Kalalaukku kainaloon ja menoksi... vai voiko käsilaukku olla erikoinen tai hauska?

Meille naisille käsilaukku on tärkeä juttu! Kannamme nimittäin mukanamme puhelimen, avainten ja lompakon lisäksi paljon muuta joten emme missään nimessä voi sulloa tavaroita taskuumme kuten vastakkaisen sukupuolen edustajat. Minun ainakin täytyy mahduttaa meikkipussi, harja, kuukautissuojat, paperinenäliinat, gsmlaturi ja kokoontaitettava sateenvarjo jonkinlaiseen kannettavaa vekottimeen kun suljen kotioven. Jos olen menossa museoon, näyttelyyn,  pr-tilaisuuksiin tai jonnekin missä haluan valokuvata enemmänkin otan mukaan vielä kameran yhden lisäobjektiivin kera.

Atelier Iwakiri, Goldfish Bag

Tiedän, että moni kanssasisareni pitää mukanaan paljon laajempaa repertuaaria päivittäin. Ystävien laukuista voi löytyä varasukkahousut, kudin, villasukat, kirja, vauvanvaippa, tarrarullia hiuksille, hiuslakkaa, kynsilakkaa, kuivashampoota, deodoranttia, ruuvimeisseli, pumpulipuikkoja jne.  Vaikka selviän minimaalisen vähällä tavaramäärällä kaipaan silti jonkinlaista kannettavaa laukkua tai kangaskassia mukaani. Mutta voisinko minä heittää olalle joku päivä kalanmuotoisen laukun? Tai laukun, joka muistuttaa kaupan muropakettia tai roskasäkkiä?

Anya Hindmarch, Cereal Bags - collection 2014

Sanotaan, että laukku viestii paljon kantajastaan. Laukulla on valtavan iso merkitys imagon kannalta. Mitä olallasi tai kädessäsi kannat kertoo myös persoonastasi siinä missä vaatteet ylläsi tai kengät jalassasi. Myös laukkusi materiaali antaa signaalin minkälaisista materiaaleista pidät tai onko vaikkapa kestävällä kehityksellä merkitystä sinulle.

Ulkonäkö ja toiminallisuus ovat molemmat myös tärkeitä juttuja. Hyvää laukkuun mahtuu riittävästi tavaroita. Itse arvostan jos laukun vuorikangas ei ole ihan sysimusta koska silloin se "hävittää tavarat itseensä" tummuutensa takia. Ja ennen kaikkea laukussa on hyvä olla muutamia lokeroita jakamassa sisätilaa. Pussimaiset laukut ovat varsinaisia mustia aukkoja, jotka nielevät kaiken sisäänsä sekaiseen kaaokseen.

Anya Hindmarch, Pouch Fox Clutch

Sitten on toki erikseen vielä luksuslaukut - siis ne laukut, joita on nyt vuodenvaihteesta saakka ihan jonotettu Espalla. Ajoin tänään liikkeen ohi ja taas iso ihmisjoukko seisoi kiltisti jonossa oven takana odottelen sisällepääsyä. Ja Louis Vuittonin luksusmerkin myymälässä ei koskaan ole alennusmyyntiä joten sinne jonotetaan ihan muista syistä. Luksuslaukulla viestitään statuksesta ja ne ovat haluttuja. Itsekin olen joskus haaveillut omistavani yhden LV:n laukun mutta toteutuuko tämä haave koskaan jää nähtäväksi.

Moschino, Biker Shoulder Bag

Mutta palaanpa siihen alkuperäiseen kysymykseen voiko käsilaukku olla erikoinen tai hauska? 

Törmäsin netin salaperäisessä maailmassa kolmisen vuotta sitten  japanilaisen Atelier Iwakirin kultakalan muotoisiin käsilaukkuihin. Laukut valmistetaan käsityönä aidosta nahasta ja ne todella muistuttavat pikkutarkasti aitoja esikuviaan. Kultakalat symboloivat Japanissa onnea, viisautta ja valtaa. Näiden kalalaukkujen valmistaminen voi kestää puoli vuotta ja ne saattavat maksaa 1000 US-dollaria. Löysin yrityksen Facebook -sivuilta myös tietoa, että näitä laukkuja ei siis todellakaan löydy varastosta vaan ne tehdään tilausten perusteella.

Moschino, Biker Belt Bag

Englantilainen laukkusuunnittelija Anya Hindmarch on suunnittellut käsilaukkuja jo vuodesta 2001. Käsilaukkumallisto vuodelta 2014 oli hyvin erilainen sillä laukkuja koristivat nostalgiset vanhoista aamiaismuropaketeista tutut hahmot. Itse laukut olivat hyvinkin konservatiisia muotokieleltään mutta kun niiden kyljessä oli tuttu Kelloggs Corn Flakes kukko tai riisimurojen Tony The Tiger muuttuivat laukutkin ihan erilaisiksi. Laukkujen myytiin koosta riippuen 1500-2500 US-dollarin hintaan.

Uudemmissa mallistoissaan Hindmarch on leikitellyt puolestaan "eläimellisillä muodoilla" kuten vaikka tuossa veikeässä ketunpää clutchissa. Laukusta erottaa kurkkivan ketun hyvin. Hauska!

Louis Vuitton, Raindrop Besace bag 2010

Vuonna 2010 Marc Jacobs suunnitteli Louis Vuittonille "Raidrop Besace" laukun, joka muistutti suljettavaa roskasäkkiä. Laukussa oli jopa "roskasäkin oranssi sulkunauha" lisäämään ajatusta jostain ihan  muusta kuin kalliista käsilaukusta. Hintaa laukulle oli 1960 US-dollaria!

Louis Vuittonin "limited edition" -mallistoissa on nähty myöhemmin myös Louis Vuitton x Richard Prince "The Jokes collection", jossa käsilaukkuihin oli painettu vitsejä. SS 2006 mallistossa oli puolestaan "tilkkutäkkimäinen denim" Louis Vuitton käsilaukku, jossa komeilivat tutut monogrammit farkkukankaassa. Tämän "kivipestyn patchwork" laukun sai itselleen 3300 US-dollarilla. Lisää erikoisia LV-laukuista voit kurkistaa tästä. 

Juri Takahashi, Brain bag 2007

Japanilainen suunnittelija Juri Takahashi toi muotinäytökseen 2007 käsilaukkuja, jotka muistuttivat muodoltaan ihmisen aivoja. Hinta näille pehmeille laukuille oli n. 500 US-dollaria. Laukut näyttävät hyvin pehmeiltä ja niitä tekisi mieli rutistaa. Mielleyhtymä aivoihin oli kuitenkin hyvin voimakas.

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä

Erikoisia ja hauskoja käsilaukkuja on nähty myös kuluvan syksyn/talven 2019-2020 mallistoissa. Balenciagan laukut muistuttavat erehdyttävästi tavallisia ruskeita paperikasseja. Chanelin pikkulaukusta tulee vääjäämättä mieleen vanhanaikainen vuorenrinnettä ylöskipuavan köysiradan vaunu. Moschinon clutchi muistutti puolestaan jättimäistä seteliä mallin kädessä catwalkilla. Moschinon "prätkätakki" laukkuja löytyy sekä olkahihnalla varustettuna ja vyölaukkuna. 

Summa summarum jos omistaa lukemattoman määrän käsilaukkuja voi joukossa minusta hyvin olla hyvinkin erikoisia ja hauskoja laukkuja. Jos taas satsaa muutamaan klassiseen laukkuun niillä pärjää paremmin niin työ- kuin vapaa-ajallakin. 

Mutta silti minusta tuo tuo kalakäsilaukku on jotenkin ihan hurjan hauska! Voisitko sinä heittää aamulla kalalaukun kainaloon...? 

Elannon entinen pääkonttori tuo mieleen muistoja lapsuudesta

Hämeentien ja Kaikukadun kulmauksessa sijaitsee punatiilinen iso rakennus. Ikoninen oman aikakautensa helmi on seissyt samalla paikalla jo kauan - yli 90 vuotta. Kahdeksankerroksisen talon kulmatorni kellotauluineen näkyy jo kaukaa kun sitä lähestyy Hakaniementorin suunnalta. Tässä Hämeentien maanmerkissä toimi vuosikymmeniä Elannon pääkonttori.

Taloon sekä erityisesti sen juhlasaliin liittyy myös paljon rakkaita muistoja minun omasta lapsuudestani. Perinteiset joulujuhlat, valkopartainen joulupukki, aito kuusi ja ruskea lahjapussi, sisällään omena ja pipareita ovat edelleen mielessä. Juhlamekko, lakeerikengät, letitetty tukka ja jännitys mitä ohjelmaa tänä vuonna nähtäisiin. Perhosia vatsassa!

Elannon talon upea porraskäytävä on todella hyvin säilynyt ja se onkin Museoviraston suojelema.

Elannon pääkonttorin on suunnittelut arkkitehti Väinö Vähäkallio, joka valmistui arkkitehdiksi 1909. Vähäkallion piirustupöydältä ovat lähteneet monet Elannon myymälät sisustuksineen ympäri Suomea sekä lukemattomia asuin- ja tehdasrakennuksia. Vähäkallion merkittävimpiä rakennuksia ovat mm. Yrjönkadun uimahalli 1928, Helsingin oikeustalo (ent. Salmisaaren Alkon tuotantolaitos, pääkonttori, keskusvarasto) 1938-1940, Franzenia (ent. Yhteiskunnallinen korkeakoulu) 1930 ja Kallion lukio 1927.

Vähäkallio suunnitteli myös pilvenpiirtäjää ihan Helsingin keskustaan tontille, johon myöhemmin rakennettiin Akateemisen kirjakaupan talon. Pilvenpiirtäjässä olisi ollut peräti 18 kerrosta! Vähäkallio osti itselleen myös Kytäjän kartanon ja tältä ajalta on peräisin myös Kytäjän kirkkorakennus. Arkkitehdin viimeiseksi työksi jäi Kansakoulukadulle noussut Helsingin suomalaisen klubin talo.

Elannon pääkonttori, suuri toimistosali, valokuvaaja tuntematon 1948, kuva Finna

Vähäkallio suunnitteli itse asiassa juuri perustetulle Osuusliike Elannolle koko Hämeentien korttelin jo vuonna 1917.  Korttelia rajasivat Hämeentie, Kaikukatu, Lintulahdenkatu sekä kaareva Lintulahdenkuja. Vähäkallion suunnitelmat toteutettiin vaiheittain. Vuonna 1921 nousi keskusvaraston rakennus ja Elannon moderni leipomo 1924. Itse Elannon pääkonttorirakennus 1928 ja Lintulahdenkujan puoleiset vihannesvarastot sekä viljasiilot syntyi 1930-1940 -luvuilla. Kortteli edustaa "punatiilistä osuusliikearkkitehtuuria" ja kiitos Museoviraston se on hyvin säilynyt kokonaisuus.

Elannon pääkonttorista on sanottu, että se edustaa Tukholman kaupungitalon tyylistä klassismia. Avustavana arkkitehtina Väinö Vähäkallio käytti Ragnar Wessmania. Rakennus valmistui vuonna 1928 ja sitä laajennettiin sekä korottiin 1942, Rakennuksen koristelussa on käytetty korkeatasoisia materiaaleja, julkisivussa fasaditiiltä sekä graniittia ja sisätiloissa koristemaalauksia, lehtikultausta ja marmoriakin. Tässä talossa on kauniita kattoja joten siellä liikkuessaan kannattaa ehdottomasti vilkaista välillä myös ylöspäin. Alkuperäiset valaisimet ovat myös todella kauniita!

Elannon pääkonttorirakennus on valtavan suuri eli kooltaan peräti 11 000 neliömetriä! Alun perin rakennus sisälsi hallinto-, toimisto- ja asuinkerroksia. Talon valmistusajankohtana erittäin moderneja ratkaisuja talossa edustivat juhlasalin elokuvakonehuone, neljännen kerroksen avokonttori, automaattinen puhelinkeskus ja paternoster-hissi. Vastaavia hissejä oli vain Eduskuntatalossa ja Stockmannin tavaratalon henkilökunnan käytössä.

Elannon pääkonttori, juhlasalin aulan naulakot, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Elannon säästökassa sijaitsi toisessa kerroksessa ja ylempänä talossa oli juhlasali, jossa toimi Elannon Näyttämö -niminen harrastajateatteri lähes 80 vuoden ajan. Elannon toimitusjohtaja Väinö Tannerin virka-asunto oli sijoitettu talon kuudenteen kerrokseen. Osuusliike Elanto oli pitkälti Tannerin luomus ja erittäin lähellä hänen sydäntään. Väinö Tannerin mukaan on nimetty läheinen urheilukenttä ja hänelle on myös pystytetty patsas sen viereen.

Elannon pääkonttori, juhlasalin naulakot, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Miksi minä sitten pikkutyttönä pääsin tähän huikeaa taloon ja sen juhlasaliin joulujuhliin? Molemmat isovanhempani äidin puolelta olivat töissa Osuusliike Elannon palveluksessa. Isoäiti oli kaupan puolella ja isoisä puolestaan kuljetuskaluston kanssa tekemisissä. Isoäiti vaikutti mm. Hakaniemen sekä Kluuvin tavarataloissa ja isoisä toimi joskus myös Väinö Tannerin autonkuljettajana.

Ennen joulua työntekijöiden lapsille tai lapsenlapsille järjestettiin joulujuhlat tuolla isossa juhlasalissa Elannon pääkonttorin yläkerroksissa. Muistan vieläkin elävästi kun nousimme hissillä ylempiin kerroksiin ja hississä oli vielä silloin sellainen verkko-ovi. Hissistä kuului hassu narina ylöspäin mentäessä. Meitä lapsia vanhempineen tai isovanhempineen oli paljon ja käytävillä oli melkoinen puheensorinaa.

Elannon pääkonttori, juhlasalin aulan kahdeksankulmainen ikkuna, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Päällysvaatteet jätettiin naulakkoon ja vaihdettiin jalkaan sisäkengät - siis ne lakeerikengät, joita sai pitää aina juhlissa. Muistan kun isoäiti siisti myssyn alla sekaisin menneitä päällishiuksia kiristäen samalla lettieni rusetteja. Ja sitten mentiin sydän pamppaillen istumaan ja odottamaan, että ohjelma alkaisi. Kaikkea kivaa jouluista ohjelmaa oli tarjolla ja myös Elannon Iskun voimisteluseuran taitavat tytöt esittivät aina jotain. Elannolla oli oma voimistelu- ja urheiluseura Isku (perustettu 1921), joka toimii nykyään nimellä Elise (vuodesta 2008).

Elannon pääkonttori, juhlasali, kuvaaja Jan Alanco 1996, kuva Finna

Muistan vieläkin elävästi sen hetken kun saimme legendaarisen ruskean paperipussin, joka oli joululahja juhlaväelle. Joku kirjoitti joulun aikaan Facebookissa, että tällaiset "joulupussit" olisivat taas palanneet koululaisten joulujuhliin. Vaikka pussin sisältö ei ollut tuon kummoisempi se lämmitti aina mieltä. Muistan miten ylpeä olin omasta joulupussistani ja lapsena minä myös pystyin syömään sen punaposkisen omenankin. Ehkä siellä oli viimeisenä vuosina myös muutamia karkkeja - ihan varma en ole asiasta. 

Kasvoimme aikuisiksi veljeni kanssa ja isovanhemmat jäivät eläkkeelle joten joulujuhlatkin loppuivat. Kävin muutamia kertoja isoäidin kanssa myös säästökassan puolella hoitamassa jotain hänen raha-asioita. Kun Elanto vuonna 1995 poistui talosta ja isovanhemmatkin olivat jos siirtyneet ajasta ikuisuuteen en enää käynyt talossa. Opetusvirasto toimi rakennuksessa parikymmentä vuotta päävuokralaisena kunnes 2016 se muutti sieltä pois.

Talon omistaja on nykyään Genestra ja se avattiin osittain uudelleen yleisölle keväällä 2018. Entiseen säästökassaan on tehty ravintola ja talosta löytyy myös toimistohotelli, kuntosali, joogasali, start up -yrityksiä, suunnittelutoimistoja, mainostoimisto jne. Yritysten tiloihin ei valitettavasti pääse kuin kutsuttuna.

Mikä parasta olen asiakkaani luona päässyt myös näkemään tämän juhlasalin nyt uudelleen. Pakko myöntää, että mieleen tulvahti lämpimiä muistoja jostain vuosikymmenten takaa. Olin nyt aikuinen ilman niitä lettejä ja lakeerikenkiä mutta se fiilis oli ihan samanlainen kuin sillä pienellä ruskeaa paperipussia puristavalla tytöllä.

Tätä kuvaa ei ole otettu Elannon pääkonttorin juhlasalissa mutta ikäni täsmää joulujuhlien ajankohtiin.

Menin hissillä ylös asiakastapaamiseen mutta halusin kävellä tämän upean portaikon alas ja vain ihailla. En ole vielä ehtinyt käynyt säästökassan paikalle avatussa ravintolassa joten laitoin sen kevääni "must to visit" -listalle. Kauniisti saneerattu taloa ja samalla tein aikamatkan lapsuuteeni!

Makuuhuoneen pöytälamppujen tarina

Rakastan sisustamista ja ennen kaikkea pidän tavaroista, joilla on tarina kerrottavanaan. Esittelin täällä blogissa lokakuun loppupuolella makuuhuoneen uuden ilmeen, joka oli tehty Poster Storen julistetauluilla. Kuvissa vilahtelivat myös upouudet pöytävalaisimiset. Olin niin tohkeissani piristävistä julistetauluista, että valonlähteiden esittely jäi. Olen nyt saanut muutamia kyselyitä liittyen näihin "mystisiin lamppuihin" joten ajattelin kertoa nyt tarinan pöytävalaisimien takaa.

Pöytävalaisimien tarina sai alkunsa kesälomallani heinäkuussa. Olimme päiväristeilyllä ystäväni kanssa ja otettuamme haltuun muutamia viikkoja aiemmin avatun Fotografiskan jäimme kiertelemään vielä Telliskiven alueelle. Halusin nimittäin ehdottomasti piipahtaa jo vuonna 2015 löytämässäni Homeart sisustusliikkeessä (osoite Telliskivi 60 A).

Ensi viisiitistäni kirjoitin blogiin ja muistan, että se oli todella luettu postaus aikoinaan. Jo silloin olen valokuvannut lukuisia liikkeessä myynnissä olevia erilaisia ja kiinnostavia valaisimia. Näihin aikoihin liikkeessä oli vielä "antiikkinurkkaus", jossa myytiin aidosti vanhoja esineitä. Minun matkaan sieltä on tarttunut mm. hopeoitu avattava munanmuotoinen rasia ja simpukanmuotoinen hopeinen tarjoilukulho, joka näkyy muuten postauksen viimeisessä kuvassa.

Huomasin hopeanväriset ja "vanhanmalliset" pöytävalaisimet "kuin vähän unohtuneena" valkoisella pöydällä. Katselin ja kääntelin niitä. Oikeastaan jo silloin näin ne omassa makuuhuoneessani. Mutta järkeni sanoi "Et kai nyt oikeasti aio raahata noita lamppuja mukanasi helteisessä Tallinnassa koko päivää?" Ja tiedättekö, että niin kovaa tuo tylsä ääni puhui pääni sisällä, että jätin lamput kauppaan. En kertonut asiasta ystävällenikään koska päätös oli jo tehty.

Kesä kuului eteenpäin, lomakin jo loppui ja mutta valaisimet kummittelivat edelleen päässäni. Sain elokuun loppupuolella kutsun kaksipäiväiselle pressimatkalle Tallinnaan mutta työkiireiden takia minun oli mahdollista osallistua vain ensimmäisen päivän osuuteen. Tästä voit kurkistaa idylliseen Mon Repos -ravintolaan, jonka herkullista tarjontaa pääsin maistelemaan. Aikaa piipahtaa Telliskivessä ei todellakaan ollut ennen laivarantaan kiiruhtamista.

Mutta asioilla on tapana järjestyä ja seuraavana päivänä kohtalon sormi puuttui peliin. Osa pr-matkalaisista oli jäänyt Tallinnaan ja Mari Kahvakuula kainalossa -blogista viestitteli jossain vaiheessa, että osa ryhmästä oli menossa seuraavaksi piipahtamaan Homeartiin. Hetken mielijohteesta pyysin Maria kurkistamaan olisiko mahdollisesti liikkeessä vielä "kivoja pöytävalaisimia"? Ja hetken kuluttua messengeriin kilahti tämä kuva.

Spontaanina ihmisenä minä ehdotin Marille mitä hän tuumii jos ostaisi nämä valaisimet minulle? Koska ryhmän kierros läheni jo loppuaan ja siirtyminen laivarantaa olisi kohta jo käsillä hän ilmoitti ottavansa valaisimet mukaansa. Olin ihan onnesta soikeana!!! Minun valaisimeni kotiutuivat siis vielä kuluvan päivän iltana. Sovimme, että noudan Marin autollani terminaalista ja heitän hänet totta kai laukkuineen kotiin. Rahat maksoin vielä samana iltana hänelle tililleen. Valaisimien hinta oli 69€ kappale, joka minusta oli erittäin kohtuullinen näin tyylikkäistä lampuista.

Nyt minulla on sitten makuuhuoneen yöpöydillä aivan ihanat Homeartista ostetut valaisimet, joihin liittyy vielä tarina. Myös makuuhuoneen pyöreään metallivalaisimeen ja sen hankkimiseen kuuluu aika hauska tarina, jonka voit lukea tästä. Tätä postausta tehdessäni silmäni osui eteisen kattovalaisimeen, jonka takana on myös todella hullunkurinen tarina. Joka kerta kun katson lamppuun muistan myös DIY-projektini....

Mitä pidätte pöytävalaisimistani? Hitti vai huti?

Löytyykö sinun kotoasi tavaroita, joiden tarina vie mukanaan? 
SUURKIITOS VIELÄ MARILLE ♥ 

Matkamessujen 2020 satoa

Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma Matkamessut 2020 on taas vuodenalun kunniaksi valloittanut Helsingin Messukeskuksen. Vielä nyt viikonloppuna ehtii klo 10-18 tutustua lähes 1000 matkanjärjestäjään, matkakohteisiin ja matkailualan yritykseen yli 80 maasta ympäri maailmaa. Näytteilleasettajien tarjonnasta voi onnekkaasti ehkä napata itselleen äkkilähdön, pakettimatkan, lennot, majoituksen ja muun lomamatkan haluamaansa kohteeseen.

Matkamessuilla löytyy myös runsaasti mielenkiintoista ohjelmaa ajankohtaisista matkailuilmiöistä ja sieltä saa kohdevinkkejä itselleen. Messulavoilla on myös hyödyllisiä puheenvuoroja vastuullisesta matkustamista, turvallisuudesta ja monista muista kiinnostavista asioista. Kun on kiertänyt pitkään on kiva myös istahtaa hetkeksi alas lepuuttamaan jalkoja :)

Mall Oja, Visit Tallinnan markkinointipäällikkö tietää Tallinnasta kaiken!

Itse suuntasin perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen Matkamessuille seikkailemaan. Ehdin ammattilaispäivänä 16.1. käydä ainoastaan kuuntelemassa Matkamessujen Partnerimaa Viron infotunnin. Viro onkin todella hyvin esillä sillä Messukeskuksesta löytyy yli 60 virolaista näyttelyasettajaa.

Alkanut matkailuvuosi 2020 käynnistyy Virossa tunnuslauseella "Reilusti uutta, hyppysellinen hansaa" tunnuslauseen merkeissä. Kolme vuoden ydinteemaa ovat hyvää ruokaa, autenttista kulttuuria ja monitahoista luontoa! Ne ajat kun me suomalaiset matkasimme Tallinnaan vain Mustamäentorille, ostamaan alkoholia ja pelkästään Pärnun kylpylöihin tuntuvat todella kaukaisilta.
Nyt vuoden avainsanoja ovat mm. Bocus d'Or, Narvan linnoitus, Tarton maraton, Noblessner, folk, vaellusreitit, Hansapäivät, Tuulitorni ja White Guide muutamia mainitakseni.

Tallinnaan avattiin 20.kesäkuuta ensimmäinen tukholmalaislähtöisen Fotografiskan yksikkö Ruotsin rajojen ulkopuolella ja siellä on käynyt yli 350 000 vierasta! Itsekin olen ehtinyt piipahtaa siellä jo kesäkuussa ja lokakuussa. Uusi Noblessnerin alue on huikea paikka ja siitäkin on tulossa juttua tänne blogiin marraskuiselta reissultani lähiaikoina.

Maailman arvostetuimman gastronomiakilpailun Bocuse d'Orin Euroopan karsinta järjestetään ensimmäistä kertaa Virossa toukokuussa 2020. Minua alkoi myös kiinnostamaan 24.-26.4. järjestettävä arkkitehtuuri tapahtuma Open Houses, jossa on mahdollisuus kurkistaa 40 muuten yleisöltä suljettuun rakennukseen opastetusti yhden viikonlopun aikana. Meillä Suomessa vastaava tapahtuma järjestetään aina syyskuun alussa Design Weekin yhteydessä.

Tallinnan baletti- ja oopperatarjontaa kannattaa myös pitää silmällä. Keväällä 2018 kävin ensimmäistä kertaa baletissa Tallinnassa. Oli huikea kokemus ja liput ovat murto-osan suomalaisista hinnoista. Tallinnasta löytyy myös paljon uusia ravintoloita mm. marraskuussa avattu Viron ensimmäinen luomuravintola Maidel, josta tulossa myös blogiin juttua lähiaikoina.

Mutta Tallinnan lisäksi Virossa on hurjasti myös muuta mielenkiintoista katsottavaa. Viime kesänä kävin sekä Muhussa että Saarenmaalla ja menetin sydämeni sinne. Ehdottomasti haluan mennä uudelleen kokemaan lisää rauhoittavaa luontoa ja nähdä myös majakoita. Hiiumaa (Hiidenmaa) polttelee myös ja tiesittekö, että Virolla on kaiken kaikkiaan 2000 saarta!

Olen ottanut jo haltuun Viron moottoriurheilumuseon mutta Laitse RallyPark on vielä kokematta. Puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta pääsee kokemaan rallin hurmaa ja autoilla ajamista. Suomessa ralliauton kyydissä istuneena totean vain "siisti juttu" ja tänne haluan ihan ehdottomasti! Jos muut erikoiset paikat kiinnostavat kannattaa kurkistaa miltä näyttää mystisessä veden alle uponneessa Rummu Karjäärissä.

Viro tarjoaa lukemattoman määrän kiinnostuksen kohteita aikuisille ja lapsille!

Indonesian osastolla näkyi Matkamessujen ehdottomasti värikkäin ja kaunein tanssiesitys, jossa myös miestanssijan esiintymisasun päällepukeminen oli jo näkemisen arvoinen suoritus. Osasto 7p120. Wonderful Indonesia!

Jos mielit taas Intiaan niin kauniin värikäs ja eksoottinen osasto 7p120 löytyy ihan Indonesian vierestä messuilta. Incredible India!

Lisää väriä ja afrikkalaista tunnelmaa Etelä-Afrikan standilla.

Jos mielit lähteä tutustumaan tarkemmin Etelä-Koreaan on siihenkin mahdollisuus kun poikkeat heidän osastollaan, joka on suoraan Intian osastoa vastapäätä 7n108.

Nepalin osaston teemana on "Let your mind travel". Värikkään kaunis osasto tämäkin.

Ehdottomasti Matkamessujen svengaavin pari löytyy Dominikaanisen tasavallan osastolta 7d140.

Kiinan osastolla 7p108 oli totta monia ihania kiinalaisia paperilyhtyjä. Kiinalainen uusi vuosi vaihtuu 25.1. Kansalaistorilla Rotan vuoteen joten muista merkitä kalenteriin tämä ilmaistapahtuma.

100 syytä matkalla Suomessa on listannut lukuisia paikkoja, joissa olen itse käynyt ja blogissakin niitä on esitelty. Mutta joukossa on itsellenikin hyviä vinkkejä ajatellen tulevia kotimaan reissuja.

Ahvenanmaa jätti toissa syksynä lähtemättömän kaipuun sydämeeeni joten olisiko ensi kesänä aika taas matkata sinne...

Varmasti myös kuluvan vuoden aikana tullaan nousemaan laivaan kerran jos toisenkin...

Silja Line ja Harri Hylje

Eckerö Line ja Merenneito

Viking Line ja Jaakko Ahti

Tampere ja Muumimuseo voivat kuulua myös kuluvan vuoteni kohteisiin.

Olisiko aika suunnata Raumalle ja ottaa kunnolla haltuun Pitsiviikot, jotka viettävät muuten 50.juhlavuottaan.

Paljon ajatuksia jäi itämään ja katsotaan nyt tässä vuoden mittaan mitä kaikkea uutta ja ehkä jo edellisen kerran vuosia sitten koetettua otetaan uudelleen haltuun.

Tällä kertaa en ollut Bloggaajapassilla liikkeellä messuilla vaan osallistun Kahvakuula kainalossa -blogin arvontaan ja yllätykseksi arpaonni osui minulle. Kiitos Mari! Hauskoja messuja kaikille!