Makuuhuoneen pöytälamppujen tarina

Rakastan sisustamista ja ennen kaikkea pidän tavaroista, joilla on tarina kerrottavanaan. Esittelin täällä blogissa lokakuun loppupuolella makuuhuoneen uuden ilmeen, joka oli tehty Poster Storen julistetauluilla. Kuvissa vilahtelivat myös upouudet pöytävalaisimiset. Olin niin tohkeissani piristävistä julistetauluista, että valonlähteiden esittely jäi. Olen nyt saanut muutamia kyselyitä liittyen näihin "mystisiin lamppuihin" joten ajattelin kertoa nyt tarinan pöytävalaisimien takaa.

Pöytävalaisimien tarina sai alkunsa kesälomallani heinäkuussa. Olimme päiväristeilyllä ystäväni kanssa ja otettuamme haltuun muutamia viikkoja aiemmin avatun Fotografiskan jäimme kiertelemään vielä Telliskiven alueelle. Halusin nimittäin ehdottomasti piipahtaa jo vuonna 2015 löytämässäni Homeart sisustusliikkeessä (osoite Telliskivi 60 A).

Ensi viisiitistäni kirjoitin blogiin ja muistan, että se oli todella luettu postaus aikoinaan. Jo silloin olen valokuvannut lukuisia liikkeessä myynnissä olevia erilaisia ja kiinnostavia valaisimia. Näihin aikoihin liikkeessä oli vielä "antiikkinurkkaus", jossa myytiin aidosti vanhoja esineitä. Minun matkaan sieltä on tarttunut mm. hopeoitu avattava munanmuotoinen rasia ja simpukanmuotoinen hopeinen tarjoilukulho, joka näkyy muuten postauksen viimeisessä kuvassa.

Huomasin hopeanväriset ja "vanhanmalliset" pöytävalaisimet "kuin vähän unohtuneena" valkoisella pöydällä. Katselin ja kääntelin niitä. Oikeastaan jo silloin näin ne omassa makuuhuoneessani. Mutta järkeni sanoi "Et kai nyt oikeasti aio raahata noita lamppuja mukanasi helteisessä Tallinnassa koko päivää?" Ja tiedättekö, että niin kovaa tuo tylsä ääni puhui pääni sisällä, että jätin lamput kauppaan. En kertonut asiasta ystävällenikään koska päätös oli jo tehty.

Kesä kuului eteenpäin, lomakin jo loppui ja mutta valaisimet kummittelivat edelleen päässäni. Sain elokuun loppupuolella kutsun kaksipäiväiselle pressimatkalle Tallinnaan mutta työkiireiden takia minun oli mahdollista osallistua vain ensimmäisen päivän osuuteen. Tästä voit kurkistaa idylliseen Mon Repos -ravintolaan, jonka herkullista tarjontaa pääsin maistelemaan. Aikaa piipahtaa Telliskivessä ei todellakaan ollut ennen laivarantaan kiiruhtamista.

Mutta asioilla on tapana järjestyä ja seuraavana päivänä kohtalon sormi puuttui peliin. Osa pr-matkalaisista oli jäänyt Tallinnaan ja Mari Kahvakuula kainalossa -blogista viestitteli jossain vaiheessa, että osa ryhmästä oli menossa seuraavaksi piipahtamaan Homeartiin. Hetken mielijohteesta pyysin Maria kurkistamaan olisiko mahdollisesti liikkeessä vielä "kivoja pöytävalaisimia"? Ja hetken kuluttua messengeriin kilahti tämä kuva.

Spontaanina ihmisenä minä ehdotin Marille mitä hän tuumii jos ostaisi nämä valaisimet minulle? Koska ryhmän kierros läheni jo loppuaan ja siirtyminen laivarantaa olisi kohta jo käsillä hän ilmoitti ottavansa valaisimet mukaansa. Olin ihan onnesta soikeana!!! Minun valaisimeni kotiutuivat siis vielä kuluvan päivän iltana. Sovimme, että noudan Marin autollani terminaalista ja heitän hänet totta kai laukkuineen kotiin. Rahat maksoin vielä samana iltana hänelle tililleen. Valaisimien hinta oli 69€ kappale, joka minusta oli erittäin kohtuullinen näin tyylikkäistä lampuista.

Nyt minulla on sitten makuuhuoneen yöpöydillä aivan ihanat Homeartista ostetut valaisimet, joihin liittyy vielä tarina. Myös makuuhuoneen pyöreään metallivalaisimeen ja sen hankkimiseen kuuluu aika hauska tarina, jonka voit lukea tästä. Tätä postausta tehdessäni silmäni osui eteisen kattovalaisimeen, jonka takana on myös todella hullunkurinen tarina. Joka kerta kun katson lamppuun muistan myös DIY-projektini....

Mitä pidätte pöytävalaisimistani? Hitti vai huti?

Löytyykö sinun kotoasi tavaroita, joiden tarina vie mukanaan? 
SUURKIITOS VIELÄ MARILLE ♥