Villa Elfvikin luontopolulla Laajalahden rannalla

Espoossa Laajalahden rannalla sijaitsee mielenkiintoinen Villa Elfvikin luontotalo. Vanhan, kauniin jugendtalon ympärille on syntynyt luontopolku, joka mutkittelee erilaisissa metsämaisemissa, rannalla ja ruovikossakin. Alueella voi halutessaan kiivetä vaikka lintutorniin bongailemaan lahdella levähtäviä lintuja tai tutkia mitä kaikkia erilaisia puulajeja tai kasveja polun varrelta mahtaa löytyä. Olen muutamia kertoja jo aiemmin täällä blogissa sivunnut tätä paikkaa ja nyt ajattelin vähän enemmän valottaa miten Villa Elfvik oikeastaan on syntynyt.

Villa Elfvik sijaitsee siis Ruukinrannalla Laajalahden itäosassa. Helsinkiläinen vapaaherra Emil Standertskjöld osti 1800-luvun lopulla Bredvikin tilan, josta tuli hänen perheensä kesänviettopaikka. Emil oli avioitunut ruotsalaisen kauppiaantytären Elvira Hallgrenin kanssa ja perheeseen oli syntynyt myös 1890-luvulla kaksi tytärtä Lise ja Thelma.

Standertskjöld antoi paikalle nimen Elfvik vaimonsa mukaan. Tarkoituksena oli rakennuttaa arkkitehti Waldemar Aspelinin piirtämä huvila perheen uudeksi kesäasunnoksi. Valitettavasti Emil Standertskjöld kuoli nuorena vuonna 1900 eikä hän koskaan ehtinyt nähdä Villa Elfvikia valmiina.

Elvira tilasi miehensä kuoleman jälkeen uudet, vaatimattomammat huvilapiirustukset Mauritz Gripenbergiltä. Hänen suunnittelemansa huvilan rakennustyyli oli englantilaisvaikutteinen jugend, joka oli harvinainen rakennustyyli Suomessa.

Vuonna 1904 valmistui Elfvikin päärakennus ja kolme vuoden kuluttua Elvira muutti kahden tyttärensä kanssa pystyvästi asumaan Laajalahden rannalle. Tontilla säilytettiin entinen sauna, vaunuvaja, liiteri, venevaja, navetta, hevostalli ja renkitupa vanhasta Bredvikin tilasta.

Aikoinaan Villa Elfvikistä on ollut esteetön merinäköala Laajalahdelle. Jugendhuvilan ja rannan välillä oli avoin, huollettu nurmikenttä ja puisto. Villa Elfvikillä oli myös oma kivilaituri, jonne pääsi höyrylaivalla vielä 1900-luvun alkupuolella. Nyt kun seisoimme Minnien kanssa samaisella kivilaiturilla ei vettä edes enää näkynyt. Lahden rehevöityminen ja maankohoaminen ovat saaneet aikaan sen, että laituri alkoi vähitellen peittyä ruovikkoon.

Vapaaherratar Elvira Standertskjöld oli opiskellut aikoinaan ulkomailla ja hän pukeutui mielellään näyttäviin, huolellisesti valittuihin ja teatraalisiin asuihin. Elvira oli opiskellut ooppera- ja viihdelaulua Tukholmassa, Helsingissä ja Wienissä. Hän oli kokeillut myös näyttelemistä mm. Svenska Teaternissa. Villa Elfvikin naapuruston mukaan talossa vietettiin "taiteilijaelämää". 

Myös molemmat tyttäret hakeutuivat taiteen pariin. Lise opiskeli Italiassa ja Ranskassa valmistuen taidemaalariksi ja kuvataiteen opettajaksi. Thelma puolestaan haki oppinsa Sveitsistä sekä Italiasta ja hänestä tuli kuvanveistäjä. Äitinsä tavoin tyttäret harrastivat vilkasta seurapiirielämää, taiteita, amatööriteatteria ja musiikkia. Mutta he eivät ansainneet lainkaan rahaa itse elämiseen.

Perheenpään kuoltua myös rahan tulo  Elviralle ja tyttärille loppui. 1900-luvun alkupuolella Elviralla oli suhteellisen paljon vielä varallisuutta ja palvelusväkeäkin talossaan. Maatakin oli alkuperäisessä Bredvikin kaupassa saatu 183 hehtaaria mutta lopulta jäljelle jäi vain 30 hehtaaria kun maita oli rahapulassa myyty. Palveluväkikin jouduttiin irtisanomaan.

Standertskjöldit eivät välittäneet Villa Elfvikin kunnon huononemisesta. Talon katto oli niin huonossa kunnossa, että lattialle jouduttiin asettamaan ämpäreitä sadeveden vuotokohtiin. Katon korjaus laiminlyötiin ja tyydyttiin vain surkeisiin olosuhteisiin.

Elvira kuoli 1955 ja vuotta myöhemmin toinen tytär Thelma. Elvira ei koskaan ollut antanut tyttäriensä avioitua joten heillä ei ollut omia perillisiä. Neidit Lise ja Thelma testamenttasivatkin Elfvikin kiinteistön Svenska litteratursällskapet i Finland -seuralle. Testamentissa toivottiin, että päärakennukseen perustettaisiin vanhainkoti ruotsinkielisille näyttelijöille ja taiteilijoille.

Lisen kuoltua 1974 testamentti tuli lainvoimaiseksi. Valitettavasti Elfvikin päärakennus oli rakennusvirheiden ja vesivaurioiden takia niin huonossa kunnossa ettei sitä voinut ajatellakaan lepo- tai vanhainkotitoimintaan.

Valtio osti Villa Elfvikin kesällä 1981 ja käytiin jopa kiivasta keskustelua siitä pitäisikö huvila purkaa kokonaan. Onneksi Espoon kaupunki osti sekä huvilan että sen ympärillä olevan 2500m² tontin 1985. Huvila kunnostettiin alkuperäistä tyyliä kunnioittaen ympäristövalistuskeskukseksi. Villa Elfvikin luontotalo avattiin yleisölle Maailman ympäristöpäivänä 5.6.1992. Olen itse ensimmäisen kerran vieraillut talossa syksyllä 1992.

Aikoinaan Elvira Standertskjöld vieraineen vietti teehetkiä tässä rantatöyräällä sijaitsevassa huvimajassa katsellen Laajalahden merellistä maisemaa. Isoista kivipaasista rakennettu huvimajan sokkeli toimi silloin kellarina, jossa oli sopivan viileää säilyttää ruokatarvikkeita. Uranuksen temppeliksi nimetty huvimaja korjattiin 1993 ja edelleen siellä voi käydä istahtamassa luontopolulla kävelyn lomassa vaikka merimaisemaa ei enää näekään.

Kävely Villa Elfvikin luontopolulla tarjoaa virkistävän hetken hektisen arjen puristuksessa. Sinne on lyhyt matka meiltä kotoa ja historia, joka paikkaan liittyy on kiehtovaa. Lisen kuoltua oli puutarha villiintynyt ja puistometsä muuttumassa sankaksi kuusikoksi. Yhden aikakauden loppu aloitti toisenlaisen aikakauden Villa Elfvikissä. Mahtava luontotalo ja -polku tulivat entisen tilalle!

Tästä voit kurkistaa talviseen kävelyretkeemme Villa Elfvikin maisemissa. Ja tästä pääset katsomaan miten kesätyöläiset siis lehmät hoitavat perinnemaisemaa. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu HuaweiP20Pro kännykällä.