syyskuuta 30, 2019

Uudenkaupungin Vanhat Talot 2019


Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi syyskuun alkupuolella. Olen vieraillut tässä mukavassa tapahtumassa kahdesti jo aiemmin. Ensimmäisenä vuotena 2015 tänne blogiin syntyi Ugin taloista useita kirjoitusta - klik 1, klik 2 ja klik 3 postaus. Syksyllä 2017 olin toistamiseen tapahtumassa mutta silloin kirjoittaminen jäi kun ikäväkseni "sudden deafness" iski täysin yllättäin. Olin ottanut hurjasti kuvia ja minua harmitti.

Tänä syksynä houkuttelin Trean sisustusblogia kirjoittavan blogikollegani Annen mukaan matkalle. Starttasimme sunnuntai aamuna 8.syyskuuta jo hyvissä ajoin kohden Ugia. Automatka sujui kuin siivillä kun meillä riitti juteltavaa sekä sisustuksessa että vanhoista taloista. Lähdimme pilviseltä pääkaupunkiseudulta mutta mitä lähemmäs tulimme Uuttakaupunkia sitä enemmän aurinko paistoi ja lämpömittarissa oli asteitakin lähemmäs +20C.

Olen vihdoin kahlannut lukemattomat valokuvani läpi Ugin Vanhoista Taloista tähän postaukseen. Mukana on muutama pihakohdekin ja kartano/tilausravintolakin. Koska kuvia on niin valtavasti nyt tulee tekstiä tällä kertaa todella vähän. Joukossa tuttuja mutta myös uusia kohteita mukana.

Tervetuloa Marjon matkassa Ugin Vanhojen Talojen kierrokselle.

Talo Kulmala, Liljalaaksonkatu 12 A


Taiteilija Reino Harstin syntymäkoti. Talo on rakennettu jo 1848 mutta sen huonejakoa on muutettu 1965. Nykyiseen muotoonsa koti on muutettu 1998. Tässä kodissa harrastetaan varmasti musiikkia. Kaunis sinisävyinen huone. Ihanan rento kissa nokkaunoksilla keinutuolissa. Rehevä pihapiiri, jossa mukavia erilaisia puutarhanosia.


Koti Haarala-Ojaranta, Alinenkatu 16


Koti Haarala-Ojarannassa olen vieraillut aiemminkin. 1900-luvun vaihteessa rakennettu, elokuvateatteri Kuvalan omistajan Siviä Salmisen entinen koti. Uskomattoman korkeat huonetilat ja vaikuttavia valaisimia. Olohuonetilassa on televisio kätketty vanhan kaapin sisälle. Hurmaava vanha radio nojatuolien välissä ei kuulemma toimi mutta äärimmäisen kaunis sisustuselementti silti. Taloa on remontoitu vanhaa kunnioittaen.






Pappila, Alinenkatu 9



Vanha Pappila on porvaristalo, joka on rakennettu 1840-luvulla. Talossa on toiminut pappila, lähetyskoti ja kirkkoherranvirasto aikoinaan. Pihan asukkaista viimeisiä on ollut kauppiasperheen taloudenhoitaja Saima Kaukkila ja hautausmaan työntekijä Remahl. Tässä arvokkaassa kodissa olen vieraillut aiemminkin. Talon pihapiiristä löytyy myös kaunis punamultainen piharakennus ja rehevä puutarha.



Koti Nurmi, Alinenkatu 9



Talo on alunperin rakennettu vuonna 1872 paakarintuvaksi joten ei siis ihme, että nykyisellä kenkäkauppias emännälläkin roikkuu vartaassa ruisleipiä. Aikoinaan herrasväki asui Alinenkadun päärakennuksessa ja tämä osa taloa toimi siis leipomona. Nyt koti on naisellisen kauniisti sisustettu ja tästä talosta löydät lisästietoa vuoden 2015 postauksista. Äärimmäisen upea astiakaappi täynnä kauniita laseja, lautasia, kulhoja...




Koti Anttila, Ylinenkatu 40




Tämän upean pihapiirin asuinrakennus on tehty jo vuonna 1865. Talosta löytyy lukematon määrä vanhoja kakluuniuuneja. Persoonallinen koti, jonka yläkerran ikkunasta avautui kaunis näköala omalle pihalle. Ugin Vanhat Talot -tapahtuman aikaan koti oli myynnissä. Tästä joku onnekas saisi itselleen kaksikerroksisen unelmatalon ja pihanrakennukseen remontoidun saunakin.




Villa Saarnilehdon piha, Mäyhälänkatu 6




Villa Saarnilehdon emäntä oli muuttanut Lahdesta Uuteenkaupunkiin reilu puoli vuotta sitten joten itse talokohteeseen ei vielä päässyt tutustumaan. Ikkunasta näkyi mielenkiintoinen valaisin yhdessä talon huoneista joten mielenkiinnolla jään odottamaan kun saan kurkistaa sinne ehkä syksyllä 2021. Itse pihapiiri on kauniin luonnonmukainen ja riippukeinuun olisi lämpimänä syyskuun alun päivänä voinut heittäytyä vähän lepäilemään.





Wallilan Kartano, Alinenkatu 41



Wallilan kartanoon eksyimme ihan sattumalta ja hyvä niin sillä sen verran vaikuttava tämä vuonna 1880 rakennettu upea talo oli. Talo on alunperin rakennettu tanssi- ja ravintolapaviljongiksi. Yläkerrassa toimi ylemmän luokan ravintola aikoinaan kun alakerrassa oli puolestaan merimiesten salakapakka Roistola. Näin tässä jotain yhtymäkohtia Heinolan Harjupaviljonkiin. Tällä hetkellä talossa toimii tilausravintola.





Wallilan Kartanon terrassilta näkyi Uudenkaupungin Vanha Kirkkokin torneineen. Emme valitettavasti ehtineet piipahtaa siellä päivän aikana.



Koti Kuntsi, Rantakatu 14



Merikapteeni Samuel Söderblom rakennutti ison talon vuonna 1850 Uudenkaupungin Rantakadulle. Valtion Rautatiet omisti talon vuosina 1936-1987. Nykyään talossa asuu kaksi perhettä. Talon toisessa osassa eli Koti Kuntsi-Aalto kävin jo syksyllä 2017. Silloin Koti Kuntsi -puoli oli suljettuna Ugin talotapahtuman ajan. Koti Kuntsiin on muuttanut taidemaalari Anne Kuntsi Espoosta. Tästä kodista ei puuttunut väriä eikä taidetta. Tuo "vaaleanpunainen nurkkaus" sisääntulossa on hurmaava. Pääsimme kurkistamaan myös ateljeen puolelle. Annen työt ovat ihanan värikkäitä.












Koti Kuntsi-Aalto, Rantakatu 14



Talon toista puolelta asuttavat taidemaalari tyttären vanhemmat. Kaikessa kodin sisustuksessa ja materiaalivalinnoissa näkee, että talon emäntä on sisustussuunnittelija. Paljon upeita värejä, kukkatapetteja, linoleumilattiat, kauniita valaisimia - varsinkin ruokasalin pöydän päällä oleva, korkeita huonetiloja, aitoja mattoja, yksityiskohtia paljon mutta sisustus silti hallittua. Yläkerrasta löytyy ihan erilainen maailma, jossa valtava spa-osasto ja oma hiekkaranta. Tätä taloa on vaikea sanoin kuvata - se pitää kokea.








Kiitos kaikille Ugin asukkaille, jotka avasitte ovenne meille. Nähdään 2021!

syyskuuta 26, 2019

Mandariinisorsa - löytyi kuin löytyikin


Kun minä olin pieni tyttö meillä oli kotona lintukirja. Tässä lukemattomia lintuja sisältävässä paksussa opuksessa oli todella värikäs lintu nimeltään mandariinisorsa. Värien ystävänä iskin jo silloin silmäni lintuun. Linnulla oli kirkkaanpunainen nokka, jonka ympärillä vielä pöyheitä "partamaisia" höyheniä. Minusta tuntui lapsena todella hassulta, että sorsa on nimetty mandariinien mukaan. Siis niiden oranssisten hedelmien, joita aina syötiin koulun jälkeen välipalaksi. 


Muistan kysyneeni vanhemmiltani oliko minun mahdollista nähdä mandariinisorsaa muualla kuin kirjan sivulla? Minulle kerrottiin, että tämä kaunis sorsa elää luonnonvaraisena vain kaukana Kiinassa ja Japanissa mutta sitä myös tarhataan Euroopassa. Mandariinisorsa oli pienen tytön silmin niin kaunis lintu, että päätin haluavani nähdä sen elävänä vielä jonakin päivänä. 

Olen vieraillut monissa eläintarhoissa elämäni aikana mutta en muista missään nähneeni mandariinisorsaa harmiksi. Viime viikolla some ja iltapäivälehdet hehkuttivat, että mandariinisorsa yksilö on nähty Vantaalla Mätäjoessa uiskentelemassa. Mandariinisorsasta näkyi lukemattomia valokuvia ja sitä jopa seurattiin keskusteluryhmien Facebook sivuilla.


Kun palasin kotiin viime sunnuntaina Villa Kokkosesta Järvenpäästä (tästä on tulossa ihan omaa postausta jossain vaiheessa) päätin Myyrmäen ohi ajaessani lähteä etsimään lintua. Reilun tunnin harpoin Mätäjoen sillalta toiselle Myyrmäen, Louhelan ja Kaivokselan alueella. Enkä muuten ollut ainoa mandariinisorsaa etsivä henkilö! Askelia taisi kertyä lähes 4000 mutta värikäs mandariinisorsa pysytteli vain sitkeästi piilossa. Joku arvelikin sen jo vaihtaneen maisemaa joten minäkin lähdin siipi maassa kotiin.


Olin tänään ajamassa kotiin työmatkaltani E12-väylää kun ystäväni soitti minulle vähän ennen kun olin kurvaamassa kotiinpäin Kehä ykköselle. "Mandariinisorsa on nähty nyt Tapanilan Kurranummessa sekä eilen että tänään. Ajattelin vain jos haluat käydä kurkkaamassa sitä." Kiitin varmaan kymmenen kertaa ystävääni ja käänsin auton kohden Tapanilaan. Paikka on minulle tuttu sillä olemme käyneet samalla alueella olevassa koirapuistossa Minnien kanssa muutamia kertoja. Muistelin siinä ajaessani, että puistossa todella on lampi jossain päin...


Auto parkkiin ja valehtelematta lähdin juoksemaan sitä suuntaa kohden missä muistin lammen olevan. Paikalla olikin muutamia ihmisiä katselemassa veteen. Havaitsin myös kaksi varmasti ammattivalokuvaajaa niin pitkien objektiiviputkien kanssa, että päättelin mandariinisorsan olevan jossain paljon kauempana.


Mietin kuumeisesti ettei oma objektiivini tule riittämään tästä kohtaa selkeiden kuvien saamiseen mandariinisorsasta, josta en siis ollut nähnyt edes vielä vilahdustakaan. Oli muuten onnea mukana, että minulla ylipäätänsä oli kamera koska aina en sitä työmatkoille ota mukaan. Lähdin kiertämään lammen oikealle puolelle kun näin siellä naisen koiran kanssa katselevan lammelle.

Ja seuraavaksi näin myös itse mandariinisorsan! Tätä hetkeä on vaikea kuvailla mutta se tuntui kuin vatsan pohjassa olisi ollut perhosia. Tunsin, että sykkeeni kiihtyi ja taisin myös hengittääkin syvemmin. Olinhan minä odottanut tätä mandariinisorsan näkemistä aika monta vuotta vai pitäisikö sanoa vuosikymmentä sen kirjan selailun jälkeen.


Pakko sanoa, että aurinkoisena syyskuun päivänä sorsa näytti melkein vielä kauniimmalta luonnossa kuin lintukirjassa lapsuudessa. Tai sitten tilanteeseen vaikutti se valtava tunnelataus, joka tähän liittyi. Aloimme spontaanisti juttelemaan naisen kanssa ja hän oli nähnyt mandariinisorsan jo eilen samassa paikassa. Lintu uiskenteli muiden tuiki tuttujen sorsien joukossa tässä vaiheessa vielä lammella.


Minun onnekseni rouvalla sattui olemaan mukanaan kuivia leivänpaloja, joita hän tiputteli rantaveteen linnuille. Ja sitten sorsat lähtivät kukin omasta suunnastaan liikkeelle! Mietin tuleeko myös mandariinisorsa mukana ja sieltähän sekin lähti uimaan. Minusta oli liikuttavaa nähdä miten hyvin tämä värikkään kirjava yksilö sulautui muiden lintujen joukkoon. Vaikka linnun ulkonäkö oli ihan erilainen ei kukaan näyttänyt hyljeksivän sitä. Onhan toisaalta Töölönlahden valkoinen sorsakin otettu osaksi lintujoukkoa.


Me onnistuimme näkemään kuin mandariinisorsa kipusi myös ruohikolle muiden sorsien kanssa tekemään siihen kuin catwalk esityksen. Arvaatte varmasti, että tässä vaiheessa myös ne muutamat henkilöt ja ammattivalokuvaajat olivat siirtyneet samalle rantamalle. Mandariinisorsa näytti olevan hyvin kesy yksilö ja tarjosi itsestään parhaat puolet kuvattavaksi.


Katsellessani tätä paratiisimaisen värikästä lintua, josta olin haaveillut lapsuudesta saakka tuli minulle melkein kyyneleet silmiin. Enkä ollut meistä katselijoista ainoa, jonka mielestä lintu on äärimmäisen kaunis! Mandariinisorsan näkeminen Suomen luonnossa ei ole superharvinaista mutta harvinaista se on sillä 10-25 yksilöä eksyy rajojemme sisäpuolelle vuosittain.

Muistan lukeneeni viime vuonna uutisen kuinka New Yorkin Keskuspuistossa oli nähty myös mandariinisorsa. Silloin sitä oli nimitetty "Hot Duck" kuumaksi ankaksi, josta kaikki olivat halunneet valokuvan. Japanissa ja Kiinassa mandariinisorsaa pidetään aviollisen uskollisuuden symbolina.


Otin tuhottoman monta kuvaa mandariinisorsasta ja sen liikkeistä. Oli hauska seurata miten luontevasti se ui ja oli Kurranummessa tavallisen sinisorsa lauman keskellä. Ehkä tämä sama yksilö oli viikonloppuna ollut Vantaan Mätäojassa ja jatkanut siitä muiden sorsien kanssa Tapanilaan. Mihin matka tulisi jatkumaan olisi arvoitus ja lähtisikö se kohta jo muuttamaan lämpöä kohden. Tärkeintä oli tallentaa tämä ikimuistoinen hetki omiin muistoihin valokuvien lisäksi.


Tästä päivästä tuli todella ikimuistoinen! Jos haluat nähdä kauniin värikkään mandariinisorsan se voi onnistua Tapanilassa tai jossain muualla mihin se nyt sitten ikinä päättääkään seuraavaksi lentää. Hyvää torstai iltaa kaikille!