Miten minä aloin pitämään imuroinnista?

Tänä jouluna OSTIN itselleni joululahjan, joka sai minut VIHDOIN vuosikymmenten jälkeen pitämään pölypalleroiden metsästämisestä! Olen aina inhonnut tarttumista pölynimuriin. Paljon mieluummin kuuraan vaikka kylpyhuonetta tai puhdistan lattiakaivon kun imuroin. Muistan lapsuudesta kuinka Muumipeikko maitokannuineen katosi imurin ahnaaseen kitaan kirjassa "Vaan kuinkas sitten kävikään".  Muumikirjan pölynimuri muistutti ulkonäöltään ihan isoäidin imuria. Lapsena pölynimuri oli jopa pelottava mutta inhoni sitä kohtaa johtui kyllä puhtaasti rakkineen hankalista käyttökokemuksista. Muistan myös kutsuneeni pölynimuria jostain kumman syystä "imiiriksi".

Kuva lainattu Moomin.com

Minulla inho pölyimureita kohtaan kasvoi käyttökokemusten myötä. Muistan, että lapsuudessa meillä oli siivousvuoroja ja ensikontaktin imureiden ihmeelliseen maailmaan otin jo esiteininä. Silloin tyyliin imuroitiin oma huone ja hommasta selvisi melko helposti. Imuria ei myöskään tarvinnut "kasata" siivouskomeron uumenista vaan sen sain valmiina huoneensa ovensa viereen ja homma hoitui. Myöhemmin kun lapsuudenkodissani sain kokemusta rakkineen "käyttökuntoon virittelystä" alkoi tatti otsassani jo kasvamaan. 

Muutto ensimmäiseen omaan kotiin paljasti viimeistään miten ikävän puuhan ja rakkineen kanssa ollaan tekemisissä. Vaikka asuin yksiössä tuntui ettei johto koskaan riittänyt vaan metsästin koko ajan sähköpistokkeita saadakseni virtaa. Ahtaassa opiskelija-asunnossa myös tavaraa oli ihan liikaa joten imurilla piti pujotella kuin laskettelurinteessä napatakseen karkuun juoksevaa pölyä. Kapineen kasaaminen ja sullominen pikkuriikkiseen eteiskomeroon, joka toimitti siivouskomeron virkaa oli hikistä puuhaa.

Asunnot vaihtuivat ja niiden koko myös kasvoi mutta minun takaraivossani kyti edelleen inho "imiiriä" kohtaan. Itse pölyimurit kehittyivät ja niiden koko pieneni samalla vähentäen myös laitteen painoa. Mutta edelleen oli esteenä etenemiselle se pahuksen johto, joka ei riittänyt minnekään vaikka pistorasioitakin oli paljon enemmän kuin enemmin. Sekä myös perässä vedettävä "koneosa", joka viimeistään sai verenpaineen kohoamaan kolhiessaan pöydän- tai tuolinjalkoihin.

Miele merkkinen pölynimurini "alkoi yskimään" jo alkusyksystä ja sen teho myös heikkeni. Yritin juuri muistella montako imuria olen elämäni aikana omistanut ja on niitä varmasti 3-4 ainakin ollut. Koirataloudessa pölypallojen metsästämisen lisäksi on pakko säännöllisin väliajoin myös ottaa lattialta ylimääräiset Minnien karvat pois. Russelin karvat ovat lyhyitä ja "neulamaisia" joten ne myös pistelevät ikävästi paljaisiin jalkoihin jos sattuvat jäämään mattoihin sopivasti pystyyn.

Olin tehnyt pitkin syksyä jo "myyräntyötä" ja vertaillut eri varsi-imureita koska olin päättänyt vihdoin päästä eroon sekä "vedettävästä imurista" että myös johdoista. Joulun alusviikolla matkasin sitten eräänä päivänä Länsisatamaan Verkkokauppaan ja ostin itselleni Dyson V10 varsi-imurin. Haluan korostaa tässä vaiheessa ettei tämä postaus ole "kaupallinen yhteistyö" eli pölynimuri kotiutui meille kun pankkikorttini oli vingahtanut maksupäätteessä. Huomasin, että nyt joulun jälkeen tämän saman mallisen varsi-imurin saa vielä hieman halvemmalla Verkkokaupasta. Olin alunperin ajatellut hankkivani Dyson V11-mallin mutta koska sitä ei löytynyt suoraan hyllystä hautasin haaveen siitä.

No miksi minä nyt sitten rakastan imurointi! Johdottomuus ja pelkän "varren" kanssa kodissa eteneminen on nopeaa. Toisekseen on muuten erittäin palkitsevaa nähdä mitä tuonne läpinäkyvään pölysäiliöön oikein kertyy likaa. Kolmanneksi säiliön tyhjentäminen käy erittäin näppärästi ja helposti vaikka joko suoraan taloyhtiön roskasäiliöön tai itse olen mennyt parvekkeelle ja vetänyt muovipussin säiliön ympärille ja tyhjentänyt roskat sinne sulkien pussien. Ei enää mitään pölypusseja! Neljänneksi itse pölynimuri menee siivouskomerossa todella pieneen! Viidenneksi akku kestää oikein hyvin kun ei käytä ihan täyttä tehoa. Huomasin melko nopeasti ettei akkua kannata hurruutella tyhjiin täydellä teholla koska myös alempi teho on ihan riittävä. Kuudenneksi minä rakastan itse laitteen keveyttää ja sitä etten joudu raahaamaan mitään perässäni.