Lasi on minusta aina ollut kiehtova mutta samalla oudon ristiriitainen materiaali. Toisaalta lasi on äärimmäisen haurasta mutta sen muotokieli on puolestaan hyvin vahvaa. Vanhimmat lasiastiat valmistettiin muinaisessa Egyptissä jo 1500 eaa. Lasipuhallus puolestaan keksittiin vasta noin 50 eaa. - joko Egyptissä tai Syyriassa - ja se syrjäytti vanhat valmistusmenetelmät. Keskiajalla Venetsia Italiassa oli ehdottomasti lasiteollisuuden kiistaton keskus ja Muranon lasi maailmankuulua. Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin Uuteenkaupunkiin vuonna jo 1681.
Suomen Lasimuseo Riihimäellä on oivallinen paikka tutustua lasiin sekä sen historiaan. Museo on toiminut vuodesta 1981 Riihimäen Lasin entisen Alatehtaan vanhassa rakennuksessa. Tehdasrakennus muuttui aikoinaan museoksi akateemikko Tapio Wirkkalan suunnitelmien mukaan. IRiihimäen Lasi yrityksenä perustettiin 1910 ja sen toiminta jatkui aina vuoteen 1990. Lasitehdas oli 1960-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin lasitehdas.
Riihimäen tehtaassa oli perustamisvaiheessa pieni lasihytti käsittäen yhden sulatusuunin ja muutaman apu-uunin. Tehdas alkoi kuitenkin nopeasti menestyä joten jo perustamisvuoden loppupuolella rakennettiin hiomorakennus ja seuraavana vuonna toinen lasihytti pullojen ja tölkkien puhaltamista varten. Uudessa hiomorakennuksessa aloitettiin hioa myös kristalliesineitä.
Suomen Lasimuseon alakerran näyttelyssä on esillä vanhaa venetsialaista, böömiläistä, saksalaista ja 1800-luvun lasia.
Vuonna 1912 arkkitehti Oiva Kallio suunnitteli tehtaalle Ilves-merkin, josta Riihimäen lasituotteet ovat kuuluisia. Itsellänikin näitä "Ilves-purkkeja" on perintönä isoäitini jäämistöstä ja muutamia lisää sain viime kesänä purettavan talon "noutokirppikseltä". Olin pakahtua onnesta ennen joulua kun onnistuin löytämään Fidasta ison vihreän Ilves-purkin 20 eurolla. Purkki on täysin virheetön ja kunnoltaan kuin uusi! Haaleampi vihreä on tuttu väri mutta tätä vihreän sävyä en koskaan aiemmin edes nähnyt.
Riihimäen Lasi alkoi nopeasti menestymään ja saikin lasituotteistaan ensimmäisen palkinnon Viipurin teollisuuspäivillä vuonna 1914. Tehtaan maine kasvoi entisestään kun se niitti menestystä myös Antwepenin, Barcelonan, Brysselin, Milanon ja Pariisin kansainvälisissä näyttelyissä. Pienestä Suomesta oli tullut uusi laatulasia valmistava tehdas markkinoille.
Tehtaalla suunniteltiin myös ensimmäinen suomalainen lasikone, joka oli tarkoitettu pullojen valmistamiseen ja kone myös patentoitiin. Tehdas jatkoi edelleen laajentumistaan ja vilkastuva rakennustoiminta Suomessa sai tehtaan aloittamaan myös ikkunalasien valmistamisen.
Tehdas myös osti muita lasitehtaita ja niiden joukossa oli Kauklahden tehdas. Kauklahden tehdas valmisti opaalilasia Paavo Tynellin valaisimiin. Tehtaalla syntyivät mm. Lasipalatsin, Aulangon ja Helsingin Yliopiston valaisimien lasikuvut. Sotavuosina 1940-luvulla Kauklahden lasitehtaassa tehtiin maalattua ja kaiverrettua lasia ja tehtaalla työskentelivät mm. Kyllikki Salmenhaara ja Helena Tynell. Toinen ostettu Karan tehdas puolestaan jatkoi apteekki- ja talouslasin valmistamista.
Kun lasin raaka-aineet sekoitetaan oikeassa suhteessa saadaan mänkiä. Em. seos sulatetaan n.1500 C:ssa lasiuunin sisällä olevassa upokkaassa tai vannassa. Sulatuksen jälkeen lasimassaa työstetään n.1000 C työlämmössä. Muokkausta. seuraa lopuksi lasin jäähdytys.
Riihimäen Lasi otti käyttöönsä ensimmäisenä Suomessa ja ensimmäisten joukossa Euroopassa lasitekniikan uusimman valmistusmenetelmän, jolloin kuumien lasiesineiden jäähdytysaika putosi kolmesta vuorokaudesta vajaaseen kahteen tuntiin. Tuotanto tehostui entisestään.
Kauklahden lasitehtaassa tehtiin kauniita maalattuja lasiesineitä 1940-luvulla.
Lasia tarvittiin paljon pakkauksiin ja mm. maitotuotteet kuljetettiin kaupasta kotiin lasisissa pulloissa. Ruskeissa pienissä pullossa oli kermaa.
Riihimäen Lasin korkealuokkaista kristallia myös vietiin Englantiin, Tanskaan ja Viroon.
Nanny Still, Flindari 1964-1968
Riihimäen Lasin omien taiteilijoiden kausi alkoi 40-50 lukujen vaihteessa. Helena Tynellistä tuli 1946 Riihimäen Lasin ensimmäinen vakituinen muotoilija. Tynell legendaariset "Aurinkopullot" ovat edelleen todella haluttuja. Itse en ole onnistua omaa pulloani vielä kohtuuhinnalla hankkimaan joten jatkan kuumeisesti etsimistä.
Pari vuotta myöhemmin 1949 Nanny Still aloitti toisena vakituisena muotoilijana Riihimäellä. Still on tunnettuja tuotteita ovat Harlekiini, Grapponia ja Flindari. Olohuoneeni ikkunalaudalla on tummanvihreä Flindari isoäidin perintönä ja muutamia Stella Polaris pulloja Stillin tuotannosta. Aina antiikkitapahtumissa kuolaan todella upeita Harlekiini karahveja.
Helena Tynell, Aurinko 1964-1974 - Aurinkopullot valmistettiin erikokoisina ja erivärisinä.
Tamara Aladin, 1961-1965
Gunnel Nymanin legendaariset "ilmakuplilla" koristellut maljakot ovat myös syntyneet Riihimäen Lasin tehtaalla. Sakari Pykälän tunnetuimpia tuotteita Milano-sarjan kaatimet ja lasit, myöhemmin hän keskittyi tekemään lintuja. Aimo Okkolin tunnetaan Lumme maljoistaan ja maljakoistaan. Tamara Aladinin värikkäät kaatimet ja maljakot ovat myös lähtöisin Riihimäen Lasin aikoina. Erkkitapio Siiroisen hauskaa Noppapulloa aina katselen ihaillen antiikkimessuilla.
Riihimäen Lasin 50-luvun lasitavarat ovat erittäin haluttuja keräilijöiden joukossa. On myös upeaa, että naistaiteilijat ovat näin vahvasti edustettuna muuten aika miehisessä lasimaailmassa. Voisi melkein sanoa, että he ovat toimineet 50-luvulla pioneereina tehden lasitaidettamme tunnetuksi myös maailmalla.
Kaj Franck, Kremlin kellot on keräilijöiden suosikki. Se suunniteltiin aikoinaan käyttöesineeksi.
Gunnel Nymanin upeita lasimaljakoita. Nyman toi Suomeen piikkimuottitekniikan, jolla lasimassaan saadaan ilmakuplia.
Tapio Wirkkalan Kantarelli-maljakon alkuperäistä 1946-vuoden mallia valmistettiin vain 75 kappaleen numeroitu sarja. Maljakot ovat äärimmäisen harvinaisia ja niistä on maksettu huutokaupoissa yli 50 000 euroa!
Alvar Aallon legendaarit Aalto-maljakot
Suomen Lasimuseon kiertäminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä kerroksesta, joka esittelee sekä lasin että lasinvalmistuksen historiaa. Kun kipuaa portaat toiseen kerrokseen menee pää viimeistään pyörälle kaikesta siitä kauneudesta mitä ympärille levittäytyy. Näyttelyssaleissa on onneksi hyvin tilaa liikkua ja katsella omaan tahtiinsa hyllyille sijoitettuja esineitä. On jännä huomata miten paljon tuttuja lasiesineitä hyllyistä löytyy. Esineitä tutkiessa tulee myös jäämättä mieleen muistoja omasta lapsuudesta ja jostain kyläpaikasta "jossa oli juuri tuollainen vihreä kermakko lapsuudessa". Laaja perusnäyttely tarjoaa paljon katsottavaa ja onneksi Suomen Lasimuseo on Museokortti -kohde, joten tänne voi palata useita kertoja jos "lasiähky" yllättää.
Björn Weckström, Aatami ja Eeva 1986
Oma mielenkiintoisen perusnäyttelyn osan muodostaa lasitaide! Jo astuessaan sisälle Suomen Lasimuseon aulaan kannattaa katsahtaa kattoon sillä siellä roikkuu valtava Markku Salon Lintu -teos. Lasista on tehty näyttelysaleihin todella veistoksellisista taidetta. Korutaiteilijana ja kuvanveistäjänä paremmin tunnetun Björn Weckströmin Aatami ja Eeva -lasityö on kaunis. Myös se "katala käärme" löytyy tuosta työn etualalta.
Joonas Laakso 2014, Tribute to Kaj Franck
Suomen Lasimuseon uudet vaihtuvat näyttelyt ovat juuri avautumassa.
EGS -Writing Stories with Three Letter 15.2. - 19.4.2020
EGS (s.1974) on yksi oman sukupolvensa menestyneimpiä suomalaisia taiteilijoita ja yksi maailman verkostuneimmista graffittitaiteilijoista. Anonyymina pysyttelevä EGS on on viime vuosina laajentanut ilmaisuaan lasitaiteeseen ja herättänyt myös uusilla töillään kansainvälistä kiinnostusta.
Suomen lasi elää 8 15.2. - 19.4.2020
Viiden vuoden välein toteutuva projekti dokumentoi laajasti lasialan tapahtumia ja kehitystä. Näiden näyttelyiden myöstä museo on suorittanut suomalaisen lasin lähihistorian dokumentointia jo 40 vuotta. Projektiin on valikoitunut noin 50 taiteilijan eri tekniikoilla valmistettuja ja koristeltuja esineitä vuosilta 2015-2019
Museokauppa löytyy Suomen Lasimuseon aulasta ja sielläkin on paljon kivaa katsottavaa mahdollisuus myös shoppailla. Kun itse kävin ennen joulua museossa oli esillä upeita lasisia joulukoristeista myynnissä. Esillä myös kattavasti lasitaiteesta kertovia kirjoja.
Suomen Lasimuseo Riihimäellä on upea kohde vierailla ja täältä löytyy aina jotain uutta katseltavaa. Museon pihamaalla järjestetään myös kesällä erilaisia tapahtumia kuten keräilijätapahtumia.
Suomen Lasimuseo löytyy osoitteesta Tehtaankatu 23, Riihimäki. Tarkemmat aukioloajat voit katsoa tästä. Museorakennuksen yhteydessä on myös Ravintola Klaas.
Markku Salo, Lintu 1987
Kauniita lasiesineitä. Monia tuttujakin esineitä joukossa oli. Nuo ruskeat lasiset maito-ja kermapullot muistan hyvin. Niissä oli sellainen repäistävä korkki, samantapainen kuin nykyään on viili-ja jogurttipurkeissa.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle Marjo<3
Minustakin oli kiva huomata kuinka paljon tuttuja esineitä vitriineissä oli. Omassa lapsuudenkodissa, isoäidilläni ja sukulaisilla nähtyjä ihania lasiastioita sekä esineitä. Suomalainen lasimuotoilu on ollut upeaa ja monipuolista vuosikymmeniä.
PoistaNuo ruskeat kermapullot ovat minusta hurmaavia. Löysin yhden kirppikseltä ja ostin pari vuotta sitten. Onnistuin löytämään myös Hämeenlinnasta yhden ruskean 5 litran ison olutpullon - sellaisen missä on se "korva" sillä suuaukon lähellä. Sain olutpullon todella edullisesti verratuuna pääkaupunkiseudun hintoihin ja pullo oli kuin uusi.
Kivaa uutta alkavaa viikkoa Kristiina <3 Toivottavasti selvitään tulevasta talvimyrskystä...
Muutamia kuvissa esiintyviä lasiesineitä löytyy äitini kaapin kätköistä. Pitäisikin mennä katsomaan mitä kaikkea kivaa siellä :)
VastaaPoistaLasi on kaunis materiiali, vaikka sen kanssa pitääkin olla varovainen.
Ihanaa viikonloppua sinulle Marjo <3
Ehdottomasti kurkistat mitä aarteita äidin kaapissa mahtaakaan olla. Lasi on kyllä upea materiaali ja miten tyylikästä suomalaiset muotoilijat ovat siitä saaneet 50-luvulla aikaan. Suomalainen lasi nousi silloin maailman tietoisuuteen ja lasitaiteilijat voittivat lukuisia palkintoja.
PoistaRikoin juuri viikko sitten ihanan 50-luvun vihreän kulhon. Se oli minulla jääkaapissa täynnä hedelmiä kun Pentikin keraaminen voirasia lipsahti jotenkin kädestäni ja putosi. Totta kai meni alahyllylle eikä lattialle joten vihreä kulho rikki ja sitten myös Pentikin rasia lattialle säpäleiksi. Ei siitä muuta voinut ajatella kuin "sirpaleet tietävät onnea". Ja plussaa se ettei jääkaapin lasihylly mennyt tuusannuuskaksi.
Kivaa uutta viikkoa Outi <3
Lasimuseo Riihimäellä on tuttu. Kun käydään sukuloimassa kesällä Hyvinkäällä poiketaan tuolla. Riihimäen kristallilasit ovat hienoja. Ei oikein raaski edes käyttää niitä. Sinikka
VastaaPoistaHauska kuulla, että paikka on tuttu. Pieni on maailma sillä minullakin on sukulaisia hyvinkään. Riihimäen kristallilasit ovat upeita. Jos käsinpesee ja eikä kovasti kolhi niin kyllähän laseja voi hyvin käyttää juhlissa. Kivaa uutta viikkoa Sinikka :)
Poista