Omenapuun kukkia, kirsikkapuun kukkia, syreeninkukkia...

Toukokuun toiseksi viimeinen viikko ja kaikkialla kukkii sekä vihertää valtavasti! Jotenkin viimeinen kevätkuukausi siis toukokuu menee aina ihan mielettömän kovaa vauhtia. Juurihan oli vappu ja ensi viikolla helatorstai, jonka jälkeen alkaakin jo kesäkuu. Ensin tuntuu siltä ettei kevät pääse vauhtiin mutta sitten yhtäkkiä kaikki meneekin valtavin harppauksin eteenpäin. Vuosi sitten lähes samana päivänmääränä olen pohtinut tätä asiaa täällä blogissa. Silloinkin tuskailin sitä, että ehdinkö mukaan siihen kaikkeen ihanaa mitä luonnossa tapahtuu vai missaanko jotain tärkeää?

Tänään tarkoituksena oli tarkoitus laittaa kuriin kodissa valoillaan olevaa villakoira-armeijaa mutta kauniin auringonpaisteen takia jätin sen tekemättä. Ehtiihän Minnien karvat imuroida myöhemmin, ajattelin. Siirryin mieluummin nauttimaan Malminkartanon Fruticetumin omenapuista ja luonnon kauneudesta. Paikkahan on ihana piknikin nauttimiselle koska sinne tuodaan aina omenanpuiden kukinta-aikaan pöytiä ja penkkejä. Tänään muutamia seurue nauttia siellä vielä iltasella piknikantimista. Muistelin omaa kivaa eväskokemusta muutamien vuosien takaa omenapuiden alla. Ehkä ensi vuonna taas. Tänään vain kuljeskeltiin ja nautittiin visuaalisesti.

Osa omenapuista oli ehtinyt jo kukkia mutta vielä löytyi kuvattavia yksilöitä, jotka kurottelivat korkealle sinistä taivasta kohden. Muistelin viime syksyn Ahvenanmaan retkeä, jossa kävimme yhdelle omenatilalla ja ajoimme lukemattomien muiden omenatilojen ohi. Siellä omenapuut oli leikattu aivan erinäköisiksi ja ne olivat hyvin kapeita. Täällä hedelmätarhassa ei tuoteta omenoita kaupallisiin tarkoituksiin vaan syksyllä kaupunkilaiset pääsevät poimimaan satoa. Nämä omenapuut ovat myös iäkkäitä ja vanhimmat ovat 40-luvulta joten ne saavat olla juuri sellaisia perinteisiä omenapuita.

Löysimme vielä muutamia kirsikkapuitakin omenatarhan ulkopuolelta vaaleanpunaisia kukkia täynnä. Ja totta kai alkukesän huumaavan tuoksuiset syreenitkin siellä jo avasivat kukkasiaan. Vielä eivät syreenit olleet parhaimmillaan mutta kovaa vauhtia nekin puhkeavat loistoonsa. Malminkartanon kaikki syreenit olivat liloja. Pitäisi varmaan tehdä taas joku iltakävelyretki erään autiotalon vanhalle, hylätylle pihamaalle, jotta saisin maljakkoon yhden syreeninoksan. Kovin kauaa oksa ei kotona kestä mutta sen tuoksu on sen arvoista.

Mietin omenatarhassa kävellessämme kuinka paljon punkkeja siellä mahtaa kuhista. Minnie on varautunut näitä inhottavia "öhkömönkijäisiä" vastaan mutta emäntä sitä vastoin ei tänäkään vuonna ainakaan vielä ole ottanut punkkirokotetta. Viimeksi tänään näin punkkibussin ja mietin, että "pitäisikö vai ei" mutta se jäi ajatuksen asteelle. Kun saavuimme kotiin syynäsin Minnien todella tarkasti läpi ettei joku punkki silti olisi takertunut jonnekin sen turkkiin. Onneksi mitään ei löytynyt. Ei ollut omissa vaatteissakaan ylimääräisiä salamatkustajia tullut kotiin kiusaksi.

Kukkiva Fruticetum oli houkutellut paikalle myös valokuvaajan, joka otti kuvia pariskunnasta lapsineen omenapuiden alla. Näistä kuvista tuli ihan varmasti upeita otoksia mihin tarkoitukseen niitä ikinä sitten käytetäänkään. Kaikkihan siellä näpsivät valokuvia koska kukkivat puut ovat hurmaavia eikä niitä vain voi vastustaa. Itselläni kertyi kameraan 196 valokuvaa! Ja totta kai muutamia vielä kännykkäänkin.

Malminkartanon Fruticetum löytyy osoitteesta Kartanonkaari 29. Tänä viikonloppuna varmaan vielä ehtii nauttimaan omenapuun kukistakin muiden kukkivien puiden ja syreenien lisäksi. Kun omenapuiden kukinta loppuu Fruticetumin portti sulkeutuu avautuakseen sitten sadonkorjuun aikaan taas uudelleen