Minnie the Dog täyttää 14-vuotta ♥

Tänään aloitimme torstai aamun laulamalla

♥Happy birthday to you, 

Happy birthday to you.
Happy birthday dear Minnie,
Happy birthday to you♥

Tasan 14 vuotta sitten Sipoon Söderkullassa syntyi suloinen jackrusselin pentu, joka sai nimekseen Minnie. Olen täällä blogissa jo monta kertaa kertonutkin kuinka "mentiin vain katselemaan russelin pentuja". Kaikkihan sen tietävät ettei koiranpentuja voi käydä vain katsomassa. Kun palleroivat pennut tuijottavat nappisilmillään ja pieni vaaleanpunainen kieli lipaisee sinun kättäsi olet ihan myyty. Koirakuumetta olin potenut jo pitkään mutta tämä yksi vierailu oli vain se viimeinen sysäys omalle koiralle. Ja päiväkään en ole yhteiseloamme katunut. Päinvastoin olen miettinyt miksi en ole jo vuosia sitten hankkinut omaa karvakaveria!

Me olemme hitsautuneet näiden 14 vuoden aikana todella yhteen. Minnie on erityisen kiintynyt minuun ja totta kai minä myös omaan Russeliriiviööni. Rakkaalla koiruudella kun on monen monta lempinimeä: Ministeri (hänhän istuu auton takapenkillä häkissään ja kuljettaja siis minä ajan), Pekka Pölkkynen (silloin kun asiat eivät oikein mene perille), Minsu, Minsku, Minkku, Minkkustiina, Minkki jne. Riippuu tilanteesta millä nimellä Neiti Minnietä kutsutaan. Hän tottelee monia kutsumanimiään niin halutessaan kun joskus taas hänen korvansa ovat täysin sulkeutuneet :D

Minnie on aika vaativa luonteeltaan, jackrusseli kun on. Hän on välillä itsepäinen ja myös todella itsevarma. Jos Minnie on päättänyt mennä jotain itseään enemmän miellyttävää reittiä se myös tekee kaikkensa sinne päästäkseen. Täytyy sanoa, että vajaa yhdeksän kiloa painavassa koirassa on kyllä voimaa myös kuin pienessä kylässä. Monet "eipäs-juupas neuvottelut" on vuosien varrella käyty ja varmasti tullaan vielä käymään. Mutta kyllä meillä se yhteinen sävel löytyy kun toinen on ensin kokeillut vähän rajojaan.

Minnie on viimeiset vuodet saanut nukkua samassa sängyssä kuin omistajansa. Hän ei koskaan pentuna edes yrittänyt sänkyyn, sohvalle tai tuoleille. Kun hänet kerran pyydettiin sitten nukkumaan vierelle oli koira ensin ihan ihmeissään mutta tottui tähän järjestelyyn kyllä nopeasti. Edelleenkään Minnie ei koskaan mene sijattuun vuoteeseen - siis päiväpeitteen päälle - tai nouse sohville. Jos sohvalla istuu joku ihminen voi Minnie haluta tulla syliin mutta siihen se jää. Toisaalta harvoin Minnie nukkuu koko yötä yhdessä paikassa ja useimmiten se löytyy ihan omasta pedistään aamulla.

Minnien meno ei juurikaan ole iän myötä hidastunut. Edelleen jalka nousee ketterästi ja hajuja nuuskitaan lenkeillä erittäin tarkasti. Minnie on myös todella tarkka omasta reviisistään eli "hyökkäys on paras puolustus" -metodilla hän haukkuu toiselle koiralle "vähän varoitukseksi" heti kättelyssä. Minniellä on paljon mieluisia koirakavereita lenkeillä mutta myös rotuja, joita se taitaa vähän pelätä jonkun aiemman kokemuksen perusteella. Silloin on parasta heti haukkua :D

Minnie sai tänään syödä oman synttärikakkunsa ja voitte uskoa ettei sen tuhoaminen kestänyt kovin pitkään. Hämärässä aamussa otetut kuvat ovat vähän suttuisia mutta päivänsankarille kelpaavia joten päätyivät blogiin. Poseerauskuvat punainen emännän huivi kaulassa otettiin jo eilen. Päivänsankari nostettiin sohvalle, josta hän oli todella ihmeissään "mitäs minä täällä oikein teen" -ilmeineen.

♥ Paljon onnea vielä omalle Minnielle ja monia yhteisiä hetkiä ♥

Blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi koska lähden pienelle "lomareissulle". Kannattaa ottaa Marjon matkasssa Instagram seurantaan mikäli et vielä seuraa. Siellä näkyy seuraavien päivien aikana kuvia Instagram Storyn puolelta missä seikkailen. Ihan varmasti tästä reissusta tulee ikimuistoinen.

Kivaa loppuviikkoa kaikilla ja viimeistään launtaina jotain uutta täällä blogissakin!