Maailma on tehty meitä varten -musikaali kertoo energisesti ystävyydestä

Kuva Matti Rajala

Haloo Helsinki! -yhtyeen musiikkiin pohjautuva Maailma on tehty meitä varten -musikaali sai kantaesityksen Linnanmäen Peacockissa 6.helmikuuta. Minulla oli varattuna lippu vasta 13.2. näytökseen ja päätin jo ennakkoon etten kuluvan viikon aikana lue yhtään arvostelua musikaalista. Halusin mennä kokemaan itselleni tärkeään musiikkiin pohjautuvan musikaalin ilman mitään ennakkokäsitystä. Olin odottanut tätä hetkeä siitä saakka kun tiedotettiin, että Haloo Helsinki! -yhtyeen musiikin ympärille tehdään musikaali ja siihen poimitaan mukaan myös yhtyeen fanien elämän käännekohtia. Olin varma, että tästä tulisi koskettava ilta ja niin siitä tulikin. 

"Mä herään aamu viideltä

Otan vihreän teekupin liedeltä

Ja järjestän vinyylit

Uusiin pinoihin

Mä joraan niitä biisejä

Joista saan kiksejä

Ja ripustan taas uudet

Merkit rotsin hihoihin"

HUUDA

Kuva Robert Seger

Musikaali kertoo ystävyydestä, yhdestä maailman tärkeimmäistä asiasta. Aluksi solmitaan haparoiden ystävyysuhteita ja haetaan levottomasti omaa paikkaa yhteisössä nuoruuden innolla. Kuumaan kesään ladataan monia toiveita, haaveita, päämääriä mutta samalla pitäisi olla rento, hauska ja vastakkaista sukupuolta kiinnostava nuoruuden kaikella innolla. Pitää osata tarttua myös hetkiin! Musikaali alkaa ystävien kesken Tähtitorninmäeltä ja sinne se myös päättyy vuosikymmenten jälkeen. Väliin mahtuu kipeää kasvamista aikuiseksi ja niitä elämän taitekohtia, joissa ystävyyttä punnitaan ja koetellaan.

"Mun sydän sanoo,
Että tän täytyy mennä näin
Tänään me tehdään kaikki oikein
Mun sydän sanoo,
Että sua mä oon oottanut
Tänään me tehdään kaikki oikein"

MUN SYDÄN SANOO NIIN 

Kuva Robert Seger

Ystävyyden polku ei aina ole keveä kulkea eikä edes kovin suora. Ystävyyttä pitäisi osata arvostaa ja kunnioittaa mutta aina se ei elämän pyörteissä ole helppoa. Musikaalissa vaihtuvat vuosikymmenet ja muoti niiden mukana. Nuorista kasvaa aikuisia, jotka siirtyvät työelämään ja muodostavat parisuhteita. Yritetään esittää onnellista vaikka sisin olisi ihan rikki ja vereslihalla. Joku taas puolestaan etsii edelleen epätoivoisesti parisuhdetta ja miettii "onko oma parasta ennen päivä" jo umpeutunut. Erotaan, petetään, pelätään, sairastutaan, tapellaan ja myös erkaannutaan niistä hyvistä ystävistä. Elämä vie välillä ylämäen jälkeen alas ja lujaa.

Kuva Robert Seger

Musikaalin lavastus on äärimmäisen minimalistinen mutta mielestäni hyvin toimiva. Monia asioita vain heijastetaan seinille ja näyttämö muuttuu silti ihan erilaiseksi. Paikkani oli toisella rivillä mikä oli nappi valinta kun näyttelijä istahtaa lavan reunalle parin metrin päähän laulamaan. Näet jopa jokaisen hänen pienenkin ilmeensä esityksessä. Mutta välillä joukkokohtauksissa oli ehkä vähän haasteellista hahmottaa mitä koko näyttämöllä tapahtuu tanssin ja laulun aikana. Esitys on nimittäin äärimmäisen energinen, liikkuva ja siinä on paljon välkkyviä valoja.

"Täydellinen rakkaus me oltiin kai
Toinen vallan kahvana, toinen saranapuolen sai
Sä rajoitit kaiken sen mitä mulla oli elämässä
Ei sormus rakkautta tuo kädessä, joka raivoaa"

RAKAS

Kuva Robert Seger

Musikaalin päähahmoina ovat hyvät ystävät Milla (Marika Huomolin) ja Piia (Heljä Heikkinen). Molemmat ihastuvat komeaan prätkäjätkään Joonakseen (Tatu Sinisalo) joten ystävyyteen tulee ikävä ja vaikeasti korjattava särö. Samainen Joonas on lisäksi ikävä kiusaaja, joka kaveriensa kanssa höykyttää Piian Pasi veljeä (Miiko Toiviainen).

Muut näyttelijät olivat minulle entuudestaan vieraampia mutta Tatu Sinisalo on tuttu Apulanta leffan Tonina ja Olen suomalainen -elokuvassa hän esitti nuorta Kari Tapiota. Kaikki selvisivät musikaalissa minusta loistavasti sekä laulusta, tanssista että myös näyttelemisestä. Erittäin monipuolisia nuoria näyttelijöitä kaikki. 

Ikisinkku Päivi (Kaisa Leppänen) ja "kahvikoneista kiinnostunut toimistorotta" Urho (Jani Karvinen) ovat rooleissaan todella hyviä. Kaisa Leppänen on todella monipuolinen näyttelijä ja myös upea laulaja. Hän roolinsa melkein jossain kohdin varastaa koko näyttämön itselleen. Näyttelijöiden lisäksi tanssiosuuksissa on mukana tanssijoita TheBoxHelsinki ryhmästä.

"Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainot mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
Hymyile tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan"

VAPAUS KÄTEEN JÄÄ

Kuva Robert Seger

Musikaalin musiikista vastaa livebändi Joonas Kakko (rummut), Tony Sikström (kapellimestari, koskettimet), Varre Vartiainen (kitara) ja Jesse Mäläskä (basso). Bändi soittaa lavasteissa komeasti. Vastaava kapellimestari Eeva Kontu on vastuussa musiikin ja laulujen sovituksesta. Musikaalissa kuullaan seitsemäntoista Haloo Helsinki! -yhtyeen kappaletta, joista muutamista olen lainannut sanoja postaukseen. Hyviä sovituksia!

Ohjaaja Samuel Harjanne on onnistunut minusta loistavasti työssään. Maailma on tehty meitä varten -musikaalin ovat käsikirjoittaneet Kiti Kokkonen ja Jenni Pääskysaari. 

"Maailma hei, älä anna sun valojen sammua
Vaikka joskus kaiken täytyy tummua
Niin seuraava sekuntimme on korvaamaton
Maailma hei, täällä pitkään on kuljettu kaatuen
Joku lentäen lähtee, joku maatuen
Mut edessämme on tuntematon"

TUNTEMATON

Kuva Robert Seger

Maailma on tehty meitä varten -musikaali on näyttävä, energinen ja koskettava. Se kosketti syvästi ja sai miettimään. Ystävyyssuhteita kannattaa ja pitää vaalia vaikka elämä välillä vie. Me kaikki tarvitsemme ystäviä jakamaan sekä ilojamme että surujamme. Jossain vaiheessa hyvä ystävä voi olla kuin pelastusrengas, joka nostaa pintaa kun koko muu maailma on vastaan. Ystävyyden saa säilymään ja kasvamaan vain olemalla ystävä sekä hyvinä että huonoina hetkinä. 

Kuva Robert Serger

Lainaan tähän loppuun vielä trailerin Youtubesta. Kaikki postauksen kuvat on lainattu Suomen Komediateatterin pressikuvista. Näytöksiä Peacockissa on vielä 28.maaliskuuta saakka. Tästä voit kurkistaa tarkemman aikataulun. Itse pidin ja suosittelen lämmöllä  ♥

"Tässä mä seison kaipausta rinnassa
Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää"

MAAILMA ON TEHTY MEITÄ VARTEN

Designmuseon "Keräilijät ja kokoelmat" -näyttely on kurkistus yksityiskokoelmiin

Kuinka moni siellä ruudun toisella puolella tunnustaa olevansa "jonkun sortin" keräilijä kuten minäkin? Oma keräilyharrastukseni on "jo verenperintönä" ollut lasi ja posliini. Suurimman osan 50-luvun värilasistani ja Arabian posliinista olen saanut isoäidiltä perintönä. Omassa lapsuudenkodissani oli myös paljon suomalaista lasia ja posliinia ihan arkikäytössä.

Puhtaasti oma keräilyharrastukseni alkoi nuorena tyttönä Nuutajärven Apila-lasisarjan kartuttamisella.  Apila-sarja oli aikoinaan Nuutajärven tuotannossa 1800-luvun loppupuolelta 1900-alkupuolelle asti. Se otettiin uustuotantoon (1977-1985) ja Kerttu Nurminen suunnitteli siihen myös lisäosia. Täytyypä joskus tehdä postaus mistä kaikkialta olen Apilaa itselleni hankkinut vuosien saatossa.

Jonkin verran lasia ja posliinia tuli myös hankittua kun olin useita vuosia "ekstraamassa" Stockan lasi- ja posliiniosastolla. Jotain tarttuu silloin tällöin antiikkitapahtumista mukaan ja kirppiksiltäkin voi tehdä löytöjä kun on tarkkana. En tunnusta olevani mikään himokeräilijä mutta niitäkin löytyy ystäväpiiristäni.

Desingmuseossa on avoinna vielä 15.3.2020 asti mielenkiintoinen Keräilijät ja kokoelmat -näyttely. Näyttelyssä on mahdollista nähdä ensimmäistä kertaa yksityiskeräilijöiden designkokoelmia. Museosaleissa kokoelmien omistajat kertovat lyhyissä videokoosteissa omien kokoelmiensa syntytarinoita. Keräily on voinut lähteä liikkeelle vaikka saadusta lahjasta. Näyttelyssä on esillä sekä arvokkaita desingkokoelmia että myös paljon ihan tavallisia käyttöesineitä.

"Kokoelmien kautta näyttely etsii vastauksia kysymyksiin: millä tavoin muotoilua kerätään, miten keräilijöiden kokoelmat syntyvät ja miksi jostakin designesineestä tulee himoittu keräilykohde." Designmuseo

ARABIA

Virve ja Heikki Mattila ovat keränneet Arabian maitokannuja ja kermakoita vuodesta 2006. Kokoelma lähti liikkeellee anopilta saadusta Karjala-maitokannusta. Keräily alkoi maltillisesti muutaman kannun vuosivauhdilla mutta sitten se vei vain mukanaan. Kokoelmassa on tällä hetkellä 1200 kannua. Mattiloita kiehtoo kannuihin liittyvät tarinat, niiden muotokieli ja kauneus. Tunnistan nämä samat asiat itselleni myös tärkeiksi. Nuo tarinat vanhojen esineiden takana antavat minusta esineille "sielun ja syvyyttä".

Heikki Mattilan paras kirpputorilöytö on kukkakuvioitu luuposliininen salmiakinmuotoinen kaadin, jota on valmistettu 1889-1908 välillä. Tämä upea helmi löytyi Kuusankosken kirppikseltä!

Bongasin vitriinistä myös itselleni rakkaan suunnittelija Svea Granlundin Pirtti-sarjan kannun. Minulla on jonkin verran Pirtti astioita isoäidiltäni ja kaipailen kovasti ruokalautasia tähän vuosina 1951-1956 tehtyyn käsinmaalattuun astiastoon. Käytän näitä astioita usein pääsiäisen ja keväällä.

VÄRIKKÄÄT EMALIASTIAT

Tuula ja Veli Koski keräilevät puolestaan värikkäitä emaliastioita. Pariskunta on aloittanut keräilyn jo 1980-luvulla kahvipaketeista ja leluista. Sitten siirryttiin keräilemään myös emalisia kahvipannuja, joista keräily laajeni muihin emaliastioihin. Kokoelmassa on 500 esinettä ja pariskunta on pyrkinyt keräämään esineitä kokonaisina sarjoina ja eri väreissä. Itse olen vuosia etsinyt täydellistä Esteri Tomulan Vegeta-emalikattilaa keittiööni. Kattilasta tulee aina mieleen lapsuudet kesät ja uudet perunat.

ARABIAN SING FO KUVIO

Jouni Tuomen ja Anna-Mari Äimälän Sing Fo -kuvioitujen astioiden kerääminen lähti liikkeelle yhdestä terriinistä. Tällä hetkellä heillä on sata erilaista Sing Fo -kuvioitua (valmistettiin 1893-1909) esinettä eikä kokoelmaan enää laajenneta kaikella tarjolla olevalla. Oli muuten kiva huomata, että monet keräilijät myös kertovat käyttävänsä esineitään esimerkiksi joulupöydässä. Omassa kodissani keräilyesineet ovat myös käyttöesineitä.

MUUMIT

Totta Desingmuseosta löytyy myös muumimuki kokoelma. Nina Ylönen aloitti 2014 keräämään mukeja kun aiemmin käyttöesineenä ollut muumimuki rikkoutui. Kokoelmassa on tällä hetkellä 97 mukia ja lisäksi Ylönen kerää muumimukien rinnakkaiskokoelmaa kahdelle pojalleen.

Designmuseon vitriinistä löytyy myös äärimmäisen mielenkiintoisia keraamisia Leo Tykkyläisen 1950-luvulla valmistamia muumifiguureita. Itseoppinut taidekeraamikko sai muumifiguureita myyntiin Stockmannille ja myös Tove Jansson ihastui hahmoihin. Ihania!

KAJ FRANCKIN JA SAARA HOPEAN VÄRILASI 1950-LUVULTA

Näiden lasivitriinien luona minä melkein sekosin! Designmuseon nuorin keräilijä 27-vuotias Iivari Viilomaa on herättänyt huomiota jo sosiaalisessa mediassa. Hän on onnistunut tekemään ihan huikeita kirpputorilöytöjä 1950-luvun suomalaisesta värilasista. Ja mikä upeinta hänen kokoelmistaan esitellään myös Nuutajärven myyntipakkauksia 1950-60 -luvuilta. Tästä voit kurkistaa Iivarin Instagramiin, jossa kokoelmaa on myös esillä. Viilomaan keräily on saanut alkunsa Saara Hopean liköörilaseista, jotka hän sai lahjaksi äidiltään. Kokoelmassa on todella upeita Kaj Franckin ja Saara Hopean värilaseja 50-luvulta.

Kaj Franckin (yllä) ja Saara Hopean (alla) mehuastiastot rottinkikoreissa ovat minun "haluaisin joskus omistaa" -listalla. Laseja ja kannuja kyllä löytyy antiikkitapahtumista mutta usein niistä puuttuvat nämä tarjottimet. Jatkan siis edelleen etsimistä...

KARHUN KENGÄT

Designmuseon lasivitriineissä on esillä Karhun ikonisia kenkiä! Ja miksi ei olisi sillä onhan Karhu ollut kulttuurihistoriallisesti aika legendaarinen urheilukenkien valmistaja Suomessa. Kolmiraitaisilla Karhun piikkareilla on urheiltu kovasti ennenkuin olympivuonna 1952 Karhu myi tuotemerkin käyttöoikeuden Adidakselle. Tästä voit lukea lisää minun vierailusta Karhun Lasipalatsin liikkeessä joulukuussa. 

Keräilijä Jukka Lehtinen aloitti Karhu -kenkäkokoelmansa kartuttamisen jo kouluiässä. Hän työskenteli myöhemmin Karhun markkinoinnissa ja lisää kenkiä löysi silloin tiensä hänen kokoelmaansa. Jännän erilainen keräilyaihe!

TUOLIT, RYIJYT JA KERAMIIKKA

Designmuseon näyttelyssä voi tutustua myös Juhani Lemmetin keräämään kokonaisuuteen sisustusarkkitehti ja muotoilija Yrjö Kukkapuron suunnittelemia tuoleja. Lemmetin kokoelmassa on sekä prototyyppejä että sarjavalmistettuja tuoleja.

Keräilijä Tuomas Sopanen on puolestaan tunnettu laajasta ryijykokoelmastaan. Hänellä on yli 550 erilaista ryijyä kansanomaisista malleista designryijyihin. Sopasen kokoelmasta on julkaistu myös kirja Ryijy elää, suomalaisia ryijyjä 1778-2008. Sopanen kerää myös Dora Jungin taide- ja käyttötekstiilejä sekä suomalaista keramiikkaa.

OIVA TOIKAN LASITAIDE

Oiva Toikan lasitaide on Pirkko Paanasen keräilyn kohde. Toikan lasitaide on hyvin värikästä ja sadunomaista omasta mielestäni ja näitä töitä tuli tuijotettua kauan näyttelyssä.

ZABLUDOWICZ

Suomalaissyntyisen Chaim "Poju" Zabludowiczin ja vaimonsa Anitan designkokoelmista on ensimmäistä kertaa esillä Alvar Aallon suunnittelemia esineitä. Zabludowiczien kokoelmassa on edustettuna merkittävimpien suomalaisten muotoilijoiden esineistöä. Pääsin itse muutamia vuosia sitten vierailemaan Zabludowiczin Pernajan Sarvisalossa sijaitsevassa taidekeskuksessa. Upea paikka ja hienoa taidetta. Niin mielelläni olisin tehnyt reissusta silloin postauksen blogiin mutta valokuvia sai ottaa vain "omaan käyttöön".

KYÖSTI KAKKONEN

Tunnetuimpiin suomalaisiin keräilijöiden kuuluvan kauppaneuvos Kyösti Kakkosen designkokoelmasta esillä on mm. Gunnel Nymanin lasimuotoilua. Kakkosen designkokoelmassa on jo lähes 10 000 esinettä. Hänen keräilynsä tavoitteena on "hienoimpien suomalaisten muotoiluesineiden säilyttäminen Suomessa ja myös ulkomaille päätyneiden teosten saaminen takaisin Suomeen".

MATERIAALINA TEAK

Designmuseon vitriineistä löytyy myös teak- tai suomalaisittain tiikkiesineitä. Teak-puusta tehtyjen esineiden ja kalusteiden kulta-aika on 50-60 -luvuilla. Jonas Forthin kokoelmasta on näyttelyssä esillä sekä kulhoja, vateja ja myös huonekaluja. Parhaat tiikkikalusteiden valmistajat ovat muuten tulleet Pohjoismaista.

FENNIA KERAMIIKKA

Fennia vitriinin edessä minäkin sain uutta ja mielenkiintoista tietoa! "Ulkomailta näyttelyyn on tuotu suomalais-yhdysvaltalaisen pariskunnan Liisa ja John Herwegin 1900-luvun alun Arabian Fennia-sarjan kokoelma." Pariskunta on kerännyt tätä kokoelmaa jo yli 40 vuotta pääosin USA:sta.

Oletko sinä keräilijä? Keräätkö jotain tiettyjä sarjaa ja tuotetta itselleni? Metsästätkö aktiivisesti osia kokoelmaasi vai ostatko jos sattuu kohdalle?

Tuuli-myrskyn jälkeen paistoi aurinko!

Eilinen Tuuli-myrsky oli kyllä melkoinen myräkkä! Keräsin jo lauantai aamulla turvaan parvekkeella lyhtyjä, jotka heiluvat tuulessa kuin lastut laineilla. Pari vuotta sitten talvimyrskyssä yksi lempilyhtyni meni rikki ja minua vieläkin harmittaa sen menetys. Jotenkin tuuli oli myös onnistunut tempaamaan parvekkeen asunnonpuoleiseen seinään kiinnitettyjä pajukranssejakin irti koukuistaan. Nappasin nekin pois parvekkeelta ja toivoin ettei hurjistunut viima lennätä callunoita ja muratteja pihalle ruukuistaan.

Eilen illalla kun ajoin kaupasta kotiin oli omaan parkkiruutuuni lennähtänyt ranteen paksuinen parimetrinen oksa. Läheinen vaahtera oli joutunut tuulenpuuskan kuritukseen. "Tuskin tuo oksa autoa olisi rikkonut mutta ainakin ikävästi naarmuttanut" mietin kun raahasin karahkaa tuulessa ison kuusen alle. Parkkipaikkamme reunalla on valtavan suuri kuusi, jonka latvassa on oravanpesä joka ikinen kesä. Toivottavasti oravanpesä säilyi puussa tuulesta huolimatta. Kurkkasin aamulenkillä kuusen alle eikä se ainakaan ollut pudonnut.

Se riemu mikä tänä aamuna valtasi mielen oli ihan suunnaton! Makuuhuoneen verhojen raosta nimittäin pilkisti valoa ja aurinko! Voiko tämä olla ihan totta? Tuulesta ja myrskystä ei ollut tietoakaan enää. Jopa sinistä taivasta näkyi! Olisi siis vihdoin mahdollista ulkoilla Minnien kanssa kunnon lenkki kastumatta läpimäräksi heti alkumetreillä.

Näin hyvä sää oli ehdottomasti hyödynnettävä ja hypättiin aamiaisen jälkeen autoon huristellen Ruukinrantaa kohden. Ruukinrannasta löytyy nimittäin Villa Elfvikin luontotalo ja luontopolku. Olen aiemmin pariinkin otteeseen kirjoitellut tästä Espoon helmestä ihan kotimme lähellä ja tästä voit kurkistaa edellisestä retkestämme sinne. Meillä oli tarkoitus vielä piipahtaa Gallen-Kallelan ateljeekodissa Tarvaspäässä mutta se jäi nyt toiseen kertaan. Ulkoilu ihanassa säässä vei mukanaan!

Perinteinen kävelyreittimme luontopolulla oli veden vallassa! Tuuli-myrsky oli nostanut veden rantapolulle. En ole koskaan tai siis yhtenäkään keväänä edes nähnyt vettä täällä näin ylhäällä. Normaalisti tuossa aidan takana laiduntaa Villa Elfvikiin kesäksi tuotu karjalauma. Nyt siinä olisi voinut uida. Vesi oli siis todella korkealla. Mutta jos se oli nousut melkein Kauppatorille niin miksipäs ei myös täällä tulvisi.

Oli palattava kiltisti takaisin luontotalolle ja jatkettava siitä toista luontopolkua merenrantaan. Kipusimme huvimajaan hetkeksi katselemaan maisemia ja jatkoimme sitten venevajan ohi vanhalle laiturille. Tuo vanha vänkyräinen puu polun varrella näyttää aina yhtä hassulta. Laituriin oli ilmestynyt taas lisää reikiä eli mahtaakohan tämä vanha kivestä rakennettu laituri olla paikoillaan enää kauaa? Laiturilla on aina kesäisin mukava istuskella auringossa ja kuunnella luonnon ääniä ympärillä.

Kun saavuimme lintutornille huomasimme, että vesi virtasi jo sen liepeillä. Ja rantatien toinen pää oli vielä enemmän veden vallassa! Tästä ei olisi selvitty edes kumisaappaiden kanssa... Kaikki tuntuivat päivittelevän vedennousua. Kukaan ei muistanut nähneensä vettä näin korkealla aiemmin.

Lintutornissa oli sen verran vilskettä, että kipusimme vain ensimmäiselle tasanteelle vähän katselemaan maisemia. Moni muukin auringonvalosta ja sateettomuudesta innostunut oli lähtenyt samoilemaan rantoja sunnuntai ratoksi. Valonsäteillä on kyllä mahtava voima ja minusta kaikki vastaantulijat hymyilivät iloisesti! Ja totta kaikki lintutornilla ja luontopolulla on aina myös valtavasti lintubongareita koska tällä lahdella näkee paljon lintuja.

Jatkoimme luontopolulla eteenpäin ja suuntasimme seuraavaksi kaislikkoon! Täälläkin selvittiin kuivin jaloin sillä "pitkospuuthan" kelluvat ponttonien päällä. Tosin vähän tuuli ja allokko olivat niitä kurittanut viime yönä mutta kukaan seurueestamme ei kastellut varpaitaan. Hyvin selvisimme myös yhden maastopyörän vastaantulosta tällä kapealla kulkureitillä koiran kanssa. Sopu sijaa antaa!

Ensimmäinen siitepölyvaroitus on muuten jo annettu. Pääsin itse omin silmin todistamaan, että pähkinäpensas kukkii jo. Villa Elfvikin luontopolulla on moniin puihin kiinnitetty kyltti kertomaan mistä lajikkeesta on kyse. Siitepölyvaroitus annettiin tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. Tammikuun 20.päivään mennessä oli Lounais-Suomessa jo havaittu yksittäisiä kukkivia pähkinäpensaita. Onneksi olen itse allerginen vain koivulle ja se ei nyt ihan vielä kuki.

Ihana päivä ulkoilla ja nauttia hyvästä säästä auringon kera.

Miten sinun sunnuntaisi sujui? Aiheuttiko Tuuli-myrsky tuhoja teilläpäin?

Puhvihihat - hot or not - SS 2020 muodissa

Kevään 2020 yhtenä isona trendinä ovat puhvihihat! Kuten viime syksy jo vähän antoi viitteitä niin nyt keväällä hihoissa pitää olla volyymia. Ja paljon! Näytöslavoilla Pariisissa, Milanossa, Kööpenhaminassa ja New Yorkissa on ollut paljon myös 80-luvun voimakkaita olkapäitä ja todella näyttäviä puhvihihoja. Statement-hihat tulivat muotiin jo pari vuotta sitten mutta nyt ollaan hyvin kasaritunnelmissa monen valmistajan mallistossa. Kasarimuodista supersuurine olkatoppauksineen voidaan olla montaa mieltä. Itse en ihan hirveästi sille lämpene vuosikymmenen jo kerran kokeneena.

Muoti on siitä jännä juttu, että siinä voidaan aina palata menneille vuosikymmenille! Puhvihihojen kanssa ei riitä, että palataan muutamien vuosikymmenten taakse vaan pitää mennä ihan 1800-luvulle asti. Viktoriaaninen aika sai isot puhvihihat ilmestymään naisten vaatteisiin. Englannin kuningatar Viktorian mukaan nimettynä aikakautena muoti ja tyyli oli rehevää ja varsinkin naisten muoti suorastaan tuhlailevaa. Koko aikakautta leimasi myös romanttisuus. Naisten pukeutuminen - varsinkin yläluokkaisten - oli myös aikaavievää puuhaa, jossa tarvittiin auttavia palvelusväen käsiä. Alle puettiin korsetti, alusmekko ja itse vaatteiden kanssa vierähti muutama hetki ennenkuin ne olivat yllä.

Fashion overview Alex Roller

Viktoriaanisena aikana naisen pukeutumisjärjestys tapahtui aina alhaalta ylöspäin. Niin hassulta kun se kuullostaakin niin ensimmäiset päälle puettavat vaatekappaleet olivat sukat ja kengät. Kun korsetti oli avustajien kanssa saatu sidottua tiukasti kiinni olisi ollut vaikeaa enää kumartua laittaakseen sukat tai kengät jalkaan. Youtubesta löytyy lukematon määrä videoita miten eri aikakausilla on pukeuduttu ja tästä pääset kurkistamaan 1830-luvun pukeutumishetkeen. 

Historical sewing

Ehkä juuri tämän historiallisen mielleyhtymän takia olen aina kokenut itse puhvihihat hyvin romanttisina ja tyttömäisinä. Puhvihihoista tulee vääjäämättä mieleen Louisa May Alcottin kirjoittama Pikku Naisia romaani jo omilta tyttövuosilta. Sehän oli aikoinaan "tyttökirjallisuuden klassikko". Olen myös nähnyt romaanin pohjalta 1994 tehdyn leffankin varmaan kahdesti - niin ihana! Uutta filmatisointia en ole vielä ehtinyt mennä katsomaan mutta "must to see" -listalla on.

& other Stories 

Omassa pukeutumisessani en suosi ihan "yltiöromanttista linjaa" joten ehkä siksi aluksi nämä puhvihihat omassa vaatekaapissa tuntuivat vähän vierailta. Kun olin pyörinyt netin uumenissa hetken ja kurkistellut muutamien suosikkiliikkeiden sivuille muutin mieltäni. Oikean värisinä ja oikein asustettuina puhvihihat ovat itse asiassa ihan kivoja. Ruudullinen paita voisi hyvin löytyä minunkin vaatekaapista ja valkoinen lyhythihainen & other Stories paita. 

& other Stories

Zara 

Puhvihihoilla varustettu kevään suosikkisininen neule yhdistettynä nahkaan vaikka housuissa tai hameessa tekee hihoista heti vähemmän "siirappisia". Nahkahan on myös yksi kuluvan kevään muotitrendeistä. Nyt on muotia nahkapaidatkin ja ystäväni oli ostanut sellaisen Ranskan reissultaan helmikuun alussa. Todella cool! Nahkahameita & other Stories -valikoimassa on myös jännillä "Chanel-ruuduilla" varustettuina.  Myös Zaran ovesize paitis puhvihihoilla voisi päätyä minun vaatekaappiini.

Zara

COS

COSin valikoimissa näytti olevan vielä aika maltillisia puhvihihoja eli silkkinen mekko ja vaaleanpunainen helmaröyhelöllä varustettu paita pääsivät myös mukaan "ehkä voisin harkita" -listalle. Nyt täytyy miettiä mikä olisi se oma puhvihihainen vaate keväälle/kesälle... Onneksi vielä on aikaa koska tuotteita alkaa vasta tulla kauppoihin ja nettiin.

Arket

Miten sinä suhtaudut puhvihihoihin? Tuletko pukeutumaan niihin vai jääkö roikkumaan rekkiin? Onko siis puhvihihat "hot or not"?

Kaikki postauksen kuvat on lainattu neitstä.