Minnie the Dog joutui poskihampaan poistoon

♥♥ Minnie-tyttö sairastaa, häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidelkaa Minnie-ystäväämme.

Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.

Minnie-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Patjaksensa parahin matto levitellään,

peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.

Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,

itse käymme uinumaan hänen vierellensä. ♥♥

Tänään oli jännät paikat klo 14 Espoon eläinlääkäriasemalla Perkkaalla! Olin varannut Minnielle leikkausajan yläposkihampaan poistoon. Pakko myöntää, että omistajaa varmasti jännitti paljon enemmän kuin pikku potilasta, joka rauhoittavan piikin niskaansa saatuaan lähti vielä nuuskimaan pihalle keväisiä tuoksuja. Kun palasimme takaisin eläinlääkärin vastaanotolle eivät koiruuden jalat enää kantaneet ja hoitaja nappasi potilaan kainaloonsa siirtyen leikkaustiloihin. Itse jäin hermostuneena odottelemaan aulaan toimenpiteen ajaksi. Pakko tunnustaa, että seuraavat kaksi tuntia menikin sitten aika jännittävissä tunnelmissa.

Huomasin viime lauantaina iltapäivällä, että Minnien vasen poski oli jotenkin oudosti turvonnut. Tuli ikäväsi mieleen tapahtuma 12 vuoden takaa kun kotiin tullessani löysin Minnien kuono täysin muodottomaksi turvonneena. Se hoiperteli eteiseen viime voimillaan ja kellahti lattialle hengittäen todella raskaasti. Soitto äkkiä omalle Espoon eläinlääkäriasemalle ja viivana sinne. Koskaan ei selvinnyt oliko ampiainen pistänyt koiraa kuonoon vai oliko se raukka ehkä syönyt ampiaisen. Minnie sai kortisonipistoksia ja tässä kuvassa hän on jo kotiutunut ja pahin turvotus laskenut. Onneksi tulin silloin kotiin ja koira sai apua ajoissa!

Koska russeliriiviöni oli ihan energinen seurasin poskiturvotusta viikonlopun yli. Huomasin jo sunnuntaina, että se myös aristi poskeaan joten nyt ei tainnut olla mistään allergiasta kyse. Maanantai aamuna suuntasimme eläinlääkärille. Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Sam Salonen tutki Minnien ja otti esille koiran anatomia kirjan. "Tässähän on ihan tyypillinen tapaus koiran poskihampaan tulehduksesta." 

Sam kertoi, että Minnien vasen yläposkihammas P4 on haljennut ja samalla se on myös tulehtunut. Jos hampaalle ei tehtäisi nyt mitään tulisi juuressa oleva mätä jossain vaiheessa ihon pinnasta läpi. Minnielle määrättiin antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Samalla varasimme ajan hampaanpoistoon keskiviikolle. 

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Sam Salonen

Muistelin mielessäni aikaa kun Minnie vaihtoi aikoinaan pentuajan maitohampaat oikeisiin hampaisiin. Maitohampaat olivat sellaisia pikkuriikkisiä "naskaleita", joita muutamia löysin kotoa lattialta niiden irrottua. Pari "naskalia" jäi kiinni farkunlahkeeseeni kun russeliriiviö pentuna riehui. Luulen, että suurin osa Minnien maitohampaista tuli ulos ihan muuta kautta sen käydessä tarpeillaan.

Kun koiran hampaat ovat vaihtuneet pysyviin on niitä yhteensä 42 kappaletta. Maitohampaita koiranpennulla on vain 28 ja ne vaihtuvat noin 3-6 kuukauden iässä. Koiralle kasvaa normaalisti yläleuoissa 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 8 väliposkihammasta sekä 4 poskihammasta. Alaleuoissa on puolestaan normaalisti 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 8 väliposkihammasta sekä 6 poskihammasta.

Erikoiseläinlääkäri Sam Salonen kertoi, että vain pienet, yksijuuriset hampaat voidaan poistaa ei-leikkauksellisesti. Isompien hampaiden - poskihampaiden - kohdalla täytyy ien avata ja hammasluuta myös porata osiin. Muistelin mielessäni, että yksi omista viisaudenhampaistani on juuri poistettu "osissa". Sam vielä näytti miten poskihampaiden juuret ovat usein "sikinsokin"  

Pieneläinhoitaja Jaana Huhta aloitti poistamalla Minnien hammaskivet ja putsaamalla sen hampaat. Olisin kovasti halunnut mennä katsomaan itse toimenpidettä mutta koska ollaan steriileissä leikkaustiloissa ei se ole mahdollista. Ehkä oli myös parempi etten nähnyt kun omaa lemmikkiä operoitiin. Jätin Minnien osaavien ihmisten käsiin ja toivoin kaiken menevän parhaalla mahdollisella tavalla.

Totta kai 13-vuotiaan koiran nukuttaminen arvelutti. Koirien hampaita hoidettaessa on rauhoittamisen lisäksi myös pakko nukuttaa ne ja laittaa myös hengitysputki. Meillä ihmisillähän tuo suun aukipitäminen menee käskystä. Minnie sai sekä kivunlievitystä, nesteytystä että rauhoittavia itse toimenpiteessä.

Kaiken kaikkiaan odottelin pikku potilaan saapumista toimenpiteestä reilut puolitoista tuntia. Minnie vaikutti vähän tokkuraiselta tullessaan eläinhoitaja Jaana Huhdan sylissä leikkaussalista mutta hän tunnisti kyllä minut. Saimme kotihoito-ohjeet ja lisää kipulääkeitä sekä antibiootteja. Nyt hampaanpoistopäiväna ei ruokaa anneta koiralle ja seuraavat kaksi viikkoa syödään vain "pehmeää ruokaa". Hampaan "reikä" pitää muistaa suihkuttaa vedellä puhtaaksi jokaisen ruokailun jälkeen ettei sinne jää mitään pöpöjä.

Minnie on ollut oikeastaan ihan rauhallinen nyt kotona eikä edes valittanut oloaan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin myös yöllä ja aamulla saa jo ruokailla sitten normaalisti. Huomenna on päivä uusi ja kipeä hammas on enää ikävä muisto vain.

Pieneläinhoitaja Jaana Huhta

♥ Kiitos Espoon eläinlääkäriasema, Sam Salonen ja Jaana Huhta 

Minnien erinomaisesta hoidosta. ♥