Ateneum tarjoaa värikylläisen Natalia Goncharova -näyttelyn

Viime päivien uutisvirta on ollut täynnä todella ikäviä ja pelottaviakin uutisia. Pohdiskelin jo viime perjantain postauksessa omaa huolestunutta oloani tämän viruksen leviämiseen. En haluta palata nyt enää tähän aiheeseen vaan ajattelin tarjota vastapainoksi taidetta ja kaunista värikylläisyyttä piristämään tätä päivää. Minua luonnon ja ulkoilun lisäksi rauhoittaa myös taide ja sen katseleminen. Tämä postaus syntyi Ateneumin kutsuvierasavajaisten tunnelmista 26.2. 

Ateneum jatkaa aloittamaansa naismodenistien sarjaa Natalia Goncharovan (1881-1962) näyttelyllä 27.2. - 17.5.2020. Goncharova on yksi venäläisen avantgarden johtohahmoja. Jos avantgarde ei tyylisuuntana ole tuttu niin sillä viitataan ihmisiin ja teoksiin, jotka ovat kokeilevia ja rikkovat aikansa vakiintuneita suuntauksia. Avantgardistit tekivät uudentyylistä taidetta tai "taidetta taiteen vuoksi" (l'art pour l'art). Natalia Goncharova oli tämän kuohuvan aikakauden näkyvimpiä taiteilijoita. 

Natalia Goncharova, Omakuva keltaisten liljojen kanssa, 1907-1908 öljy

Natalia Goncharova on ollut äärimmäisen monipuolinen avantgarde-taiteilija, vaatesuunnittelija, kirjailija, kuvittaja ja lavastesuunnittelija. Ateneumin näyttelyssä on esillä laajasti taiteilijan teoksia 1900-luvun neljältä ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Natalia Goncharova inspiroi sekä Venäjän että myös Länsi-Euroopan taiteilijoita. Näyttely oli ennen Ateneumia esillä Lontoon Tate Modernissa ja Firenzen Palazzo Strozzissa.

Natalia Goncharova, Piipunpolttaja 1911, öljy

Natalia Goncharova, Omakuva historiallisessa asussa 1907-1908, öljy

Tulassa syntyneen Natalia Goncharovan perhe muutti Moskovaan kun hän oli 10 vuotias. Vuonna 1900 19-vuotias Natalia pääsi opiskelemaan Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen opistoon. Koulussa hän tapasi Mihail Larionovin ja heidän välilleen kehittyi elinikäinen suhde. Larionov oli jo koulussa "oman tiensä kulkija" ja hänet erottiinkin koulusta kolme kertaa liian radikaalien näkemystensä vuoksi. 

Larionov ja Goncharova perustivat 1913 rayonismin, joka oli ensimmäinen lähes abstrakti taidesuuntaus Venäjällä. Rayonismi (ransk. rayon "säde") oli kubismin, futurismin ja orfismin synteesi, joka kuvaa spatiaalisia muotoa, jotka syntyvät esineistä ristikkäin heijastuvista valonsäteistä. 

Natalia Goncharova, Sirkus 1907 öljy

Larionov toteutti lukuisia taidenäyttelyitä 1909-1913, jotka tekivät Natalia Goncharovan taiteesta tunnettua eli hän sai tunnustusta urallaan jo varhain. Goncharova julistautui venäläisen avantgarden johtohahmoksi jo ennen muita venäläisiä tunnettuja taiteilijakollegoitaan Kazimir Malevichia, Marc Chagallia tai Wassily Kandiskyä. Vuonna 1916 Larionov ja Goncharova muuttivat Pariisiin ja hänestä tuli avainhenkilöä myös Pariisiin taidekentässä. Myöhemmin heistä molemmista tuli Ranskan kansalaisia.

Natalia Goncharova, Hedelmällisyyden jumalatar 1909-1910, öljy

Natalia Goncharova, Papukaijoja 1901, öljy

Natalia Goncharova, Talonpojat keräämässä omenoita 1911, öljy

Kun kuljeskee Ateneumin salista toiseen ei voi olla miettimättä miten monipuolinen taiteilija Natalia Goncharova on ollutkaan. Samalla hän on ollut myös todella ristiriitainen ja rajoja rikkova hahmo.  Goncharova on tehnyt 1900-luvun jo villejä katuperformansseja, jossa hän esiintyi kasvot maalattuina. Elinkumppani Mihail Larionov piti puolestaan yhden miehen esityksiä Omega-työpajassaaan. Toisaalta Goncharovan tuotannosta löytyy myös hyvin harrasta uskonnollista taidetta, joka on saanut innoituksensa venäläisistä ikoneista. 

Natalia Goncharova, Sadonkorjuu -polyptyykki 1911, öljy

Natalia Goncharova, Kissa ja tarjotin 1910-1911, öljy

Natalia Goncharova, Kaupunki 1911, öljy

Natalia Goncharova oli kiinnostunut myös Venäjän kansantaiteesta ja talonpoikaiselämästä. Hänen maalauksissaan ihmiset toistavat samoja liikesarjoja, joita on käytetty perinteisissä askareissa jo vuosisatojen ajan. Goncharovan maalaustyyliä voidaan kutsua uusprimitivismiksi koska se ilmensi uutta kiinnostusta primitiivisinä eli alkukantaisina pidettyihin taidemuotoihin. Hänen varhaistuotannossaan on paljon yhtymäkohtia Paul Gaugoinin töihin. Tosin Gongrachovan maalauksissa ollaan venäläisissä maalaismaisemissa Tahitin sijaan

Natalia Goncharova, Pyöräilijä 1913, öljy

Natalia Goncharova, Kirje 1913, öljy

Ateneumin saleissa kiertäessäni en voinut olla ihailematta myös upeita värityksiä itse näyttelyseinissä. Ne tukivat upeasti taulujen ripustusta ja Goncharovan värikkyyttä. 

Natalia Goncharova, Jumalanäiti -triptyykki 1911, öljy

Vuonna 1913 Natalia Goncharova järjesti Moskovan kaduilla futuristisen performanssin kasvot maalattuina juuri ennen kuin hänen retrospektiivinen näyttelynsä avautui Mikhailkovin Salongissa. Näyttelyssä oli esillä huikeat 800 työtä. 

Natalia Goncharova, Kevät 1927-1928, öljy

Natalia Goncharova, Espanjalaisnainen ja viuhka n.1925, öljy

Mihail Larionov, Natalia Goncharovan muotokuva 1915, sekatekniikka

Natalia Goncharova suunnitteli pukuja ja lavasteita Sergei Djaghilevin kuuluisaan Venäläiseen balettiin sekä pukuja muotitaloille Moskovaan ja Pariisiin. Ateneumin näyttelyssä on esillä ihania pukuluonnoksia ja myös ihan oikeita baletissa käytettyjä pukuja. Goncharova oli mukana myös avantgardistisessa elokuvassa sekä teki kuvituksia kokeellisiin runoihin. Äärimmäinen monilahjainen nainen!

Natalia Goncharova, muotisuunnitelmia Maison Myrborille 1922-1926

Natalia Goncharova, pukuluonnoksia balettiin Kultainen kukko 1937

Lisää Ateneumin aukioloista kannattaa lukea museon omilta sivuilta. Jos sinulta jää näyttely nyt viruksen takia näkemättä tai kokematta lisäsin tähän postaukseeni todella paljon kuvia kertomaan näyttelystä. Upea näyttely kaiken kaikkiaan ja pidin kovasti tästä värikkyydestä.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne ♥