Kuluvan joulukuun kunniaksi nappasin itselleni kivan jouluhaasteen blogikollega Maaritin Sopusointuja -blogista. Maarit oli listannut lomareissullaan Espanjan auringon alla 8 asiaa joulusta. Koska olen itse jouluhullu niin mikäpäs sopisi minulle paremmin kuin tarttua tähän. Maaritin haasteessa on kahdeksan verbiä, joista on tarkoitus siis jatkaa jotain omaan jouluunsa sopivaa asiaa. Tästä voit kurkistaa mitä jouluhaasteen alullepanija oli viimeisen lomapäivänsä iltana kirjoitellut.
Aloitan
joulusta puhumisen ja jouluisista aiheista bloggaamisen vasta joulukuun alussa. Vaikka saatan käydä jossain jouluun liittyvässä pr-tilaisuudessa jo lokakuussa en omien periaatteideni mukaan halua tuoda joulua esille vielä silloin. Haluan muutenkin elää aina hetkessä ja lokakuussa ei minusta ole vielä jouluhetki. Joulu oikeastaan tulee joulukoristeiden osalta kotiimme vasta muutamia päiviä ennen jouluaattoa mutta se viipyy meillä aina Nuutin päivään saakka. Tämä tapa periytyy jo isoäidiltäni ja sitä aina noudatettiin myös meillä lapsuudenkodissani.
Arvostan
joulunvietossa perinteitä. Kuten tuossa aiemmin jo kirjoittelin niin oma joulunviettoni on hyvin pitkälle lapsuudenkodista opittu juttu. Iltapäivällä käydään aina hautausmaalla sytyttämässä kynttilät poisnukkuneiden omaisten haudoille. Seuraavaksi syödään jouluateria ja sitten jaetaan lahjat. Haluan kunnioittaa tiettyjä itselleni opetettuja tapoja, joihin liittyy sitä joulun taikaa ja tunnelmaa. Perinteet luovat minusta turvallista jatkuvuutta ja niissä on aina mukana hurjan paljon tunnelmallisia muistoja. Jostain tietystä joulukoristeesta, joka on peräisin isoäidin jäämistöstä tai lapsuudenkodistani tulvahtaa mieleen rakkaita muistoja lapsuuden jouluista.
Inspiroidun
kun pääsen katsomaan Aleksille Stockmannin perinteiset jouluikkunat. Näitä ikkunoita mentiin usein lapsena kurkistelemaan isoäidin tai vanhempien kanssa. Vielä nykyäänkin käyn aina katsomassa mitä uutta ja ihmeellistä on jouluikkunoihin keksitty. Nyt isompana tyttönä minä käyn myös aina kuolaamassa Minna Parikan ikkunat. Kekseliäitä juttuja sinnekin on rakennettu aina hurmaavien kenkien ympärille. Inspiroidun myös kävelemällä suosikkipuistossani Espalla. Viime vuosien jouluvalot ja eläinhahmot puistossa ovat satumaisia. Tänä vuonna jäivät joulukadun avajaisseromoniat väliin mutta muuten käyn myös siellä hakemassa jouluinspiraatiota. Myös Tuomaan markkinat virittävät minut joulutunnelmointiin.
Muistan
jouluja vuosienkin takaa jostain joululaulusta, tuoksusta, esineestä tai mausta. Kun Lumiukko animaation tunnusmusiikki alkaa soimaan muistan kuinka lapsena liimauduimme television ääreen katsomaan sitä. Piparkakkujen paistaminen tuo mieleen meidät äidin kanssa keittiössä pienet esiliinat edessämme painamassa piparkakkumuotteja taikinaan. Muistan myös keitettyjen herneiden tuoksun joulupöydässä ja vieläkin haluan itse syödä kinkun ja laatikoiden kanssa purkkiherneitä.
Rasitun
jos kuulen joululauluja marketeissa jo lokakuussa. Tai jos törmään valtaviin joulusuklaarasia röykkiöihin kun yritän pujotella eteenpäin täpötäydessä kaupassa. Vaihdan kanavaa jos kuulen autossa joulumainoksen tai joulumusiikkia liian aikaisin. Mainoksia meille ei enää kanneta postiluukusta sisälle kun olen kieltänyt sen postiluukkutarralla. Aiemmin näin aina punaista kun keräsin joulukuvastoja eteisen lattialta kotiin tullessa.
Unelmoin
valkeasta joulusta. Lunta ei tarvitse olla paljoa mutta minusta jouluun kuuluu aina "valkoisuus". Mietin myös aina lapsenomaisesti, että joulupukin on helpompi tulla poroineen kun on vähän lunta. Myös maisema näyttää enemmän jouluisemmalta lumisena. Unelmoin, että jouluruokia voisi syödä ihan Nuutinpäivään saakka koska rakastan jouluruokia.
Virittäydyn
jouluun pikkuhiljaa. Riisipuuroa voin syödä nykyään ympäri vuoden mutta vasta jouluaattoaamuna kun sinne on laitettu vielä manteli se maistuu minusta joulupuurolta. Haluan jouluna nauttia ateriat myös jouluisilta astioilta joten meillä joulunviettoon kuuluu myös jouluastioiden ottaminen esille. Alan soittaa joulumusiikkia kotona ja autossa jouluviikolla. Usein laulan mukana tuttuja joululauluja. Kaivan myös tonttuhatun esille ja saatan vaikka siivoilla se päässä joulusiivouksia. Jouluun virittäytymiseen kuuluvat myös siivoukset, jotka teen aina "tietyn hyväksi havaitun listauksen mukaan". En ole enää yhtä pedantti kuin ennen :D
Väsyn
joskus joulun aikaan ruokakaupassa päättömästi säntäileviin ihmisiin. Yritänkin välttää kauppaan menoa pahimpina ruuhka-aikoina. En kestä parkkihalleissa paikkaa etsiviä autoilijoita, jotka ovat ihan paniikissa joulunaikaan. Väsyn myös kauppakeskusten loputtomattomiin kuulutuksiin ja joulurallatuksiin.
En haasta ketään mutta jos joku haluaa jakaa 8 jouluasiaan niin saa tarttua. Kiitos Maarit kivasta haasteideasta.
Tsemppiä kaikille jouluvalmisteluihin! Otetaan iisisti jookos ♥♥♥
Maaritin virittämä postausidea on kiva ja hautuu minullakin kuin riisipuuro kauan ja rauhassa. Monessa olen samaa mieltä kuin sinä, mutta valoja virittelen monesti jo marraskuussa karkottamaan synkeää pimeyttä. Kauppojen ruuhkat saavat ahdistumaan ja mekin teemme ostoksemme mahdollisimman rauhaisaan aikaan. Olen innostunut Minimalistin joulukalenterista, vaikka minusta on vaikea saada pesunkestävää minimalistia, joka kuitenkin mielenlaadultani taidan olla. Rajaan turhat härdellit ja hössötykset sivuun ja keskityn aitoihin sydämellisiin kohtaamisiin. Kuulluksi tuleminen on ihmisen perustarpeita. Pöypalleroitakaan ei näe, kun nauttii hämärän hyssystä. Sydämellisin joulutoivotuksin Tuija
VastaaPoistaMinustakin Maaritin tekemä postausidea on kiva ja siksi itsekin tartuin siihen.
PoistaEn missään tapauksessa tarkoita, että kaikkien tulee viettää joulua kuten minä
eli jokainen tyylillään. Ja valothan auttavat hyvin pimeyttä vastaan :)
Totta tuo mitä kirjoitat eli pysähtymällä ja olemalla läsnä kohtaamisissa
tavoittaa myös joulunhengen. Itsensä voi myös uuvuttaa jos hössöttää liikaa.
Joulun odotusta myös ruudun toiselle puolelle Tuija :)
Niin ihanan jouluinen postaus. Minä olen laitellut joulua lapsille töihin ja ihana tunnelma meillä siellä jo onkin.
VastaaPoistaKaunista tiistai-iltaa sinulle Marjo <3
Kiitos Outi ihanuus <3 Sinä olet kyllä sellainen ideanikkari ja väsäilijä!
PoistaOlen katsellut kuviasi Instasta ja miettinyt kuinka ihanaa kun laitat
joulua töissä lapsille. Kivaa päivää!
Niin ihanaa, että sinäkin tartuit tähän haasteeseen Marjo - kiitos siitä! Tuntuu kivalta, että se sai ainakin teidät muutamat innostumaan.
VastaaPoistaOllaan niin samoilla linjoilla, en itsekään halua aloittaa joulua liian aikaisin - se kärsii jotenkin inflaation. Mutta sekin on niin yksilöllistä, enkä halua millään muotoa arvostella niitä, jotka kokevat sen tärkeäksi. Tämä on asia, mikä meillä on kulkenut tässä muodossa perheessä ja nyt jatketaan samalla lailla.
Stockan jouluikkuna kuului meilläkin lapsuuteen. Me asuttiin Lapinlahdenkadulla ja muistan niin hyvin, kun mentiin isän ja äidin kanssa jännityksen sekaisin odotuksin katsomaan mitä sieltä nyt löytyy. Siihen liittyy jotenkin taianomaiset muistot.
Tiedätkö, että en ole minäkään siivousten suhteen lainkaan pedantti. Siivotaan ja järjestellään niin, että paikat näyttävät siisteiltä yleisesti ottaen. Varsin paljon yleisilmeeseen vaikuttaa kuitenkin muu joulufiilis, kynttilät ja koristelut.
Viimeiseen kohtaan 'väsyn' samaistun myös täysin. Jouduin tänään käymään Ompussa puolilta päivin ja kirjakaupassa oli karmee jono, enkä ymmärrä oikein miksi. Mutta päätin samalla jonotuksella, että seuraavan kerran olen täällä heti kymmeneltä, silloin yleensä on rauhallista.
Mukavaa joulunodotusta sinulle <3
Kiitos kun keksit näin kivan jouluhaasteen blogiisi ♥ Tähän oli hauska vastata!
PoistaYmmärrän, että kaupallisesta näkökulmast joulua aloitetaan markkinoimaan todella aikaisin. Joulumyynti on suuri osa kauppojen vuodesta ja silloin toki kannattaa taistella jokaisesta potentiaalisesta ostajasta kynsin ja hampain. Toisaalta kun jo lokakuun loppupuolella joulusuklaat vyöryvät kauppoihin ja joulukipaleet soivat tauottavat se herättää monissa muissakin kuin minussa ärtymystä. Toki on myös ihmisiä, jotka pitävät siitä enkä heitäkään tuomitse missään tapauksessa.
Itse ajattelin niin, että emmehän me juhlista omia syntymäpäiviämmekään monia kuukausia aiemmin. Tai syö pääsiäisen mämmiä jo tammikuussa - tosin se tulee silloin jo kauppoihin. Tai polta juhannuskokkoa toukokuussa. Markkinavoimat ovat sekoittaneet meidän kalenterin aika pahasti ja samalla saattaa myös hävitä ajatus siitä miksi jotain juhlaa ylipäätänsä vietetään? Mutta totean taas, että jokainen meistä juhlii tavallaan.
Mukavaa joulunodotusta ja toivottavasti törmätään jossain taas pian ♥