Terveisiä Hämeenlinnasta! Suuntasin aamusta lonkeroharmaassa säässä kohden Kanta-Hämettä. Kura roiskui tiellä haitaten ajonäkyvyyttä ja ikävät sadepilvet roikkuivat alhaalla. Ei toivoakaan sinisestä taivaasta tai auringon pilkahduksesta. Ennen kotiinlähtöä iltapäivällä päätin kävellä pienen lenkin ja ottaa omaa aikaa päivän työkiireiden jälkeen. Koska kamera oli mukana napsin siinä kulkiessani kuvia ihanista vanhoista taloista, pihoista ja kaduista. Paljon Hämeenlinnassa on ehditty aikoinaan tuhota mutta jotain on sentään myös jäänyt jäljelle. Onneksi!
Itse Hämeen linna on kaikille tuttu mutta moniko on kuullut, että linnan ympärille syntynyt vaatimaton asutuskeskus sai kaupunkioikeudet Pietari Brahelta 1639 ensimmäisenä suomalaisena sisämaakaupunkina? Toisaalta Hämeen härkätie Turusta päättyi tänne ja Ylinen Viipurintie puolestaan kulki paikkakunnan kautta Viipuriin. Hämeenlinnan kaupunki oli koko linnaläänin keskus. Kaupunki täytti nyt 19.tammikuuta jo 380 vuotta.
Kuljin tänään Kustaa III katua ihaillen vanhoja puutaloja. Ruotsin kuningas Kustaa III päätti siirtää Hämeenlinnan 1777 kilometrin verran etelään nykyiselle paikalleen. Ensimmäisen asemakaavan kaupunkiin laati Axel Magnus von Arbin. Kustaa III rakennuttu myös Hämeenlinnan pääkirkon torin laidalle. Alun perin kirkko tehtiin pyöreäksi esikuvanaan Rooman Pantheon.1800-luvulla kirkon ulkoasu muuttui täysin kun siihen lisättiin kellotorni ja se laajennettiin ristikirkoksi.
Kolme neljäsosaa Hämeenlinnasta tuhoutui suuressa tulipalossa, joka riehui kaupungissa syyskuussa 1831. Kirkko ja osa sen takana sijaitsevista kortteleista säästyi. Tulipalot olivat hyvin yleisiä koska puiset talot olivat lähekkäin ja tulta käsiteltiin huolimattomasti. Kaupungin jälleenrakentaminen tehtiin Carl Ludvig Engelin laatiman uuden asemakaavan pohjalta. Hämeenlinnasta tuli puhdastyylinen empirekaupunki, jonka arkkitehtuurista on valitettavasti nykyään jäljellä vain rippeitä.
Hämeenlinnan arvokas puuempire katosi melkein kokonaan 1960 - 1970 -lukujen hulluina vuosina. Kun ihmisiä alkoi virrata kaupunkeihin maaseudulta piti lisätä asuntoja ja puskutraktorien alle jäivät monet kauniit rakennukset ympäri Suomea. Tilalle nousi uusia elementtitaloja maalta kaupunkiin muuttaneille.
Onneksi Hämeenlinnan koilliskulmaan on jäänyt muutamia puurakennuksia, joiden vanhimmat osat ovat 1830-luvulta. Nämä talot muodostavat ns. Talomuseoalueen. Näiden kauniiden rakennusten tonttijako, talojen ulkovuorausten nikkarityyliset yksityiskohdat, palokujat ja puuaidoilla suljetut sisäpihat portteineen ovat muistoja vanhasta Hämeenlinnasta.
Olisi ihanaa joskus päästä kurkistamaan miltä näissä taloissa näyttäisi sisältä. Nyt tyydyin vain katselemaan taloja ulkoapäin. Kävelin puolisen tuntia katuja ja vain ihailin sekä totta kai valokuvailin näitä talovanhuksia. Onneksi kaikkea ei 60-luvun vimmassa ole ehditty purkaa. Jäi kauneutta meille jälkipolville ihailtavaksi ja kodit niille onnellisille, jotka nyt asuvat näissä taloissa. Oikaisin Sibeliuspuiston kautta autolle ja sain vielä kuvan ihanista lyhtypylväistä. Antoisa työpäivä päättyi ja suuntaisin takaisin kotia kohti kävelystä piristyneenä ja inspiroituneena.
Nuo vanhat puutalot ovat ihania ja niin kauniita. Onnekkaita ovat tosiaankin ne, jotka niissä asuvat. Onneksi nuo taloteivät kaikki tuhoutuneet 1960-70 luvun hulluina vuosina. Olisi tosiaan kiva päästä kurkistamaan noihin taloihin ja porttien taakse sisäpihalle. Kiva postaus jälleen kerran. Kiitos histpriatiedosta, jonka olit liittänyt postaukseen.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua Sinulle, Marjo ♥
Minä rakastan vanhoja taloja! Loviisa, Porvoo ja Uusikaupunki ovat hyviä esimerkkejä kaupungeista, joissa taloja on säilynyt alueellisesti yhtenäisemmin.
PoistaTilanne 60-70 -luvuilla oli niin erilainen kuin tämä päivänä vanhan säästämisen kannalta. Upea uusrenenssityylinen Skohan talo, Hgin Rautatieasemaa vastapäätä purettiin ja sen tilalle rakennettii Rewell Makkaratalo. Kaupungistuminen ja modernismi olivat päivän sana silloin.
Katajanokalta hävisi punatiilinen uusrenenssanssityylin Norrménin talo (1897) vuonna 1960 ja tilalle nousi Alvar Aallon suunnittelema Enso-Gutzeitin pääkonttori. Itselläni on upea kirja Hgin kadonneista taloista. Se ilmestyi ensin sanomalehdessä juttuina, jotka sitten on koottu kirjaksi. Tekijä Antti Manninan, Helsingin puretut talot (julkaistu 2004). Kirjassa on 100 tarinaa entisestä Helsingistä.
Mukavaa viikonloppua Krisse ♥
Kaunista on arkkitehtuuri. Paljon kauniita yksityiskohtia somisteina taloissa.Kiva lukea yksityiskohtia historiasta.
VastaaPoistaKiitos Aikku ♥
PoistaSaan itse voimaa ja piristyn kävellessäni tällaisissa "historiallisissa" ja kauniissa ympäristössä. Edes harmaa ilma, tihkusade ja kuraa roiskivat autot eivät häirinneet pikku kierrostani. Hämeenlinnasta löytyy myös jugendtaloja ja muutakin katsottaa sekä totta kai itse Hämeen linna!
Mukavaa viikonloppua!
Ihania puutaloja! Toivon ettei tuollaisia rakennuksia enää hävitettäisi uusien laatikoiden tieltä niinkuin aikaisemmin herkästi on tehty. Mutta jos nämä säilytetään niin silloin ne pitää pitää kunnossa eikä päästää rapistumaan, koska silloin ne eivät enää olekaan kauniita.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua!
Kiitos Kristiina ♥
PoistaEi nykyään enää hävitetä niin paljon kuin 60-70 -luvuilla. Silloin aika oli niin erilainen. Muovituotteet jylläsivät - ennen energiakriisiä - ja modernismi on päivän sana. Piti saada kustannustehokkuutta rakentamiseen ja kaupungin keskustoihin myös iso uusia kauppakeskuksia elävöittämään kaupunkikuvaa.
Sotien jälkeen myös Turussa oli valtava asuntopula. "Maankäyttöä piti tehostaa ja vanhaa puutalovaltaista rakennuskantaa purkaa pois uusien kerrostalojen ja liikerakennusten tieltä. Rakennuttajalle oli myös kannattavampaa purkaa kuin korjata vanha rakennus, ja uudet asunnot kävivät erittäin hyvin kaupaksi. Ensimmäisiä Turun keskustasta purettuja arvorakennuksia olivat Lindblomin talo ja Hotelli Phoenix." kertoo Wikipedia Turun taudista.
"Turun taudista" lisää voit kurkistaa tästä https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_tauti
Mukavaa viikonloppua ♥
Onneksi eivät sentään hävittäneet Turusta hienoa Luostarimäen Käsityöläismuseon aluetta. Niin ja Portsahan on ihan oma lukunsa myös.
PoistaOnneksi kaikkea ei edes siellä Turussa oleva saatu hävitettyä. Luostarimäen Käsityöläinsmuseo alue säästyi Turun palossakin 1827. Täytyy mennä sinne ensi kesänä piipahtamaan pitkästä aikaa. Ihana paikka!
PoistaPortsa on onneksi määritelty Museoviraston toimesta yhdeksi Valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Hieno paikka sekin! Turku on kaunis kaupunki.
Kauniita kuvia! Minä olen tainnut kuvat melkein kaikki samat talot, kun yhtenä keväänä kävin Palanderin talomuseossa :)
VastaaPoistaKiitos Rva Kepponen ♥
PoistaArkkitehtuuriin ja vanhoihin taloihin hurahtaneena voin vaikka työreissulla "vaihtaa lounaan kaupunkikävelyyn" :D Ja sitten nälkä muistuttaa itsestään loppupäivän. Jos aikaa olisi ollut Palanderin talomuseo olisi kiinnostanut. Ohi menin ja varmasti oli upea!
Tuttuja seutuja. Lapsena asuin hetken Turussa. Noilla kadulla kävelin pikkutyttönä.
VastaaPoistaSinikka
Ihanko totta! Sinulla on täältä sitten lapsuusmuistoja.
PoistaHyvää viikonloppua Sinikka :)
Ihania kuvia, vaikka olikin se lonkeronharmaa päivä. Blongasin heti suloisen vaaleanpunaisen sävyn yhdessä talossa :) Ihanaa viikonloppua <3
VastaaPoistaVaaleanpunainen talo oli suloinen! Sopii muuten talon seinäänkin tuo vaaleapunainen. Ihanaa viikonloppua Sari <3
PoistaIhania nuo vanhat puutalot. Arkkitehdeillä oli ennen aikaa silmää kauneudelle. Rentoa viikonloppua, Marjoseni ❤️
VastaaPoistaKiitos Teija! Arkkitehdit keskittyivät ennen yksityiskohtiin ja tekivät eri tavalla kaunista kuin nyt. Toki jokaisella aikakaudella oli omat yksityispiirteensä myös rakennustaiteessa ja niitä noudatettiin.
PoistaIhanaa viikonloppua Teija <3
Aivan ihania taloja ja kuvia. Hämeenlinnassa en ole juurikaan käynyt, sukulaisten mökillä kyllä Kukkialla useamman kerran, mutta itse tämä puutaloidylli on valitettavasti jäänyt kokematta. Puutalot aina sydäntä lähellä ja syy, miksi ehkä maailman ihanin paikka maailmassa on Latvian Jurmala tuhansine puutaloineen.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita Marjo. <3
Suosittelen vaikka päiväretkeä Hämeenlinnaan! Paljon kivaa katsottavaa ja jo vierailu itse linnassa on elämyksellinen. Puutaloja jää aina ihailemaan ja kuvailemaan missä ikinä liikunkaan. Jurmalan talot ovat kuin karkkeja.
PoistaMukavaa viikonloppua Tiia ♥
Hämeenlinnan ohi olen silloin tällöin ajellut, mutta kaupungissa en ole käynyt vuosiin. Kauniita yksityiskohtia löytyy vanhoista puutaloista ja niiden ympäriltä.
VastaaPoistaEnsi kerran kurvaat liittymästä ja käyt Hämeenlinnassa. Kaupungin arkkitehtuuri on kaunista ja löytyy myös kivoja ruokapaikkoja siitä torin läheisyydestä. Kesällä veden läheisyys on plussaa!
PoistaHämeenlinnassa asuimme nuorina opiskelijoina ja silloin kävelyillä ihailimme puutaloja ja haaveilimme sellaisessa asumisesta. Nyt asumme vanhassa hirsihuvilassa, mutta maaseudun rauhassa pellon laidalla metsän siimeksessä. Tämä kiinteistö eli vireää aikaa ensimmäiset 50 -vuotta, mutta sitten leirikeskuksen aikoina vain kausittain talossa oli elämää. Onneksi paljon ssätyi 70 -luvun purkuvimman kourissa. Vanhoissa taloissa on hohtoa. Terveisin Tuija
VastaaPoistaSinulla Hämeenlinna on ollut sitten opiskelukaupunki! Haaveilunne on selkeästi kannattanut kun teillä on nyt oma puutalo. Olen niin samaa mieltä kanssasi, että vanhoissa taloissa on jotain mikä sykähdyttää täälläkin puolella ruutua. Yksityiskohdat, narisevat lautalattiat, puhdas sisäilma, vanhat kakluunit jne. Menneen maailman henkäyksiä huoneissa ♥
PoistaOsaisiko kukaan sanoa, miten vanhoja Hämeenlinnan rautatieasemaa vastapäätä olevat puutalot ovat? En ole hämeenlinnalainen mutta junalla ohi mennessä tulee niitä aina ihmeteltyä, kun ovat aivan siinä radan varressa vastakkaisella puolella kuin punatiilinen asemarakennus. Ovatko nämä radan varren talot uudempaa tuotantoa vai vanhempia kuin itse asemarakennus? Ja kovin kauniita nuo toiset rakennukset ja kuvat niistä ovat myös.
VastaaPoista