Pääsiäiseni vanhoja ja uusiakin perinteitä

Pitkäperjantain viimeisiä tunteja vietetään ennen pääsiäislauantain alkamista. Palmusunnuntai aloitti kuluvan pääsiäisviikon ja nyt hiljainen viikko lähestyy loppuaan. Ihanan lämmin kevätsää on tänään hellinyt koko Suomea. Aurinko paistoi vaikka usein pitkäperjantai on ollut sateinen ja harmaa. Vai voisiko muistikuvani liittyä päivän yleiseen surumieliseen luonteeseen? Tai siihen, että lapsena pitkäperjantai vietettiin aina kotosalla rauhassa perheen kesken? Kun pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain on joskus keväistä kuten tänään. Mutta muistan myös pääsiäisiä jolloin on kävelty lumisateessa.

Huomasin Keyword: Love Jonnan blogista kivan koosteen hänen pääsiäisperinteistään. Olen armoton jouluihminen (bloginihan alkoikin joulupäivänä 2012) kuten Jonnakin ja toiseksi tärkein kirkollinen juhla minulle on ehdottomasti pääsiäinen. Olen jo ainakin kerran kirjoittanut vähän uudemmista perinteistäni täällä blogissa. Päätin silti vielä niputtaa ne vanhat kotoa opitut tärkeät perinteet ja viime vuosina mukaan tulleet uudet pääsiäisperinteeni yhteen.

Omassa lapsuudessani emme veljeni kanssa käyneet virpomassa palmusunnuntaina. Meidän sukumme on sekä äidin että isän puolelta kotoisin Uudeltamaalta eikä virpominen ole ollut silloin yleinen tapa täällä. Luokkakaverini oli ortodoksi ja hän kertoi aina virpomisesta pääsiäisen aikaan. Muistan elävästi kun kävimme hänen kotonaan katsomassa hienosti koristeltuja virvontavitsoja ja samalla sain elämäni ensimmäisen kerran myös maistaa pashaa. Maistui aika jännälle mutta en oikein pitänyt sen mausta silloin lapsena.

Isoäitini puolestaan kertoi, että hänen lapsuudessaan uskottiin, että trullit ja noidat olivat liikkeellä lankalauantaina. Pahantahtoiset olennot olivat haitaksi talojen kotieläimille ja he eivät saaneet päästä navettaa ettei karjalle vain tapahtuisi mitään. Pohjanmaalla on poltettu lankalauantaina pääsiäiskokkoja karkottamaan nämä trullit. Muistan ettei isoäiti voinut mitenkään ymmärtää, että kaksi niin erilaista perinnettä on yhdistetty nykyään pääsiäisenä kulkeviin virpoviin pääsiäisnoitiin.

Meillä oli kotona aina kasvamassa rairuohoa ennen pääsiäistä. Tämä tapa on siirtynyt myös omaan pääsiäiseeni. Rairuoho joko kasvaa tai sitten ei riippuen aina vähän pääsiäisestä ja toki myös siemenistä. Muutamina pääsiäisinä olen kasvattanut vehnääkin mutta minusta se ei näytä yhtä kivalta. Yhtenä keväänä kokeilin tuollaista hassua Grass man -hahmoa vihreällä rairuohotukalla. Rairuohoon laitettiin aina lapsuudenkodissani pieniä tipuja.

Omat pääsiäiskoristeeni pääsevät esille vuodesta toiseen. Tuo vihreä kanaperhe on löytö Fiskarsin antiikkimarkkinoilta muutamia vuosia sitten. Jotain uuttakin saattaa tarttua mukaan aina siinä vaiheessa kun pääsiäiskoristeet menevät alennukseen lankalauantaina. Käyn yleensä piipahtamassa lankalauantaina Indiskassa, josta olen löytänyt monia kivoja pääsiäismunia.

Pääsiäiskoristeita minulla on hyvin maltillisesti verrattuna joulukoristeisiin. Suosikkeja ovat puput sekä kankaiset että lasiset, jotka otetaan esille aina pääsiäisenä. Myös keltainen keraaminen kanaemo, joka on myös löytö antiikkitapahtumasta pääsee ruokapöydälle. Munanpuolikkaat - jotka ovat oikeasti kynttilöitä - ovat aina säilössä tuolla kanan sisällä pääsiäisen jälkeen. Kynttilät taisin joskus ostaa Tiimarista vuosia sitten. Kanaemo voisi toimia myös tarjoiluastiana ruokapöydässä tarvittaessa.

Minulla on myös hauskat munakupit, jotka muistuttavat vähän "pieniä Mariskooleja". En ole ihan varma ovatko nämäkin löytö Tiimarista joskus menneisyydessä tai toinen vaihtoehto on, että olen ostanut nämä kirpputorilta. Joka tapauksessa nämä ovat minusta hauskat ja sopivat myös hyvin pääsiäiskattaukseen.

Lapsena maalasimme aina pääsiäisenä kananmunia. Siis munat keitettiin ja sitten koristelimme ne vesiväreillä veljeni kanssa. Kananmunia en olen enää vuosiin maalannut mutta viime keväänä kävin HUONEetRUMin pääsiäisaskartelu iltapäivässä ja tein siellä itselleni oman decoupage-tekniikalla tehdyn pääsiäismunan tai oikeastaan kaksikin. Myös pääsiäiskranssi ja koristelu pääsiäisoksa ovat tallessa viime pääsiäiseltä.

Olen myös säästänyt kummitytöltäni vuosien mittaan saadut koristellut virpomisvitsat. Otan aina pääsiäisenä myös nämä vitsat esille maljakkoon. Ortodoksi perinteen mukaan virpomisvitsat on siunattu pyhitetyllä vedellä palmusunnuntaita edeltävänä päivänä. Lahjaksi saatu virpomavitsa tulisi säilyttää ikonin takana Helatorstain aattoon asti. Sen jälkeen siunattu vitsa tulee hävittää polttamalla.

Lapsuudessani meillä kävi aina pupu tuomassa pääsiäismunia ensimmäisenä ja toisena pääsiäispäivänä. Olimme tehneet pupulle pesän, johon aina mystisesti ilmestyi yön aikana munia. Muistan, että niitä pääsiäismunia ilmestyi sinne vielä kun olin murrosikäinen eikä se ollut minusta yhtään noloa koska rakastin pääsiäismunia. Jo pari vuotta sitten pääsiäispostauksessa lupasin kaivaa esille sellaisen pyöreän peltirasian, joka on täynnä pääsiäismunista saatuja sormuksia. Minun lapsuudessani pääsiäismunissa oli aina sormuksia. Sitten niitä tungettiin jokaiseen sormeen ja leikittiin prinsessaa. Tai ainakin tyttöjen pääsiäismunissa oli sormuksia.

Saimme myös lapsena Mignon-munia koska isotätimme oli töissä Fazerilla. Pidin myös näistä kokosuklaisista herkuista vaikka niistä ei saanutkaan yllätystä. Olen tänä pääsiäisenä syönyt jo kaksi Mignon-munaa ja uskon ettei lukumäärä jää tuohon kahteen. Niitä ei vain voi vastustaa.

Pääsiäisenä pitää myös olla viimeistään tetenarsissit parvekkeella ja myös helmihyasintteja. Totta kai kotiin maljakkoon tulppaaneja kuten tammikuusta lähtien olen tehnyt joka viikko. Minä rakastan tulppaaneja ja nyt ostin myös pajukaijatulppaaneja pääsiäiseksi. Isoäidillä oli pääsiäisenä aina koivunoksia maljakossa ja niissä ole ihanat, vaaleanvihreät hiirenkorvat. Tänä vuonna unohdin harmiseksi ottaa koivunoksat riittävän ajoissa sisälle.

Omaan pääsiäiseeni on jo vuosia kuulunut vierailu Talvipuutarhassa Töölönlahdenrannalla. Omassa lapsuudessani siellä oli myös kananpoikia mutta tästä perinteestä on luovuttu jo vuosia sitten. Tänä vuonna puutarhassa pääsiäistunnelmaa tuovat mm. keltaiset ja oranssit hyasintit, keltaiset begoniat, kevätvihmat, krookukset ja komeat narsissit. Esillä on myös taidokkaita kukkasitojien tekemiä asetelmia. Talvipuutarhan pääsiäisestä lisää tästä.

Haltialan tilalla olen myös monena vuonna käynyt juuri pääsiäisen aikaan. Voiko olla söpömpää kuin tänä keväänä syntyneet pikkuiset karitsat, joita saa lampaiden lisäksi myös silitellä lampolassa. Niin pehmeitä ja suloisia. Tilalla on avoimet ovet perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Lehmätkin ovat siirtyneet jo ulkolaitumella ja ehkä voi nähdä myös possuja sekä kanojakin. Makkaranpaistoa sekä poniratsastusta lapsille.

Matteus-passiossa olin eilen 7. kertaa elämässäni. Eilen oli 92.kerta kun Suomen laulu esitti Matteus-passion Johanneksenkirkossa. Matteus-passio auttaa rauhoittumaan työviikon jälkeen äärimmäisen hyvin. Itse esitys kestää n. 3,5 tuntia sisältäen yhden 20 minuutin väliajan. Istuminen kovalla kirkon penkillä saa laskeutumaan pääsiäisen tunnelmaan. Olin vielä eilen unohtanut kotiin eväät ja juomapullonkin mutta hyvin pärjäsin. Elämys on joka vuosi mahtava. Tänä vuonna siitä teki erilaisen myös se, että kapellimestari Topi Lehtipuu lauloi itse evankelistan osan eli hänellä oli siis kaksoisrooli. Huikea suoritus! Suomalainen Barokkiorkesteri ja erityisesti cembalo hurmaavat myös vuodesta toiseen.

Via Crusis on nyt toista vuotta lankalauantaina eli huomenna. Olen itse ollut mukana seuraamassa tapahtumaan varmaan kymmenisen vuotta. Viime vuonna oli vielä lunta maassa kun Valtteri Torikka Jeesuksen roolissa seisoi Kaisaniemen puistossa. Huomenna olemme varmasti paljon lämpimämmissä olosuhteissa kun kuljetaan puistosta Suomen Pankille ja siitä edelleen Senaatintorille. Via Crusis alkaa kello 21 ja Jeesuksen roolissa on tänä vuonna näyttelijä Eric Barco. Veli-Pekka Hännisen käsikirjoittaman ja Ville Saukkosen ohjaaman teoksen päärooleissa on tänä vuonna nuoria näyttelijöitä helsinkiläisestä Kellariteatterista.

Pääsiäisessä on minusta ihanaa yhdessä hitaasti ja rauhallisesti ruokailu. Meillä tulee ainakin olemaan tarjolla uunilohta mutta mitä muita herkkuja tarjoillaan selviää myöhemmin. Totta kai leivon perinteistä rahka- eli piimäpiirakkaa kuten sitä olen tottunut kutsumaan. Ja piirakka ehdottomasti ilman rusinoita ja sitruunaa. Resepti oman äidin peruja ja tätä on meillä nautittu aina kahvin kanssa pääsiäisenä. Aion myös koko pääsiäisloman syödä aamiaisen ihan rauhassa ja totta kai lukien pitkään ja hartaasti Hesaria. Hitaat aamut ovat ihan parhautta!

Kaikki postauksen kuvat ovat aikaisemmilta pääsiäisiltä. Uusia pääsiäiskuvia sitten toisen pääsiäispäivän postauksessa kun pääsiäisateriat sekä muutkin herkut on nautittu.

Mitä sinun pääsiäiseesi kuuluu?

Omaatko perinteitä tai tapoja, joita noudatat pääsiäisenä?

Uppoaako Mignon-munat tai pääsiäisherkut kuten mämmi?