Jos kaikki eilen alkaneella "lomareissullani" olisi mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisin tällä hetkellä Hotel Telegraafin pehmeällä sängyllä matkalla Höyhensaarille. Vatsani olisi aivan varmasti pinkeä kaikista mahdollisista päivän aikana nautituista herkullisista ruokalajeista. Ennen paksujen verhojen vetämistä huoneeni ikkunan eteen olisin katsellut vielä hetken pimenevän Tallinnan kaunista silhuettia. Ja sitten kallistanut pääni muhkealle tyynylle ja sammuttanut valot - hyvää yötä! Mutta hotelliyöpyminen jäi nyt tekemättä koska matkustin jo eilen illalla kello 22.30 laivalla takaisin Helsinkiin.
Mikä sai minut sitten keskeyttämään matkani? Osalta lukijoistani olenkin saanut jo viestejä Instagramin/emailin kautta miksei Insta Storyyn ole tullut eilisen illan jälkeen enää kuvia? Ajattelin jäsenneltyäni tätä asiaan omassa pienessä päässäni laittaa tänne blogin puolelle tapahtumista nyt yhteenvedon.
Matka alkoi siis eilen äärimmäisen mukavissa merkeissä ja tästä reissusta on tulossa kyllä postauksia tänne blogiin. Vie vain hetken aikaa kun saan taas katsottua valokuvat ajatuksella läpi.
Sain ilokseni muutamia viikkoja sitten kutsun Hotel Telegraafilta / Sparkling Groupilta osallistua heidän järjestämään kolmipäiväiseen sisällöntuottajatapahtumaan. Meitä tulisi reissulla olemaan yhteensä kymmenen henkilöä eli puolet Suomesta ja puolet Latviasta. Matkan ohjelma sisältäisi majoituksen luksushotelli Telegraafissa Vanhassakaupungissa, herkullisia ruokahetkiä Tallinnan parhaimmissa ravintoloissa sekä myös kulttuuria. Voitte uskoa miten innoissani olin tätä reissua odottaessani! Ohjelma kuullosti aivan täydelliseltä ja pääsisin ensimmäistä kertaa myös Hotel Telegraafiin asumaan.
Minnie matkasi eilisaamuisen syntymäpäivänsä juhlinnan jälkeen hoitoon ystävälleni, jonka luona hän on aiemminkin ollut useita kertoja. Mukaan pakattiin oma peti, pehmolelu, ruokakipot ja kaikki tarvittavat jutut "eläinlääkäripapereista" lähtien pariksi päiväksi. Koiruus jäi ihan kiltisti hoitopaikkaansa käpertyen omaan petiinsä kun lähdin.
Ystäväni viestitteli myöhemmin iltapäivällä, että Minnie vain lepäili tai nukkui pedissään koskematta edes ruokaansa. Koiran käytös tuntui minusta oudolta koska hän on yleensä puuhakas oli sitten kotona tai kylässä. Ja ruokaansa hän ei koskaan jätä syömättä vaan pikemminkin komentaa sitä lisää kun kuppi tyhjenee. Viestittelyn edetessä sain myös tietää ettei koiruus ollut halunnut ulkoillakaan kuin pari sataa metriä pyrkien sitten taas sisälle. Alkoi entistä enemmän tuntua siltä ettei koiralla ollut kaikki ihan kunnossa. Ei syö, ei halua ulkoilla ja vain lepäilee/nukkuu.
Kehotin lopulta ystävääni ottamaan yhteyttä eläinlääkäriasemalle eli Tammiston Evidensiaan, jossa olemme usein käyneet hätätapauksissa. Siellä oli harmillisesti niin ruuhkaista, että vain "automaattinen puhelinvastaaja" kertoi "heidän soittavan kun aikaa siihen on". Seuraavaksi ystäväni otti pyynnöstäni yhteyttä Espoon Eläinlääkäriasemalle, joka on ollut meidän oma eläinlääkärimme ihan pennusta saakka. Paikka oli sulkeutumassa 10 minuutin kuluttua ja sieltä kehottiin tulemaan joko aamulla päivystykseen tai soittamaan paikkaan joka päivystää.
Tässä vaiheessa minulla alkoi olla jo todella hätä siitä mitä pitää tehdä jos koiraa ei saada mihinkään hoitoon. Kun itse tuntee koiransa parhaiten muttei näe sitä on myös aika vaikea arvioida mikä on normaalia ja mikä ei niin normaalia.
Viestittelimme ystäväni kanssa samalla kun minä istuin gourmet ravintolan pöydässä ja eteeni kannettiin upeita ruokalajeja. Tuntui pahalta viestitellä kun olisi pitänyt keskittyä ihan muihin asioihin ja ruokailla bloggaajakollegojen kanssa luonnollisesti keskustellen. Lopulta tein sitten ratkaisun, että keskeytän omalta osaltani matkan ja lähden takaisin.
Kävimme tänään aamulla päivystyksessä Perkkaalla ja eläinlääkäri tutki Minnien. Koiran sydän ja keuhkot kuulostivat ihan normaaleita eikä vatsa aristanut kun sitä paineltiin. Eläinlääkäri huomasi, että Minnien yksi hammas - oikealta puolelta tällä kertaa - oli vähän lohjennut. Saimme mukaamme tulehduskipulääkkeitä ja varasimme ajan ensi viikon tiistaille, jolloin hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri on paikalla.
Minnie on syönyt nyt normaalisti ja ollut pirteämpi. Ehkä hammas on vihotellut ja "oudot oireet" ovat johtuneet siitä. Jos hammas joudutaan poistamaan niin se on sitten taas isompi juttu mutta mietitään sitä vasta ensi viikolla. Nyt on pääasia, että olen itse koiran luona ja se voi jo paremmin.
Viestittelimme tänään Rouvan Sanan kanssa matkani keskeyttämistä ja suunnitelmien kariutumisesta ja hän kiteytti omat tuntemukseni todella hyvin "Lemmikit, lapset ja vanhemmat - kaikista on yhtä paljon huolta. ♥ Aina ♥" Vaikka tuntui todella kurjalta jättää matka kesken näin oli vain pakko tehdä sen takia, että sai mielenrauhan itselleen ja pääsi oman lemmikkinsä luokse katsomaan sen vointia. Minnie ♥
Kaikki postauksen kuvat Pixabay
Voihan harmitus. Pikaista paranemista Minnielle ❤️
VastaaPoistaKiitos Outi ♥ Reissussa oleminen tuntui mahdottomalta kun huoli omasta karvakaverista
Poistapainoi koko ajan mielessä. Mukavaa sunnuntaita!
Tämä oli kyllä tosi harmillinen juttu, mutta pääasia, ettei Minniellä ollut mitään vakavampaa ja koira voi nyt hyvin. Välillä asiat vaan pitää laittaa tärkeysjärjestykseen ja minusta toimit aivan oikein, kun keskeytit matkan ja palasit kotiin. Kurjaahan se tietenkin on, mutta juten aiemminkin jo juttelimme, niin elämä ei tähän kaadu.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle, Marjo ♥
Asiat vain joskus menevät eri tavalla kuin mitä on suunnittelut. Ehkä itseäni harmittaa eniten se, että jouduin nousemaan kesken ruokailun ehtiäkseni viimeiseen laivaan Tallinnasta Helsinkiin. Se tuntui niin moukkamaiselta ja huonokäytöksiseltä. Mutta elämä ei todellakaan kaadu tähän asiaan.
PoistaAurinkoista viikonloppua Krisse ♥
Harmillista, mutta ymmärrän huolen Minniestä menneen kaiken muun edelle.
VastaaPoistaKiitos Tuuli ♥ Oma russeiriiviö on osa perhettä ja tärkeä.
PoistaMukavaa viikonloppua!
Teit aivan oikean päätöksen, kun palasit kotiin Minnien luokse. Onhan hän sinun perhettäsi. Onneksi Minnie voi paremmin, harmi että reissu jäi kesken.
VastaaPoistaKiitos Rva Kepponen ♥ Ehkä henkilön, jolla ei ole lemmikkiä voi olla vaikea ymmärtää mutta kyllä sitä on ehditty puolin jos toisinkin kiintyä toisiimme viimeisen 14 vuoden aikana. Olisin jatkanut reissua "puoliteholla" ja ajatukset jossain ihan muualla joten olisi sekään ollut sitten kivaa tai antoisaa.
PoistaMukavaa viikonloppua!
Huh onneksi Minniellä on kaikki hyvin. Huoli eläinystävästä on suuren suuri, eläin on tärkeä perheenjäsen. Reissuja tulee ja menee, mutta oma ystävä on se tärkein.
VastaaPoistaKivaa viikonloppua Marjo. <3
Kiitos Tiia ♥ Ehkä sellaisen ihmisen, jolla ei ole omaa lemmikkiä on vaikea ymmärtää sitä tuskaa mitä itse koin. Vaikka ihana reissu jäi kesken tällä kertaa ehdin kuitenkin kokea siitä 1/3 ja sekin oli jo taivaallinen.
PoistaAurinkoista sunnuntaita Tiia ♥
Huomasin, että Minni koira on sairastunut. Mikäs sille on tullut? Sinikka
VastaaPoistaMinnie oli ollut vähän apea hoitopaikassa. Huomenna hän menee poskihampaan poistoon niin olo helpottuu. Hmmmassärky koiralla on yhtä viheliäs kuin meillä ihmisilläkin.
Poista