KUT teatterin Tarpeettomia ihmisiä koskettaa ja menee ihon alle

Yhteistyössä Keski-Uudenmaan Teatteri - lippu saatu ensi-iltaan

Keski-Uudenmaan Teatterin Tarpeettomia ihmisiä näytelmän ensi-ilta on päättynyt viime torstaina. Kaksituntisen draaman aikana päässäni on risteillyt monia kysymyksiä. Miksi puoliso käyttää henkistä väkivaltaa kumppaniinsa? Miksi oman rakkaan käsi menee nyrkkiin ja lyö? Miksei hakattu tai nöyryytetty lähde suhteesta? Miksi toinen haluaa satuttaa toista?

Kotiin ajaessani tulee flashback lukioaikaisesta kesätyöpaikasta. Pesutehtaalla yksi nainen oli todella "kova kolhimaan itseään". Milloin oli silmä mustana tai poskessa ruhje. Vasta vähän vanhempana - monta vuotta tuon kesän jälkeen - ymmärsin ettei hän ollut kaatunut polkupyörällä tai kompastunut portaissa. Joku oli satuttanut naista enkä minä tehnyt mitään. Tuli ikävän syyllinen ja turhautunut olo...

Tarpeettomia ihmisiä on kirjailija, teatteriohjaaja Reko Lundánin vuonna 2003 kirjoittama näytelmä, joka herätti huomiota jo ilmestyessään. Se toi näyttämölle suomalaisen työttömän miehen tuskan, joka purkautuu parisuhde väkivaltana. Näytelmä nosti aikoinaan esille aran aiheen ja sitä se tekee edelleenkin. Teatteri viihdyttää meitä mutta se voi saada myös ajattelemaan. Ikäviäkin asioita.

Ilmiö on edelleen valitettavan yleinen Suomessa. 15 vuotta täyttäneistä naisista 20% on kokenut nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa ja 18-20 vuotiaista miehistä 17%, raportoi Väestöliitto nettisivuillaan. "Väkivallan tekijä on aina itse vastuussa teoistaan."

KUT:n näytelmä sai päässäni soimaan myös PMMP:n biisin Joku raja "Jos lyöt vielä kerran minä tapan sut, ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut." Hieno kappale todella vaikeasta aiheesta. Pari viikkoa sitten uutisoitiin kuinka monta tuhatta uutta ihmistä joutuu yt-neuvottelu uhan alle. Aihe oli ajankohtainen 2000-luvun alussa ja on sitä edelleen. Vain elämää -ohjelmassa Antti Tuisku esitti oman versionsa Joku raja -kappaleesta koskettavasti.

Tarpeettomia ihmisiä kertoo neljän toisiinsa liittyvän ihmisen tarinaa.

Kari (Jukka Peltola) on omin käsin koonnut tehtaan uuden automaatiolinjan, jonka jälkeen ammatissaan pätevä ja osaava teknikko on saanut lähteä. Kari on syystäkin katkera ja tuntee itsensä petetyksi. "Ei oo kun kaks kouraa ja yks pää." toteaa parhaassa työiässä oleva mies. Karin ympyrät pienenevät ja vanne alkaa lopulta kiristää päätä kun "ei mihinkään kelpaa".

Tuula (Anna-Leena Sipilä) jaksaa valaa mieheensä uskoa uuden työpaikan löytymisestä. Onhan heillä yhteinen pieni Simo-poika ja mies voisi vaikka hoitaa kotia välillä. Tuula on kunnianhimoinen ja etenee omalla urallaan kaupassa ihan vastaavaksi asti. Karin ansiosidonnaisten 500 piinapäivän kuluessa muuttuu myös Tuula miehensä mukana. Tuulasta tulee säikky ja pelokas... matelija...

Petri (Jari Vainionkukka) on Tuulan nuoruuden ystävä ja Simo-pojan kummi. Petri on ammatiltaan luokanopettaja, joka on arvostettu kansalaisaktivisti ja ihan kaikessa mukana. Miehen vaimo on lentoemäntä, joka puolestaan on paljon poissa kotoa. Petri on näytelmän mies, joka etsii seksin kautta läheisyyttä yksinäisyyteensä ja tyhjyyteensä.

Sonja (Elina Varjomäki) tupsaa Karin ja Tuulan keittiön kaupan pikkujoulujen jatkoille yhtenä yönä. Kuin sattumalta keittiössä on silloin purkamassa yksinäisiä tuntojaan myös Petri. Tuula haluaisi ottaa vielä Sonjan kanssa pari juomaa mutta Petri iskee silmänsä 15 vuotta itseään nuorempaan Sonjaan.

Näiden jatkojen jälkeen Kari lyö ensimmäisen kerran. Ei se jää ainoaksi kerraksi. Tuulasta tulee kuin varjo itsestään näytelmän edetessä. Asioita piilotellaan, muunnellaan totuutta, hyssytellään ja ollaan ihan toisenlaisia ihmisiä. Näytelmä pitää otteessaan loppuun saakka. Ja näytelmän loppu on yllätyksellinen ja puhutteleva.

En koskaan aiemmin olen nähnyt Anna-Leena Sipilää draamassa. Hän esittää Tuulaa erittäin koskettavasti. Positiivinen, optimistinen ja rakastava vaimo muuttuu näytelmässä minusta eniten. Vaimo on varjo entisestään mutta edelleen lopussa hän jaksaa olla rohkea ja päättäväinen. Upea suoritus.

Jukka Peltolan rooli on vaikea mutta hän selviytyy siitä hyvin. Perhettään rakastava mutta ehkä realistisen pessimistinen perheenpää muuttuu kyyniseksi ja kovaksi mieheksi, joka hakkaa vaimoaan omassa tuskassaan. Peltola on hyvin sisällä roolissaan.

Jari Vainionkukka on täydellinen valinta Petriksi. Hän supliikkimies, joka puhuu paljon ja hurmaa siinä sivussa charmillaan naiset. Petri on jotenkin sellainen mies, joka osaa aina valita oikeat sanat. Mutta kaikesta huolimatta hän on äärimmäisen yksinäinen.

Elina Varjomäen Sonja on nuori mutta selkeästi jo hyvin elämää kokenut ja nähnyt nainen. Hän etsii rakkautta ja uskoo alun vastusteluista huolimatta lopulta Petrin lirkutukset. Sonja katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan yllättävän kypsästi.

Tarpeettomia ihmisiä kosketti ja puhutteli. Sen aihe ei ole kevyt mutta äärimmäisen tärkeä. 

Esitykset 10.10. - 22.11.2019 Keski-Uudenmaan Teatteri, Kultasepänkatu 4, Kerava.