Gdanskin kauniit, vanhat talot hurmaavat ja samalla yllättävät

Kun viime elokuussa kävelin Gdanskin vanhakaupungin katuja tunsin olevani "seitsemännessä taivaassa". Unohdin tyystin vilkaista välillä edes katuun koska kuljin niska kenossa katsellen vain yläilmoihin. Kaupungin arkkitehtuuri lumosi minut täysin. Vanhoja, kauniita taloja kadun molemmin puolin. Viehättäviä koristeita talojen julkisivuissa ja upeita patsaita katoilla.

Kuljin Dluga kävelykatua hitaasti aistien historiaa. Vanhaa vaurasta hansakaupunkia, joka kukoisti kaupungin suuruuden ajalla 1400-1600 -luvulla. Ympärilläni kohosi toinen toistaan upeampia 1700-luvun rakennuksia vaikka toisessa maailmansodassa Gdanskin rakennuksista lähes 90% hävitettiin. Mutta kaikki pommitettu tai poltettu on jälleenrakennettu pikkutarkasti ja pieteetillä uudelleen. Ihailin jo Varsovan matkallani puolalaisten sitkeyttä ja ammattitaitoa rakentaa "vanhoja taloja" valokuvien mukaan uudelleen. Gdansk vakuutti minut, että Puolassa osataan jälleenrakentaa!

Gdanskin kaupunki on perustettu jo vuonna 997 kun Gdanskin linnoitus rakennettiin. Pyhä Adalbert kastoi lähetysmatkallaan Gdanskin asukkaita ja mainitsi kaupungin myös kirjallisesti. 1200-luvulla kaupunkiin muutti vauraita hansakauppiaita Lyypekistä ja Bremenistä. Hallitsijat Gdanskissa vaihtuivat usein. Kaupunki kuului välillä Pommerin herttuoille kunnes se taas luovutettiin Böömin ja Puolan kuninkaille.

Danzig, jolla nimellä kaupunki tunnettiin vuoteen 1945 asti, tuli osaksi hansaliittoa 1361. Kaupunki kasvoi erittäin voimakkaasti aina 1600-luvulle saakka. Kuningas Kasimir IV:n myöntämät oikeudet ja pääsy Puolan markkinoille teki kaupungista rikkaan satamakaupungin, jossa kukoisti kauppa ja kulttuurissa vietettiin kulta-aikaa. Danzigiin muutti paljon ihmisiä eri etnisistä ryhmistä: saksalaisia, puolalaisia, juutalaisia ja hollantilaisia.

Dlugi Targ ja Neptunuksen suihkulähde

1700-luvulla kaupunkia kärsi taloudellisesti ahdingosta sotien takia. Myös paiseruttoepidemia koetteli kaupunkia. Puolan ensimmäisessä jaossa Danzig joutui Preussin vallan alle. Danzig ehti olla myös vapaakaupunkina 1807-1815 kunnes siitä tuli osa Saksan valtakuntaan 1871.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puola itsenäistyi ja se alkoi havitella itselleen Danzigia päästäkseen merelle kuten liittoutuneet olivat luvanneet. Kaupunkia ei kuitenkaan kokonaan annettu puolalaisille vaan Danzigista tehtiin vapaakaupunki, joka oli itsenäinen kaupunki Kansainliiton valvonnassa. Saksankielinen väestö hallitsi sekä asutti edelleen kaupunkia ja saksalaiset estivät puolalaisten asettumisen Danzigiin. Näihin aikoihin syntyi uusi satama Gdynia, josta kasvoikin sitten merkittävä satamakaupunki.

Toinen maailmansota alkoi Danzigista. Saksan ja Puolan väliset kiistat kaupungin hallinnasta toimivat tekosyynä saksalaisten marssimiselle Puolaan 1.9.1939. Jo toisena sotapäivänä Saksan joukot marssivat Danzigiin asti ja surmasivat puolalaiset postinkantajat, jotka puolustivat postitoimistoa. Puolalaiset antautuivat seitsemän päivän kuluttua ja saksalaiset valtasivat kaupungin. Danzigin puolalaiset ja juutalaiset joko karkotettiin tai tapettiin. Osa päätyi Stutthoffin keskitysleiriin. Sivistyneistö murhattiin.

Vuoden 1945 alussa Saksa aloitti evakuoimaan saksalaista siviiliväestöä kaupungista. 30. maaliskuuta neuvostojoukot saapuivat kaupunkiin ja kaupungissa alkoi täysi sekasorto. Sotilaat raiskasivat ja murhasivat siviiliväestöä sekä samalla ryöstivät myös Danzigia. Arvioiden mukaan 40% kaupungin asukkaista sai surmansa joko saksalaisten tai neuvostojoukkojen toimesta.

Vanhakaupunki oli kärsinyt jo erittäin pahoin pommituksista ja lopuksi neuvostojoukot sytyttivät sen vielä tuleen. Tuhot olivat valtavat ja 90% Danzigin vanhakaupungista oli tuhoutunut. Löysin netistä erittäin mielenkiintoisen linkin mistä näkee missä kunnossa rakennukset ovat olleet ja kuinka upeasti ne on jälleenrakennettu.

Gdanskin jälleenrakentaminen on tehty 1950-1960 -luvuilla. Entisöinti on kestänyt useita vuosikymmeniä. Kaupungista tuli kommunistisen Puolan tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki. Jälleenrakentamisessa on rekonstruoitu vanha rakennuskanta ja pyritty tekemään kaupungista sellainen kuin se on ollut ennen toisen maailmansodan suurta hävitystä. Myös kaikki saksankieliset nimet on vaihdettu puolankielisiin. Myös Danzig nimestä tuli Gdansk.

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu Dluga kadulta, jota kutsutaan myös pitkäksi kaduksi. Hotellimme sijaitsi Motlawa-joen rannalla joten tulin kadulle vihreän portin eli Brama Zielonan kautta. Portti itsessään on jo mahtava. Alun perin se toimi vierailevien kuninkaallisten yömajana. Kuninkaalliset halusivat kuitenkin yöpyä lähempänä Neptunus-suihkulähdettä olevissa taloissa.

Vaikka kuninkaalliset eivät aikoinaan porttitalossa halunneetkaan majoittua on siellä myöhemmin ollut Puolan ensimmäisen vaalein valitun presidentin Lech Walesan toimisto. Vanhakaupunki alkaa tästä portista ja päättyy toiselle portille. Ensimmäisenä tullaan Dlugi Targ -aukiolle, josta löytyy paljon mukavia kahviloita. Aukiolla on myös kaupungin kuuluisin suihkulähde Neptunus (Fontanna Neptuna). Meren jumala on sopiva symboli Gdanskille, jonka elämään Itämeri ja merenkulku ovat aina kuuluneet.

Zlota Brama eli Kultainen portti

Dlugi katu päättyy puolestaan kultaiselle portille eli Zlota Bramalle, joka on Targ Weglowy -aukiolla. Aukiolla on itse asiassa kolme komeaa rakennelmaa: Wyzynna -portti, "etuportti" eli Przedbramia ja vasta sitten Zlota Brama -portti (jos tullaan kadulle päärautatieasemalta päin). Keskimmäisen portin osina ovat vankityrmänä käytetty torni Katownia, kidutuskammio Wieza Wiezienna ja Meripihkamuseo.

Zlota Brama -portissa on paljon kauniita yksityiskohtia. Portin päällä on neljä naispatsasta, jotka edustavat gdanskilaisille kuuluvia asioita eli rauhaa, vapautta, vaurautta ja hyvää mainetta. Moni muukin kuin minä napsi kuvia tästä portista.

Dluga katua kulkiessaan näkee myös kaupungintalon Ratusz Glownego Mieasta. Sen korkean tornin erottaa jo kaukaa joten talo toimii hyvänä maamerkkinä. Toinen korkea rakennus on viereisellä Mariacka kadulla oleva Mariankirkkoa Bazylika Mariacka. Kävin tässä kauniissa kirkossa mutta siihen palataan myöhemmin.

Kadun varrella on myös museoita, joista yhdessä minä itsekin ehdin piipahtaa mutta se on oman postauksen arvoinen juttu. Totta kai Dluga kadulla on paljon kauniita kahviloita ja ruokapaikkoja vieri vieressä. On mukava välillä istahtaa ja kerätä voimia, että jaksaa taas ihailla. Myös taidegallerioita ja pikkuliikkeitäkin löytyy.

Jos ei mitään muuta ehti Gdanskissa katsoa niin suosittelen kävelemään Dluga kadun päästä päähän. Katu on ehkä 500-600 metriä pitkä ja sen varrella on todella paljon kaunista ja historiaa. Saa hyvän annoksen kaunista uudelleenrakennettua arkkitehtuuria samalla.

Tällaisia kuulumia Gdanskista tällä kertaa!

Rouva Sana: Bloggaajan käsikirja ja kirjajulkkarit

Kun aloitin bloggaamisen kuusi vuotta sitten niin aika pystymetsästä minä lähdin liikkeellä! Olin toki seurannut muiden kirjoittamia blogeja jo vuosia. Netistä löytyi hajanaisia ohjeistuksia mutta muuten mentiin aika "intuition viemänä". Totta kai kysyttiin neuvoa blogisiskoilta aina kiperissä tilanteissa.

Eilen minut oli kutsuttu hyvän ystäväni Minna Luoman uuden Bloggaajan käsikirjan julkaisutilaisuuteen Suomalaisessa Kirjakaupassa Keravalla. Siinä silmieni edessä oli nyt yksissä kansissa ensimmäinen vuosiin julkaistu bloggaamisen ja verkkokirjoittamisen opus. Upea juttu! Ilman omaa bloggaamista ja blogiani en olisi ehkä koskaan edes tutustunut Minnaa alias Rouva Sanaa kuten hänet netissä tunnetaan. Bloggamisesta voi siis alkaa myös ystävyys ♥

Minna on kirjoittanut jo reilut 20 vuotta ammatikseen sisältöjä. Hän on toimittaja-bloggaaja, digimarkkinoinnin  asiantuntija ja yrittäjä. Minna on pitänyt myös useita kursseja bloggaamista ja saanut niistä positiivista palautetta. Minnalla on sana hallussa ja hänen Rouva Sana -blogin kirjoituksia lukee ahmien.

Viime kesänä Minnan päässä syntyi ajatus lähteä kirjoittamaan opasta tavoitteellisesta bloggaamisesta. Bloggaajakursseilta saatu positiivinen palaute ja "huutava pula" oppaasta toimivat primus motorina. Ja nyt siis eilen näimme kirjoitustyön tuloksen uunituoreen Bloggaajan käsikirjan ja pääsin sitä jo vähän hypistelemään. Minnan mottona on "ettei mikään tarina ole liian pieni kerrottavaksi". 

Minna on haastatellut kirjaansa varten kuutta bloggaajat, jotka kertoivat hänelle oman tarinansa.

valokuvaaja-yrittäjä Frida Steiner - Visualaddict -blogi

viestintäalan yrittäjä Satu Rämö - Salamatkustaja -blogi

Järvenpään Kukkatalon tj ja Kukkakirjan kirjoittaja Saija Sitolahti - Saijan -blogi

ruoka-alan yrittäjä Peggy Thomas - Peggyn pieni punainen keittiö -blogi

Lankasataman kauppias Katja Anisimaa - Lankasatamassa tapahtuu -blogi

harrastajabloggaaja, opettaja Heidi Lehtosaari - Maailman äärellä -blogi

Itselleni kaikki Katjaa lukuun ottamatta ovat tuttuja bloggaajia jo vuosien ajalta ja luen heidän blogejaan intohimolla. Mukavaa, että mukana on näin eri aiheista kirjoittavia bloggaajia.

Frida Steiner, Visualaddict -blogi

Eilen kuulimme kirjan julkkareissa hyvin mielenkiintoisia puheenvuoroja bloggaamisesta. Frida on bloggaamisen avulla luonut itselle täysin uuden ammatin. Katja puolestaan pitää lankakauppaa Hangossa, tekee neulontaohjeita ja bloggaa siinä sivussa. Täysin erilaisia mutta toisaalta niin samanlaisia ongelmia molemmilla liittyen bloggaamiseen, ajankäyttöön, julkisuuteen ja moneen muuhun asiaan. Näitä naisia oli ilo kuunnella.

Sain Bloggaajan käsikirjan arvostelukappaleen mutta vielä en ole ehtinyt sisällysluetteloa pidemmälle. Pitää malttaa odottaa viikonloppuun ja aloittaa sitten lukeminen ajatuksella. Käsikirjasta on tulossa myöhemmin blogiin vielä lisää mutta halusin nyt jo jakaa teille tämän ihanan uutisen. Nyt voin jo sanoa, että tätä opusta olisin kuumeisesti kaivannut jo silloin blogia aloittaessani.

♥ Vielä kerran onnea Minna ♥

Katja Anisimaa, Lankasatamassa tapahtuu -blogi

24 kysymystä elämästä

Aina silloin tällöin täällä blogissa tartutaan heitettyihin haasteita. Upeaa blogia pitävä, kolmen  poikaviikarin äiti sekä maailmanmatkaaja Rva Kepponen oli maaliskuun alkupuolella kirjoitellut vastauksia "24 kysymykseen elämästä". Luin hänen blogitekstiä suurella mielenkiinnolla koska aina on hauska tietää bloggaajasta myös niitä "henkilökohtaisempiakin puolia". Päästyäni hänen hyvät vastauksen läpi odotti minuakin yksi yllätys. "Mikäli haastepostaukset kiinnostavat, niin tästä voit napata haasteen itsellesi. Toivon, että tähän postaukseen vastaisi Marjo, blogista Marjon matkassa."

No, tuumasta toimeen mietin ja vatsatauti toipilaana kirjoittelen nyt omia vastauksiani teille.

Mitä rakastat?

Rakastan elämää! Rakastan pääskysten kirkumista kesäiltana taivaalla. Rakastan vastaleikatun ruohon tuoksua. Rakastan aaltojen kohinaa. Rakastan perhettäni ja läheisiäni. Rakastan omaa russeliriiviötäni. Rakastan sitä, että olen suomalainen. Rakastan myös vaeltelua itselleni uudessa paikassa tai kaupungissa ja "löytämisen riemua" sekä seikkailua.

"Jos rakastat pieniä tyttöjä,

pieniä tyttöjä, pieniä poikia,

koiria, mummoja, vanhojapiikoja,

salaattia ja sellerinjuurta,

lampaanpaistia, kevätaamuja,

kylmien asemien yksinäisiä miehiä,

minä tulen sinun kanssasi merenrantaan."

Kristiina Hautala, Jos rakastat

 Missä olet tosi hyvä?

Olen tosi hyvä kaikissa luovuutta vaativissa jutuissa. Hahmotan tiloja hyvin ja pystyn myös visualisoimaan muuttuneen tilan kuvallisesti. Olen tosi hyvä myös sanallisesti kuvailemaan asioita saaden kuuntelijat innostumaan asioista. Olen hyvä ajattelemaan myös "out of the box" koska logiikka ei aina kahlitse minua. Olen myös tosi hyvä valmistamaan "Paratiisin katkarapuja".

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?

Tämän yökkö vatsataudin jälkeen kiipeäminen hissittömässä talossa kolmanteen kerrokseen saa sydämeni lyömään nopeammin. Jonkun elämyksellisen asian näkeminen tai kokeminen lisää myös kierroksia pumpussa. Yllättävä kohtaaminen jonkun komean vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa - varsinkin näin keväällä - kyllä siinä pulssi nousee!

Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolet esiin?

Kauheaa todeta tätä ääneen mutta kiire saa minussa parhaat puolet esille. Työskentelen mieluummin paineen alla kuin leppoisassa tahdissa. Kiireettömyys saa minut myös tylsistymään. Totta kai läheiset ihmiset saavat minussa parhaita puolia esille vaan olemalla olemassa ja elämässäni.

Mitä haluaisit oppia?

Haluaisin oppia sukeltamaan. Olen jo hypännyt laskuvarjolla joten olisi aika kurkistaa nyt merten syvyyksiin kuin punapipoinen lapsuuteni sankari Jacques Cousteau. Haluaisin oppia myös nypläämään pitsiä. Haluaisin oppia tekemään myös tuohiropposen.

 Mistä haluaisit tietää lisää?

Minun tiedonjanoni on pohjaton mutta tähän kysymykseen ei varmaan oikein voi vastata "kaikesta".
Haluaisin tietää enemmän maailman luonnon tilasta sekä ilmastomuutoksesta ja myös omilla toimillani tehdä jotain konkreettisesti merkittävää. Haluaisin tietää enemmän eri kulttuureista, tavoista, arkkitehtuurista, muotoilusta, designista….tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin...

Onko sillä väliä viiden vuoden päästä?

Totta kai sillä on väliä! Elämähän on jatkumo ja viiden vuoden kuluttua toivottavasti olemme saaneet vaikka luonnon tuhoamisen ja ilmastomuutoksen kuriin. Jos "sillä ei olisi väliä" niin miksi edes haluaisin elää elämääni. Carpe diem -asenteella eteenpäin joka päivä unohtamatta "punaista lankaa".

Mitkä unelmasi olet saavuttanut?

Rakkaus, koulutus, työ ja katto pään päällä. Olen pysynyt terveenä ja täysjärkisenä. Olen saanut tehdä elämässäni monia sellaisia asioita, joista olen haaveillut. Olen matkustanut ja tehnyt monia todella elämyksellisiä juttuja. Olen rohkeasti kulkenut omaa polkuani välittämättä siitä mitä muut sanovat.

Missä tilanteessa / millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten?

 (Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.)

Vuosi sitten keväällä isäni toipui aortan repeämisestä. Elämässäni oli pari kuukautta ollut henkisesti melkoista myllerrystä mutta mentiin kesää kohti ja valon määrä lisääntyi. Minä voimaannuin.

Viisi vuotta sitten vaihtui pitkäaikainen työpaikka uuteen. Oli mielenkiintoista hypätä ihan eri ympyröihin. Äitini oli vielä elossa ja elämä oli hyvin tasapainoista.

Elämä on matka joten koen, että jokaisena päivänä menen eteenpäin. Aikaahan ei voi pysäyttää. Elämä on tässä ja nyt joten ihan joka päivä kannattaa minusta tarttua mielenkiintoisiin tilaisuuksiin, joita eteen tulee koska muuten ne menevät ohi.

Mikä on sinulle todella tärkeää?

Minulla on tärkeää rakkaus, perhe, terveys, mielenrauha, tasa-arvo ja tasapaino.

Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?

Ehkä perustaisin oman suunnittelupuolen yrityksen tai kenkäkaupan. Toisaalta "jos en voisi epäonnistua" olisiko siinä minulle riittävästi haastetta...?

Kenen mielestä olet kaunis?

Tätä pitäisi minusta kysyä muilta kuin minulta. Toivoisin, että olisin sisäisesti kaunis monen ihmisen mielestä. Ulkoinen kauneus rapistuu mutta se sisäinen säilyy. Viikonloppuna täysin meikittömänä vatsataudin kourissa seisoin lähikaupan kassajonossa niin ympäripäissään oleva herrahenkilö huuteli "Hei, kaunis rouva!" Sisäisesti hymyilytti miten herran promillet vääristivät näkymään :D

Kuka rakastaa sinua?

Perheeni, läheiseni, russeliriiviöni Minnie ehkä jotkut ystäväni myös.

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?

Ilmastomuutoksen haluaisin saada kuriin ja pian! Sotia emme tältä maapallolta saa koskaan poistumaan. Tasa-arvoisuus olisi myös tavoiteltava asia. Naisten aseman parantaminen.

Miksi sinut kannattaa tuntea?

Koska olen iloinen, energinen, impulsiivinen mutta aikaansaava tyyppi. Olen lojaali ystävä ja tarjoan olkapään toiselle kun hän sitä tarvitsee. Saan sinut nauramaan kun vain vietät aikaa kanssani.

Milloin viimeksi teit jotain uutta?

En edes muista milloin tämä oli koska teen niin usein kaikenlaista hetken mielijohteesta.

Kohteletko muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan?

Yritän kohdella muita niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Ehkä ihan aina en onnistu siinä.

Onko jotain, josta sinun kannattaisi päästää irti?

Kyllä - minun pitäisi ehdottomasti tämän kevään/kesän aikana siivota kellarini ja viedä sieltä kierrätykseen mahdollisimman paljon. Konmaritan aina kotona säännöllisin väliajoin mutta kellarini on "sellainen musta-aukko", joka odottaa raivausta.

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?

Tällä hetkellä minun pitää saada takaisin säännöllinen ruokarytmini tämän vatsataudin jälkeen. Myös liikuntaa pitää alkaa lisäämään russeliriiviön kanssa koska muuten se hyppii kohta seinillä.

Ketä varten pukeudut?

Pukeudun itseäni varten. Tiettyihin tilaisuuksiin pukeudun totta kai etiketin mukaan. Pukeudun myös Hra tai Rva Säätä varten eli en halua kylmettää itseäni näissä meidän talviolosuhteissa ja kulkea paljailla nilkoilla tai pipotta. Olen mieluummin puntattuna kuin Michelin mies talvella.

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?

Vaatteet saavat tuntemaan itseni "oikein puetuksi". Em. tarkoitan sitä, että yritän pukeutua tilanteen mukaan eli metsäretkelle ei lähdetä korkkareissa tai gaalailtaan maastokengissä. Uskon, että tähän ikään mennessä minulle on kehittynyt oma tyyli. Tiedän itse minkälaisissa vaatteissa viihdyn. Yhdistelen vanhaa ja uutta enkä orjallisesti aina seuraa muotia. Silti olen koko ajan kyllä tietoinen mikä on muodissa.

Viekö tämä unelmiasi kohti?

Jos kysymys tarkoittaa "vievätkö vaatteet minua unelmiani kohti" niin vastaan, että tuskinpa. Unelmia kohti mennessä vaatteilla voi olla joku rooli kyllä mutta unelmiin päästäkseen tarvitaan minusta paljon raakaa työtä mutta myös onnea. Pelkät vaatteet eivät ketään vie unelmiin :)

Millaisiksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?

Luulen muiden ihmisten viihtyvän seurassani eikä heidän tarvitse turhaan pingottaa. Uskon, että minua on helppo lähestyä. Saan ihmiset myös hyvin usein uskoutumaan eli silloin he ovat viihtyneet seurassani kun olemme saaneet näin luottamuksellisen yhteyden.

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?

Kyllä minä uskon itse ohjaavani elämänlaivaani. Toisaalta asioita tapahtuu ja niitä pitääkin tapahtua. Uskon ettei mitään asioita tapahdu minun elämässäni sattumalta vaan kaikella on kyllä tarkoituksensa. En ehkä ymmärrä sitä silloin kuin asiat tapahtuvat niitä mutta ne selviävät kyllä minun elämäni jossain vaiheessa. Olen luottavaisella mielellä ja suurella mielenkiinnolla mukana jokaisessa päivässä.

Haastan mukaan nyt Krissen, Arjen helmiä -blogista. 

Muutkin saavat tähän toki tarttua jos haluavat. 

Terveisiä sairastuvalta

Viime lauantaina tähän aikaan istuin Helsingin kaupunginteatterissa ja odotin kuumeisesti, että paljettiesirippu nousee startaten Kinky Boots musikaalin. Nyt puolestani makaan kotona hikisenä pyjamassani kolmatta päivää jonkun todella ilkeän vatsataudin kourissa. Tekisi mieli mennä suihkuun mutta en vain yksinkertaisesti jaksa. Raahauduin äsken lähikauppaan ostamaan Jaffaa sekä mustikkakeitto ja kehossani tuntuu kuin olisin vähintäänkin kiivennyt Mount Everestille reppu selässä. Hikikarpalot otsalla haahuilin kaupan hyllyjen välissä näyttäen varmasti ihan zombielta. Yhtään ylimääräistä askelta ei tehnyt mieli ottaa. Onneksi toinen meistä potilaista - Minnie - voi oikein hyvin ja toipuu hammasoperaatiostaan keskiviikkona.

Mistä tämä vatsatauti minuun sitten iski? Yritin miettiä taaksepäin milloin olisin ollut näin pahassa vatsataudissa ja siitä on kyllä aikaa. Viisi vuotta sitten ostin kaupasta täytetyn kolmioeväsleivän kiireessä lounaaksi ja tämän seurauksena parin tunnin kuluttua alkoi oksentaminen. Epäilin silloin lievää ruokamyrkytystä mutta olin töissä jo päivän päästä. Eikä tuntemus ollut mitään verrattuna tähän!

Ehkä tähän vatsatautiin ovat syynä keskiviikkoiltana lähikaupasta ostetut juustokinkkutaskut. Tosin ottaessani niitä luulin niiden olevan juustotaskuja. Taskuja on irtomyynnissä ja en yleensä edes osta tuollaisia mutta joku päähänpisto sai tarttumaan pihteihin ja sujauttamaan kaksi niistä pussiin iltateen kanssa. Teetä join vasta iltakymmentä ja yöllä kahdelta sitten tuli äkkiherätys! Vatsassa alkoivat sellaiset juhlat, että oksat pois. Seuraavat tunnit aamuseitsemään vietinkin katsellen kylpyhuoneen kaakeleita. Välillä olisi tehnyt mieli maata viileällä klinkkerilattialla kun pyörrytti niin vietävästi. Minnie rukka piiloutui sängyn alle ja alakerran naapuri varmaan myös ihmetteli mitä ihmettä meillä tapahtuu yöllä...

Oma sänky on tällä hetkellä paras paikka vaikka välillä onkin herättävä pitämään huolta karvakaverista. Ruokaa, lääkkeitä, suun huuhtelua poistetun hampaan takia ja ulkoilua Minnielle. Onneksi russeliriiviö on itsekin toipilas joten ei vaadi niin paljon liikuttamista juuri nyt. Itse olen pystynyt mehujen ja Jaffan lisäksi juomaan NutriDrink -ravinnonkorviketta, jota minulle jäi kolonoskopiasta pari pullollista. Vähän rahkaa ja riisipuuroa maistoin tänään mutta vain vähän. Ruokaa ei edes tee mieli mutta jotain suolaista sitä kaipaisi suuhunsa.

Kävin eilen pikaisesti lääkärissä ja sovimme, että katsellaan tilannetta vielä viikonlopun yli. Kyseessä saattaa olla norovirus mutta se selviää sitten jos tautini jatkuu vielä. Onneksi en enää oksenna (koputtaa puuta) mutta täytyy sanoa, että vatsan lihakset ovat niin kipeät kuin todella tehokasta treeniä olisi tehty kuntosalilla ja paljon.

Kaikki kuvat Pixabay

Mukavampaa viikonloppua teille siellä ruudun toisella puolella!

Minnie the Dog joutui poskihampaan poistoon

♥♥ Minnie-tyttö sairastaa, häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidelkaa Minnie-ystäväämme.

Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.

Minnie-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Patjaksensa parahin matto levitellään,

peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.

Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,

itse käymme uinumaan hänen vierellensä. ♥♥

Tänään oli jännät paikat klo 14 Espoon eläinlääkäriasemalla Perkkaalla! Olin varannut Minnielle leikkausajan yläposkihampaan poistoon. Pakko myöntää, että omistajaa varmasti jännitti paljon enemmän kuin pikku potilasta, joka rauhoittavan piikin niskaansa saatuaan lähti vielä nuuskimaan pihalle keväisiä tuoksuja. Kun palasimme takaisin eläinlääkärin vastaanotolle eivät koiruuden jalat enää kantaneet ja hoitaja nappasi potilaan kainaloonsa siirtyen leikkaustiloihin. Itse jäin hermostuneena odottelemaan aulaan toimenpiteen ajaksi. Pakko tunnustaa, että seuraavat kaksi tuntia menikin sitten aika jännittävissä tunnelmissa.

Huomasin viime lauantaina iltapäivällä, että Minnien vasen poski oli jotenkin oudosti turvonnut. Tuli ikäväsi mieleen tapahtuma 12 vuoden takaa kun kotiin tullessani löysin Minnien kuono täysin muodottomaksi turvonneena. Se hoiperteli eteiseen viime voimillaan ja kellahti lattialle hengittäen todella raskaasti. Soitto äkkiä omalle Espoon eläinlääkäriasemalle ja viivana sinne. Koskaan ei selvinnyt oliko ampiainen pistänyt koiraa kuonoon vai oliko se raukka ehkä syönyt ampiaisen. Minnie sai kortisonipistoksia ja tässä kuvassa hän on jo kotiutunut ja pahin turvotus laskenut. Onneksi tulin silloin kotiin ja koira sai apua ajoissa!

Koska russeliriiviöni oli ihan energinen seurasin poskiturvotusta viikonlopun yli. Huomasin jo sunnuntaina, että se myös aristi poskeaan joten nyt ei tainnut olla mistään allergiasta kyse. Maanantai aamuna suuntasimme eläinlääkärille. Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Sam Salonen tutki Minnien ja otti esille koiran anatomia kirjan. "Tässähän on ihan tyypillinen tapaus koiran poskihampaan tulehduksesta." 

Sam kertoi, että Minnien vasen yläposkihammas P4 on haljennut ja samalla se on myös tulehtunut. Jos hampaalle ei tehtäisi nyt mitään tulisi juuressa oleva mätä jossain vaiheessa ihon pinnasta läpi. Minnielle määrättiin antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Samalla varasimme ajan hampaanpoistoon keskiviikolle. 

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Sam Salonen

Muistelin mielessäni aikaa kun Minnie vaihtoi aikoinaan pentuajan maitohampaat oikeisiin hampaisiin. Maitohampaat olivat sellaisia pikkuriikkisiä "naskaleita", joita muutamia löysin kotoa lattialta niiden irrottua. Pari "naskalia" jäi kiinni farkunlahkeeseeni kun russeliriiviö pentuna riehui. Luulen, että suurin osa Minnien maitohampaista tuli ulos ihan muuta kautta sen käydessä tarpeillaan.

Kun koiran hampaat ovat vaihtuneet pysyviin on niitä yhteensä 42 kappaletta. Maitohampaita koiranpennulla on vain 28 ja ne vaihtuvat noin 3-6 kuukauden iässä. Koiralle kasvaa normaalisti yläleuoissa 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 8 väliposkihammasta sekä 4 poskihammasta. Alaleuoissa on puolestaan normaalisti 6 etuhammasta, 2 kulmahammasta, 8 väliposkihammasta sekä 6 poskihammasta.

Erikoiseläinlääkäri Sam Salonen kertoi, että vain pienet, yksijuuriset hampaat voidaan poistaa ei-leikkauksellisesti. Isompien hampaiden - poskihampaiden - kohdalla täytyy ien avata ja hammasluuta myös porata osiin. Muistelin mielessäni, että yksi omista viisaudenhampaistani on juuri poistettu "osissa". Sam vielä näytti miten poskihampaiden juuret ovat usein "sikinsokin"  

Pieneläinhoitaja Jaana Huhta aloitti poistamalla Minnien hammaskivet ja putsaamalla sen hampaat. Olisin kovasti halunnut mennä katsomaan itse toimenpidettä mutta koska ollaan steriileissä leikkaustiloissa ei se ole mahdollista. Ehkä oli myös parempi etten nähnyt kun omaa lemmikkiä operoitiin. Jätin Minnien osaavien ihmisten käsiin ja toivoin kaiken menevän parhaalla mahdollisella tavalla.

Totta kai 13-vuotiaan koiran nukuttaminen arvelutti. Koirien hampaita hoidettaessa on rauhoittamisen lisäksi myös pakko nukuttaa ne ja laittaa myös hengitysputki. Meillä ihmisillähän tuo suun aukipitäminen menee käskystä. Minnie sai sekä kivunlievitystä, nesteytystä että rauhoittavia itse toimenpiteessä.

Kaiken kaikkiaan odottelin pikku potilaan saapumista toimenpiteestä reilut puolitoista tuntia. Minnie vaikutti vähän tokkuraiselta tullessaan eläinhoitaja Jaana Huhdan sylissä leikkaussalista mutta hän tunnisti kyllä minut. Saimme kotihoito-ohjeet ja lisää kipulääkeitä sekä antibiootteja. Nyt hampaanpoistopäiväna ei ruokaa anneta koiralle ja seuraavat kaksi viikkoa syödään vain "pehmeää ruokaa". Hampaan "reikä" pitää muistaa suihkuttaa vedellä puhtaaksi jokaisen ruokailun jälkeen ettei sinne jää mitään pöpöjä.

Minnie on ollut oikeastaan ihan rauhallinen nyt kotona eikä edes valittanut oloaan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin myös yöllä ja aamulla saa jo ruokailla sitten normaalisti. Huomenna on päivä uusi ja kipeä hammas on enää ikävä muisto vain.

Pieneläinhoitaja Jaana Huhta

♥ Kiitos Espoon eläinlääkäriasema, Sam Salonen ja Jaana Huhta 

Minnien erinomaisesta hoidosta. ♥