Wennborgin tilalla Kytäjällä saa suut makiaks

Tänään matkattiin Wennborgin tilalle Hyvinkään Kytäjälle ihaniin maalaismaisemiin. Vaikka ilma oli huomattavasti viileämpi kuin ensimmäisellä lomaviikollani ei se haitannut minua tippaakaan. Olin oikeastaan helpottunut. Vaikka lämmöstä pidänkin niin yli +30C asteen kohoavat lämpömittarin lukemat alkoivat jo olla liiankin tuskaisia. Suihkunraikkaus kesti vain hetken ennenkuin vaatteet olivat taas liimaantuneet ikävästi kiinni ihoon. Minnie koiraakin kuumuus verotti eli se kaivautui syvälle sängyn alle etsiessään viileämpää paikkaa. Koska emäntä ei ollut jaksanut helteessä imuroida tuli koira sängyn alta esille valtavan villakoira lauman kera. Tällä viikolla on ihan pakko ryhdistäytyä ja siivota pölyt pois.

Wennborgin tila löytyy Kytäjältä Hyvinkäältä osoitteesta Suopellontie 320. Ajoimme Espoosta noin 40 minuutissa perille. Menomatkalla nousimme liittymän Hyvinkää E kohdalta pois moottoritieltä ja huristelimme Herusen kautta maatilalle. Paluumatkalla valittiin toinen reitti eli tie 1361 Kytäjän kartanon ohi Hyvinkää P liittymään ja siitä taas moottoritielle. Ihania maalaismaisemia ja viljavia peltoja molemmin puolin tietä. Tie on sen verran mutkainen ja kapea ettei siinä oikein voinut pysähtyä ja jäädä kuvailemaan ympäristöä. Harmi mutta onneksi ne tallentuivat edes omaan muistiin!

Kun näimme valtavan mansikkapatsaan tien vasemmalle puolella tiesimme tulleemme perille! Tien oikealla puolella laidunsi kaksi suloista lehmää. Pidempää blogiani seuranneet tietävät minun rakkauteni lehmiä kohtaan. Vaikka pelkäsin lehmiä lapsena kuollakseni ja sanoin mummolaan mennessä "eihän vain mennä ammuja katsomaan" olen nykyään varsinainen lehmäfani! Lehmissä on jotain maagista. Ehkä niiden kauniit silmät ja rauhallinen olemus ovat lumonneet minut.

Tilamyymälän ovensuussa meitä odottikin sitten jo mansikkakarhu! Ei voinut erehtyä etteikö tämä oli mansikka- tai siis marjatila. Vanhoja lapioita, maitotonkkia, pelargonioita ja punamultainen talo. Aah, niin idyllisen kaunista! Auto parkkiin ja reippaasti sisälle tilamyymälään. Olimme liikeellä iltapäivällä mutta vielä näytti myyntipöydillä ja vitriineissä olevan tuotteita. Tilamyymälä on avoinna päivittäin 9-19 mutta kannattaa myös seurata tilan Facebook sivua.

Marjon matkaan lähti pieni kappa Lopen Siikli varhaisperunaa ja litra herneitä. Tarjolla oli myös porkkanoita, sipuleita ja papujakin. Perunoista on jo puolet syöty ja voin sanoa, että erittäin hyviä katkarapuskagenin, kylmäsavulohen ja sinappisilakan kanssa. Kesäkuukausien aikana tulee aina syötyä aivan valtavia määriä perunaa koska maku on vaan niin makoisa!

Tarjolla olisi ollut myös oman tilan mansikkamehua. Muistan lapsuudesta kun isoäiti aina keitteli kesämökillä mansikkamehua, jota saimme sitten juoda Karnevaali-keksien kanssa.

Tilamyymälässä oli musta-, puna- ja valkoherkukoitakin tai viinimarjoja kuten olen itse niitä tottunut kutsumaan. Mansikoita, vadelmia, karhunvattuja ja kirsikoitakin. Mansikoita ja vadelmia oli tarjolla useita lajikkeita ja Wennborgin tilan nettisivuilta löytyy tarkemmin tietoa lajikkeista. Kaikki olivat niin herkullisen näköisiä. Päädyin lopulta ostamaan mansikoita ja vadelmia. Ja ne olivat niin hyviä - ja juu on jo syöty!

Jos en väärin muista taisin nähdä vitriinissä myös kanttarelleja. Täytyy sanoa, että tuli sellainen olo kuin lapsella karkkikaupassa eli vaikeus valita. Kun olisi halunnut vähän kaikkea! Eri lajikkeiden marjoja oli myös maisteltavana. Suurkiitos muuten sille ystävälliselle tytölle tilamyymälässä, joka
bloggaajan toiveesta otti kaikki eri marjat esille kuvattaviksi. Me bloggaajat ja valokuvaaminen :D

Tilamyymälän seinällä oli vanha ikkunanpoka ja siinä kirjailija, lehtimies, runoilija Eino Leinon ihanan Nocturne runon sanat. Runo sopi niin hyvin tänne ja Leinon viimeinen asuinpaikkahan oli Hyvinkään Nuppulinnassa Riitahuhta-nimisessä talossa tässä aika lähellä.

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903

Käykää ihmeessä katsomassa Wennborgin tilaa ja ostamassa lähituottajan marjoja kotiin syömiseksi ja pakastimeenkin. Vahva suositus! Tilalta löytyi myös hurmaava kukkaniitty, josta lisää seuraavassa postauksessa...