Hurmaava luonnonkukkaniitty Wennborgin tilalla

Wennborgin marjatilalta löytyy myös hurmaava luonnonkukkaniitty. Tehtyäni ostokset tilamyymälässä minä kipitin kohden tätä kukkivaa ihanuutta. Kukkia täynnä oleva niitty löytyy ihan parkkipaikan vierestä. Punaista, sinistä, keltaista, valkoista, vaaleanpunaista, violettia väriä alkoivat silmäni vähitellen hahmottamaan vihreän niityn syleilystä. Vaikka eilen iltapäivällä oli hieman pilvistä se ei yhtään latistanut tätä kukkaloistoa!

Minä rakastan tällaisia maisemallisia istutettuja kukkaniittyjä. Olen lukemattomia kertoja reissuillani pysäyttänyt auton ihan ex-tempore ja mennyt ihailemaan värikästä niittyä. On rauhoittavaa katsella tuulessa heiluvia kukkia ja antaa ajatusten lentää. Sitten voi taas jatkaa matkaansa yhtä elämystä rikkaampana.

Yritän aina kesäisin ehtiä Haltialan maatilalle kurkistamaan mitä kukkia sinne on kylvetty. Haltialan pelloilta kukkia saa hillitysti poimia itselleen omaan käyttöön. Siellä on muutamana vuonna ollut juuri tällainen maisemaniitty. Haltilan auringonkukkaniityt ovat myös legendaarisia. Viime elokuun 12.päivänä jaon Haltialassa ottamani auringonkukkapelto videon Instagram tililleni ja sitä on katsottu yli tuhat kertaa! Luonto ja kauneus kiinnostavat yli kulttuurien ja maan rajojenkin ♥

Tällaisia kylvettyjä maisemaniittyjä olisi kiva nähdä enemmänkin! Meillä on Suomessa tuhansia ja tuhansia kilometrejä maanteitä, joiden varsille voitaisiin hyvin kulvää kukkaniittyjä elävöittämään maisemaa. Olen törmännyt kylvettyihin kukkaniittyyn ainakin Kemiönsaaressa matkalla Söderlångvikin kartanoon. Myös seikkaillessani Kustavissa oli sielläkin vastaavia niittyjä kukkia pullollaan. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi meille Espooseen myös ainakin yhden tällaisen maisemaniityn ensi kesäksi!

Maloppi, kesämalvikki, kruunupäivänkakkara, ruiskukka, pellava, kesälemmikki, kesäharso, kesäleukoija, pioniunikko, silkkiunikko ja hunajakukka löytyvät useimmista valmiiksi myytävistä kukkaseoksista. Jos minulla olisi oma niitty niin kylväisin sinne ehdottomasti juuri tällaisen maisemaniityn. Nyt joudun vain tyytymään "parvekeviidakkooni", jonka lupaan esitellä blogissa tässä lähipäivinä.

Niityt ovat arvokkaita ja niiden arvostusta on lisättävä, kertoi 17.6.2019 Viherympäristöliitto ry lehdistötiedotteessaan.

"Suomalaiset perinnemaisemat – niityt ja kedot – ovat vähentyneet. Monissa kaupungeissa entisiä peltoja tai laidunalueita pidetään avoimina esimerkiksi hoidettuina niittyinä tai maisemapeltoina, kun perinteinen maanviljely on loppunut. Tämä on tärkeää, koska ilman hoitoa nämä monien hyönteisten ja muiden lajien elinympäristöt katoaisivat."

Kiitos Wennborgin tilalle tämän kauniin maisemaniityn istuttamisesta ilahduttamaan meitä tilamyymälässä kävijöitä. Kaunista katsottavaa ja kauneutta riittää vielä pitkälle elokuuhun ♥ ♥ ♥ 

Wennborgin tilalla Kytäjällä saa suut makiaks

Tänään matkattiin Wennborgin tilalle Hyvinkään Kytäjälle ihaniin maalaismaisemiin. Vaikka ilma oli huomattavasti viileämpi kuin ensimmäisellä lomaviikollani ei se haitannut minua tippaakaan. Olin oikeastaan helpottunut. Vaikka lämmöstä pidänkin niin yli +30C asteen kohoavat lämpömittarin lukemat alkoivat jo olla liiankin tuskaisia. Suihkunraikkaus kesti vain hetken ennenkuin vaatteet olivat taas liimaantuneet ikävästi kiinni ihoon. Minnie koiraakin kuumuus verotti eli se kaivautui syvälle sängyn alle etsiessään viileämpää paikkaa. Koska emäntä ei ollut jaksanut helteessä imuroida tuli koira sängyn alta esille valtavan villakoira lauman kera. Tällä viikolla on ihan pakko ryhdistäytyä ja siivota pölyt pois.

Wennborgin tila löytyy Kytäjältä Hyvinkäältä osoitteesta Suopellontie 320. Ajoimme Espoosta noin 40 minuutissa perille. Menomatkalla nousimme liittymän Hyvinkää E kohdalta pois moottoritieltä ja huristelimme Herusen kautta maatilalle. Paluumatkalla valittiin toinen reitti eli tie 1361 Kytäjän kartanon ohi Hyvinkää P liittymään ja siitä taas moottoritielle. Ihania maalaismaisemia ja viljavia peltoja molemmin puolin tietä. Tie on sen verran mutkainen ja kapea ettei siinä oikein voinut pysähtyä ja jäädä kuvailemaan ympäristöä. Harmi mutta onneksi ne tallentuivat edes omaan muistiin!

Kun näimme valtavan mansikkapatsaan tien vasemmalle puolella tiesimme tulleemme perille! Tien oikealla puolella laidunsi kaksi suloista lehmää. Pidempää blogiani seuranneet tietävät minun rakkauteni lehmiä kohtaan. Vaikka pelkäsin lehmiä lapsena kuollakseni ja sanoin mummolaan mennessä "eihän vain mennä ammuja katsomaan" olen nykyään varsinainen lehmäfani! Lehmissä on jotain maagista. Ehkä niiden kauniit silmät ja rauhallinen olemus ovat lumonneet minut.

Tilamyymälän ovensuussa meitä odottikin sitten jo mansikkakarhu! Ei voinut erehtyä etteikö tämä oli mansikka- tai siis marjatila. Vanhoja lapioita, maitotonkkia, pelargonioita ja punamultainen talo. Aah, niin idyllisen kaunista! Auto parkkiin ja reippaasti sisälle tilamyymälään. Olimme liikeellä iltapäivällä mutta vielä näytti myyntipöydillä ja vitriineissä olevan tuotteita. Tilamyymälä on avoinna päivittäin 9-19 mutta kannattaa myös seurata tilan Facebook sivua.

Marjon matkaan lähti pieni kappa Lopen Siikli varhaisperunaa ja litra herneitä. Tarjolla oli myös porkkanoita, sipuleita ja papujakin. Perunoista on jo puolet syöty ja voin sanoa, että erittäin hyviä katkarapuskagenin, kylmäsavulohen ja sinappisilakan kanssa. Kesäkuukausien aikana tulee aina syötyä aivan valtavia määriä perunaa koska maku on vaan niin makoisa!

Tarjolla olisi ollut myös oman tilan mansikkamehua. Muistan lapsuudesta kun isoäiti aina keitteli kesämökillä mansikkamehua, jota saimme sitten juoda Karnevaali-keksien kanssa.

Tilamyymälässä oli musta-, puna- ja valkoherkukoitakin tai viinimarjoja kuten olen itse niitä tottunut kutsumaan. Mansikoita, vadelmia, karhunvattuja ja kirsikoitakin. Mansikoita ja vadelmia oli tarjolla useita lajikkeita ja Wennborgin tilan nettisivuilta löytyy tarkemmin tietoa lajikkeista. Kaikki olivat niin herkullisen näköisiä. Päädyin lopulta ostamaan mansikoita ja vadelmia. Ja ne olivat niin hyviä - ja juu on jo syöty!

Jos en väärin muista taisin nähdä vitriinissä myös kanttarelleja. Täytyy sanoa, että tuli sellainen olo kuin lapsella karkkikaupassa eli vaikeus valita. Kun olisi halunnut vähän kaikkea! Eri lajikkeiden marjoja oli myös maisteltavana. Suurkiitos muuten sille ystävälliselle tytölle tilamyymälässä, joka
bloggaajan toiveesta otti kaikki eri marjat esille kuvattaviksi. Me bloggaajat ja valokuvaaminen :D

Tilamyymälän seinällä oli vanha ikkunanpoka ja siinä kirjailija, lehtimies, runoilija Eino Leinon ihanan Nocturne runon sanat. Runo sopi niin hyvin tänne ja Leinon viimeinen asuinpaikkahan oli Hyvinkään Nuppulinnassa Riitahuhta-nimisessä talossa tässä aika lähellä.

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903

Käykää ihmeessä katsomassa Wennborgin tilaa ja ostamassa lähituottajan marjoja kotiin syömiseksi ja pakastimeenkin. Vahva suositus! Tilalta löytyi myös hurmaava kukkaniitty, josta lisää seuraavassa postauksessa...

Kemiönsaaren matkavinkit Marjon matkassa

Eilisessä Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen koko aukeaman juttu Kemiönsaaresta. Melkein aamun ensimmäinen kahvikuppini ehti kylmenemään kun ahmin artikkelia silmilläni. Oli hauska lukea juuri niistä samoista paikoista, joissa olen bloggailuvuosieni aikana itsekin ehtinyt jo vierailla. Toki monta paikkaa Kemiönsaaressa on vielä näkemättä ja kokematta.

Kemiönsaaressa emme perheen kanssa käyneet kesälomareissuilla. Muutenhan lähes koko Suomi ja muutkin Pohjoismaat tulivat hyvinkin tutuksi auton takapenkillä istuen. Ehkä intoni lähimatkailuun lähtee jo noista lapsuuden kesälomaretkistä. Ne lukemattomat campingalueet ja myöhemmin mökkikylät ovat hauskoja muistoja.

Lapsuudessani taloyhtiöömme muutti perhe, jonka molemmat vanhemmat olivat kotoisin Kemiöstä. Silloin ei puhuttu kyllä Kemiönsaaresta vaan ihan pelkkä Kemiö riitti kertomaan heidän kotipaikkansa. Kemiönsaarihan muodostettiin vasta 2000-luvulla Kemiöstä, Dragsfjärdistä ja Västanfjärdistä. Perheen tytär aloitti koulun veljeni luokalla ja vietti meillä aikaa usein koulun jälkeen. Perheellä oli silloin ja on edelleenkin kesänviettopaikka Kemiössä.

Minä reissasin Kemiönsaarelle ensimmäistä kertaa 2015 kesällä ystäväni Minnan kanssa. Ehdimme tuon matkan aikana nähdä vaikka mitä mielenkiintoista ja niistä syntyi postauksia tänne blogiin. Nyt suunnittelen kuumeisesti uutta reissua kesälomallani Kemiönsaarelle ja erityisesti Högsåran saarelle ja Farmor's Cafe nimiseen kahvilaan. Olen houkutellut Saariston Marttaa paikallisoppaaksi itselleni koska Marttahan asuu Vestlaxissa Kemiönsaarella.

Saa nähdä jatkuuko Marjon matka Kemiönsaarella tänä kesänä ja mitä siellä tullaan näkemään sekä kokemaan. Tässä vinkkejä mitä Kemiönsaaresta olen jo ottanut haltuun ja mistä vielä haaveilen.

Kasnäs, Källarvinden kesäkahvila

Kasnäsintien varresta löysimme ihan sattumalta kesällä 2015 kahvilan. Tämä Källarvinden kahvila tarjoili kahden nuoren tekemiä suussa sulavia herkkuja mukavassa maalaismiljöössä. Kurkkasin heidän Facebook sivuiltaan, että toiminta on laajentunut ja siellä tarjoillaan myös lounasta sekä sunnuntaibrunssia. Källarvinden on ollut myös mukana Baltic Jazz -tapahtumassa tapaksillaan. Maukasta ja rakkaudella tehtyä ruokaa joten vahva suositus. Haluan itse mennä ehdottomasti käymään uudelleen ja maistelemaan heidän herkkujaan.

Söderlångvikin kartano

Kemiöstä löytyy myös suomenruotsalaisen liikemies, lehdenkustantaja ja taidemesenaatti Amos Andersonin Söderlångvikin kartano. Anderson oli alunperin kemiöläissyntyinen joten ei siis ihme, että hän osti 1927 Söderlångvikin tilan ja laajennutti sen päärakennuksen kartanomaiseksi 30-luvulla. Tilasta muodostui hänelle läheinen kesäpaikka ja Amos Anderson kuolikin täällä 1961.

Me pääsimme 2015 kesällä tekemään kartanokierroksen ja tästä löydät lisää sisäkuvia kartanosta. Paljon huoneita, taidetta, eri aikakausien huonekaluja ja nähtävää. Valitettavasti tällä hetkellä kartano on remontissa eikä siellä voi vierailla. Myös mielenkiintoinen yksityiskohta on Andersonin autotallin seinää koristavat naisfiguurit, joista löytyy lisätietoa 2015 postauksesta.

Remontista huolimatta kannattaa Söderlångvikiin mennä sillä sieltä löytyy Café Vivan, jossa mekin piipahdimme pikkusuolaisella. Kahvilan yhteydessä on usein taidenäyttelyitä, konsertteja ja pikku puotikin. Kahvilan ulkopuolella oli myynnissä myös paikallisten tuottajien kesän satoa.

Taalintehdas

Taalintehdas on historiallinen ruukkikylä luonnon keskellä. Täältä löytyy vierasvenesatama, vanhoja viehättäviä puutaloja, hotelli, ravintoloita ja kylän muita palveluita. Kuten Hesarin artikkeli kertoi on raudan valmistaminen ollut täällä historiaa jo vuodesta 2012. Silti kylän rakennukset, satama ja iso tehdashalli - jonka sisällä vanhimmat tehtaan osat ovat edelleen - kertovat menneestä historiasta.

Ruukkimuseossa pääsee tutustumaan tarkemmin Taalintehtaan tehdashistoriaan aina 1600-luvulta saakka. Me emme museoon reissullamme ehtineet joten sekin jäi vähän polttelemaan. Söimme lounasta vierasvenesataman ravintola Portsidessa ja katselimme kesäistä menoa merellä. Taalintehtaalla on myös kaunis kivikirkko 1920-luvulta, johon haluaisin myös kurkistaa.

Dragsfjärd

Lövön silta Kasnäsin ja Dragsfjärdin välillä on melko huikea kokemus. Silta on 480m pitkä ja se on korvannut aiemman lossiliikenteen. Sain räpsittyä valokuvia auton ikkunasta ja niitä näet tästä. Dragsfjärd on maa-alueena hyvin rikkonaista ja pinta-alasta vain 8% on maata. Suurin osa maa-alasta onkin Kemiönsaarella ja lisäksi Dragsfrärdiin kuuluu laajasti saaristoa. Myös Hiittisten saaristo on osa Dragsfjärdia.

Dragsfjärdin kaunis kirkko on 1700-luvun lounaissuomalainen ristikirkko ja se on kirkonrakentaja Antti Piimäsen keskeisiä töitä. Kannattaa kurkistaa sisälle tähän suojeltuun kirkkoon. Katosta roikkuvat kirkkolaivat kuuluvat tänne saaristoon ja kauniin saarnastuolin on tehnyt Eric Biur 1753.

Sagalund

Sagalundia on kutsuttu Suomen Skanseniksi. Sagalundilla on kunnia olla Suomen ensimmäinen ulkoilmamuseo koska se avattiin jo vuonna 1900. Seurasaari Helsingin Meilahdessa avasi ovensa yleisölle vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Kemiöläinen kansakoulunopettaja Nils-Oskar Jansson perusti Sagalundin esikuvanaan nimenomaan Tukholman Skansen.

Museoalue ja Sagalundgården ovat auki päivittäin 11-17. Paikka soveltuu kaikenikäisille ja siellä on paljon kiinnostavaa katsottavaa: käräjätalo, torppa, maatila, huvila ja kaksi vanhaa kouluakin. Me vierailimme museon ollessa jo melkein kiinni joten itse rakennuksia katselimme vain ulkoa. Sagalundgårdenissa kävimme myös sisällä ja sieltä löytyy kaikkea kivaa lapsille ja lapsenmielisille.

Onko Kemiönsaari sinulle tuttu? Jos olet vieraillut 

Kemiönsaarella niin mistä paikasta haluaisit vinkata? 

Kouvolan asuntomessut 2019 - omat suosikkikohteeni

Kouvolan asuntomessujen 2019 valokuvat on kahlattu läpi ja ajattelin nyt esitellä omat suosikkikohteeni Pioneeripuistossa. Seuraavat neljä taloa erottuivat kokonaisuuksina eli arvioin sekä itse taloa, tilaratkaisuja että sisustusta. Monissa muissakin kohteissa oli toki tyylikkäitä ja kiinnostavia yksityiskohtia, joihin tullaan vielä palaamaan yhdessä postauksessa. Mutta nyt kierros TOP4:ssä! Tästä voit kurkistaa aikaisempaan "sneak peek" -postaukseeni.

Kohde 22, Sievitalo Unto

Tässä talossa oli tilaa, valoisuutta ja avaruutta 146m² (4h + k + s + ak). Koska kaikki oli yhdessä tasossa se vielä lisäsi tilan tuntua. Vaikka talo oli ulkopuolelta tumma itse sisustus oli skandinaavisen vaalea. Hyvä kontrasti! Talon pohjaratkaisu on minusta ehkä asuntomessujen selkein. Ei kapeita käytävätiloja tai liian pieniä huonetiloja.

Kylpyhuonetilojen altaat ja amme olivat Woodion ekologista ja vedenpitävää puukomposiittia. Minun ensikosketus Woodion innovaatioon on jo syksyltä 2017 kun olin mukana Design District Helsinki kävelykierroksella. Aika mieletön innovaatio ja pidän materiaalista. Messuilla Woodion tuotteita on Unton lisäksi myös Dekolakussa ja Talo Koreassa. Woodio on mukana myös syksyn Design Weekillä ja totta kai Habitaressa 11.-15.9.2019.

Olohuonetilassa jännä "sormipaneliseinä" ja Hakolan kulmasohva. Levollista harmaata, valkoista, mustaa ja rottinkia. Laadukkaita luonnonmateriaaleja mm. Anno Collection, Cobello. Makuuhuoneen yhteydessä ylellinen "walk-in-closet" vaatehuone.

Levolliseen värimaailmaan oli makuuhuonetilassa tuotu lohenpunaista ja työhuoneessa vedenvihertävää. Viherkasveja, rottinkia ja koreja sopuisasti yhdessä. Ei mitään liikaa vaan juuri sopivasti kaikkea!

Avokeittiö oli yhdistetty olohuonetilaan luontevasti. Keittiötilasta pääsi myös ulos terassille, joka oli katettu eli täällä voidaan syödä myös sään salliessa. Pidin keittiön vaaleasta värityksestä ja jopa "marmoroidut" tasot ja välitilan materiaali näyttivät hyviltä. Mikään suuri marmorifani en todellakaan ole. Ainoa miinus keittiössä oli kaappien vetimet, jotka eivät olleet minun makuuni.

Kohde 32, Jukkatalo Aina

Koska Kouvolan asuntomessujen mediapäivä startattiin virallisilla puheilla Klubilavalla aloitin minä myös messutaloihin tutustumisen vähän "käänteisessä järjestyksessä". Ensimmäinen käyntikohteeni messuilla oli Jukkatalo Aina 103m² (4h + k + rt + s + ak + var). Talo on suunniteltu kolmelle sukupolvelle eli äiti, isä, lapsi ja isoisä. Sisustuksessa näkyi uuden ja vanhan yhdistäminen luontevasti. Pidin tästä koska myös omassa kodissani sisustan juuri näin.

Tässä talossa on runsaasti viherkasveja mikä sopi valoisaan tilaan erittäin hyvin. Ikkunat ulottuivat lattiarajaan saakka ja vaikka messupäivä alkoi vähän pilvisesti tässä talossa valoa riitti. Hauska yksityiskohta olohuonetilassa oli myös "ikivihreä" vihertapettiseinä. Kasvit yhdistettynä punottuun valaisimeen toivat tilaan vähän itämaisen tunnelman.

Jokaiselle sukupolvelle löytyi yhteisen olohuone, ruokailutila ja avokeittiön lisäksi omat huonetilat. Olohuoneen nurkassa vanha rukki muistona menneiltä ajoilta. Sohvalla värikkäitä tyynyjä "vihertyynyjen" seurana. Sandviken sohvapöytä setti miellytti silmääni myös. 

Jopa wc-tilan seinällä oli hauska "kasviseinä". Viherkasvit, ruukut, leikkokuvat ja tämän wc-kasvitaulun on toimittanut kouvolalainen Ruusupuu. Hauska idea oli myös laittaa seinälle koreja.

Vanhempien makuuhuoneen tummat seinät sopivat tilaan vaikka itse vähän vierastaisin niitä omassa kodissani. Mutta makuasioista on turha kiistellä ja tähän kokonaisuuteen täydellinen valinta. Koko talon sisustuksessa näkyi se, että asukkaat arvostavat yksilöllistä laatua ja kestäviä ratkaisuja. Hyvin lämminhenkinen ja omaperäinen sisustus mielestäni.

Poistuessani talosta minulta kysyttiin mitä pidin kohteesta ja vastasin "Paras tähän saakka nähdyistä, tosin tämä oli ensimmäinen kohteeni." Ensivaikutelma osui kyllä ihan oikeaan ja talo pääsi suosikkikohteisiini koko messualueen kiertämisen jälkeenkin.

Kohde 21, Dekolaku

Dekolakussa oli tilaa sinne muuttavalle koiralliselle pariskunnalle hyvin 145m² (5h + k + s). Tänne mahtuu jatkossa myös lapsia. Nyt löytyi erillinen vierashuone, pianohuone ja kuntoilutilakin, jotka voidaan tulevaisuudessa ottaa muuhunkin käyttöön. Dekolaku on täynnä laadukkaita sisustusmateriaaleja, jotka kestävät hyvin aikaan. Yhteensopivia sävyjä, ilmavuutta, raikkautta ja paljon kauniita yksityiskohtia.

Dekolakussa on myös Woodion puukomposiittia ja siihen on erittäin tyylikkästi yhdistetty mustat vesikalusteet. Kylpyhuone ja saunatiloista tuli ylellinen spa-vaikutelma ja tilat näyttivät erittäin toimivilta. Kylpyhuonekalusteet olivat Puustellin.

Tekstiileissä Marimekkoa, Annoa ja Vepsäläisen tuotteita. Makuuhuoneissa kauniita makramee-seinävaatteet. Olen itse miettinyt tällaisen hankkimista mutta toistaiseksi en ole osannut päättää minkälaisen haluaisin. Katselin nyt messuilta vähän taas lisää ideoita.

Olohuoneen, oleskelutilan ja yhdistetyn keittiötilan (54m²) keskelle on jännästi sijoitettu tulisija Valmistuli Niko 473. Lattialla Timberwisen kaunis saarniparketti (snow white), joka jatkui myös muihin tiloihin. Vaaleaa sisustusta on terästetty konjakinruskealla.

Kohde 13, Talo Korea

Talo Korea taisi olla asuntomessujen suurin ja näyttävin kohde 194m² (5h + k + s + at/var). Vaikka tilaa oli paljon se oli minusta hyvin hallittavissa. Kokonaisuus oli tyylikkään kaunis. Sisustukseen oli valittu uutusarvoisia ja ekologisia ratkaisuja. Koko talon ja sisustuksen lähtökohtana on ollut ajattomuus ja tilan tuntu. Em. toteutuivat äärimmäisen hyvin tässä kaksikerroksisessa kohteessa.

Mielenkiintoiseksi talon teki myös se, että perheen rakentajaisä on suunitellut tilajaon itse. Jo sisäänastuessaan pystyy hahmottamaan sekä yläkerran että kattoikkunat, joista näkyi sininen taivas tässä vaiheessa messupäivää. Huikea kokemus! Monissa huonetiloissa oli näitä "kattoikkunoita", joten tässä kodissa luonnonvaloa on paljon. Myös ulkoa näkyvät maisemat ovat kuin vuodenaikojen mukaan vaihtuvia tauluja ja lisäävät yhteyttä ympäröivään luontoon.

Ensimmäiseen kerrokseen oli sijoitettu lastenhuoneet, joita taisi olla kolme. Yläkerrassa olivat yhdistetty olohuone, ruokailu ja keittiötilat sekä vanhempien makuuhuone. Hulppea 55m² terassi avautui ruokailutilasta. Katon lasi-ikkunoista tulvi tilaan todella paljon valoa! Kaunis kokonaisuus.

Talo on pilottikohde, joka esittelee rakentaja Vesa-Matti Moilasen yrityksen Ramotecin, tarjoamia uudenlaisia kattoelementtiratkaisua. Rakentajan viisihenkinen perhe asuttaa taloa. Toivottavasti tällaiset kattoelementit tulisivat yleistymään sillä luonnonvalo on minusta ihanaa.

Asuntomessut Kouvolassa jatkuvat vielä 11.8. saakka joten hyvin ehtii tutustumaan näihin ja moniin muihinkin kohteisiin Pioneeripuistossa.

Kannattaa ehdottomasti käydä myös messujen oheiskohteissa. Itse olen vieraillut punatiilisessä Pohjois-Kymenlaakson maailmanperintökohteessa Verla kesällä 2015. Toinen mielenkiintoinen oheiskohde Taideruukki otettiin puolestaan haltuun ystäväni ja blogikollegani Arjen Helmiä Krissen opastuksella helmikuussa 2017.