Ateneumin Helene Schjerfbeck "Maailmalta löysin itseni" -näyttely on huikea

Jos jouluhössötys alkaa tulla jo korvista ulos kehotan piipahtamaan Ateneumin huikeassa Helene Schjerfbeck näyttelyssä "Maailmalta löysin itseni". Kävin itse avajaishulinoissa jo 14.marraskuuta ja ihan varmasti olen vielä menossa toisenkin kerran. Schjerfbeckin työt ovat aina olleet itselleni tärkeitä. Helene Schjerfbeck on ehdottomasti kautta aikojen Suomen menestynein naistaiteilija. Myös hänen elämänkaarensa on koskettava ja ehkä poikkeuksellinenkin tuon ajan naiselle. Schjerfbeck ei koskaan avioitunut, perustanut perhettä eikä hankkinut lapsia. Hän oli koko uransa taidemaalari eikä asettunut perinteiseen naisen kotirooliin.

"Näyttely kertoo, kuinka Helene Schjerfbeckistä tuli Helene – kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa." Ateneumin näyttelyesittely 

Helene Schjerfbeck, Äiti ja lapsi 1886, öljy

Helene Schjerfbeckin (1862-1946) näyttely oli esillä Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa (Royal Academy of Arts) 27.10.2019 saakka. Näyttely oli ensimmäinen kattava katsaus Schjerfbeckin tuotantoon Isossa-Britanniassa. Nyt Ateneumissa esillä oleva näyttely on yli puolet laajempi kokonaisuus. Näyttelyn on kuratoinnut intendentti Anna-Maria von Bonsdorff. Näyttelyn ripustus ja erityisesti väriseinät miellyttivät minua.

Helene Schjerfbeck, Einar Reuter (Ruskea harjoitelma) 1915-1918, öljy

Helene Schjerfbeckin isä Svante Schjerfbeck toimi rautateillä konttoripäällikkönä ja äiti Olga o.s. Printz oli nimismiehen tytär Länsi-Uudeltamaalta. Lapsia perheeseen syntyi viisi mutta ainoastaan Helene ja Magnus-veli elivät varhaislapsuutta pidemmälle. Perhe asui ihan Helsingin ydinkeskustassa. Helene kaatui lapsena 1866 portaikossa ja hänen vasen lonkkansa murtui, minkä takia hän ontui koko loppuelämänsä.

Helene Schjerfbeck 1890-luvulla

Helene Schjerfbeckin maalauksessa Tanssiaiskengät 1882 hän on käyttänyt mallina 10-vuotiasta serkkuaan Esther Lupanderia sovittamassa uusia tanssiaiskenkiään. Schjerfbeck teki taulusta myös pelkistetymmän version vuonna 1939. Tanssiaiskenkiä on usein kuvailtu omaelämänkerrallisesta näkökulmasta kuten Schjerfbeckin taidetta muutenkin. Hänen oma lonkkavammansa haittasi häntä jo lapsena ja se esti myös tanssimisen myöhemmin.

Helene Schjerfbeck, Tanssiaiskengät 1882, öljy

Helene Schjerfbeck opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo 11-vuotiaasta alkaen. Helenen kotiopettaja huomasi nuoren tytön lahjakkuuden. Ollessaan 18 vuotias hän pääsi myös matkustamaan Pariisiin ja opiskelemaan siellä useissa yksityisissä akatemioissa. Schjerfbeckin runsas tuotanto alkoi ranskalaisvaikutteisesta realismista ja ulkoilmamaalauksesta. Ateneumissa on nähtävillä taulu kanoista heinäsuovassa, jota en itse olisi osannut edes yhdistää Schjerfbeckiin.

Helene Schjerfbeck myös opetti Ateneumissa kymmenen vuotta mutta koska opettajan työ vei liikaa aikaa hän jätti keväällä 1902 ja muutti Hyvinkäälle äitinsä kanssa. Samoihin aikoihin muitakin taiteilijoita siirtyi pois Helsingistä ja syntyi mm. Tuusulanjärven taiteilijayhteisö.

Helene Schjerfbeck, Tytön muotokuva (St. Ives) n.1887, öljy

Helene Schjerfbeck, Toipilas 1888, öljy

Helene Schjerfbeck kehittyi vähitellen kohti pelkistettyjä sisäistä elämää luotaavia henkilökuvia ja asetelmia. Taiteelliset pyrkimykset selkiytyivät oman tilan ja ajan myötä. Maalauksiin tuli askeettinen värimaailma, mustat ja maanvärien himmeät sävyt alkoivat hallita maalauksia. Schjerfbeck käytti omaa äitiään mallinaan paljon näihin aikoihin istumassa tai lukemassa.

Helene Schjerfbeck, Ompelijatar (Työläisnainen) 1905, öljy

Helene Schjerfbeck, Tyttö hiekkakuopassa n.1912, tempera

Helene Schjerfbeck muutti Tammisaareen 1925 kun hänen äitinsä oli kuollut kaksi vuotta aiemmin. Schjerfbeck oli jo Pariisin vuosien aikana ollut kiinnostunut muodista ja vaatteista. Iän myötä hänen kiinnostuksensa vain lisääntyi ja hän oli tarkka myös omasta pukeutumisestaan. Tammisaaressa Schjerfbeck käytti malleinaan lähipiirin muodikkaita naisia, joiden pukeutuminen ilmaisi modernia elämäntapaa. Muistan lukeneeni näyttelyssä, että hän olisi tilannut itselleen myös ranskalaisia muotilehtiä.

Helene Schjerfbeck, Hjördis 1934, öljy

Näyttelyn selkeästi vaikuttavin huone koostuu omakuvista, joita on yhteensä 16. Schjerfbeckin maalaamat omakuvat ovat ajanjaksolta 1884-1945. Helene Schjerfbeck on ollut kaunis nainen nuoruudessaan lonkkaviastaan huolimatta. Viimeisissä hyvin pelkistetyissä omakuvissa katsoo jo elämää nähnyt nainen, joka on enää varjo entisestä. Oma äitini sanoi, että Schjerfbeckin viimeisissä omakuvissa "näkyy jo lähestyvä kuolema kasvoilta".

Helene Schjerfbeck, Omakuva 1913-1926, hiili, vesiväri ja öljy

Helene Schjerfbeck, Mustataustainen omakuva 1915, öljy

Helene Schjerfbeck, Omakuva paletteineen I 1937, tempera ja öljy

Helene Schjerfbeckin ura kesti yli 70 vuotta. Alun hillityn realismin ja impressionististen vaikutteiden kautta hän siirtyi kohti naturalismia ja tyyliteltyä modernismia. Loppuvaiheessa hänen tuotantonsa oli pelkistettyä ja siinä oli abstraktisia piirteitä. Hän teki myös asetelmia.

Muistan aiemmin lukeeni, että Helene Schjerfbeck olisi nuoruudessaan ollut kihloissa ruotsalaisen taidemaalarin kanssa Ranskan aikoina. Kihlaus oli kuitenkin purkautunut kun sulhasen sukulaiset epäilivät Schjerfbecin ontumisen johtuvan keuhkotaudista. Ateneumin näyttelyssä kerrotaan seuraavasti "Taidekauppias Gösta Stenman ja metsänhoitaja, taidemaalari Einar Reuter kuuluivat elämän tärkeisiin henkilöihin. He tukijat taiteilijaa monin tavoin." 

Näyttelyn ajan 26.1.2020 saakka löytyy kolmannesta kerroksesta myös Café Ateneum, jossa voi nauttia suolaista ja makeaa purtavaa mm. Helene-leivoksia. Kahvila on suunniteltu yhteistyössä Antiikkiliike Risto Muurin ja Järvenpään Kukkatalon kanssa.

Joululahjavinkki vielä lopuksi! Ostamalla Museokortin joululahjaksi annat lahjansaajalle pääsylipun yli 300 museoon Ahvenanmaalta Inariin. Itselläni on ollut Museokortti vuosia ja käyttämällä sitä säästän myös rahaa koska olen innokas museoissa kävijä.