniemessä on jo ennakoinnut Noormarkkuun 1939 rakennettavaa Villa Maireaa, jossa vierailin kesällä 2015.

Tutustuminen Aallon kotitaloon aloitetaan työtilojen puolelta. Tässä kotitalonsa toimistossa Aalto viihtyi usein vielä senkin jälkeen kun virallinen toimistorakennus Aalto Ateljee rakennettiin 1955-1956 Munkkiniemeen osoitteeseen Tiilimäki 20. Aalto Ateljeessa käyn työni puolesta säännöllisesti ja sekin on yhden blogipostauksen arvoinen paikka jossain vaiheessa.

Työtilojen puolella on juuttikankaalla verhoiltuja seiniä ja jännä parviratkaisu. Seinälle olkihatun viereen on ripustettu hakaviivaimia, joita arkkitehdit ovat käyttäneet aikoinaan piirtäessään. Aallon työpöytä ikkunanurkkauksessa on tarjonnut joskus näköalankin merelle.

Arkkitehtityö on Aallon aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin tehty käsin. Näihin aikoihin arkkitehtipiirrokset piirrettiin käsin piirutuspöydällä ja jos teki virheitä ei niiden korjaaminen ollut yhtä helppoa kuin nykyään. Arkkitehdit käyttivät perinteisiä sabluunoita, suhdeviivaimia, geokolmioita, piirtimiä, piirustuslevyjä, astelevyjä jne. apunaan piirtäessään.

Luonnokset tehtiin lyijykynällä skissi- eli luonnospaperille. Lopulliset piirustukset puolestaan piirrettiin Rapidograph-tussilla joko kuultopaperille tai muoville, joihin tehtiin muutoksia raaputtamalla edellinen piirrosviiva pois. Lyijykynäviivat saatiin pois pyyhekumilla joten siksi arkkitehtdin pöydällä oli aina myös tuollainen pieni harja roskien pois harjaamista varten. Vasta 1990-luvulla aloitettiin tehdä arkkitehtipiirustuksia tietokoneavusteisella suunnittelulla.

Seuraavaksi siirryttiinn Aaltojen asuintilojen puolelle ja isoon olohuoneeseen. Olohuonetta hallitsee musta flyygeli, jota Aino Aalto soitti mielellään. Koko olohuoneen sisustus on suunniteltu flyygelin ympärille. Tuoli flyygelin edessä on Ainon suunnittelema ja flyygelin kannen päällä on hänen valokuvansa. Aino Aalto sairastui yllättäin rintasyöpään ja hän kuoli vuonna 1949. Alvar Aalto avioitui tämän jälkeen Aallon toimistossa työskennelleen Elissa Mäkiniemen kanssa 1952. Elissa ja Alvar Aallon yhteiskuva löytyy olohuoneesta myös Artekin hyllyn päältä.

Aaltojen olohuoneesta löytyi paljon tuttuja esineitä. Legendaarinen A331 riippuvalaisin tai Mehiläispesä kuten sitä myös kutsutaan roikkuu olohuoneen katosta. Valaisin suunniteltiin alun perin Jyväskylän yliopiston tiloihin 1953. Lattiavalaisin A809 suunniteltiin puolestaan ranskalaisen galleristin ja taiteenkeräilijän Louis Carrén Pariisin lähellä sijaitsevaa taloon, jonka Aalto suunnitteli 1959. Seeprakankaisen muodokkaan ja mukavan 400 nojatuolin Alvar Aalto suunnitteli vuonna 1936 Milanon triennaalin näyttelyä varten. Tuoli palkittiin Milanossa ja sitä kutsutaan myös leikkisästi Tankki tuoliksi.

Sisustus ja kalusteet ovat modernin tyylikkäitä ja ajattomia. Vaikka ollaan suuren suomalaisen ikoni arkkitehdin kodissa on siellä hyvin kodikas ja lämmin tunnelma. Ikkunan alla olevaan kukka-astiaan on kerätty paljon viherkasveja ja lattialla on marokkolainen Beni Ouran-villamatto.

Ruokailutilan kiinteän kaapiston on suunnitellut Aino Aalto. Keittiön puolelta on ruokailutilaan erillinen luukku, josta on voitu tarjoilla ruokaa. Tarjoiluluukku on osa ruokatilan puolelle avautuvaa vitriinikaappia astioiden säilyttämistä varten. Ruokahuoneessa on paljon luonnonmateriaaleja ja skandinaavisuutta. Poikkeuksena yksinkertaisuuteen ovat Alvar ja Ainon Aallon häämatkaltaan Italiasta tuomat koristeelliset tuolit.

Kun noustaan alakerran eteistilan kautta portaita tullaan yläkertaan. Viihtyisästä takalla varustetusta oleskelutilasta avautuvat ovet kerroksen muihin huoneisiin. Ison makuuhuoneen vaatehuoneessa on Aallon vanhoja hattuja ja takkikin naulakossa muistutuksena itse arkkitehdistä. Kaikissa makuuhuoneissa on lattiamateriaalina luonnonmukainen linoleumi. Huoneiden kalusteissa näkyy paljon tälläkin hetkellä suosittua rottinkia, jota on käytetty myös kaihtimissa ja sängynpäädyssä. Aino Aalto suunnittelemat rottinkituolit voisivat hyvin olla omassa kodissani tänään.

Talon kylpyhuoneessa on tuttuja pesualtaita Paimion parantolasta. Alvar Aalto voitti Paimion parantolan kilpailun ja vuosina 1929-1933 rakennettiin keuhkosairaiden potilaiden sairaala mäntymetsän keskelle Paimioon. Huoneiden pesualtaat oli suunniteltu siten, että hanavesi valuisi niissä mahdollisimman hiljaa. Tästä voit kurkistaa minun vierailuun Paimiossa syksyllä 2017.

Käynti Alvar Aallon kotitalossa on elämys. Se on todellinen aikamatka menneeseen mutta samalla huoneista löytyy paljon yhtymäkohtia juuri tälla hetkellä sisustuksessa vallitseviin trendeihin. Vierailu kestää noin tunnin. Varsinainen opastus noin 45 minuuttia riippuen paljonko ryhmä esittää kysymyksiä oppaalle. Opastuksen jälkeen tiloissa voi vielä kierrellä omaan tahtiin. Alakerrasta löytyy museokauppa ja siellä on myynnissä mm. Alvar Aallosta kertovia taidekirjoja. Itse kotimuseossa ei ole odotustilaa eli sisälle pääsee vasta kun kierros alkaa.