Jos edellisessä postauksessani oltiin keskiajalla niin tällä kertaa seikkaillaan 1950-1960 -luvuilla!
Kuluvana viikonloppuna vietettiin Avoimet puutarhat -päivää. Tapahtuma toteutettiin Suomessa ensimmäisen kerran jo 2012 ja vuosi vuodelta on osallistuvien puutarhojen sekä myös kävijöiden määrä lisääntynyt. Marjon matkakin suuntautui edellisen kerran Loviisan puutarhoihin 2017 kesällä ja siitä syntyi silloin todella luettu postaus tänne blogiinkin.
Tänä vuonna en kiireiltäni ehtinyt tutustumaan kuin kahteen itselleni täysin uuteen etäkohteeseen Skinnarsbyssa Loviisassa. Nämä lumoavat puutarhat esittelen myöhemmin mutta nyt haluan palata hetkeksi sinne historiaan ja Suomen pienimpään kauppamuseoon. Toisen puutarhan yhteydessä nimittäin on hurmaava "vanhan ajan kyläkauppa" täynnä autenttisista rekvisiittaa tuolta yli viidenkymmenen vuoden takaa.
Vanha talo, jossa tämän yksityisen museon pitäjät Minna ja Kari Järvinen asuvat on harjoittanut kauppatoimintaa on 1800-luvun lopusta. Myöhemmin kauppa on muuttanut tähän kylätien varteen rakennettuun taloon. Järviset ostivat asuintalonsa 2009 ja saivat samalla myös tämän entisen jo 30 vuotta tyhjillään olleen kaupan.
Kaupassa oli jo entuudestaan vanhaa kaupan irtaimistoa jäljellä ja siitähän se keräily hankkimaan uutta "vanhaa kauppatavaraa" alkoi. Nyt tässä yhden huoneen kaupassa voi kirjaimellisesti astua 1950-1960 -lukujen tunnelmaan.
Sain kuulla, että "hyvinä aikoina" kylällä on ollut peräti kolme kauppaa mutta yli kymmeneen vuoteen ei Skinnarbyssa ole enää ollut mahdollisuutta tehdä ostoksia. Nyt on kyllä tämä "leikkikauppa", jossa museoesineiden lisäksi on kirpputorinurkkaus, josta joku onnekas voi löytää itselleen aarteita. Museon tuotteet eivät ole myynnissä.
Suomen pienimpään museokauppaan on mahdollista myös lahjoittaa esineitä ja kun kurkkasin kaupan Facebook sivua niin paljon näyttää sinne tulleen lahjoituksia. Jos isovanhempien tai sukulaisten nurkissa on jotain tarpeetonta tämän aikakauden "kauppa rekvisiittaa" niin se kannattaa kyllä mieluummin lahjoittaa tänne kuin heittää pois. Minusta on upeaa, että Järviset ovat perustaneet oman museon ja vaalivat täten "kaupan henkeä" vielä.
Mainokset vuosikymmenten takaa ovat minusta kauniita! Tuo puista "pakettipulikkaa" mainostava leivoslaatikon kuljettamista helpottava apuväline on suorastaan taidetta. Muistan, että isovanhempien kesämökillä näitä "pakettipulikoita" oli säästetty ja saimme leikkiä niillä lapsena.
Kerma ja maito ostettiin kaupungeissa ruskeissa lasipulloissa näihin aikoihin. Kartonkiset tölkit yleistyivät vasta 60-luvulla ja jossain vaiheessa vuosikymmenen loppupuolella maitoa on myyty myös muovipusseissa. Olen itse ostanut muutaman tuollaisen kermapullon kotiin.
Täytyyhän kunnon "sekatavarakaupasta" löytyä myös urheilunurkkaus. Karhun Tempo-monot, puusuksia nojaamassa kaupan seinää vasten, suksisiteitä ja totta kai myös suksisauvat. Haka-suksivoidetta pakkaskeleille niin pääsee hiihtämään vaikka läheiselle pellolle!
Filmitähtien ja laulajien kuvat ovat olleet keräilyn kohde jo 1950-luvulla. Muistan löytäneeni myös tällaisia keräilykortteja isovanhempien kesämökin korkeasta komerosta, jossa muutenkin oli kaikkia ihania aarteita.
Näitä peltisiä kahvipurkkeja olisin voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan! Ihanaa värikkyyttä niissäkin ja ehkä vähän myös eksotiikkaa. Tulihan kahvi, tee ja kaakao kaukaa toiselta puolen maapalloa. Alahyllyllä näyttää olevan myös sillipurkkeja.
Kauppa taitaa olla jossain vaiheessa kuulunut K-ryhmään koska seinällä oli tällainenkin vanha mainos - tai ehkä joku oli vain lahjoittanut sen sinne. Tämä mainos ei enää ollutkaan niin onnistunut graafisesti minusta.
Sain kuulla kaupassa, että näihin aikoihin oli kaupoissa roikkunut paljon erilaisia paperisia mainoksia katosta. Kun kaupallisuus lisääntyi eikä ollut vielä digimainontaan ehkä näin saatiin ihmisten huomio kiinnittymään paremmin "kun mainos liikkui". Tuolla takana taitaa roikkua kauppiaan työtakki.
Tuollaista Konesillan vaakaa olen muuten itse kärkkynyt vuosia kirpputoreilta ja antiikkitapahtumista. Jos olen löytänyt mieleiseni niin se on ollut minusta liian kallis eikä näitä taida kovin paljoa olla tarjolla edes. Saa vinkata jos tietää hyvää vaakaa!
Kaupassa oli myös lasivitriini, jossa oli ollut tarjolla tuotteita myytäväksi. Koska tavaraa sodan ja pulavuosien jälkeen ei ole ollut paljon ei kaupoissa ole todellakaan ollut "rekkikaupalla tai pinoittain" ostettavaa. Tässä lasitiskistä on kohteliaasti pyydetty kauppiaalta mitä on haluttu ostaa. Ehkä Kas-kas kenkäkiilloketta tai sukkanauhoja. Tai Tips 10 partakoneen teriä tai hiuspinnejä. Tänään meidän marketit ja kaupat ovat täynnä tavaroita mutta aina ei ole ollut niin.
Kaupassa oli paljon mielenkiintoista katsottavaa ja ihmeteltävää. Kannattaa seurata Facebookin puolelta mitä museossa tapahtuu. Museo aukioloajoista sanotaan näin "Aukioloajat kesällä 2019: klo 10-17 sunnutaina 9.6., lauantaina 6.7. ja sunnuntaina 7.7. Muina aikoina sopimuksen mukaan eli ota yhteyttä tämän sivun kautta."
Kiitos Minna ja Kari esittelystä museossa!
Ja sitten sokerina pohjalla on aika julkistaa kenet arvontageneraattori valitsi Mustang grillaussetin voittajaksi. Tällä kertaa palkinto osui Minna Vuo-Cholle.
Onnea Minna ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ♥
Meillä on Mustangin Kamado koko ajan käytössä (tänäänkin laitetaan tulille hampparipihvit), joten setille olisi tarvetta. Eniten on tänä kesänä tähän mennessä grillattu kesäkurpitsaa, munakoisoa ja paprikaa antipasti-salaattiin ja sitten sellaista sinappi-rakuunamarinoitua kanaa kaveriksi.
Enpä ollutkaan jostain syystä vielä lukijana, mutta tuli tuokin nyt korjattua. Kaikkiaan siis maksimiarvat 12 :-)
Enpä ollutkaan jostain syystä vielä lukijana, mutta tuli tuokin nyt korjattua. Kaikkiaan siis maksimiarvat 12 :-)
Oletpa löytänyt kivan pienen museokaupan. Noista 60-70-luvun elintarvikkeista ja niiden pakkauksista tulee elävästi oma lapsuus mieleen. Itse käyn ihastelemassa niitä aikaajoin täällä Valkealassa sijaitsevassa kauppamuseossa. Ihanaa, että Minna ja Kari ovat säilyttäneet kaupan entisellään ja keränneet sinne jopa lisää vanhoja kauppatavaroita.
VastaaPoistaKivaa uutta viikkoa sinulle, Marjo ♥
Kauppamuseo oli suloinen! Niin pieni mutta täynnä lukemattomia nostalgisia esineitä. Ja nuo mainosjulisteet - ne olivat jotenkin kauniita. Siellä oli muuten sellainen vanha veikkauskuponkiteline, josta tuli mieleen isovanhempien kesämökin lähellä oleva kyläkauppa.
PoistaKivaa loppuviikkoa Krisse <3
Kiitos Marjo käynnistä ja ihanasta jutusta!
VastaaPoistaKiitos upeasta elämyksestä sekä kauppamuseossa että teidän kauniissa puutarhassa.
PoistaKertakaikkiaan ihastuttava kauppamuseo!
VastaaPoistaOlen TÄSMÄLLEEN samaa mieltä. Aikamatka puolen vuosisadan taakse :)
PoistaIhana kauppamuseo, niin kaunit kuvat ja ihanasti kerrottu niistä <3
VastaaPoistaAurinkoa heinäkuuhun!
Kiitos Satu <3 aurinko myös sinun heinäkuuhun ja toivotaan, että ilmatkin taas
Poistalämpenevät.
Ihan huippu kivan näköinen paikka. Vanhat mainokset ja peltirasiat ovat vaan niin <3
VastaaPoistaOnnea Minnalle voitosta ja ihanaa viikkoa sinulle Marjo <3
Peltirasiat/purkit ovat hurjan mielenkiintoisia. Katselen niitä joskus kirppareilla mutta niistä osataan myös pyytää hyvää hintaa.
PoistaKivaa loppuviikkoa ja loman jatkoa Outi <3
Kauppamuseon tunnelma on samanlainen kuin lapsuudessa maalla Kalevin kaupassa, johon veljeni kanssa soutelimme ostoksille (ilman pelastusliivejä, totta kai...). Kaupassa oli pysähtynyt tunnelma, sisutusta ei oltu muutettu sitten 40-50-luvun. Ajelen jonkun kerran kesässä vanhan kaupan ohi ja mieli tekisi mennä kurkistamaan ikkunasta, mutta kun talossa ilmeisesti asuu joku, en kehtaa.
VastaaPoistaVähän samantapainen vaaka oli myynnissä Sammatin teollisuusalueen sunnuntaikirppiksellä (auki muistaakseni klo 10-14).
Kalevin kauppa kuulostaa myös mielenkiintoiselta. Harmi jos sitä on joku käynyt muuttamaan. Tällaiset kaupat pitäisi säästää. Kiitos vinkkauksesta. Täytyy ehkä poiketa siellä kesälomalla.
PoistaAloitin kauppa hommat 1967. Osittain on tuttua. Kyllä on systeemit muuttuneet 50 v aikana. EU ehkä muutti eniten. Älyttömät valikoimat, vähempikin riittäisi.
VastaaPoista