Vantaan taidemuseo Artsi avasi tänään uuden näyttelyn Laila Pullinen, kuvanveistäjä Vantaalla. Kävin eilen jo ennakkoon avajaistilaisuudessa katsomassa yhden kuuluisimman ja tunnustetuimman vantaalaistaiteilijan tuotantoa usealta eri vuosikymmeneltä. Neljä vuotta sitten kuollut kuvanveistäjä ja professori Laila Pullinen (1933-2015) yhdistetään uransa alkuvuosien kautta usein Italiaan mutta Vantaalla hän on kaikkein kattavimmin esillä. Kuvanveistäjän huikea kokonaistaideteos Nissbackan kartanon veistospuistokin löytyy Sotungista Hakunilan kupeesta. Vantaan taidemuseo Artsi oli juuri oikea paikka järjestää tämä näyttely, joka kosketti ja meni ihon alle.
Vantaan taidemuseo Artsin näyttely on monella tapaa ainutlaatuinen. Se on ensimmäinen museonäyttely Pullisen kuoleman jälkeen, ja ensimmäinen Pullisen tuotantoa kokoava museokatselmus pääkaupunkiseudulla 25 vuoteen. Näyttelyssä on koottu yhteen aiemmin näkemätöntä materiaali Nissbackasta ja Laila Pullisen säätiön kokoelmista.
Näyttelyn kuratoinnut Pullisen poika Jean Ramsay tekee mielestäni myös näyttelystä vielä henkilökohtaisemman. Ramsay teki 20 vuotta edesmenneen äitinsä Lailan - kuten Jean hän kutsuu - kanssa töitä yhdessä Nissbackassa. Näyttelyyn hän on koonnut Pullisen hyvinkin erilaisia teoksia. Herkät rasvaliitutyöt tuovat esille täysin toisenlaisen Laila Pullisen kuin hänen tunnetuimmat kookkaat kiviset ja metalliset veistoksensa. Myös näyttelyssä esillä olleet veistosten pienoismallit olivat äärimmäisen mielenkiintoista katsottavaa.
Lailan Pullisen poika Jean Ramsay on kuratoinut Artsin näyttelyn.
"Näyttely avaa näiden itsenäisten kokonaisuuksien kautta näkymiä Pullisen tuotantoon ja havainnollistaa niiden sisäisiä yhteyksiä ja merkityksiä. Pienoismallien ja piirustusten kautta näyttely tarjoaa taustatietoa työprosesseista ja veistäjän käyttämistä materiaaleista. Lisäksi katsojalle tarjoutuu tilaisuus hahmottaa yhteyksiä ja nähdä Pullisen ajatuksen siirtyvän kiven ja pronssin kautta suurikokoisiin figuratiivisiin rasvaliitupiirustuksiin, joista Pullinen vähemmän tunnetaan," Ramsay kertoo Artsin näyttelyesittelyn yhteydessä.
Surullinen uni (Magnus Ramsay), pronssi 1974
Yksi näyttelysaleista on hyvin tummanpuhuva ja vaikuttava. Kun astuu sinne valkoisista ja valoisista tiloista saa hetken totutella silmiään pimeään. Tästä tilasta löytyvät suurikokoiset veistokset Castor/Pollux (2000), herkkä Surullinen uni (Magnus Ramsay, 1970) ja Spice Box of the Earth (1999). Surullinen uni -veistos Pullisen omasta aviomiestä puhutteli minua jo kun näin sen ensimmäisen kerran Nissbackan veistospuiston vanhassa viljamakasiinissa.
Artsin näyttely sisältää aiemmin museoissa näkemättömiä Nissbackan veistospuistoon liittyviä Pullisen töitä kuten maatalouskoneen akselista kasvavan pronssiveistoksen Ajuri (1987). Taustalla kaksi työtä, rasvaliitu paperille vuodelta 2003. Oikeuden kuva / allegorinen omakuva (omaggio a Edward Isto), vasemmalla ja oikealla Onnetar suosii tietämättömyyttä (omaggio a Giacinto Gimignani).
Laila Pullisen töitä on paljon Vantaalla. Helsinki-Vantaan lentokentällä portilla 52A on nähtävillä suuri räjäytysreliefi Aurinko tunturissa (1967). Aluperin teos valmistui Montrealin maailmannäyttelyyn ja pari vuotta myöhemmin tämä 4x9 metrinen taideteos siirrettiin uuteen Helsinki-Vantaan terminaalirakennukseen. Teos kuvaa luonnonvoimien sisäistä liikettä.
Tikkurilan kaupungintalon viereisellä Lauri Lairalan aukiolla sijaitsee ylläolevassa kuvassa oleva parimetrinen pronssiveistos Ajan henki, aineen vanki (1976). Artsin näyttelyssä on esillä veistoksen pienoismalli oikean patsaan valokuvan edessä. Kaupungintalon aulaveistoksena on kivi-pronssi -yhdistelmäveistos Harju / Herakles (2002), joka ilmentää taiteilijan viimeisiä vuosikymmeniä.
Pollux (2000)
Laila Pullisen töissä minua on aina viehättänyt itse taiteen lisäksi myös se, että työt ovat naisen tekemiä. Kivi ja pronssi materiaaleina ovat mielestäni miehekkäitä. Naiskuvanveistäjiä Suomessa on myös huomattavasti vähemmän kuin miespuolisia kollegoita, joten Laila Pullinen on ollut uranuurtaja näissä töissään. Pullinen näyttää työhaalarit päälläkin kauniilta ja huolitellulta naiselta aina.
Sotalesken päiväkirja (Tyyni Pullinen), pronssi 1970
Artsin näyttelysalista löytyy myös Nissbackan taiteilijakodista tuttu maalaus, jonka on maalannut taidemaalari ja professori Tero Laaksonen. Laaksonen on Laila Pullinen säätiön hallituksen taiteilijajäsen sekä Laila Pullisen ja Magnus Ramsayn pitkäaikainen ystävä. Hän puhui avajaisissa ehkä vielä koskettavammin kuin kesän 2019 Nissbackan veistospuiston avajaisissa.
Suurikokoisen taulun vierestä löytyy puolestaan kuvanveistäjä Pullisen tekemä prossinen rintakuva Laaksosesta. Vastapäisessä seinällä Pullisen vastine "Aurinko tunturissa 2" Laaksosen taululle. Omanlaistaan herkkyyttä molemmissa taideteoksissa.
Oikealla Tero Laaksonen (1953 - ) Punainen Nike, 2002, vasemmalla Laila Pulliainen (1933-2015), Maalari (Tero Laaksonen), pronssi 2004
Aurinko tunturissa reliefi 2
Inverno, pronssi / marmori 2013
Laila Pullinen on ollut taiteilijana tuottelias pitkään. Hän veisti vielä ihan viimeisinä vuosinaan ennen kuolemaansa 2015 vaikka oli saanut aivoinfarktin 2004. Ihailtavaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta! Artsin näyttelyssä on esillä myös viimeisien vuosien teoksia.
Aurinkomyrsky, räjäytetty kupari 1966
Outokummun Ilmatar, pronssi, kuparikiisu 1996
Tullessaan sisään tai lähtiessään pois Artsista voi lukaista eteistilaan kiinnitettyja mielenkiintoisia lehtileikkeitä Laila Pullisten elämän varrelta. Pullisella oli huikean monipuolinen ura ja tämä näyttely nostaa taiteilijan taas esille todella hänen kuolemansa jälkeen.
Artsissa on torstaina ja sunnuntaisin myös yleisöopastuksia, joihin kannattaa osallistua. Jean Ramsayn vetämä Nissbackan opastus pari kesää sitten vei mukanaan joten uskon, että myös täällä mielenkiintoista kerrottavaa riittää. Jään mielenkiinnolla myös odottamaan Jean Ramsayn tulevaa Laila Pullisen elämänkerrallista teosta ensi syksynä.
Artsin Laila Pullinen - kuvanveistäjä Vantaalla 19.9.2019 - 12.1.2020.
ti, ke, pe klo 11–18
to klo 13–20la–su klo 11–16
ma suljettu
Myyrmäkitalo
Paalutori 3,01600 Vantaa
artsi@vantaa.fi
043 826 8990
Vantaan taidemuseo Artsiin on aina vapaa pääsy.
Onpa upeita taideteoksia. Erityisesti nuo kupariset ja kullanhohtoiset teokset puhuttelivat näin kuvien kautta.
VastaaPoistaUpeaa loppuviikkoa sinulle Marjo <3
Laita Pullisen taide on aina puhutellut minua. Työtä ovat "materiaaleiltaan kovia" mutta silti niissä on äärimmäistä herkkyyttä. Pullisen työt ovat tunnistettavia ja niissä on juuri hänen kädenjälkensä. Mukavaa sunnuntaita Outi <3
PoistaOi, miten upea näyttely. Ihailen myös sitä, miten Laila Pullinen käytti "miehisiä" materiaaleja. Hän oli upea, lahjakas ja työteliäs kuvanveistäjä. Vantaan taidemuseoon pitää tehdä kulttuuriretki.
VastaaPoistaPullisella on monia veistoksia ulkomailla kuin myös monissa julkisissa tiloissa. Arvostettu taiteilija! Helsinki-Vantaan lentokentällä minut pysäyttää aina hänen työnsä Aurinkoa tunturissa. Ja Turun Kaupunginteatterin ylälämpiössä on myös Laila Pullisen pronssinen, räjäytystekniikalla tehy pronssireliefi, sen nimi on Karthagon hävitys.
Kiitos Marjo, viihdyin postauksesi parissa.
Kiitos Tuula kommentistasi :) Ehdottomasti sinun kannattaa tehdä kulttuuriretki koska Myyrmäki on hyvin lähellä kun käyt Espoossa. Meiltä kotoa ehkä 3-4 kilometriä. Tuo Turun Kaupungiteatterin työ sopii äärimmäisen hyvin lämpiöön ja rakennuksen henkeen. Täytyykin tulla piipahtamaan ja katsomaan sitä uudelleen nyt kun teatterikin on peruskorjattu. Mukavaa sunnuntaita Tuula <3
PoistaLaila Pullinen on hieno taiteilija. Täytyy ehtiä katsomaan kun tulemme pojan luokse Espooseen.
VastaaPoistaSinikka
Olen kanssasi ihan samaa mieltä - Laila Pullinen oli erittäin hieno taiteilija.
PoistaHyvä yhdistää pojan tapaaminen ja taide. Matka Espoosta Myyrmäkeen sujuu vartissa.
Pojan opinnot Aallossa ovatkin jo käynnistyneet - jännää!
Muistan, kuinka minulla oli aikanaan ilo jututtaa itse Laila Pullista. Hän ja hänen teoksensa todellakin jäivät mieleen.
VastaaPoistaNäyttely menee must to see -listalle. Toivottavasti ehätän Vantaalle ennen viimeistä näyttelypäivää.
Upea, että olet päässyt juttelemaan Laila Pullisen kanssa. Olen kerran itse onnistunut näkemään hänet Helsingissä mutta tästä on varmaan jo kaksikymmentä vuotta ja mietin miten voimakkaan, näyttävän näköinen nainen hän oli vanhempanakin.
PoistaEhdottomasti sinun on ehdittävä Artsiin katsomaan. Onneksi näyttely on avoinna vielä ensi vuoden alkuun.