helmikuuta 14, 2019

Uusi kortteliravintola Meiccu tarjoaa mutkatonta kotiruokaa upeassa ympäristössä


Tein tiistaina todellisen aikamatkan menneeseen. Pääsin nimittäin sukeltamaan lähes autenttiseen jälkifunkis interiööriin sekä samalla nauttimaan konstailemattoman mutkatonta kotiruokaa ja klassikkoannoksiakin. Pihlajatien ja Kuusitien kulmatalon iso valomainos "RAVINTOLA" auttoi minua löytämään tähän jo vuosia toimineeseen klassikkopaikkaan. Saamassani kutsussa kun oli salaperäisesti mainittu ainoastaan ravintolan osoite Meilahdessa.

Avatessani ravintolan ovea mietin mielessäni, että "tästä tulee varmasti todella jännä ilta". Tällä samalla paikalla jo vuodesta 1946 toiminut ravintola on esiintynyt myös Aki Kaurismäen elokuvan Ariel (1988) kohtauksissa. Ariel on taattua Kaurismäkeä ja se valittiin 1990 vuoden parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi USA:ssa (The National Society of Film Critics). Harmikseni juuri tätä Kaurismäen mestariteosta en ole vielä nähnyt vaikka hänen elokuviensa suuri fani olenkin.

Noustuani portaat toiseen kerrokseen minulle paljastui lopulta mihin olin tullut. "Meiccu restaurant & bar - old school since 1946" oli kirjoitettuna funkisajalle tyypillisen väriselle turkoosinvihreälle seinälle. Maljakossa lasipöydällä oli punaisia ruusuja ja mustat nahkaiset pyöreillä metalliputkijalustoilla varustetut tuolit kutsuivat istahtamaan. Olin saapunut uuteen ravintola Meiccuun!

Pihlajatie 34/Kuusitie 6 - pääsuunnittelija Helge Lundström, kuva Helsingin kaupunginmuseo

Meilahden aluetta aloitettiin voimakkaasti rakentaa päättyneiden raskaiden sotavuosien jälkeen. Osoitteeseen Pihlajatie 34/Kuusitie 6 kohosi 40-luvulle tyypillinen 7-kerroksinen asuintalo. Materiaaleista oli huutava pula ja työmiehetkin olivat usein talkooväkeä. Funktionalismi oli pehmentynyt 30-luvusta ja jälkifunkkisrakennuksissa mm. nauhaikkunoista luovuttiin. Taloista tehtiin poikkeuksellisen korkeita koska asuntopula Helsingissä oli valtava.

Funkkikselle tyypillisistä parvekkeistakin jouduttiin luopumaan taloudellisista syistä. Kunnon ulkomaaleistakin oli sodan jälkeen pulaa ja talojen rappaukset tehtiin kalkkimaaleilla, joihin oli sekoitettu keltamultaa ja rautaoksidia antamaan sävyjä.

Funkkistalon korkeita, suoralinjaisia julkisivuja jäsensivät tasaisin välein sijoitetut ikkunat sekä päätysivujen erkkeri. Pohjakerroksen liikehuoneistoja on korostettu suurilla näyteikkunoilla. Pohjakerrokseen oli ehkä sijoitettu aikoinaan lihakauppa, hattukauppa tai lyhyttavaraliike.


Talon toisessa kerroksessa ravintolatoimintaa on ollut heti talon valmistuttua. Ravintolan omisti alun perin Helsingin osuuskauppa HOK ja paikka oli yksinkertaisesti vain nimetty Ravintola N:o 11:sta. HOK:illa oli tapana noihin aikoihin vain numeroida avaamaansa ravintolat. Myöhemmin ravintolaa alettiin kutsua nimellä Kuusihokki. Kansan suussa siitä vääntyi myös versiot "Käpyhokki" ja "Risuhokki". HOK omisti ravintolan aina vuoteen 2005. Sen jälkeenkin toiminta jatkui toisen omistajan toimesta viime vuoden joulukuun puoliväliin nimellä Ravintola N:o 11.


Ravintolasalin sisustus on äärimmäisen mielenkiintoinen. Seinillä on aidot ja alkuperäiset visakoivupaneelit, jotka ovat varmasti nähneet ja kuulleet paljon kuluneiden 73 vuoden aikana. Upeat valaisimet ovat muotoilija Paavo Tynellin suunnittelemia. Katosta roikkuvat kattokruunut peilaavat hienosti valoa kiiltäväksi maalatusta katosta (joka oli funkkisajalle tyypillistä). Myös messinkiset seinävalaisimet kiinnittivät heti huomioni. Löysin tilasta paljon yhtymäkohtia juuri saneerattuun Lasipalatsiin.


Ravintola N:o 11 saa kiittää sisustuksestaan Hotelli Vaakunaa. Visakoivuiset seinäpaneelit ja messinkiset valaisimet olivat nimittäin alun perin suunniteltu Vaakunaan, jonka piti valmistua vuoden 1940 Helsingin olympialaisiin. Hotellin työmaalla työt jouduttiin kuitenkin sodan takia keskeyttämään ja rakennusmateriaalit siirtyivät HOK:in toiseen kohteeseen Meilahdessa. Vaakunan suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen ja sinne valitut materiaalit/valaisimet ovat hänen toimistonsa käsialaa ja näkyvillä nyt ravintola Meicussa Meilahdessa.


Mietin mielessäni onkohan ravintolasaliin lisätty ikkunoiden edessä roikkuvat lasimaalaukset myöhemmin? En itse nimittäin miellä niitä funktionalismiin kuuluviksi. Yritin kaivaa netistäkin tietoa siinä onnistumatta. Jos jollain on enemmän tietoa tästä asiasta niin kertokaa ihmeessä?

Onneksi tämän ravintolan sisustus on säilynyt näin koskemattomana ja se on myös suojeltu. Vastaavia 1940-luvun muuttumattomia interiöörejä ei ole monia. Tällaiset tilat ovat arvokkaita ajan kuvia Helsingistä ja myös tämän ajan Suomesta. Saneerausremontin yhteydessä entinen kalanruotoladottu puulattia hiottiin ja lakattiin, joten se narisee edelleen jokaisella askelmalla kuten aiemminkin jo vuosikymmenten ajan. Pieniä juttuja mutta tärkeitä sekä entisille kanta-asiakkaille että myös meille uusillekin.


Ravintolassa on myös viehättävän romanttinen kahden henkilön kabinettitila. Tänne voi punaisten samettiverhojen taakse vetäytyä viettämään vaikka kahden keskistä iltaa tai juhlistamaan esimerkiksi hääpäivää. Kabinetti sijoittuu jännästi sisääntuloportaiden yläpäähän. Hyvin intiimi tila!


"Ravintolan uusi nimi Meiccu tulee Meilahden alueesta. Ravintolan aiemmat nimet eivät olleet saatavilla, joten meidän oli kehitettävä uusi. Halusimme korostaa siinä, että kyseessä on kortteliravintola, jossa tarjotaan mutkatonta ruokaa" kertoi uusi ravintoloitsija Eija Salonen.

Eija Salonen on taustaltaan kokki-kylmäkkö ja työskennellyt mm. Klaus Kurjessa, Kalastajatorpalla ja rakennusliike Palmbergin edustusemäntänä. Hän on ollut osakkaana myös vetämässään Nostalgia-ravintolassa ja ennen Meicun avaamista Eija johti Suomenlinnan Chapman -ravintolaa. Keittiömestarina työskentelee Vesa Ratia, joka on työskennellyt myös Chapmanissa sekä aiemmin myös Yhdysvalloissa.

Eija Salonen ja Mirva Saukkola


Meicun ruokalista vaalii klassisen suomalaisen keittiön perinteitä. Eijan haaveena oli löytää ravintolan alkuperäinen ruokalista mutta valitettavasti 73 vuoden takaista menua ei arkistoituna ollut saatavissa. "Meiccu aikoo pitää listalla monia sellaisia annoksia, joita täällä olisi voinut nauttia jo avaamisen jälkeen vuonna 1946." kertoi ravintoloitsija lehdistö- ja somevaikuttajatilaisuudessa.

Totta kai ruokalajit sovitetaan meidän nykyasiakkaiden suuhun sopiviksi ja listalta löytyy vegaanisia vaihtoehtoja. Kun kurkkasin ruokalistaa siellä todella on mutkatonta ruokaa vuosikymmenten takaa: mm. läskisoosia, silakkapihvejä perunamuussin kera, Oskarin- ja metsästäjänleipää sekä marsalkka Mannerheimin lempiruokaa Vorschmackia. Lohi-coulibiac ja Chateaubriand Béarnaise kruunaavat juhlavimmat herkkuhetket Meicussa.

Meicun tartarpihvi. 16 €

"Raaka-aineissa suosimme kotimaisuutta ja mahdollisimman paljon lähituottajia. Käytämme ainoastaan sertifioituja kaloja." linjasi ravintoloitsija Eija Salonen. Tärkeitä asioita itselleni joten tästä plussaa! Viikonloppuisin Meiccu tulee tarjoamaan myös sunnuntaibrunssin, jossa tarjolla on niin ikään klassikoita. Brunssin hinta on 22 €, joka kuulostaa minusta hyvin kohtuuhintaiselta pyhäpäivän herkutteluhetkestä. Brunssit ovat muuten kiva tapa koota yhteen perhe tai ystäviä ja istahtaa hetkeksi syömään hyvin sekä rupattelemaan sunnuntain ratoksi. Ihanaa kiireettömyyttä!

Biff á la Rydberg 29 € ja Koskenkorva-snapsi 6 €

Meiccu tarjoaa sekä Koskenkorvaa että Jaloviina, jotka molemmat ovat vanhoja ja ikonisia suomalaisia brändejä. Juomana Jaloviina on ainutlaatuista maailmassa, sillä muualla ei valmisteta konjakin ja viinan sekoitusta. Meiccu tekee myös Jaloviinasta itse "Jallusiirappia K-18", jota voi sitten nauttia vaikka vaniljajäätelöpallon ja kermavaahdon kanssa (annos 5,50€).

Meicun viinilista pyrkii myös mutkattomuuteen. "Mukana on sekä vanhan että uuden maailman viinejä, mutta kaikissa painaa maistuvuus ja saavutettavuus. Meiccu on ravintola, jonne tullaan nautiskelemaan omalla rahalla." Eija Salonen painottaa.

Itseäni alkoi muuten kutkuttamaan tuo Rydberg pihvillä herkuttelu seuraavalla Meiccu visiitillä. Itse asiassa Rydberg ei ole mikään pihvi vaan se on "luxus pyttipannua" naudan sisäfileestä, perunakuutioista ja sipulista. Jokainen raaka-aine paistetaan voissa pannulla ja nostellaan lautaselle omiksi ryhmikseen. Sitten vain kananmunan keltuainen kuoressa lautaselle ja kyytipojaksi smetanaa sekä herkkukurkkuja. Omnomnom! Tämä resepti on muuten peräisin tukholmalaisesta hotelli Rydbergistä (toimi vuosina 1857-1914). Jäänneitä ruoantähteitä hyödynnettiin uudessa ateriassa ajatuksella "man tager hvad man hafver" eli otetaan kaapista mitä sinne on jäänyt ja tehdään ateria!

Räiskäleet ja mansikkahillo 11 €


Kun astuin sisälle tänne Meicun ravintolasaliin minulle tuli outo déjà vu tunne! Olin aivan varma, että olen käynyt täällä aiemmin lapsena vanhempieni kanssa syömässä äitien- tai isänpäivä lounasta. Tarkistin asian myöhemmin isältäni ja hän ei kyllä muistanut meidän käyneen ruokailemassa Pihlajatie/Kuusitie kulmaravintolassa koskaan. Jännää miten voimakas tunne minulle oli tilasta ja tunnelmasta siellä vaikka se ei sitten oikeasti ollutkaan todellista. Tai sitten olen käynyt täällä unissani :)

Mutta varmasti jatkossa tulen toisenkin kerran herkuttelemaan Meicun klassikkoannoksilla - se on varma! Aivan nappipaikka sekä arkkitehtuuriin, sisustukseen että hyvään ruokaan hurahtaneelle somevaikuttajalle.

Kiitos Eija Salonen ja Meicun henkilökunta makoisasta illasta 
sekä Mirva Saukkola kutsusta tilaisuuteen.

Vorschmack, Länsirannikon salaatti, vihersalaatti ja viinit tiistaina Yalumba 


26 kommenttia:

  1. No ohhoh, todellinen aikamatka :) Ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli ihan hirveä palo nähdä tuo Kaurismäen Ariel leffa. Etsin sitä nyt kuumeisesti netistä.
      Muistan kun meillä oli töissä vuosia sitten asiakastapahtuma, jonka tarjoilu olivat 60-luvun henkiset. Siellä oli alkuruoaksi hernekeittoa kermavaahdolla ja sipulihakkeella. Pääruokana wieninleike ja ranskanperunat. Jälkkäriksi hillomunkki kaffen kanssa. Ja juurikin Koskenkorvaa ja Jaloviinaa myös :D

      Poista
    2. Ariel löytyy Areenasta!

      Poista
  2. Tuo ravintola on kyllä ihan niin kuin ravintolan ennen vanhaan kuului olla: valkoiset pöytäliinat, tummahkot seinät, punaisia ruusuja, pylväitä ja viininpunaiset tuolinpäälliset. Ruokalista tieysti täydentää vaikutelmaa. Mutta nimi mielestäni riitelee muun vaikutelman kanssa, on liian nykyaikainen ja pliisu. Muuten kerrassaan hieno paikka ja tuo Rydbergin pihvi jäi houkuttelemaan, miksei silakkapihvit perunamuussillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ravintola on Meilahden Elite tai Kosmos ja ollut varmasti aina myös taitelijoiden suosiossa. Valkoiset pöytäliinat tuovat minulle mieleen Suomi-Filmit ja ajan jolloin naiset eivät
      voineet käydä ravintolassa yksin ilman seuralaista. Täällä ei alun perin ole ollut tuota yhdessä kuvassa näkyvää baaritiskiä, joka sinne on ilmestynyt 1970-luvulla kun alkoholilainsäädäntö vapautui.

      Minusta nimi Meiccu on hyvä sillä puhekielessä Meilahtea kutsutaan Meikuksi. Ravintola on aina ollut kortteliravintola ja siksi myös tuo alueen kutsuma nimi sopii sille hyvin. Toki nämä ovat makuasioita eikä näistä voi kiistellä.

      Silakkapihvit ja perunamuussi maistuvat minulle mutta myös Rydbergin piffi :D

      Poista
  3. Oi miltä näyttää, aidon nostalgisen oloinen ravintola. Toivottavasti maine kantautuu ja moni löytää Meiccuun. <3

    Ihanaa viikkistä Marjo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti moni kanta-asiakas palaa ravintolaan katsastamaan miten sitä on muutettu tai mitä uutta ruokalistalle on ilmestynyt. Aki Kaurismäen fanit käyvät siellä ihan varmasti juuri tuon Ariel elokuvan takia. Onhan paikka myös kulttuurihistoriallisesti arvokas ja näkemisen arvoinen. Tällä hetkellä myös "retroruokalajit" ovat kuuminta hottia joten toivotaan, että he löytävät myös Meiccuun!

      Hyvää viikonloppua Tiia <3

      Poista
  4. Lapsena muistan käyneeni muutaman kerran isovanhempien kanssa silloisessa Kuusihokissa. Oli jo silloin nostalgisen oloinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet siis oikeasti päässyt käymään täällä :) Minä olin todella ihan 100% varma, että olisin itsekin käynyt lapsena mutta isäni mielestä emme ole käyneet. Tällaisissa paikoissa on kyllä voimakkaasti läsnä se mennyt maailma ja paikat ovat kiva lisä ravintolatarjontaan. Voi käydä välillä "aikamatkalla fiilistelemässä 40-lukua".

      Poista
  5. Hienosti tunnelma säilynyt ja pyritty säilyttämään vanhaa, uudella pienellä tvistillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä! Paavo Tynellin valaisimista oli poistettu entisissä kuvissa näkyvät kangasvarjostimet mutta toimivat hyvin ilman niitäkin ja näyttävät myös hyviltä. Ihana lisä oli nariseva ravintolasalin lattia :)

      Poista
  6. Kiitos kattavasta esittelystä, kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari😊 kivaa viikonloppua ja aurinkoa☀

      Poista
  7. Kuulostaa hyvältä, mutta pääseekö sinne liikuntaesteinen, joka ei pysty kiipeämään portaita, eli onko hissiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Marjo16. helmikuuta 2019 klo 11.55
      Minusta ravintolaan noustaan vain portaat katutasosta ensimmäiseen kerrokseen.
      En valitettavasti osaa sanoa voisiko portaikkoon edes rakentaa nostinta liikuntaesteiselle koska itse tilan sisäosa on suojeltua.

      1940-luvulla hissien rakentamisesta ei ollut vielä määräyksiä. Säästösyistä niitä rakennettiin vain korkeimpiin yli viisikerroksisiin taloihin. Osa hissitaloistakin 40-luvulla rakennettiin siten, että hissillä pääsi tiettyihin kerroksiin ei siis kaikkiin.

      Poista
  8. Nostalgisen näköinen paikka. Tulee lapsuus mieleen valkoisista pöytäliinoista. Paistetut silakat perunamuussin kanssa ovat herkullisia. Moni pelkää turhaan silakoita ruotojen takia. Silakan ruodot on pehmeitä. Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoiset pöytäliinat ovat kauniita. Itse pidän paljon paistetuista silakoista ja juurikin perunamuussin kanssa. Haluan, että silakat narskuvat hampaissa kun syön niitä. Ja totta, silakan ruodot voi syödä. Mukavaa viikonloppua, Sinikka :)

      Poista
  9. Näyttääpä hyvältä. Paikka on minulle tuttu, sillä lukemattomat kerrat olen mennyt ohitse, ja nuorempana ollut siellä, entisessä versiossa. Asuin lalapsuuteni ja nuoruuteni (Munkka) ja ison osan aikuiselämää (Pikku Huopalahti) ihan lähellä. Ihanaa viikonloppua Marjo��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Jael, että paikka sinulle tuttu! Minäkin kuvittelin käyneeni täällä lapsuudessa mutta koska isäni toista kertoo niin pakkohan se on uskoa. Olen asunut melkein kulmilla. Hyvä ystäväni asui opiskelu aikoina hetken tuossa Kuusitiellä ja silloin muistan aina ohi kulkiessani tuon "Ravintola" kyltin talon päädystä. N

      Ihanaa viikonloppua ja rapsuja Bambille <3

      Poista
  10. Aivan ihanaa, että vanha miljoo ja tunnelma on säilyetty. Ja kiitos taas tästä upeasta aikamatkasta. Osaat kirjoittaa faktaa kiinostavasti historiasta, materiaaleista ja suunnittelijoista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tinsku <3 Harmi kun sinä et flunssaltasi ehtinyt mukaan.
      Tunnelma tässä paikassa syntyy juuri siitä miljööstä toki palvelun ja ruoan lisäksi.
      Minustakin on upeaa, että säilytetty näin hyvin!

      Poista
  11. Tuo vaikuttaa ehdottomasti vierailemisen arvoiselta paikalta, pitääkin laittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pekka :) Ehkä voisi olla elämyksellinen myös tyttärelle kun on vähän suurempi.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  12. Suojeltu kohde, jossa keskeistä Tynellin lamput. Nyt lamput pilattu. Kattokruunuista poistettu kangasvarjostimet ja seinälampeteista lasikuvut. Ne pitää heti palauttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tynell lamput ovat upeita. Uskoisin, että sekä kangasvarjostimet että seinälampettien kuvut on säästetty joten voidaan varmasti tarvittaessa palauttaa paikoilleen. En osaa sanoa kuinka laajan suojeluksen kohde paikka on mutta Tynell lamppujen osia kukaan tuskin hävittää.

      Poista