Elannon entinen pääkonttori tuo mieleen muistoja lapsuudesta

Hämeentien ja Kaikukadun kulmauksessa sijaitsee punatiilinen iso rakennus. Ikoninen oman aikakautensa helmi on seissyt samalla paikalla jo kauan - yli 90 vuotta. Kahdeksankerroksisen talon kulmatorni kellotauluineen näkyy jo kaukaa kun sitä lähestyy Hakaniementorin suunnalta. Tässä Hämeentien maanmerkissä toimi vuosikymmeniä Elannon pääkonttori.

Taloon sekä erityisesti sen juhlasaliin liittyy myös paljon rakkaita muistoja minun omasta lapsuudestani. Perinteiset joulujuhlat, valkopartainen joulupukki, aito kuusi ja ruskea lahjapussi, sisällään omena ja pipareita ovat edelleen mielessä. Juhlamekko, lakeerikengät, letitetty tukka ja jännitys mitä ohjelmaa tänä vuonna nähtäisiin. Perhosia vatsassa!

Elannon talon upea porraskäytävä on todella hyvin säilynyt ja se onkin Museoviraston suojelema.

Elannon pääkonttorin on suunnittelut arkkitehti Väinö Vähäkallio, joka valmistui arkkitehdiksi 1909. Vähäkallion piirustupöydältä ovat lähteneet monet Elannon myymälät sisustuksineen ympäri Suomea sekä lukemattomia asuin- ja tehdasrakennuksia. Vähäkallion merkittävimpiä rakennuksia ovat mm. Yrjönkadun uimahalli 1928, Helsingin oikeustalo (ent. Salmisaaren Alkon tuotantolaitos, pääkonttori, keskusvarasto) 1938-1940, Franzenia (ent. Yhteiskunnallinen korkeakoulu) 1930 ja Kallion lukio 1927.

Vähäkallio suunnitteli myös pilvenpiirtäjää ihan Helsingin keskustaan tontille, johon myöhemmin rakennettiin Akateemisen kirjakaupan talon. Pilvenpiirtäjässä olisi ollut peräti 18 kerrosta! Vähäkallio osti itselleen myös Kytäjän kartanon ja tältä ajalta on peräisin myös Kytäjän kirkkorakennus. Arkkitehdin viimeiseksi työksi jäi Kansakoulukadulle noussut Helsingin suomalaisen klubin talo.

Elannon pääkonttori, suuri toimistosali, valokuvaaja tuntematon 1948, kuva Finna

Vähäkallio suunnitteli itse asiassa juuri perustetulle Osuusliike Elannolle koko Hämeentien korttelin jo vuonna 1917.  Korttelia rajasivat Hämeentie, Kaikukatu, Lintulahdenkatu sekä kaareva Lintulahdenkuja. Vähäkallion suunnitelmat toteutettiin vaiheittain. Vuonna 1921 nousi keskusvaraston rakennus ja Elannon moderni leipomo 1924. Itse Elannon pääkonttorirakennus 1928 ja Lintulahdenkujan puoleiset vihannesvarastot sekä viljasiilot syntyi 1930-1940 -luvuilla. Kortteli edustaa "punatiilistä osuusliikearkkitehtuuria" ja kiitos Museoviraston se on hyvin säilynyt kokonaisuus.

Elannon pääkonttorista on sanottu, että se edustaa Tukholman kaupungitalon tyylistä klassismia. Avustavana arkkitehtina Väinö Vähäkallio käytti Ragnar Wessmania. Rakennus valmistui vuonna 1928 ja sitä laajennettiin sekä korottiin 1942, Rakennuksen koristelussa on käytetty korkeatasoisia materiaaleja, julkisivussa fasaditiiltä sekä graniittia ja sisätiloissa koristemaalauksia, lehtikultausta ja marmoriakin. Tässä talossa on kauniita kattoja joten siellä liikkuessaan kannattaa ehdottomasti vilkaista välillä myös ylöspäin. Alkuperäiset valaisimet ovat myös todella kauniita!

Elannon pääkonttorirakennus on valtavan suuri eli kooltaan peräti 11 000 neliömetriä! Alun perin rakennus sisälsi hallinto-, toimisto- ja asuinkerroksia. Talon valmistusajankohtana erittäin moderneja ratkaisuja talossa edustivat juhlasalin elokuvakonehuone, neljännen kerroksen avokonttori, automaattinen puhelinkeskus ja paternoster-hissi. Vastaavia hissejä oli vain Eduskuntatalossa ja Stockmannin tavaratalon henkilökunnan käytössä.

Elannon pääkonttori, juhlasalin aulan naulakot, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Elannon säästökassa sijaitsi toisessa kerroksessa ja ylempänä talossa oli juhlasali, jossa toimi Elannon Näyttämö -niminen harrastajateatteri lähes 80 vuoden ajan. Elannon toimitusjohtaja Väinö Tannerin virka-asunto oli sijoitettu talon kuudenteen kerrokseen. Osuusliike Elanto oli pitkälti Tannerin luomus ja erittäin lähellä hänen sydäntään. Väinö Tannerin mukaan on nimetty läheinen urheilukenttä ja hänelle on myös pystytetty patsas sen viereen.

Elannon pääkonttori, juhlasalin naulakot, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Miksi minä sitten pikkutyttönä pääsin tähän huikeaa taloon ja sen juhlasaliin joulujuhliin? Molemmat isovanhempani äidin puolelta olivat töissa Osuusliike Elannon palveluksessa. Isoäiti oli kaupan puolella ja isoisä puolestaan kuljetuskaluston kanssa tekemisissä. Isoäiti vaikutti mm. Hakaniemen sekä Kluuvin tavarataloissa ja isoisä toimi joskus myös Väinö Tannerin autonkuljettajana.

Ennen joulua työntekijöiden lapsille tai lapsenlapsille järjestettiin joulujuhlat tuolla isossa juhlasalissa Elannon pääkonttorin yläkerroksissa. Muistan vieläkin elävästi kun nousimme hissillä ylempiin kerroksiin ja hississä oli vielä silloin sellainen verkko-ovi. Hissistä kuului hassu narina ylöspäin mentäessä. Meitä lapsia vanhempineen tai isovanhempineen oli paljon ja käytävillä oli melkoinen puheensorinaa.

Elannon pääkonttori, juhlasalin aulan kahdeksankulmainen ikkuna, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Päällysvaatteet jätettiin naulakkoon ja vaihdettiin jalkaan sisäkengät - siis ne lakeerikengät, joita sai pitää aina juhlissa. Muistan kun isoäiti siisti myssyn alla sekaisin menneitä päällishiuksia kiristäen samalla lettieni rusetteja. Ja sitten mentiin sydän pamppaillen istumaan ja odottamaan, että ohjelma alkaisi. Kaikkea kivaa jouluista ohjelmaa oli tarjolla ja myös Elannon Iskun voimisteluseuran taitavat tytöt esittivät aina jotain. Elannolla oli oma voimistelu- ja urheiluseura Isku (perustettu 1921), joka toimii nykyään nimellä Elise (vuodesta 2008).

Elannon pääkonttori, juhlasali, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Muistan vieläkin elävästi sen hetken kun saimme legendaarisen ruskean paperipussin, joka oli joululahja juhlaväelle. Joku kirjoitti joulun aikaan Facebookissa, että tällaiset "joulupussit" olisivat taas palanneet koululaisten joulujuhliin. Vaikka pussin sisältö ei ollut tuon kummoisempi se lämmitti aina mieltä. Muistan miten ylpeä olin omasta joulupussistani ja lapsena minä myös pystyin syömään sen punaposkisen omenankin. Ehkä siellä oli viimeisenä vuosina myös muutamia karkkeja - ihan varma en ole asiasta. 

Kasvoimme aikuisiksi veljeni kanssa ja isovanhemmat jäivät eläkkeelle joten joulujuhlatkin loppuivat. Kävin muutamia kertoja isoäidin kanssa myös säästökassan puolella hoitamassa jotain hänen raha-asioita. Kun Elanto vuonna 1995 poistui talosta ja isovanhemmatkin olivat jos siirtyneet ajasta ikuisuuteen en enää käynyt talossa. Opetusvirasto toimi rakennuksessa parikymmentä vuotta päävuokralaisena kunnes 2016 se muutti sieltä pois.

Talon omistaja on nykyään Genestra ja se avattiin osittain uudelleen yleisölle keväällä 2018. Entiseen säästökassaan on tehty ravintola ja talosta löytyy myös toimistohotelli, kuntosali, joogasali, start up -yrityksiä, suunnittelutoimistoja, mainostoimisto jne. Yritysten tiloihin ei valitettavasti pääse kuin kutsuttuna.

Mikä parasta olen asiakkaani luona päässyt myös näkemään tämän juhlasalin nyt uudelleen. Pakko myöntää, että mieleen tulvahti lämpimiä muistoja jostain vuosikymmenten takaa. Olin nyt aikuinen ilman niitä lettejä ja lakeerikenkiä mutta se fiilis oli ihan samanlainen kuin sillä pienellä ruskeaa paperipussia puristavalla tytöllä.

Tätä kuvaa ei ole otettu Elannon pääkonttorin juhlasalissa mutta ikäni täsmää joulujuhlien ajankohtiin.

Menin hissillä ylös asiakastapaamiseen mutta halusin kävellä tämän upean portaikon alas ja vain ihailla. En ole vielä ehtinyt käynyt säästökassan paikalle avatussa ravintolassa joten laitoin sen kevääni "must to visit" -listalle. Kauniisti saneerattu taloa ja samalla tein aikamatkan lapsuuteeni!