Hammarbackenin perinneajoissa oli upeita hevosia vaunuineen

Viime lauantaina osallistun toisen kerran elämässäni Hammarbackenin perinneajoihin Fiskarsissa.  Vuosi sitten koettu kesäkuinen päivä jäi hauskan positiivisena muistona mieleen. Hevosia, vanhoja historiallisia vaunuja ja ajan henkeen pukeutuneita ihmisiä Fiskarsin sympaattisessa ruukkimiljöössä. Ei tarvinnut siis kahta kertaa miettiä mihin Marjon matka tulisi suuntautumaan uudelleen. Viime viikolla olin muuten viettänyt jo tiistain Fiskarsin Puimalassa sisustustoimittajien vieraana. Tähän ihanan tunnelmalliseen tilaisuuteen palataan vielä omassa postauksessa kun saan lukemattomat valokuvani perattua. Viikkoni oli siis hyvin Fiskars painotteinen!

Tämä kesäkuun alkupuoleinen ihana tapahtuma on viralliselta nimeltään Eläväinen Hammarbacken & Fiskarsin perinneajot. Yläruukki täyttyy historiallisista roolihenkilöistä, joita vilisee Fiskarsissa. Viime lauantain helteessä ylös kaulalle saakka napitetut puserot ja pitkät hameet hattuineen eivät varmasti olleet sieltä viileimmästä päästä vaatetuksen osalta. Mutta upeilta roolihenkilöt näyttivät kuumuudesta huolimatta. Naisten pukeutuminen oli aikoinaan paljon muodollisempaan kuin nykyään ja myös vaatekerroksia oli huomattavasti enemmän. Hihat olivat ranteisiin saakka ja hameiden helmat viistivät maata. Vain kengänkärjet saivat näkyä.

Vaunu: ruotsalainen nelipyöräinen ajeluvaunu 1900-luvun alkupuolelta. Vaunun kunnostus Maija Räihä, Kiesimestarit Jenni Mäntynen, verhoilija Pia Rantala. Tämän tyyppistä vaunua kutsutaan "naisten vaunuksi".

Hevonen: friisiläinen Quentin R, ruuna 14 vuotta

Omistaja ja kuski: Maija Räihä

Matkustajat: Niccolina Oscarsson ja Oskar Damen, mukana myös Stina-vauva

Tapahtumassa on myös nähtävillä upeasti kunnostettuja vanhoja vaunuja, joita vetävät hevoset ajavat leikkimieliset perinneajot. Tänä vuonna ajettiin reittiä Isidorintie-Malcomintie ja tässä kisassa ei vauhdilla ole merkitystä. Perinneajot kunnioittavat historiaa ja jokaisella kisaan osallistuvalla kuskilla hevosineen on myös rooli. Kokonaisuudet ovat kuin historiankirjojen sivuilta ja rooleihin on perehdytty todella pieteetillä. Lainasin tähän postaukseen yhden museolta saamani tarinan hevosen ja kuskin/matkustajan roolista perinneajoissa.

Vaunu: Ralli car, tiettävästi tanskalaista alkuperää 1900-luvun alkupuolelta.

Hevonen: tanskalainen knabstupper Diggy, ruuna 4 vuotta

Kuski ja omistaja: Tarja Ikävalko
Matkustaja: Riikka Pekkinen

Hienoilla naisilla oli näihin aikoihin päivänvarjot koska ihoa piti ehdottomasti suojella päivettymiseltä. Leveälierinen hattu auttoi myös pitämään auringonsäteet pois kasvoilta. Kesäaikaan miehet saattoivat vaihtaa huopahattunsa olkihattuun kun siirryttiin maaseudulle kesäviettoon. Ruskettuminen on kuului vain työtätekeville. Vaalea hipiä oli statuksen ja kauneuden merkki 1900-luvun alussa vielä. Vaatteet antoivat suojan muulle keholle auringonsäteitä vastaan.

Vaunu: siuntiolaisen Gårdskullan kartanon maatilamuseosta lainattu maidonkuljetuskärry

Hevonen: shetlanninponi Delfi, 19 vuotta

Omistaja ja kuski: Lotta Kallioniemi
Avustajat: Sari Vähäniitty ja Ronja Fröberg

Voitteko uskoa, että noissa museosta lainatuista hurmaavissa rottinkisissa lastenvaunuissa oli ihan oikeasti 4 kuukauden ikäinen Stina-vauva! Hän nukkui siellä kiltisti koko Hammarbackenin perinneajojen ajan osallistuen omassa roolissaan tähän tapahtumaan. Taisi olla nuorin osanottoja.

Vaunu: Pietarissa 1898 Cofmanin verstaassa rakennettu Mylordi, jonka Kiesimestarit on entisöinyt 2018. Valjastuksessa on perinteinen suomalainen luokkivaljastus.

Hevonen: Tripla Vekkula, 20 vuotta

Omistaja ja kuski: Viola Kantola
Matkustaja: Tarja Kantola

Delfi ponin muistan myös viime vuodelta ja se oli todella söpö. Uljas, musta friisiläinen Quentin R asuu samassa tallissa kuin Delfi ja se rauhoitteli ponikaveriaan kun knallipäinen tuomari arvioi ponia, vaunuja ja valjastusta. Hyvin rauhallisesti kaikki hevoset olivat kuumuudesta huolimatta tuomaroinnissa. Tuomari oli todella tarkka ja katsoi, että kaikki remmit ja soljet oli oikein laitettu ja kiinnitetty.

Toinen mieleen jäänyt hevonen oli täplikäs "Peppi Pitkätossu hevonen" eli tanskalainen knabstupper Diggy. Tämä 4-vuotias ruuna on siis Tanskasta 1800-luvulta peräisin olevaan hevosrotua, joka on väriltään vähän tiikerinkirjava eli täynnä erikokoisia ruskeita tai mustia täpliä yleensä valkoisella pohjalla. Knabstrupinhevosen kavioissa on myös usein tummia pystyjuovia. Tämän hevosrodun erikoinen väritys sekä sen ystävällinen ja älykäs ilme tekevät siitä myös hyvin suositun sirkushevosen.

Tarina: 

"Herra Georg Kraus on saapunut palaveriin Fiskarsin ruukin tulevasta hankinnasta, höyryveturista. Sillä aikaa on rouva Katariina Kraussilla ja hänen ystävättärellä Anna Amalia Sofia Winqvistillä aikaa ajella huvin vuoksi ruukin upeissa maisemissa.

Matka Tuusulan Lammaskallion kartanosta Fiskarsiin on taittunut mukavasti kahdessa päivässä upouudella Droskalla. Vaunumestari Mäntysen laatuun kannatti taas luottaa. Vaikka tiet ovat surkeassa kunnossa säilyvät rouvien vaatteet siisteinä ja vaunussa pystyy hyvin istumaan pidempiäkin matkoja pahemmin väsymättä. Keskikievareita on onneksi riittävästi matkan varrella eikä hevosta tarvinnut vaihtaa kuin kerran. Onneksi käyttöön saatiin ihan oikea vaunuhevonen eikä mitään työjuhtaa.Tällä vireällä hevosella matka taittuu nopeasti."

On jännää ajatella, että todella vielä 1900-luvun alkupuolella paikasta toiseen liikuttiin hevosten vetämillä vaunuilla. Meidän muutaman tunnin automatkaa saatettiin tehdä useita päiviä ja välillä poikettiin keskikievareissa lepäämässä ja syömässä."

Viime vuonna tapahtumassa oli mukana myös Suomen vaunuhistoriallinen seura, jonka tehtävä on elvyttää vaunukulttuuria ja edistää olemassa olevan historiallisen vaunukaluston säilyttämistä ja kunnostamista. Suomessa on yksitoista vaunumuseota. Kerroin jo viime vuoden Hammarbacken postauksen yhteydessä, että olen käynyt Emil Cedercreutzin vaunumuseossa Harjavallassa. Vielä tästä ei ole postausta saatu aikaa blogiin mutta ehdin viime kesänä piipahtaa Wiurilan kartanon hevosvaunumuseossa. Siitä kirjoittelinkin jo Wiurilan joulun aikaan blogiin. Lupaan, että tänä kesänä saatte myös lukea Emil Cedercreutzin museosta ja vaunuistakin täällä blogissa.

Tämän vuoden tapahtuman järjesti Fiskarsin museo muutaman vaunuharrastajan avustamana.

Vaunu: Charabang, valmistettu Pietarissa ja ollut käytössä Brödtorpin kartanolla.

Hevonen: Trichos, suomenhevonen, 14 vuotta

Omistaja ja kuski: Carin Knape
Matkustaja: Nora Lindholm

Naisten upeat vaatteet ovat 1910-1915 muodin mukaiset. Carin on ommellut kävelypukunsa itse. Kävelypuvun kaavat on omistanut koruompelija Viivi Holm, joka on asunut Bromarvissa.

Tapahtumassa on mahdollista käydä silittelemässä hevosia ja myös keskustelemassa itse kuskien kanssa. Itse mietin mielessäni, että miksiköhän tänä vuonna kaikki hevosten kuljettajat olivat naisia? Harrastavatko naiset näitä perinneajoja enemmän kuin miehet? Viime vuonna hevosia oli tosin mukana tuplamäärä verrattuna viime lauantaihin joten mukaan mahtui silloin myös mieskuskeja. Ehkä joku alan harrastaja osaa kertoa oliko vain sattuma, että miehet puuttuivat?

Vaunu: 1870-1880-luvun venäläinen Droska, joka on aikoinaan kuulunut Lammaskallion kartanon herralle Karl Johan Winqvistille. Vaunu on täysin restauroitu 2019 Ypäjällä Kiesimestareilla Jenni Mäntysen toimesta.

Hevonen: amerikkalainen lämminveriratsuhevonen Treasure Dust, 9 vuotta

Omistaja ja kuski: Minna Moilanen
Matkustaja: Heini-Maria Partanen

Tämän herrahenkilön näin myös viime vuonna Fiskarsissa. Minulle tulee hänen vaatetuksestaan mieleen oma isoisäni kun olin pieni tyttö. Isoisällä oli juuri samanlainen viirullinen kaulukseton paita kesämökillä, tummat housut ja lippalakki päässä mökkivaatteina. Nahkasaappaisiin isoisä laittoi aina jalkarätit eli levysukat. Nämä villaflanellista tehtyjä suorakulmaisia kangaskappaleita on aiemmin käytetty sukkien päällä tai tilalla armeijassa ja juurikin luonnossa liikuttaessa. Mietin mielessäni mahtoi tälläkin herralla olla perinteiset jalkarätit?

Hammarbackenin perinneajopäivänä myös Fiskarsin museo oli auki ja käväisin myös siellä päivän päätteeksi. Lupasin jo viime vuonna siitä postausta ja nyt otin lisää valkokuvia Täyttä laukkaa -näyttelystä, joka jatkuu vielä syksyyn saakka. Postausta tästäkin on siis tulossa. Kivan pieni museo ja Museokorttikohde. Museo on auki ympäri vuoden.

Jos hevoset, vaunut ja historiallisiin asuihin pukeutuneet ihmiset kiinnostavat ensi kesäkuussa sitten Fiskarsiin ja Hammarbackenin perinneajoihin. Uskon, että Marjon matka tulee taas suuntautumaan Fiskarsiin katsomaan tätä spektaakkelia. Kiitos kuskeille, avustajille ja hevosille. Upea tapahtuma!