Kohta alkaa uusi vuosi ja samalla myös uusi vuosikymmenen

Kello tikittää ja kohta vaihtuu vuosi TIK-TOK-TIK-TOK! Vastahan vaihtui vuosituhat ja minä matkustin vastaanottamaan sitä kuvankauniille Lanzaroten saarelle. Meidän "ylihinnoitellulla Millenium-matkalla" satoi vettä yli puolet lomaviikosta. Katselimme aina kaihoisasti aurinkoiselle Fuenteventuran saarelle hammasta purren. 

Kuin pienenä lohdutuksena aurinko pilkahti päivää ennen h-hetkeä esiin ja loppuloma kuluikin sitten pelkässä paahtavassa auringonpaisteessa. Huikeat ilotulitukset voitiin vastaanottaa lämmössä ja loppupeleissä kiva ja hyvä lomahan se oli! Mutta, että siitä on jo 20 vuotta sitä tässä ihmettelen...mihin tämä aika oikein kuluu...

Hesari pohdiskeli ennen jouluaattoa onko edes oikeaoppista toivottaa perinteisen uudenvuodentoivotuksen lisäksi myös alkavaa uutta vuosikymmentä? Vai saako uutta vuosikymmentä toivottaa vasta vuoden kuluttua kun alkaa vuosi 2021? Hesarissa kerrottiin kuinka vuosituhannen vaihtuessa The New York Times yritti saada kiistaan ratkaisua tiedustelemalla asiaa Yhdysvaltain merivoimien observatoriolta, joka on yksi maan vanhimmista tieteellisistä laitoksista.

Matemaattisesti vakiintuneen kannan mukaisesti Merivoimien observatorio oli vastannut, että Millemium juhlinta pitäisi oikeasti aloittaa vasta 1.1.2001 eikä todellakaan vuonna 2000, jolloin raketit paukkuivat ilotulituksissa ympäri maapalloa. Tämähän oli saanut aikaan melkein raivomyrskyn ihmisten keskuudessa, jotka valmistautuivat hiki hatussa vuosituhannen juhliin ja observatoria sai päälleen ikävän haukkumyrskyn.

Kun asiaa ajattelee ihan järjellä niin kyllähän tuo matemaattinen laskutapa on oikea. "Tämä johtuu siitä, että ajanlaskussa ei ole vuotta nolla. Vuosikymmen alkaa vuodesta yksi ja päättyy vuoteen kymmenen" jatkaa puolestaan erikoissuunnittelija Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta Kalevan vastaavaa dilemmaa pohtivassa haastattelussa. 

"MUTTA MUTTA MUTTA" mietin minä kuumeisesti mielessäni "onhan meillä nolla?" Kun luen artikkelia pidemmälle asia valkenee minullekin. Syy miksi vuosi alkaa 1:stä eikä 0:sta liittyy kristilliseen ajanlaskuun. Länsimaisessa ajanlaskussa puhutaan aina eKr. ja jKr. eli ennen ja jälkeen Kristuksen syntymän. Tästä laskentatavasta voimme kiittää Dionysius Exiguus- nimistä munkkiä (n.470-544), joka kehitti kristillisen anno Domini -ajanlaskun.

"Munkki käytti ajan tavan mukaan roomalaisia numeroita, joissa nollaa ei ole eikä laskeminen siten ala nollasta, kuten nykyisin yleisemmissä arabialaisissa numeroissa." jatkaa Hesarin artikkeli. 

Onneksi Kotimaisten kielten keskuksen  (entinen Kielitoimisto) kanta on pitkään ollut jo se, että vuosikymmenkysymyksessä on matemaattisen puolen lisäksi kielellinen näkökulma, joka eroaa ajanlaskun asiantuntijoiden näkymyksestä. Joten minäkin rohkenin kirjoittaa tuonne otsikkoon "vuosikymmen". Toki matemaattisesti tuolla on virhe ja siihen voi "joku kielipoliisi puuttua" :D

Vuoden vaihtuessa me paketoimme edellisen vuoden ja summaamme sen aikana tapahtuneet asiat mielessämme. Yksi ystäväni merkitsee aina paperille kuluneen vuoden "plussat ja miinukset". Lopuksi hän ynnää jäätiinkö miinukselle vai päästiinkö plussalle. Itse käyn asioita läpi jo vuoden aikana koska voin muuttaa tarvittaessa suuntaa jo silloin enkä vasta vuoden lopussa. Mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää ja tehdä ratkaisuja. 

Tärkeintä on kuitenkin minusta se, että suunnittelee ja tekee töitä saavuttaakseen suunnitelmansa. Jos suunnitelma ei toteudu juuri nyt niin ei sen ole ehkä aikakaan toteutu, ajattelen itse. Kaikella on aikansa ja paikkansa joten kannattaa olla myös kärsivällinen ja katsoa positiivisesti tulevaisuuteen. Moneen asiaan voi nimittäin vaikuttaa omilla teoillaan ja ajatuksillaan.

Nyt siirryn lenkittämään Minnietä niin kauan kuin se vielä uskaltaa liikkua ulkosalla. Raukka kun pelkää noita ilotulitteita vuosi vuodelta yhä enemmän. Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja ollaan kuulolla ensi vuonna ♥ ♥ ♥ 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

Marjon matkassa 2019 pähkinänkuoressa

Vuoden 2019 toiseksi viimeisen päivän päätteeksi ajattelin tehdä pienen yhteenvedon kuluneesta vuodesta Marjon matkassa -blogin puolella. Seuraan itse kuukausittain mitkä postaukset nousevat luetuimmiksi mutta silti näin loppuvuodesta tulee yllätyksiä kun saa käyttöönsä koko vuoden tiedot.

Itseäni totta kai bloggaajana kutkuttaa tietää mistä te blogini lukijoina olette kiinnostuneita. Blogiahan en kirjoita itseäni varten päivänkirjan omaisesti vaan kaikki postaukset on tarkoitettu luettaviksi. Vaikka en mikään "tilastojen rakastaja" olekaan on mielenkiintoista nähdä mitkä jutuista osuvat ja uppoavat eniten.

Viime vuoden selkeästi luetuin postaus oli helmikuussa kirjoitettu "Uusi kortteliravintola Meiccu tarjoaa mutkatonta kotiruokaa upeassa ympäristössä". Olen itse todella iloinen, että niin moni on löytänyt postauksen ja siihen on tullut myös kommentteja. Vanha perinteikäs kortteliravintola kiinnostaa ja uskon, että siellä on piipahdettu myös herkuttelemassa vaikka ravintoloitsija on vaihtunut ja pieniä muutoksiakin on tapahtunut.

Kymmenen luetuimman postaukseni joukkoon mahtuu kaksi Loviisasta tehtyä juttua sekä Wanhan Ajan Joulukodeista että Loviisan Wanhoista Taloista. Tämä ei yllätä minua ollenkaan sillä Loviisa kiinnostaa teitä lukijoita vuosi toisensa jälkeen. Nyt kuluvana vuonna sain vielä kunnian toimia yhtenä VIP-bloggaajana elokuun tapahtumassa joten sitäkin kautta tuli varmasti lukijoita.

Kirjoitin "Nikkilän entisen mielisairaalan upeat jugendtalot" postauksen jo 2018 ja silloin se oli luetuimpien joukossa kuten myös nyt tänä vuonna. Kuluvan vuoden aikana blogiin on tullut kommentteja henkilöiltä, joiden omaisia on ollut Nikkilässä aikoinaan potilaina. Etsiessään tietoja Nikkilästä he ovat törmänneet postaukseeni. Entisiä sairaalan työntekijöitä on myös jättänyt kommentteja ja graduaan varten tietoja Suomen mielisairaaloista etsivä opiskelijakin. Olen erittäin kiitollinen kaikista kommenteistanne!

Tallinnassa olen käynyt monesti useiden vuosien aikana mutta nyt kärkikymmenikköön nousi viime toukuussa julkaistu postaus "Tallinnan uusi Mustamäe Elamus Spa tarjoaa erilaisia elämyksiä". Kiva, että ihmiset ovat löytäneet tähän juttuun ja sitä kautta myös toivottavasti upouuteen ja elämykselliseen paikkaan. Oli jännä käydä Mustamäellä, jossa ihan Tallinnan ensimmäisinä vierailuvuosina piipahdettiin "legendaarisella Mustamäen torilla" ihmettelemässä ja ostoksilla.

Viime vuoden 10 luetuimman postauksen joukossa on myös "Huoli omasta karvakaveristani", joka on kirjoitettu jo vuonna 2015. Henkilöt, jotka etsivät apua koiran sarveiskalvo ongelmiin varmasti löytävät tämän kirjoituksen netistä. Uskoisin ettei erikoisesta "grid-toimenpiteestä eli sarveiskalvon tuoreistamisesta" ole paljoa kirjoitettu koiranomistajan näkökulmasta joten siksi aihe kiinnostaa. Olen saanut myös sähköpostia liittyen koirien silmäongelmiin lukijoilta. Vertaistuki on tärkeää!

Myös postaus "Tuhannen tuskan kahvila Liisantalossa" on noussut ilmeisesti muiden Loviisan postausten mukana nyt kymmenen kärkeen. Itse kahvilassa olen käynyt monesti mutta blogikirjoitus siitä syntyi kesällä 2017. Hurmaava paikka ja jos käyt Loviisassa niin "must to visit" -kohde ehdottomasti. Se tunnelma ja ne herkut!

Kesäinen Riian risteilyni on myös kiinnostanut ja postaus "Silja Europa risteilee Riikaan tänä kesänä vielä kerran" on luetuimpien kymmenikössä. Silja teki viime kesänä kolme erikoisristeilyä Riikaan ja olin itse toisella reissulla mukana. Toivottavasti myös ensi kesänä Riika on mukana erikoisristeilynä sillä Latvia ja Riika ovat näkemisen arvoisia. Olen saanut myös sähköpostia liittyen Riian museovierailuihin mm. muotimuseon osalta.

"Uudenkaupungin Wanhat Talot 2019" -postaus löytyy myös luetuimpien joukosta. Kiva, että tämä joka toinen vuosi järjestettävä ja "vähän kauempana pääkaupunkiseudusta" oleva upea talotapahtuma on saanut lukijat kiinnostumaan. Olen käynyt UGIN talotapahtumassa jo muutamia kertoja joten tästäkin alkaa muotoutua jo perinne. UGIn tapahtuma on syyskuun alkupuolella mutta kesäisissä tunnelmissa ja merenrannalla myös tässä hurmaavassa pikkukaupungissa pääsee kävelemään sekä katselemaan taloja.

Kirjoitin kuluvan vuoden helmikuussa hyvin henkilökohtaisen postauksen liittyen omaan terveydentilaani ja myös te lukijat olette löytäneet sen. Kolonoskopia ja "viime hetki" on 10.luetuin postaus. Paksusuolentähystys on herättänyt ajatuksia myös monissa lukijoissa ja olemme vaihtaneet sähköpostilla ajatuksia "vatsavaivoista". Muutama teistä saivat rohkeutta tai sysäyksen tämän vuodatukseni jälkeen varata oman ajan tähystykseen. Hyvä niin koska ei "pidä odottaa sitä viime hetkeä" kuten minä tein.

Otan vielä muutaman kärkikymmenikön ulkopuolelle jäävän postauksen, jotka haluan mainita. Nämä postaukset ovat myös keränneet ihan kivoja lukijamääriä.

Nuutajärven lasikylä ja mielenkiintoinen WhyNot - Finnish American Art Glass -näyttely

Sudden deafness - pelottava "hiljaisuus" 
Tämä äkillistä kuulonmenetystä käsittelevä postaus on tuonut myös paljon sähköposteja henkilöiltä, joille on sama "vaiva" sattunut kohdalle. Kaikki eivät valitettavasti ole olleet yhtä onnekkaita kuin minä vaivani kanssa.

Rummu Karjäär - mystinen louhos ja uponnut vankila Harjumaalla

Kuluneen vuoden 2019 aikana syntyi 186 postausta kun huomenna julkaistaan vielä yksi. Viime vuoden hurjaan tahtiin - 203 postausta - ei päästy tänä vuonna. Mutta kuluneen joulukuun aikana ilmestyy 30 postausta kun olen niin jouluhullu.

Marjon matkassa -blogi täytti 7 vuotta 25.12. ja tätä tullaan kyllä juhlistamaan täällä blogissa kun joulusta ja vuodenvaihteen hässäköistä päästään yli. Arvontaakin voi odotella...

Kiitos kun olette tänäkin vuonna olleet Marjon matkassa ja aktiviisesti kommentoineet. ♥
Ilman teitä lukijoita tätä blogia ei olisi olemassa joten jatketaan vuorovaikustusta edelleen. ♥

Vain Elämää 2019 - juhlakauden konsertti

Eilen oli Vain Elämää 2019 juhlakauden ensimmäinen konsertti Hartwall Arenalla ja tänään sunnuntaina toinen. Molemmat konsertit olivat loppuunmyytyjä ja uskallan väittää, että tulijoita olisi varmaan ollut vielä kolmanteenkin konserttiin. Olihan tämä Vain Elämää 10.juhlakausi.

Hirvensalmen Satulinnaan palasivat Samu Haber, Elastinen, Paula Vesala, Antti Tuisku, Erin, Maija Vilkkumaa, Lauri Tähkä ja VilleGalle! Kaikki ihan huippuartisteja, joista Erin oli mukana jo ihan ensimmäisellä tuotantokaudella 2012! Miten nopeasti aika oikein kuluu koska muistan vielä tuosta ensimmäisestä jaksosta ihan elävästi muutamia kohtauksia mm. kun Cheekilta takavarikoitiin muiden toimesta kännykkä hetkeksi. Ja Erinin tulkinta Cheekin "Mitä tänne jää kun mä lähden täältä" biisistä on ihan upeaa "papatusta".

Kuva Nelonen

Elastinen ja Paula Vesala olivat puolestaan 3.tuotantokauden osallistujia ja tältä kaudelta jäi erityisesti mieleen Elastisen Naurava kulkuri sekä Vesalan Loiri tulkinnat. 4.tuotantokausi oli nyt juhlakaudella parhaiten edustettuna sillä mukaan olivat päässeet Antti Tuisku, Maija Vilkkumaa ja VilleGalle. Antti Tuiskun "Häissä (Mäissä)" oli huikea JVG tulkinta kun puolestaan VilleGalle veti Anatuden "Peto on irti" biisin hienosti ihan omalla tavallaan.

Lauri Tähkä edusti yksin juhlakonsertissa 5.tuotantokautta. Lauri Tähkän tulkinta Mikael Gabriel Kipua -biisistä jäi soimaan päähäni ja sitä kuulee edelleen myös radiosoittona. Samu Haber osallistui 6.tuotantokauteen, joka kuvattiin ensimmäistä kertaa Mondan linnassa Espanjassa. Artistikattaus oli mielenkiintoinen vaikka itse kuvauspaikasta en liiemmin syttynyt. Ei vetänyt minusta vertaa iki-ihanalle Satulinnalle. Samu Haber oli vain etäisesti tuttu Sunrise Avenusta mutta hän yllätti minut positiivisesti Yön Joutsenlaulu -tulkinnallaan.

Elastinen vetää Vesalan kanssa "Älä tuu droppaa mun tunnelmaa" -kappaletta.

Samu Haberin "Ikuinen vappu" -tulkinta kertoo JVG:n reissutarinaa omalla tavallaan ja upposi minuun sekä myös Hartwall Arenan yleisöön. Pidän yhä entistä enemmän Haberin äänestä. Myös Samun tulkinta Antti Tuiskun "Hanuri" -biisistä sai ihmiset eilen ihan pähkinöiksi kun vielä Tuisku itse keikutteli lanteitaan lavalla.

Odotukset olivat siis eilisen konsertin osalta katossa jo ennakkoon ja sinne myös ylsivät. Konsertin ensimmäinen puolisko alkoi vähän vaisusti mutta kun VilleGalle aloitti tulkitsemaan Maija Vilkkumaan biisiä "Kissavideoita" repesi. Minä meno mikä svengi ja Maija tuli myös itse mukaan!

"Tule meille ja kato mun kaa

kissavideoita, kissavideoita

Eikä puhuta mitään, yhtään mitään

Tule meille ja kato mun kaa

kissavideoita, kissavideoita"

Antti Tuiskun paluu keikkatauolta tapahtui Satulinnan ohjelmakuvausten jälkeen juhlakauden konsertissa eilen. "Jos lyöt vielä kerran" -biisi hänen tulkintanaan PMMP:n alkuperäisestä ei jäänyt yhtään huonommaksi. Ja parisuhdeväkivaltaa kokevat niin naiset kuin miehetkin. 

Lauri Tähkän tulkinta Antti Tuiskun biisista "Blaablaa - en kuule sanaakaan" kosketti Satulinnassa ja vielä enemmän eilen Hartwall Arenalla. Tätä biisiä kuulee myös radiosta eri kanavilta koko ajan. 

Maija Vilkkumaan tulkinta Vesalan biisistä "En pystynyt hengittää" oli visuaalinen ja huikea!

Erinin tulkinta Antti Tuiskun "Hiihdän" -biisistä sai myös ihon kananlihalle. 

VilleGalle ja Jare vakuuttivat, että "Tänä yönä viimeinkin rakastuit luuseriin, mut mä aito oon ja paljon enemmän. Elämät ei mee vaan niin et ollaan pelkkii voittajii, mut must voit löytää parhaan ystävän!" Ihan kuin Nylon Beat aikoinaan mutta "miesnäkökulmasta" nyt. 

Antti Tuisku otti lavalle myös Jurekin kun Elastisen "Supervoimii" -biisi soi!

Elastisen koskettava JVG:n "Faija" -biisi ja katsomossa sekä Elan että VilleGallen isät!

Antti Tuiskun versio Lauri Tähkän "Minun Suomeni" -kappaleesta. 

"Minun Suomeni

On tähtitaivaan alla

Minun Suomeni

On auki kokonaan

Ja sen löysin kun mä kuljeskelin"

Yksi illan näyttävimmistä esityksistä oli Paula Vesalan "Nyt kommentoin", joka on Antti Tuiskun En kommentoi -biisiin tehty. Huikeat sanat ja valoshow! Ylipäätänsä juhlakauden konsertti oli myös musiikin lisäksi äärimmäisen visuaalinen ja näyttävä. Koko ajan tapahtui!

Encore esityksenä kuultiin lopuksi vielä Paula Vesalan ja Maija Vilkkumaan johdolla Vilkkumaan "Tähti" -biisi, joka päätti huikean konsertin. Kiitos UPEASTA illasta! Lähdin kotiin ihan pökertyneenä ja olen kuluvan päivän sulatellut Vain Elämää juhlakauden konserttia. Taidan katsoa Satulinnan jaksot vielä kerran muistin virkistämiseksi! KIITOS  ♥

Miten minä aloin pitämään imuroinnista?

Tänä jouluna OSTIN itselleni joululahjan, joka sai minut VIHDOIN vuosikymmenten jälkeen pitämään pölypalleroiden metsästämisestä! Olen aina inhonnut tarttumista pölynimuriin. Paljon mieluummin kuuraan vaikka kylpyhuonetta tai puhdistan lattiakaivon kun imuroin. Muistan lapsuudesta kuinka Muumipeikko maitokannuineen katosi imurin ahnaaseen kitaan kirjassa "Vaan kuinkas sitten kävikään".  Muumikirjan pölynimuri muistutti ulkonäöltään ihan isoäidin imuria. Lapsena pölynimuri oli jopa pelottava mutta inhoni sitä kohtaa johtui kyllä puhtaasti rakkineen hankalista käyttökokemuksista. Muistan myös kutsuneeni pölynimuria jostain kumman syystä "imiiriksi".

Kuva lainattu Moomin.com

Minulla inho pölyimureita kohtaan kasvoi käyttökokemusten myötä. Muistan, että lapsuudessa meillä oli siivousvuoroja ja ensikontaktin imureiden ihmeelliseen maailmaan otin jo esiteininä. Silloin tyyliin imuroitiin oma huone ja hommasta selvisi melko helposti. Imuria ei myöskään tarvinnut "kasata" siivouskomeron uumenista vaan sen sain valmiina huoneensa ovensa viereen ja homma hoitui. Myöhemmin kun lapsuudenkodissani sain kokemusta rakkineen "käyttökuntoon virittelystä" alkoi tatti otsassani jo kasvamaan. 

Muutto ensimmäiseen omaan kotiin paljasti viimeistään miten ikävän puuhan ja rakkineen kanssa ollaan tekemisissä. Vaikka asuin yksiössä tuntui ettei johto koskaan riittänyt vaan metsästin koko ajan sähköpistokkeita saadakseni virtaa. Ahtaassa opiskelija-asunnossa myös tavaraa oli ihan liikaa joten imurilla piti pujotella kuin laskettelurinteessä napatakseen karkuun juoksevaa pölyä. Kapineen kasaaminen ja sullominen pikkuriikkiseen eteiskomeroon, joka toimitti siivouskomeron virkaa oli hikistä puuhaa.

Asunnot vaihtuivat ja niiden koko myös kasvoi mutta minun takaraivossani kyti edelleen inho "imiiriä" kohtaan. Itse pölyimurit kehittyivät ja niiden koko pieneni samalla vähentäen myös laitteen painoa. Mutta edelleen oli esteenä etenemiselle se pahuksen johto, joka ei riittänyt minnekään vaikka pistorasioitakin oli paljon enemmän kuin enemmin. Sekä myös perässä vedettävä "koneosa", joka viimeistään sai verenpaineen kohoamaan kolhiessaan pöydän- tai tuolinjalkoihin.

Miele merkkinen pölynimurini "alkoi yskimään" jo alkusyksystä ja sen teho myös heikkeni. Yritin juuri muistella montako imuria olen elämäni aikana omistanut ja on niitä varmasti 3-4 ainakin ollut. Koirataloudessa pölypallojen metsästämisen lisäksi on pakko säännöllisin väliajoin myös ottaa lattialta ylimääräiset Minnien karvat pois. Russelin karvat ovat lyhyitä ja "neulamaisia" joten ne myös pistelevät ikävästi paljaisiin jalkoihin jos sattuvat jäämään mattoihin sopivasti pystyyn.

Olin tehnyt pitkin syksyä jo "myyräntyötä" ja vertaillut eri varsi-imureita koska olin päättänyt vihdoin päästä eroon sekä "vedettävästä imurista" että myös johdoista. Joulun alusviikolla matkasin sitten eräänä päivänä Länsisatamaan Verkkokauppaan ja ostin itselleni Dyson V10 varsi-imurin. Haluan korostaa tässä vaiheessa ettei tämä postaus ole "kaupallinen yhteistyö" eli pölynimuri kotiutui meille kun pankkikorttini oli vingahtanut maksupäätteessä. Huomasin, että nyt joulun jälkeen tämän saman mallisen varsi-imurin saa vielä hieman halvemmalla Verkkokaupasta. Olin alunperin ajatellut hankkivani Dyson V11-mallin mutta koska sitä ei löytynyt suoraan hyllystä hautasin haaveen siitä.

No miksi minä nyt sitten rakastan imurointi! Johdottomuus ja pelkän "varren" kanssa kodissa eteneminen on nopeaa. Toisekseen on muuten erittäin palkitsevaa nähdä mitä tuonne läpinäkyvään pölysäiliöön oikein kertyy likaa. Kolmanneksi säiliön tyhjentäminen käy erittäin näppärästi ja helposti vaikka joko suoraan taloyhtiön roskasäiliöön tai itse olen mennyt parvekkeelle ja vetänyt muovipussin säiliön ympärille ja tyhjentänyt roskat sinne sulkien pussien. Ei enää mitään pölypusseja! Neljänneksi itse pölynimuri menee siivouskomerossa todella pieneen! Viidenneksi akku kestää oikein hyvin kun ei käytä ihan täyttä tehoa. Huomasin melko nopeasti ettei akkua kannata hurruutella tyhjiin täydellä teholla koska myös alempi teho on ihan riittävä. Kuudenneksi minä rakastan itse laitteen keveyttää ja sitä etten joudu raahaamaan mitään perässäni.