Lokakuun ensimmäinen ja syksyn värejä

Terveisiä aurinkoisesta Espoosta! Lokakuun ensimmäistä päivää vietetään myöhäisessä iltapäivässä. Muutamia tunteja sitten satoi vettä ihan kaatamalla juuri kun surffailin autolla ruuhkaisella Kehä ykkösellä kotia kohden. Nyt taas on täysin sininen taivas ilman yhtään pilvenhattaraa. Säät ovat  kyllä todella nopeasti vaihtuvia ja välillä vähän vaikeasti myös ennustettavia. Parempi kantaa siis aina mukisematta mukanaan sateenvarjoa - siis sellaista pientä kokoonmenevää - niin välttyy turhilta vesisuihkuilta kesken työpäivän.

Minä "ikuisena kesän venyttäjänä" hyväksyn, että tänään alkaa vihdoin syksy. Koin, että juuri päättynyt syyskuu oli vielä myöhäiskesää. Onnistuin löytämään luonnosta viime kuussa kukkivia puna-apiloita, saunakukkia ja rentunruusujakin. Monina päivinä lämpötilakin kohosi yli kymmenen asteen melkein jo lähelle +15C! Myönnän toki, että välillä satoi vettä ja ilma muutamina syyskuun aamuina oli kirpeä muttei se vielä saanut minua vetämään sukkia jalkaan.

Kesän ja syksyn taite on itselleni aina sellaista taistelua ilta illalta aikaistuvaa hämärtymistä vastaan. Kesävaatteiden pakollista vaihtamista jo syksyisempiin. Luopumista kesän huolettomuudesta lähteä ulos samoin pukeutuneena kuin sisälläkin. Se hetki, jolloin viimeisetkin sandaalit pakataan säilytyslaatikkoon on vähän haikea. Mieleen tulvahtaa kesäisiä muistoja ja näen jo punaiset varpaat vilkkumassa kesäisellä kadulla sandaalien remmien lomasta. Toisaalta yltiöoptimistina ajattelen, että jo ehkä kuuden kuukauden kuluttua se laatikko taas avataan ja saan työntää jalkani takaisin ihaniin kesäkenkiin.

¨
Luonto tarjoaa tällä hetkellä ihan huikeaa väriloistoa joten kohta lähden taas ulos nauttimaan siitä Minnien kanssa. Syksyinen luonto muuttuu ihan joka ikinen päivä. Vielä eilen vihreänä olleet lehdet ovat saattaneet aloittaa jo metamorfoosin vihreästä punaiseen, oranssiin tai peräti keltaiseen. Hetken puut ovat todella värikkäitä mutta kun kaikki lehtivihreä on napattu tarkasti talteen lehdet putoavat maahan maatuakseen. Näin luonnon kiertokulku on aina ollut ja niin se tulee olemaan. Kesän jälkeen tulee syksy.

Kaivoin jo pari viikkoa sitten keväällä Monkista ostamani keltaisen mekon esille. Kesällä lammasmekko oli aivan liian paksua materiaalia pidettäväksi. Instassa tämä "bad hair day" valokuva onkin jo vilahtanut ja kiitos tuon keltaisen huivi tästäkin hetkestä selvittiin kunnialla. Keltainen on yksi syksyn pääväreistä ja sellainen iloisen pirteä ja voimaannuttava. Kannattaa kokeilla sillä keltainen pukee monia vaikka ajatukset sen päälle pukemisesta voivat ensin hämmentää.

Vaikka syksy alkoikin en ainakaan nyt vielä aio vetää niitä sukkia jalkaani.... Hangoittelen vähän aikaa vielä vastaan. Itse olen ehdottomasti kesäihminen mutta hyväksyn jokaisen vuodenajan koska täällä meidän leveysasteilla niiden kuuluukin olla erilaisia. Haluan myös talvella lunta sitten kun sen aika on sataa.

Miten siellä ruudun toisella puolella? Oletteko syysihmisiä vai kaipaatte kesää?