Anu Tuomisen näyttely Taidehallissa piristi harmaan päivän

Eilen oli juuri oikea päivä pitkästä aikaa viettää taidelauantaita koska sää oli aamusta alkaen sateisen harmaa. Helsinki on juuri nyt pullollaan mielenkiintoisia näyttelyitä mutta päätimme valita sellaiset, jotka ovat enää hetken aikaa avoinna. Kovin montaa näyttelyä ei kannata ahnehtia yhden päivän aikana katsottavaksi koska kyky vastaanottaa taide-elämyksiä on myös rajallinen. Olen vain kerran elämässäni ollut Pietarin Eremitaasissa ja vaikka vietin siellä lähes päivän tuntui siltä, että aistini herpaantuivat loppua kohden. Aistit väsyvät myös liiasta ärsykkeiden tulvasta vaikka ne olisivat kuinka mielenkiintoisia tahansa.

Aloitimme Taidehallin Anu Tuomisen "Huomenna tänään on eilen" retrospektiivi näyttelystä, joka tuo esille taiteilijan teoksia peräti viideltä vuosikymmentä. Vuonna 2003 Ars Fennicalla palkittu Tuominen on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen taiteilija. Hänen teoksissaan on hyvin tuttuja ja arkisiakin esineitä, joista on tehtyä jotain ihan uutta taideteoksiin. Anu Tuomisen tapa hyödyntää kirpputoreilta löydettyä ja kertaalleen jo käytettyä materiaali on puhutellut minua. Vanhat patalaput, napit, matonkuteet, sukat. kynät ja monet muutkin esineet ovat muuttuneet taiteeksi.

Kun kipuaa Taidehallin portaat itse näyttelykerrokseen kannattaa katsella portaikon upeaa kattoa. Rakennus itsessään on 1920-luvun klassismin helmi ja aikakautensa keskeisimpiä edustajia Suomessa. Arkkitehtien Hilding Ekelund ja Jarl Eklund suunnittelema rakennus oli jo 1928 varsin uudenaikainen näyttelytila, joka oli suunniteltu juuri nykytaiteen esittelyä varten.

Portaiden yläpäässä näkyy ensimmäinenä Anu Tuomisen teos, jossa on "silmillä varustettuja lapasia" seinällä muodostaen kalaparven "peukut pystyssä". Tuomisen kyky oivaltaa ja nähdä tuiki tavallisissa esineissä "jotain ihan muuta" on huikeaa. Monet hänen teoksistaan saavat myös hymyilemään.

Anu Tuomisen teokset useilta vuosikymmeniltä on yhdistetty Taidehallissa eri aikakausilta yhteen luoden uudenlaisia kokonaistaideteoksia eri huonetiloihin. Tuomisen teokset levittäytyvät Taidehalliin teemoittain. Kuvanveistosali on pyhitetty ulkoilma-aiheisilla teoksilla. Täällä näkyy kiviä, vesikelkkoja, monoja ja marjapoimureita. Keskisali on mustavalkoinen ja takasalissa on upeaa värikkyyttä ja värioppia. Minusta salit kannattaa kiertää niin, että aloittaa maanläheisistä sävyistä ja menee sitten mustavalkoisuuden kautta väreihin eli käänny portaiden jälkeen vasemmalle.

Anu Tuominen on keräilijä, joka tekee upeita löytöjä kirppareita ja roskalavoilta. Hänen taiteensa on siis myös äärimmäisen ekologista koska hän käyttää materiaalinaan jo "toisella kierroksella olevaa". Jopa vanhat nuhruiset pyyhekumit oikein yhteenasteltuna pöydällä muodostavat äärimmäisen mielenkiintoisen teoksen. Anu Tuomisen teoksissa on myös paljon leikkimielisyyttä, joka miellyttää minua. Työt myös puhuttelevat ja saavat ajatukset liikkeelle jopa sateisena lauantai päivänä! Eilen kyllä "satoi kissoja ja koiria" kun kävelimme puuskaisessa tuulessa kohden Taidehallia. Sateenvarjoa oli ihan turha edes ajatella ottavansa esille. Ihmisiä oli säästä huolimatta näyttelysalit pullollaan - tai ehkä juuri sadesää oli heidät ajanutkin taiteen pariin.

Takasalin seinällä on lukuisia patalappuja muodostaen valtavan värikkään teoksen. Anu Tuominen on nimennyt työn "Oikeita väriympyröitä" ja sitä on aloitettu tekemään jo vuonna 1997 ja tekoprosessi on edelleen käynnissä. Tuominen on yhdistänyt pyöreitä erivärisiä virkattuja patalappuja keskenään väriopillisesti. Tämän teokseen eteen oli asetettu penkki ja oli hauska istahtaa siinä hetki antaen samalla silmänsä aistia eri värejä. Samalla tuli myös ajateltua, että jokaisen patalapun on tehnyt joku ihminen jossain päin Suomea. Tuikitavalliset patalaput loivat abstraktin taideteoksen!

Teoksessa "Vasta poimittuja luumuja" on itse hedelmät tehty luumujen värisistä langoista. Luumujen lehdet Anu Tuominen on virkannut. "Porkkanalaatikko" teoksessa porkkana on myös lankaa ja uunista otetun valmiin porkkalaatikon "muodostavat oranssiset kynttilänpätkät". Viereisellä pöydällä on vihreitä nappeja kuin papuja lautasella haarukan kera ja toisessa kulhossa puolestaan "lyhyitä kynänpätkinä herneinä". Ihailen Tuomisen tapaa nähdä täysin erilainen materiaali jonain ihan toisena ja välittää tämä myös teoksen kautta meille katsojille. Kauempaa katsonnut vaaleanpunaiset pienet lankakerät näyttivät ihan marengeilta.

Hillopurkki täynnä hilloa, joka koostuukin "punaisista napeista". Seinälle kiinnitetyt tutut metalliset raastimet ovat "raastetun porkkanan jäljiltä" ja mehupulloihin valuu "helmimäistä" marjamehua. Nerokkaita oivalluksia Tuomiselta ja myös äärimmäisen hauskoja!

Näyttely sai päivän harmauden katoaan keksiäisyydellään ja leikkimielisyydellään. Kävimme ennen seuraavaan näyttelyyn siirtymistä kurkistamaan myös ravintola Finnjävelin ovesta Saliin sisälle. Kun Farang muutti pois Taidehallista tuli tilalle Finnjävel. Tänne täytyy ehdottomasti tulla syömään jossain vaiheessa. Sisustus näytti oikein kutsuvalta.

Anu Tuomisen näyttely jatkuu Taidehallissa vielä 1.3.2020 saakka. 

Helsingin Taidehalli

Nervanderinkatu 3

00100 Helsinki

Lipunmyynti (aukioloaikoina):

040 450 7211

Avoinna

Ti, to, pe 11-18

Ke 11-20

La-su 11-17

Ma suljettu

Liput

14 € / 8 €

Alle 18 v. vapaa pääsy

Museokortti