Mandariinisorsa - löytyi kuin löytyikin

Kun minä olin pieni tyttö meillä oli kotona lintukirja. Tässä lukemattomia lintuja sisältävässä paksussa opuksessa oli todella värikäs lintu nimeltään mandariinisorsa. Värien ystävänä iskin jo silloin silmäni lintuun. Linnulla oli kirkkaanpunainen nokka, jonka ympärillä vielä pöyheitä "partamaisia" höyheniä. Minusta tuntui lapsena todella hassulta, että sorsa on nimetty mandariinien mukaan. Siis niiden oranssisten hedelmien, joita aina syötiin koulun jälkeen välipalaksi. 

Muistan kysyneeni vanhemmiltani oliko minun mahdollista nähdä mandariinisorsaa muualla kuin kirjan sivulla? Minulle kerrottiin, että tämä kaunis sorsa elää luonnonvaraisena vain kaukana Kiinassa ja Japanissa mutta sitä myös tarhataan Euroopassa. Mandariinisorsa oli pienen tytön silmin niin kaunis lintu, että päätin haluavani nähdä sen elävänä vielä jonakin päivänä. 

Olen vieraillut monissa eläintarhoissa elämäni aikana mutta en muista missään nähneeni mandariinisorsaa harmiksi. Viime viikolla some ja iltapäivälehdet hehkuttivat, että mandariinisorsa yksilö on nähty Vantaalla Mätäjoessa uiskentelemassa. Mandariinisorsasta näkyi lukemattomia valokuvia ja sitä jopa seurattiin keskusteluryhmien Facebook sivuilla.

Kun palasin kotiin viime sunnuntaina Villa Kokkosesta Järvenpäästä (tästä on tulossa ihan omaa postausta jossain vaiheessa) päätin Myyrmäen ohi ajaessani lähteä etsimään lintua. Reilun tunnin harpoin Mätäjoen sillalta toiselle Myyrmäen, Louhelan ja Kaivokselan alueella. Enkä muuten ollut ainoa mandariinisorsaa etsivä henkilö! Askelia taisi kertyä lähes 4000 mutta värikäs mandariinisorsa pysytteli vain sitkeästi piilossa. Joku arvelikin sen jo vaihtaneen maisemaa joten minäkin lähdin siipi maassa kotiin.

Olin tänään ajamassa kotiin työmatkaltani E12-väylää kun ystäväni soitti minulle vähän ennen kun olin kurvaamassa kotiinpäin Kehä ykköselle. "Mandariinisorsa on nähty nyt Tapanilan Kurranummessa sekä eilen että tänään. Ajattelin vain jos haluat käydä kurkkaamassa sitä." Kiitin varmaan kymmenen kertaa ystävääni ja käänsin auton kohden Tapanilaan. Paikka on minulle tuttu sillä olemme käyneet samalla alueella olevassa koirapuistossa Minnien kanssa muutamia kertoja. Muistelin siinä ajaessani, että puistossa todella on lampi jossain päin...

Auto parkkiin ja valehtelematta lähdin juoksemaan sitä suuntaa kohden missä muistin lammen olevan. Paikalla olikin muutamia ihmisiä katselemassa veteen. Havaitsin myös kaksi varmasti ammattivalokuvaajaa niin pitkien objektiiviputkien kanssa, että päättelin mandariinisorsan olevan jossain paljon kauempana.

Mietin kuumeisesti ettei oma objektiivini tule riittämään tästä kohtaa selkeiden kuvien saamiseen mandariinisorsasta, josta en siis ollut nähnyt edes vielä vilahdustakaan. Oli muuten onnea mukana, että minulla ylipäätänsä oli kamera koska aina en sitä työmatkoille ota mukaan. Lähdin kiertämään lammen oikealle puolelle kun näin siellä naisen koiran kanssa katselevan lammelle.

Ja seuraavaksi näin myös itse mandariinisorsan! Tätä hetkeä on vaikea kuvailla mutta se tuntui kuin vatsan pohjassa olisi ollut perhosia. Tunsin, että sykkeeni kiihtyi ja taisin myös hengittääkin syvemmin. Olinhan minä odottanut tätä mandariinisorsan näkemistä aika monta vuotta vai pitäisikö sanoa vuosikymmentä sen kirjan selailun jälkeen.

Pakko sanoa, että aurinkoisena syyskuun päivänä sorsa näytti melkein vielä kauniimmalta luonnossa kuin lintukirjassa lapsuudessa. Tai sitten tilanteeseen vaikutti se valtava tunnelataus, joka tähän liittyi. Aloimme spontaanisti juttelemaan naisen kanssa ja hän oli nähnyt mandariinisorsan jo eilen samassa paikassa. Lintu uiskenteli muiden tuiki tuttujen sorsien joukossa tässä vaiheessa vielä lammella.

Minun onnekseni rouvalla sattui olemaan mukanaan kuivia leivänpaloja, joita hän tiputteli rantaveteen linnuille. Ja sitten sorsat lähtivät kukin omasta suunnastaan liikkeelle! Mietin tuleeko myös mandariinisorsa mukana ja sieltähän sekin lähti uimaan. Minusta oli liikuttavaa nähdä miten hyvin tämä värikkään kirjava yksilö sulautui muiden lintujen joukkoon. Vaikka linnun ulkonäkö oli ihan erilainen ei kukaan näyttänyt hyljeksivän sitä. Onhan toisaalta Töölönlahden valkoinen sorsakin otettu osaksi lintujoukkoa.

Me onnistuimme näkemään kuin mandariinisorsa kipusi myös ruohikolle muiden sorsien kanssa tekemään siihen kuin catwalk esityksen. Arvaatte varmasti, että tässä vaiheessa myös ne muutamat henkilöt ja ammattivalokuvaajat olivat siirtyneet samalle rantamalle. Mandariinisorsa näytti olevan hyvin kesy yksilö ja tarjosi itsestään parhaat puolet kuvattavaksi.

Katsellessani tätä paratiisimaisen värikästä lintua, josta olin haaveillut lapsuudesta saakka tuli minulle melkein kyyneleet silmiin. Enkä ollut meistä katselijoista ainoa, jonka mielestä lintu on äärimmäisen kaunis! Mandariinisorsan näkeminen Suomen luonnossa ei ole superharvinaista mutta harvinaista se on sillä 10-25 yksilöä eksyy rajojemme sisäpuolelle vuosittain.

Muistan lukeneeni viime vuonna uutisen kuinka New Yorkin Keskuspuistossa oli nähty myös mandariinisorsa. Silloin sitä oli nimitetty "Hot Duck" kuumaksi ankaksi, josta kaikki olivat halunneet valokuvan. Japanissa ja Kiinassa mandariinisorsaa pidetään aviollisen uskollisuuden symbolina.

Otin tuhottoman monta kuvaa mandariinisorsasta ja sen liikkeistä. Oli hauska seurata miten luontevasti se ui ja oli Kurranummessa tavallisen sinisorsa lauman keskellä. Ehkä tämä sama yksilö oli viikonloppuna ollut Vantaan Mätäojassa ja jatkanut siitä muiden sorsien kanssa Tapanilaan. Mihin matka tulisi jatkumaan olisi arvoitus ja lähtisikö se kohta jo muuttamaan lämpöä kohden. Tärkeintä oli tallentaa tämä ikimuistoinen hetki omiin muistoihin valokuvien lisäksi.

Tästä päivästä tuli todella ikimuistoinen! Jos haluat nähdä kauniin värikkään mandariinisorsan se voi onnistua Tapanilassa tai jossain muualla mihin se nyt sitten ikinä päättääkään seuraavaksi lentää. Hyvää torstai iltaa kaikille!