Tänään risteillään Riikaan Silja Europalla

Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja

Kohta pitäisi olla laukkuun pakattuna kaikki se tarpeellinen mitä parin päivä reissussa tarvitaan. Olen iltapäivällä lähdössä Latvian pääkaupunkiin Riikaa risteillen. Kyllä, luit ihan oikein eli Silja Europa tekee todellakin tänä kesänä kolme risteilyä iki-ihanaan Riikaan. Ensimmäinen risteily oli 30.4. ja voit kurkistaa Meriharakat - Iirislahdesta maailmalle ja takaisin -blogista Pirkon ja Lassen vappureissusta.

Toinen risteily on nyt 30.6. ja sattuu vielä minun syntymäpäivääni joten mikä olisi mukavampi tapa juhlistaa merkkipäiväänsä kuin Riikan matka. Kolmas Silja Europan risteily 12.8. eli jos kaunis arkkitehtuuri, ihanat kahvilat, herkulliset ravintolat tai shoppailu kiinnostaa kannattaa suunnata kauniiseen Riikaan.

Olen käynyt Riikassa neljä kertaa tätä ennen ja voisin sanoa jo joten kuten tuntevani kaupungin. Olen täällä blogissa hehkutellut jugend arkkitehtuuria kaupungissa useaan otteeseen. Tiedän, että tulen maanantaina suuntaamaan ihan varmasti Alberta Ielalle katselemaan niska vinossa maailman kauneinta jugend julkisivujen rivistöä. Jos aikaa riittää saatan piipahtaa myös Riga Jugend Museum talossa, jossa olen lähemmäs kymmenen vuotta sitten poseerannut tämä sulkahattu päässä museokierroksella. Tuolla museossa voi kierroksen ajaksi pukeutua jugend henkisesti!

Totta kai istun ihan varmasti myös jossain ihanassa katukahvilassa hyvän leivoksen ja kahvikupposen kera. Ehkä jossain Kissatalon lähellä vaikka siinä pienellä hurmaavalla aukiolla, joka nimeä en juuri nyt muista. Tämä talo ja sen päällä "pyllistelevä kissa" toimii hyvänä maamerkkinä muuten vanhassa kaupungissa liikkuessasi. Ja Mustapäiden talo täytyy jälleen kerran käydä katsastamassa. Mustapäiden veljeskunta oli mahtava aikoinaan ja niin on myös heidän talonsa. Toivottavasti Latviassa ei ole ihan hirvittävä helle maanantaina. Minulla on aikaa samoilla Riikassa  puolilta päivin iltaseitsemään ennen paluuta laivalle ja kotimatkaa.

Muutaman päivän loma tekee hyvää koska aloitan varsinaisesti kesälomani vasta 22.heinäkuuta. Pystykää kuulossa sillä juttuja Riikasta on tulossa. Jos Riikan risteily kiinnostaa kannattaa kurkistaa vieläkö elokuulle on vapaita paikkoja jäljellä. Riika on kaunis ja monipuolinen kaupunki! Lisäksi tuon Latviassa vietettävän päivän voi vaikka halutessaan viettää Jurmalan hiekkarannoilla eli sinne pääsee järjestetyllä bussikuljetuksella. Jurmalassa käyneenä jätän sen tällä kertaa väliin ja keskityn vain Riikaan.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! Instagramin kautta kannattaa seurata miten matkani etenee ja varsinkin Instastoryn kautta päivystä tapahtumista on tulossa. Blogiin sitten myöhemmin kun olen taas kotosella.

Hattukuvaa lukuun ottamatta kuvat Pixabay.

Kesäkuun lopun kunniaksi arvotaan Mustang grillaustarvikkeita

*Arvottavat Mustang tuotteet saatu / Tammer Brands

Kesäkuun viimeisten päivien ja alkavan heinäkuun kunniaksi päätin polkaista käyntiin täällä blogissa arvonnan. Kesä on kiireettömyyden, yhdessäolon ja grillauksen aikaa. Syödään perheen sekä ystävien kesken ulkona tai terassilla pitkään tai hartaasti. Ja mikä sen mukavampaa jos ruoka valmistetaan siinä vieressä omalla grillillä.

Ihan grilliä minulla ei ole teille arvottavana mutta grillaustarvike setti grillaajalle. Eikä mikä tahansa setti vaan Mustang tuotteista koostuva. Tälle palkinnolle löytyy ihan varmasti käyttöä grillaat sitten lihaa, makkaraa, kalaa, kanaa, juustoa, kasviksia tai mitä ikinä keksitkään omassa grillissäsi.

Grillatessa tarvitaan mausteita joten grillaustarvike setissä on mukaan *Mustang 130 g mustapippurimylly. Tästä on helppo rouhaista pippuria mausteeksi herkkujen päälle.

*Mustang Plasmasytytin on tehokas, ympäristöystävällinen, kaasuton ja turvallinen. Se palaa joka kelillä ja se soveltuu moneen eri paikkaan. Sytyttimen varsi on kääntyvä ja taittuva. Sytytin on ladattavissa USB:n johdon avulla, joka tulee sytyttimen mukana.

*Mustang Grilliharjaa tarvitaan viimeistään siinä vaiheessa kun herkut on nautittu ja laittaa grilliään kuntoon odottamaan seuraavaa grillauskertaa. Grilliharjan varsi on 44 cm pitkä. Tuote on ruostumatonta terästä, joka soveltuu valurautapinnoille (ei voi käyttää emalipinnoille). Tällä on helppo puhdistaa grilli taas siistiksi.

*Mustang Lämpömittari 4 pihville auttaa paistamaan pihvit juuri sellaisiksi kuin syöjät ne haluavat - raw-medium-welldone. 1,5V käyttöjännite. Asteikko valittavissa 46-80 astetta, 4 rst anturia. Käyttölämpötila 0-50 astetta. Toimii AAA-paristolla. Pakkauksen mukana ei tule paristoa.

Ja sitten ne tärkeät säännöt miten pääset osallistumaan tämän paketin arvontaan.

Jos liityt Marjon matkassa -blogin lukijaksi Bloggerissa saat 3 arpaa. 

Jos liityt Marjon matkassa lukijaksi Bloglovinissa saat 2 arpaa.

Jos tykkäät Marjon matkassa -blogin Facebook sivusta saat 2 arpaa. 

Seuraamalla Marjon matkassa -blogin Instagram tiliä saat 3 arpaa. 

Jos liityt lukijat blogit.fi sivustolla saat myös 2 arvan. 

Jätä kommenttikenttää yhteystietosi ja kuinka monella arvalla olet mukana. 
Olisi kiva myös kuulla mitä sinä grillaat tänä kesänä tai mikä on grilliherkkusi?

Joku onnekas voi lunastaa siis itselleen tämän setin kesän grillihetkiin!

Osallistumisaika on  7.7.2019 klo 18 saakka. 
Onnea kaikille arvontaan ♥

HUONEetRUM - Inkoon ihana kesäkauppa aukesi eilen

Eilen työpäivän jälkeen nappasin Minnien mukaan ja lähdimme ajamaan HUONEetRUM kesäkaupan avajaisiin Inkoossa. Kävin elämäni ensimmäisen kerran tässä Johannan ja Eevan luotsaamassa sympaattisessa "lifestyle HUONEetRUM" puodissa Kirkkonummen vanhassa asemarakennuksessa jo vuonna 2015. Astuminen pikkuruiseen liikkeeseen oli "rakkautta ensisilmäyksellä". Vaikka tilaa ei ollut kaupassa montaakaan neliötä siellä oli äärimmäisen viihtyisää sekä paljon mielenkiintoisia esineitä ja tuotteita.

Olen palannut liikkeeseen useita kertoja ja täältä kävin myös ostamassa "mystisen haarikkakilpailu"-koruni myöhemmin. Olin ihaillut korua jo ensiviisitillä mutta en ostanut sitä silloin. Tästä voit käydä lukemassa tämän Johannan tekemän erikoisen kaulakorun tarinan. Harmittelin nyt koko kevään etten kiireiltäni ehtinyt mukaan HUONEetRUMin työpajoihin. Parin vuoden takainen pääsiäisaskartelu oli hauska kokemus. Ja tämäkin muuten toteutettiin siinä "pienessä asemahuoneessa".

Nyt puhaltavat uudet tuulet kesän kunniaksi ja HUONEetRUM löytyy osoitteesta Bollstantie 5, Inkoo. Tilaa on hurjan paljon enemmän kuin Kirkkonummella! Johannan ja Eevan uusi liiketila on Inkoon pappilan, 1800-luvun alussa rakennetussa kivinavetassa yli metrin paksuisten kiviseinien suojissa. Seinän takana löytyy Galleria Karaija. Ja jo kaupan ovenpielessä on valtavan kaunis punainen köynnösruusu. Tuntui kuin olisi astunut "sisälle satumaiseen tilaan". Inkoon kesäkauppa on avoinna 11.8. saakka

Eilen avautui HUONEetRUMin tiloissa myös kuvataiteilija Päivi Hintsasen koskettava Kyyneltarha -näyttely. Päivin töihin olen tutustunut aiemminkin. Päivi on erittäin monipuolinen ihminen: visuaalisten alojen taiteilija, kuvittaja ja kuvittelija.

"Kuva-aiheissani liikutaan usein jossakin toden ja unen rajamailla: oikeat paikat ovat sekoittuneet keksittyihin paikkoihin ja tiloihin ja todellisuuden elementit häivähtelevät mielikuvitusmaailmassa. Itselleni kuvani ovat dokumentaatiota päässäni näkyvistä paikoista ja hahmoista, joihin unisilla tutkimusmatkoillani olen törmännyt."

"Kuvia työstän erilaisilla digitaalisilla sekä analogisilla kollaasitekniikoilla. Yleensä teosten tekniikkana on tietokoneella toteutettu grafiikka, jossa yhdistetään valokuvaa, skannattuja elementtejä ja maalausta."

Päivi Hintsanen, Tuhannen Ajatuksen Kyyneltäjä - kuva lainattu www.paivihintsanen.fi

Päivi Hintsasen työt ovat pysähdyttäviä. Niitä voisi katsella vaikka kuinka kauan ja galleriatila onkin kivasti erillään itse lifestyle-liikkeestä. Vanhan kivinavetan ikkunoista tulviva valo ja spotit tekivät kuvaamisen vähän haastavaksi joten lainasin yhden Kyyneltarha -teoksen kuvan taiteilijan omilta nettisivuilta.

HUONEetRUM on täynnä ihanaa vihersisustamista ja siellä on paljon erilaisia mehikasveja, tillandsioita, kaktuksia jne. Iskin silmäni eilen sellaiseen hauskaan "roikkuvaan ehkä vähän tupasmaiseen kaktukseen". Valitettavasti nimi pyyhkiytyi mielestäni vaikka Eeva sen minulle kertoi. En olisi edes uskonut, että kasvi oli kaktus!

HUONEetRUM on pullollaan kaikkea kivaa ja keräsin tähän muutamia juttuja teillekin näytille.

Nest Factoryn käsinpainettuja, vastuullisesti Intiassa tuotettuja yhdenkoon kimonoita, kesämekkoja.

Nuppu Print Companyn suloisia paperituotteita ja tapetteja.

Soap & Balsam saippuapajan syötävän ihania käsintehtyjä, säilöntäaineettomia saippuoita.

Tämän kivan peilin tekijän unohdin myös - innoissani kun hyörin kamerani kanssa!

Tarjolla myös paljon erilaisia kirjoja: ruoanlaitto, sauna, vihersisustaminen, lifestyle jne.

HUONEetRUM on avoinna ke-pe 11-18 ja la-su 11-16. Inkoo on muutenkin ihana kesäpaikka joten kipikapi kurkkimaan mitä sieltä löytyy. ♥ Kiitos Johanna ja Eeva kivasta tapaamisesta ♥

Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseo tarjoaa mielenkiintoisen aikamatkan kenkien historiaan

Suomi on täynnä lukemattomia mielenkiintoisia paikkoja, jotka vain odottavat löytämistään! Ystäväni Minna vihjaisi, että kannattaisin Mäntän kuvataideviikolle mennessä poiketa myös Korkeakoskella koska sieltä löytyisi minua varmasti kiinnostava paikka. Olen ajanut useita kertoja Korkeakosken tienviitan ohi ja miettinyt, että "tuolta se Radio Suomipopin ex-juontaja Juha Perälä on kotoisin". Korkeakosken saha on tullut tutuksi Aamylypsy-ohjelman kautta ja myös Perälän sattumukset sahalla.

Mutta Korkeakoskella olisi myös kenkämuseo! Ehdottomasti varasin aikaa ehtiäkseni vierailla minulle niin rakkaan aiheen kuin kenkien parissa. Tämä sympaattinen pieni museo oli melkoinen aikamatka menneeseen maailmaan ja käynnin arvoinen paikka!

"Teollisen kengänteon unohdettu uranuurtaja Edward Wallenius syntyi Orivedellä 1869 ja pääsi viisitoistavuotiaana oppiin Tampereelle Koskisen nahkuriverstaaseen. Suoritettuaan kisällitutkinnon neljässä vuodessa, hän lähti ajan tavan mukaan harjoittelemaan ruotsalaisiin ja saksalaisiin nahkatehtaisiin. Kisällireissulta palattuaan hän rakennutti uudenaikaisen nahkatehtaan vuonna 1894 Korkeakoskelle, joka nyt on Juupajoen kunnan keskus. Ja kolme vuotta myöhemmin Wallenius aloitti rohkeasti teollisen kengänvalmistuksen. Korkeakosken Wallenius valitsi koskivoiman ja Pohjanmaan rautatien ansioista."

Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseo, lyhyt historia

Vain 25-vuotias Edward Wallenius on ollut kyllä rohkea aloittaessaan 1897 kenkien teollisen valmistuksen. Walleniuksen nahkatehtaan yhteyteen tuli uudenaikainen kenkätehdas, jonka koneet tuotiin Saksasta. Myös saksalaisia kenkäalan ammattilaisia ja työnjohtajia siirtyi uudelle tehtaalle töihin. Tehdas oli iso (760m2) ja työkoneitakin oli 80, joista 24 oli erilaisia neulomakoneita. Walleniuksen kenkätehdas pystyi valmistamaan päivässä jopa 500 kenkäparia.

Koskenjalan kenkämuseon seinällä vanhassa mustavalkokuvassa istuu naisia riveissä ompelukoneiden takana. Näihin aikoihin valokuvaaminen on vakava juttu eikä kuvissa juuri hymyilty. Näyttää siellä olevan muutamia miehiäkin mukana. Nuori viiksekäs kenkätehtailija Wallenius nojaa rennosti tehdassalin pilariin kuvan keskellä.

Aluksi työntekijöitä Korkeakosken tehtaalla oli 35 miestä ja 25 naista. Wallenius perusti myös Helsinkiin, Tampereelle ja Kuopioon omat kenkäliikkeet, joissa myytiin tehtaan valmistamia kenkiä. Museon vanhan mainoksen perusteella Helsingin myymälä on sijainnut Pohjoisesplanadi 37:ssä. Tuo vanha historiallinen talo rakennettiin 1891 ja tällä hetkellä siinä sijaitsee ihana Cafe Esplanadi.

Vuoden 1899 alussa Walleniuksen tehtaasta muodostettiin osakeyhtiö nimeltään Finska Sko- och Läderfabriks Aktiebolag - Suomen Kenkä- ja Nahkatehdas Osakeyhtiö. Wallenius oli ottanut sähkön käyttöön nahkatehtaassaan jo 1895 ja myös uudessa kenkätehtaassa koneet toimivat sähkövoimalla. Korkeakoskella oli erinomainen maine kenkien valmistamisessa ja tehdasta kutsuttiinkin "Suutareiden yliopistoksi". 1900-luvun alun kenkätehtailijoista ja alan mestareista oli jossain vaiheessa suurin osa töissä Walleniuksen tehtaalla.

Wallenius ei kuitenkaan onnistunut hankkimaan uuden yhtiön osake-enemmistöä haltuunsa ja hän joutui luopumaan tehtaistaan vuosisadan vaihteessa. Wallenius siirtyi jatkamaan kenkien ja nahan valmistamista Venäjälle aina maan vallankumoukseen saakka. Sen jälkeen Wallenius matkusti Kiinaan ja harjoitti siellä liiketoimintaa aina vuoteen 1932 saakka. Viimeisinä elinvuosinaan Wallenius valmisti vielä lakritsia Syyriassa. Wallenius kuoli Aleppossa, jonne hänet myös haudattiin 1943.

Wallenius vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta ja todelliselta kosmopoliitilta, joka siirtyi maasta ja maanosasta toiseen liiketoimissaan. Wallenius painui kuitenkin Suomessa unohduksiin vuosikymmeniksi kunnes Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseo aloitti toimintansa Korkeakoskella 1985. Onneksi museon tutkimusten ja näyttelyiden ansioista Edward Wallenius on palautettu taas hänelle kuuluvaan arvoon ja asemaan Suomen kenkämaailmassa.

Korkeakosken kenkätehtaan taru ei kuitenkaan loppunut. 1902 tehtaan johtoon tuli tarmokas Otto Ehrström ja tehtaalla alkoi pitkään jatkuva kasvukausi. Ensimmäinen maailmansota toi vielä tehtaalle runsaasti saapastilauksia Venäjältä. Vasta 1920-luvun alkupuolella tehtaalla alkoivat tappiolliset vuodet ja yhtiön osakkaat päättivät myydä tehtaan kenkätehtailija Emil Aaltoselle 1926. Korkeakosken tehdas jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1983 osana Aaltosen kenkätehdas konsernia. Vasta silloin koneet pysähtyivät Korkeakosken tehtaalla lopullisesti. 

1920-luvun kenkämalleja

"Suomen Kenkätehtaan tuotantoa ei ole juurikaan säilynyt. Vapriikin aarrearkkunäyttelyyn oli löytynyt harvinaiset todennäköisesti Walleniuksen tehtaalla teetetyt silkkiripsiset, nahkavuoriset ja rusetilla sekä pronssisoljilla varustetut matalakorkoiset kymmenvuotiaan Olga Alexandra Walleniuksen juhlakengät, joita on hän käytti Fanny-sisaren häissä 1899. Fanny Wallenius oli kauppakoulun käytyään tullut Edward veljensä tehtaille Korkeakoskelle kassanhoitajaksi."

Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseo, lyhyt historia

Koskenjalan museo sijaitsee entisen korko- ja lestitehtaan tiloissa Korkeakoskella. Alun perin tällä paikalla on ollut vesivoimalla toimiva mylly ja nahkatehdas sekä ensimmäinen Korkeakosken saha, joka oli rakennettu kosken päälle. Nahkatehdas paloi peräti kahdesti 1895-1896 ja tulipaloissa tuhoutui myös saha. Tässä Koskenrannan museorakennuksessa on aiemmin parkittu nahkaa, valmistettu puukorkoja ja tehty myös lestejä sekä puukenkiä. Esillä onkin lukematon määrä erilaisia puisia korkoja kulloisenkin muotivirtauksen mukaan tehtyinä. Jos Pompidour- tai stilettikorko eivät ole entuudestaan tuttuja niin ne selviävät museossa.

Pula-aikana (1939-1949) oli oltava kekseliäs kenkien valmistamisen suhteen koska valmistusmateriaaleista oli huutava pula. Kenkiä valmistettiin vaikka paperinarusta, kankaasta tai sandaaleita jopa paperinarusta. Kenkien pohja saattoi olla puuta tai jopa lastulevyä, johon oli tehty viiltoja kävelyn helpottamiseksi.

Kun pula-aika alkoi syksyllä 1939 kortille menivät kahvi, sokeri, maito, vilja, vaatteet ja kengätkin. Ihmiset ostivat ja myös myivät lehti-ilmoituksilla tavaroita. Museon seinältä lainattua "Kultasormus, saappaat n:o 43, hiihtohousut n:o 46, saapas- ja suorat housut (sarkaiset). Tupakkaa sille, joka myy 12kg 12 säikeistä kalastajanlank." Toisessa ilmoituksessa halutaan puolestaan "ostaa kumiteräsaappaat ja ostolupa on".

Museossa kulkiessani huomioni kiinnittyi myös lukemattomiin monoihin, joita käytettiin sekä kesällä että talvella tavallisina jalkineita. Nainen hameessa ja monoissa oli täysin tavallinen näky näihin aikoihin!

Siroja sandaletteja erilaisilla koroilla

Kun kenkäteollisuus päättyi Korkeakoskella jäi lestitehdas tyhjilleen siihen saakka kunnes yhdistyspohjalta käynnistynyt museo avasi ovensa vuonna 1985. Koskenjalan kokoelmissa on toistatuhatta kenkäparia, joissa riittää katseltavaa. Sieltä löytyy niin naisten, miesten kuin lastenkin kenkiä. Minut yllätti se kuinka monta erilaista lapikasta tai siis miesten saapasta on ollut: ravimiehen saapas, uittomiehen lapikas, kumiteräsaapas, vahvaommellapikas Länsi-Suomesta, hieno-ommellapikas Itä-Suomesta, rasvanahkasaapas, mustalaissaapas...

Kenkien lisäksi museossa on esillä lukematon määrä kenkien tekemisessä käytettyjä työkaluja, koneita ja hurmaavia mustavalkokuvia vuosien takaa. Myös vanhoja mainosjulisteita oli hauska katsella.

70-luvun kenkämuotia

Museolla on myös erilaisia teemanäyttelyitä, jotka kertovat "pieniä kertomuksia menneestä ajasta". Millaista työ on ollut kenkätehtaalla sata vuotta sitten tai miten naisten kenkien korot ovat vaihdelleet eri aikakausien mukaan. Oma tarinansa on "Suomalaisen miehen työkengällä" ja "Korviketta kengässä" kertoo kekseliäisyydestä, jolla selvittiin kovista pulavuosista.

Museosta löytyy myös "kenkätehdastyöläisen asunto", jossa  pääsee tutustumaan sota-ajan vaatimattomaan asumiseen Korkeakoskella.

Esillä on myös aivan lähihistoriasta kertovia kenkiä "Vuoden kenkä" näyttelyssä. Lasivitriineistä löytyy mm. presidentti Mauno Koiviston ja presidentti Tarja Halosen, Aira Samulinin, Katri Helena kuin myös kenkäsuunnittelija Julia Lundstenin kengät. Vuoden 2019 vuoden kengät ovat kuuluneet tanssija, laulaja ja koreografi Jorma Uotiselle.

Koskenjalan museo on avoinna kesällä 25.5. - 25.8. ke-su klo 12-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy. Museo löytyy osoitteesta Koskitie 43, Korkeakoski. Tampereelta 55km Mäntän suuntaan ajaessasi löytyy tuo Korkeakosken tienviittaa.

Juhannustunnelmia

Mistä on hyvä juhannus tehty? Minun juhannukseni oli tehty pienistä asioista, joilla on itselleni suuri merkitys. Vaikka "kaupunkijuhannusta" vietettiin niin kyllä meiltä Espoosta löytyy myös sitä aitoa maaseudunkin tunnelmaa. Suomen toiseksi suurimmasta kaupungissa on myös monia järviä, upeaa merenrantaa, niittyjä kuin peltojakin kun osaa vain etsiä. Minun juhannukseni koostui tänä vuonna seuraavista kesäelementeistä.

Seitsemän kukan (tai oikeasti niitä oli kyllä 10) kerääminen luonnonniityltä. Samalla reissulla tehtiin pieni kierros Glimsin Talomuseo alueella. Vanhimmat talot täällä ovat peräisin 1700-luvulta. Glims on toiminut maatilana jo 1500-luvulla. Glimsin alueelta lähtee myös luontopolku.

Haarapääskysten lento kuuluu kesää ja pääskysten "kirkuminen" iltataivaalla. Pääskyset etsivät herkeämättä ruokaa poikasille. Suomen kesä on lyhyt ja niillä on vähän kiire saada jälkikasvu aikuisiksi ennen kesän loppumista. Kaipaan koko vuoden pääskysten ääntä ja tunnen haikeutta kun ne muuttavat etelään talvehtimaan. Pääskyset  ♥

Kukkaseppeleet kuuluvat juhannukseen. Tänä vuonna minun kukkani päätyivät kuitenkin maljakkoon. Kukkaseppeleitä olen tehnyt ihan pikkutytöstä saakka. Kauneimmat pääkoristeet saa mielestäni puna-apiloista tai päivänkakkaroita mutta kaikki kesäkukat kyllä käyvät kutreille. Kannattaa ravistella suurimmat ötökät vain pois.

Tehtiin juhannusaattoiltana retki poimimaan vielä lupiineitä ja koiranputkia kotiin maljakkoon. Juhannuskoira Minnie oli mukana totta kai kun aurinko ei enää porottanut niin polttavasti. Siellä se viipotti heinikossa edellä.

Grillattiin HK Maakarien raakamakkaroita, joilla oli hauskat nimet Serkon Suudelma, Meksikon Miguel ja Pampan Pablo. Kivasti maustettuja kaikki mutta Serko taisi silti vetää pisimmän korren.
Siinä oli possua ja kanaa yhdessä. Grillissä tirisi myös naudanlihaa ja totta kai myös maissia. Totta kai myös täytettyjä herkkusieniä pekonin kera.

Juhannuskokkoa menimme katsomaan mutta sinne se jäi nököttämään järven keskelle. Paikalla olleet komeat VPK:n pojat kertoivat, että kokko saadaan polttaa jos metsäpalovaroitus kumotaan klo 22 mennessä. Näin ei käynyt joten juhannuskokko jäi näkemättä tänä juhannuksena. Harmi sinänsä koska se on tunnelmallista mutta ymmärrän toki varovaisuuden ettei tuli leviä.

Tänä vuonna tehtiin perinteisen mansikkakakun sijaan vadelma-pensasmustikka-piirakka. Runsaasti vaniljasokerilla maustettua kermaa, jossa oli joukossa myös vähän mietoa rahkaa ja päälle paljon marjoja. Maistui kaikille!

Näppärät sormet punovat kukkaseppeleitä kun odotellaan juhannuskokkoa...

Glimsin Talomuseon yhteydessä pystyi myös rapsuttamaan lampaita ja ihailemaan Herra Kukon ja Rouva Kanojen touhuja. Ihania olivat!

Miten teidän juhannus sujui? Tirisikö grillissä makkarat, liha vai kala? 

Onnistuiko joku näkemään juhannuskokkoa? 

PS. Vihreä hellehattu, joka oli edellisen niittypostauksen yhteydessä on ostettu kesällä 2011. Kiva hattu, jolle on ollut kyllä käyttöä kesällä. Löysin sen alennusmyynnistä Sellon Henkka Maukasta. Olen saanut hatusta niin monta kyselyä, että päätin laittaa kaikille yhteisen vastauksen ja kuvan 30.6.2011, joka on ollut minun Facebookin profiilikuvana tuona kesänä.