maaliskuuta 18, 2020

Kurkistus Alvar Aallon kotitaloon Riihitiellä


Sibelius, sauna ja sisu ovat meidän suomalaisten ikonista yhteistä omaisuutta ja määritelleet myös kansallista identiteettiämme. Sisulla on selviydytty vaikeista ajoista ennenkin ja saunan leppeissä löylyissä ovat murheet hetkeksi hälvenneet. Kun Sibeliuksen Finlandia-hymni kajahtaa soimaan menee se luihin ja ytimiin mahtipontisella herkkyydellään. Minä nostaisin tähän suomalaisuuden pyhään kolminaisuuteen mukaan myös arkkitehti Alvar Aallon. Aalto on ehdottomasti tunnetuin suomalainen arkkitehti ja Artekin kautta myös hänen muotoilemansa tutut esineet ovat osa suomalaista asumista ja kotejamme.

Ajattelin tänään tarjota täällä blogissa nojatuolimatkan tämän epidemian keskellä. Kävin itse 31.joulukuuta 2019 vierailulla Alvar Aallon kotitalossa Riihitiellä Munkkiniemessä. Nyt paikka on toki kiinni Valtioneuvoston linjauksen johdosta 13.4. asti.


Alvar Aallon kotitalo on "poikkeuksellinen museo", johon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla. Talo on Alvar Aalto Säätiön hallinnoima ja kierrokset järjestetään pääsääntöisesti englanniksi koska vierailijoita on ympäri maailmaa. Alvar Aallon kotitalo on arkkitehtuurin ystävien "suosittu pyhiinvaelluspaikka". Kun kurkistetaan sisään arkkitehdin omaan kotiin on tunnelma myös vierailulla ihan erilainen kuin normaalisti museoissa. Oppaat ovat asialleen todella omistautuneita virtuooseja kertomaan talosta ja asumisesta siellä.  



Elettiin vuotta 1934 kun Alvar Aalto hankki vaimonsa Ainon kanssa tontin Munkkiniemestä. Nykyinen Riihitie oli silloin lähes luonnonvaraista ympäristöä, josta oli myös esteetön näkymä merelle. Aalto mieltyi alueeseen ollessaan laatimassa ehdotusta Laajalahden rantojen rakentamisesta  M.G. Stenius -yhtiölle. Hanke ei koskaan toteutunut mutta elokuussa 1936 valmistui oma talo.


Talosta suunniteltiin sekä Aallon perheen kotitalo että myös arkkitehtitoimisto. Seisoessaan talon edessä Riihitiellä näkee selkeästi jo talon ulkomuodosta miten kaksi erilaista käyttötarkoitusta on erotettu toisistaan. Otin talosta lukemattomia ulkokuvia mutta joulukuun hämärä iltapäivä pakotti minut lopulta lainaamaan yhden valokuvan Alvar Aalto Säätiön sivuilta.

Toimistosiipi on valkoiseksi kalkittua tiiltä ja se on kapeampi myös rakennusmassaltaan. Tässä osassa näkyy ikkunasijoittelussa vielä selkeitä viitteitä funktionalismiin. Asuintilojen ulkomateriaali on puolestaan tummaksi käsiteltyä puurimaa. Rakennuksessa on tasakatto ja etelään aukeava suuri terassi. Postauksen loppupuolella löytyy kuva näkymästä terassin yhteen nurkkaukseen.

Sympaattinen pääovelle johtava liuskekivipolku/rappunen pehmentää muuten aika sulkeutunutta julkisivua. Rakennusta on pehmennetty myös viherkasveilla. Talossa on jo nähtävillä viitteitä uudenlaisesta Aallosta ja hänen romanttisemmasta funktionalismistaan. Talossa on käytetty myös runsaasti puuta pintamateriaalina ja sieltä löytyy peräti neljä tiilitakkaa. Aallon oma kotitalo Munkkiniemessä on jo ennakoinnut Noormarkkuun 1939 rakennettavaa Villa Maireaa, jossa vierailin kesällä 2015.


Tutustuminen Aallon kotitaloon aloitetaan työtilojen puolelta. Tässä kotitalonsa toimistossa Aalto viihtyi usein vielä senkin jälkeen kun virallinen toimistorakennus Aalto Ateljee rakennettiin 1955-1956 Munkkiniemeen osoitteeseen Tiilimäki 20. Aalto Ateljeessa käyn työni puolesta säännöllisesti ja sekin on yhden blogipostauksen arvoinen paikka jossain vaiheessa.


Työtilojen puolella on juuttikankaalla verhoiltuja seiniä ja jännä parviratkaisu. Seinälle olkihatun viereen on ripustettu hakaviivaimia, joita arkkitehdit ovat käyttäneet aikoinaan piirtäessään. Aallon työpöytä ikkunanurkkauksessa on tarjonnut joskus näköalankin merelle.

Arkkitehtityö on Aallon aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin tehty käsin. Näihin aikoihin arkkitehtipiirrokset piirrettiin käsin piirutuspöydällä ja jos teki virheitä ei niiden korjaaminen ollut yhtä helppoa kuin nykyään. Arkkitehdit käyttivät perinteisiä sabluunoita, suhdeviivaimia, geokolmioita, piirtimiä, piirustuslevyjä, astelevyjä jne. apunaan piirtäessään.

Luonnokset tehtiin lyijykynällä skissi- eli luonnospaperille. Lopulliset piirustukset puolestaan piirrettiin Rapidograph-tussilla joko kuultopaperille tai muoville, joihin tehtiin muutoksia raaputtamalla edellinen piirrosviiva pois. Lyijykynäviivat saatiin pois pyyhekumilla joten siksi arkkitehtdin pöydällä oli aina myös tuollainen pieni harja roskien pois harjaamista varten. Vasta 1990-luvulla aloitettiin tehdä arkkitehtipiirustuksia tietokoneavusteisella suunnittelulla.



Seuraavaksi siirryttiinn Aaltojen asuintilojen puolelle ja isoon olohuoneeseen. Olohuonetta hallitsee musta flyygeli, jota Aino Aalto soitti mielellään. Koko olohuoneen sisustus on suunniteltu flyygelin ympärille. Tuoli flyygelin edessä on Ainon suunnittelema ja flyygelin kannen päällä on hänen valokuvansa. Aino Aalto sairastui yllättäin rintasyöpään ja hän kuoli vuonna 1949. Alvar Aalto avioitui tämän jälkeen Aallon toimistossa työskennelleen Elissa Mäkiniemen kanssa 1952. Elissa ja Alvar Aallon yhteiskuva löytyy olohuoneesta myös Artekin hyllyn päältä.


Aaltojen olohuoneesta löytyi paljon tuttuja esineitä. Legendaarinen A331 riippuvalaisin tai Mehiläispesä kuten sitä myös kutsutaan roikkuu olohuoneen katosta. Valaisin suunniteltiin alun perin Jyväskylän yliopiston tiloihin 1953. Lattiavalaisin A809 suunniteltiin puolestaan ranskalaisen galleristin ja taiteenkeräilijän Louis Carrén Pariisin lähellä sijaitsevaa taloon, jonka Aalto suunnitteli 1959. Seeprakankaisen muodokkaan ja mukavan 400 nojatuolin Alvar Aalto suunnitteli vuonna 1936 Milanon triennaalin näyttelyä varten. Tuoli palkittiin Milanossa ja sitä kutsutaan myös leikkisästi Tankki tuoliksi.

Sisustus ja kalusteet ovat modernin tyylikkäitä ja ajattomia. Vaikka ollaan suuren suomalaisen ikoni arkkitehdin kodissa on siellä hyvin kodikas ja lämmin tunnelma. Ikkunan alla olevaan kukka-astiaan on kerätty paljon viherkasveja ja lattialla on marokkolainen Beni Ouran-villamatto.



Ruokailutilan kiinteän kaapiston on suunnitellut Aino Aalto. Keittiön puolelta on ruokailutilaan erillinen luukku, josta on voitu tarjoilla ruokaa. Tarjoiluluukku on osa ruokatilan puolelle avautuvaa vitriinikaappia astioiden säilyttämistä varten. Ruokahuoneessa on paljon luonnonmateriaaleja ja skandinaavisuutta. Poikkeuksena yksinkertaisuuteen ovat Alvar ja Ainon Aallon häämatkaltaan Italiasta tuomat koristeelliset tuolit.



Kun noustaan alakerran eteistilan kautta portaita tullaan yläkertaan. Viihtyisästä takalla varustetusta oleskelutilasta avautuvat ovet kerroksen muihin huoneisiin. Ison makuuhuoneen vaatehuoneessa on Aallon vanhoja hattuja ja takkikin naulakossa muistutuksena itse arkkitehdistä. Kaikissa makuuhuoneissa on lattiamateriaalina luonnonmukainen linoleumi. Huoneiden kalusteissa näkyy paljon tälläkin hetkellä suosittua rottinkia, jota on käytetty myös kaihtimissa ja sängynpäädyssä. Aino Aalto suunnittelemat rottinkituolit voisivat hyvin olla omassa kodissani tänään.


Talon kylpyhuoneessa on tuttuja pesualtaita Paimion parantolasta. Alvar Aalto voitti Paimion parantolan kilpailun ja vuosina 1929-1933 rakennettiin keuhkosairaiden potilaiden sairaala mäntymetsän keskelle Paimioon. Huoneiden pesualtaat oli suunniteltu siten, että hanavesi valuisi niissä mahdollisimman hiljaa. Tästä voit kurkistaa minun vierailuun Paimiossa syksyllä 2017.


Käynti Alvar Aallon kotitalossa on elämys. Se on todellinen aikamatka menneeseen mutta samalla huoneista löytyy paljon yhtymäkohtia juuri tälla hetkellä sisustuksessa vallitseviin trendeihin. Vierailu kestää noin tunnin. Varsinainen opastus noin 45 minuuttia riippuen paljonko ryhmä esittää kysymyksiä oppaalle. Opastuksen jälkeen tiloissa voi vielä kierrellä omaan tahtiin. Alakerrasta löytyy museokauppa ja siellä on myynnissä mm. Alvar Aallosta kertovia taidekirjoja. Itse kotimuseossa ei ole odotustilaa eli sisälle pääsee vasta kun kierros alkaa.



20 kommenttia:

  1. Upea postaus! Mielenkiintoinen, hienoja kuvia. Käynti oli varmasti elämys! Televisiossa olen nähnyt kerran, mutta en ole vielä käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja :) Kuvausolosuhteet joulukuun viimeinen päivänä talvivalossa eivät olleet hyvät ja itse talossa oli hyvin hämärää. Käynti on todella elämys koska tässä kodissa ei ole minkään naruja/nauhoja estämässä liikkumista. Tietenkään ei kalusteisiin saa istahtaa tai tavaroihin koskea mutta muuten kuin "olisit jonkun kotona kylässä". Meitä suomalaisia oli tällä kierroksella neljä. Kaikki muut olivat turisteja ympäri maailmaa.

      Poista
  2. Tuonne haluaisin päästä. Paljon tuttuja huonekaluja ja lamppuja ja kaikki niin ajatonta. Hiukan kyllä pisti silmään nuo koristeelliset tuolit ruokapöydän ympärillä!
    Kiitos mukavasta kierroksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko puolustella noita ruokasalin tuoleja eli Alvar ja Aino Aalto ovat siis tuoneet ne häämatkaltaan Italiasta. Tuolit poikkeavat muusta sisustuksesta mutta niillä on varmasti ollut tärkeä merkitys pariskunnalle joten siksi ovat päässeet ruokailutilaan. Tsemppiä Kristiina <3

      Poista
  3. Aivan ihana paikka! Jotenkin sopii tähänkin aikaan, vaikka moni asia on kehitelty jo aikoja sitten. Upeita valaisimia muuten myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alvarin tyyli on ajatonta eli sopii aikaan kuin aikaan. Tuo flyygelin päällä oleva valaisin jäi kaivelemaan itseäni eli se kyllä minusta ole Alvar Aallon mutta unohdin kysyä kenen se on. Voisi olla jonkun tanskalaisen Aallon aikaisen valaisinsuunnitelijan. Hurmaava sekin <3

      Poista
    2. Flyygelin päällä oleva lamppu on maailmankuulun tanskalaisen arkkitehdin ja muotoilijan, Poul Henningsenin, suunnittelema. Samanlaisia valaisimia on käsittääkseni valmistettu vain muutama kappale (ellei sitten ole ihan uniikki), ja kuvan lamppu on tehty lahjaksi Alvar Aallolle. – Muuten ihanan lämmin tunnelma blogipostauksessasi. Olet kuvannut paljon kiinnostavia yksityiskohtia, ja on kiva idea laittaa aina välillä kolme vinjettiä rinnakkain.

      Poista
    3. Kiitos Liisa Saarenheimo kun vinkkasit, että Poul Henningsenin on tuon upean valaisimen suunnittelija.

      Löysinkin lisätietoa seuraavasti valaisimen osalta
      "Here is a one of a kind paper and wood table lamp designed by Poul Henningsen, given to Aalto as a gift. Poul Henningsen was experimenting with ways to make his products more affordable. Isn’t that crazy?! These guys are soo amazing! It’s a far cry of the current disposition of Louis Poulsen who owns the rights of Henningsen’s designs, selling them at ridiculous prices."
      Oheinen teksti on lainattu täältä KITKA http://kitka.ca/?p=5694

      Selkeästi kokeellisempaa PH tuote koska siinä paperi ja puuta mutta löydän kyllä yhtymäkohtia myöhempiin ikonisiin PH valaisimiin. PH Artichoke valaisin on haaveena joskus hankkia...

      Kiva kun pidit blogipostauksestani - kiitos! Kuvia otin paljon ja ajattelin ettei blogi täyty pelkistä valokuvista tein useamman kuvan kollaasin.

      Poista
  4. Onpa upea paikka!
    Todella jotenkin klassinen ja ajaton tyyli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alvar Aallon kalusteet ja valaisimet ovat todella ajattomia. Tankki tuolikin on jo yli 80 vuotta sitten suunniteltu mutta täysin iätön suunnitellultaan. Upea tämä kotitalo on!

      Poista
  5. Upeasti esitelty paikka, tuonne kun pääsisi joskus itsekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mira ❤️ Kyllä sinä tänne ehdit tulla joskus tulevaisuudessa. Nyt paikka on suljettu toki.

      Poista
  6. Olemme toki tuollakin käyneet Schildt - Aalto -yhteyden innoittamana ja kodistammekin löytyy varmaan ainakin tusina Aallon huonekalua. Tosin näissä vähän vanhemmissa sisustuksissa kuten tämä ja Tammisaaren Villa Skeppetissä kokonaisuus on kivasti vähän ajan patinoima ja sen myötä rouheampi kuin vaikka meillä, joissa seinät ovat 80-luvun lopulta ja kalusteetkin pääosin 80- ja 90-luvulla hankittuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en vielä ole ehtinyt tuonne Villa Skeppetiin Tammisaaressa. Muistan hyvin teidän blogikirjoituksen sieltä parin vuoden takaa ja haaveissa olisi sielläkin joskus vierailla. Muistan lapsuudesta kun isoäidillä oli mökillä Aallon 66-tuolit. Aallon kotitalon yläkerran yhden lastenhuoneen tuolista minulle tuli vahva muisto isoäidistä ja mökistä. Minustakin on ihanaa tämä "ajanpatina" ja tavalla se "vaatimattomuus" kodissa vaikka ollaan arkkitehdin kodissa. Hyvin lämminhenkinen fiilis!

      Poista
  7. En edes tiennyt että tälläinen paikka on olemassa! Täytyy pistään kesän listalle, jos sitä kesälläkään pääsee vielä mihinkään.

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että jossain vaiheessa pääset vierailemaan. Munkkiniemessä on myös Aallon ateljee, josta tulee jossain vaiheessa myös juttua blogiin. Nämä kaksi kohdetta voi hyvin yhdistää kun ovat ihan kävelymatkan päässä toisistaan.

      Poista
  8. Hieno postaus Aallon kodista! Kiitos! En ole ikinä tuolla käynyt.

    Olen sen blogissanikin tunnustanut, että minuun Aalto ei vetoa. Olen jopa anti-Aalto. Huonekalut ovat minusta Aallon tuotannon parhaimmistoa ja niitä kelpuuttaisin omaani kotiini (mutta maksuhalukkuuteni ei riitä hankintoihin). Mutta useat rakennukset minusta muistuttavat lähinnä uimahalleja minusta tympeine laattapinnoituksineen. 2017 kävin katsomassa Aallon näyttelyn Ateneumin jälkeen ja annoin Aallolle vielä mahdollisuuden ja tutustuin hänen arkkitehtuuriinsa Seinäjoella. Olin edelleen Seinäjoen jälkeenkin sitä mieltä, että Suomi saattaisi näyttää kivemmalta ilman Aallon kopiointia ja niitä perhanan kaakelijulkisivuja ;)

    Ehkä muutaman vuoden päästä voin antaa jälleen Aalolle mahdollisuuden ja käydä silloin tuolla kotimuseossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Rva Kepponen :)

      Alvar Aalto ja hänen tyylinsä ei vetoa kaikkiin. Tiedän monia, jotka suorastaan vihaavat Aallon rakennksia.

      Aallon laajassa tuotannossa "laattapintaiset uimahallit" ovat yhden aikakauden töitä. Jos miettii hänen pitkää uraansa niin siihen mahtuu todella monenlaisia rakennuksia. Suojeluskuntatalo (1929) Seinäjoella edustaa vielä ns. pohjoismaista klassismia. Viipurin kirjasto (1927) ja Paimion parantola (1929-1933) puolestaan tyylipuhdasta funkkista. Insinööritalo Ratakadulla (1952) ja Säynätsalon kunnantalo (1949) ovat taas punaista tiiltä. Seinäjoella esim. Lakeuden Ristin kirkko (1960) on myös valkoiseksi slammattua tiiltä ja Seinäjoen kaupungintalo (1962) on puolestaan keraamista sauvatiiltä.

      Aalto on kyllä muuten suunnitellut Jyväskylään uimahallin 1955, joka on tiiltä ja osittain slammattu valkoiseksi. Finlandia talo (1971) on päällystetty Carreran marmorilla, joka ei Suomen olosuhteissa ole käytännöllistä.

      Seinäjoelle toivon itse pääseväni jossain vaiheessa kurkkimaan Aallon rakennuksia. Siitä on aikaa kun olen käynyt siellä.

      Suosittelen kotimusoa parin vuoden päästä jos vaikka mieli muuttuisi - hyvin kodikas ja ennen kaikkea toiminnallinen kokonaisuus :)

      Poista
  9. Kiitos kiintoisasta museokierroksesta! Voi olla, että tämä katsaus riittää, koska minäkään en voi sanoa olevani erityinen Aalto -fani. Erilaiset suuntaukseet ja tyylit kyllä kiinnostavat, mutta meidän sisustusmakumme on villi sekoitus uutta ja vanhaa.
    Mukavaa maaliskuuta Marjo! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :) Meillä jokaisella on oma sisustusmakumme ja kodista pitääkin tehdä juuri itsensä näköinen, jotta siellä viihtyy. Minäkin pidän 1900-luvun alun hirsitaloista, jugendtaloista mutta myös modernista Aallon arkkitehtuurista. Taidan olla kameleontti :D

      Toivotaan, että pandemia laantuu ja elämä normalisoituu jossain vaihessa. Maaliskuuta :)

      Poista