Ateneumin Frantisek Kupka näyttely on "modernia värien runoutta"

Tänään Ateneumissa avautuu Frantisek Kupkan laaja retrospektiivi taidenäyttely, joka on ehdottomasti yksi tämän kevään kohokohta Helsingin taidetarjonnassa. Pääsin itse eilen virallisissa kutsuvierasavajaisissa sukeltamaan tsekkiläisen abstraktin taiteen pioneerin Frantisek Kupkan (1871-1957) maailmaan. Kupkan taidetta on kuvailtu moderniksi värien runoudeksi ja sitä se todella on. Tässä näyttelyssä on värikkyyttä!

Näyttelyssä on myös ihan mieletöntä voimaa ja energiaa. En koskaan aiemmin ole nähnyt näin laajasti Kupkan töitä yhden katon alla. Olen kyllä ihaillut Kupkan töitä Guggenheim -museossa New Yorkin Upper East Sidella Manhattanilla. Myös Pariisin Pompidou keskuksessa minulla on ollut mahdollisuus nähdä Kupkaa. Prahan Kansallisgalleriaan en valitettavasti työreissullani toissa kesänä ehtinyt edes piipahtamaan mikä minua harmitti. Ateneumin näyttely avaa koko Kupkan pitkän elämän ja läpileikkauksen hänen tuotannostaan nyt Helsingissä upeasti.

Taiteilija ja hänen vaimonsa, 1908 öljy

Kupkan monipuolinen ja loputon kiinnostus maailmaan, tieteen ja ihmisen kokonaisvaltaiseen kehitykseen on myös ihan käsittämätön. Hän uudistui urallaan monta kertaa kulkien kohden suurta pelkistymistä. Ateneumista salista toiseen kävellessään kokee koko ajan jotain uutta. Lähdetään liikkeelle hyvin perinteisistä muotokuvista ja päädytään pelkistetyn abstrakteihin geometrisiin sommitelmiin. Taulujen ripustus ja saleissa käytetyt seinävärit oli toteutettu myös taidokkaasti. Näyttely imaisi minut niin totaalisesti mukaansa, että unohdin mennä kuuntelemaan Tsekin kulttuuriministeri Antonín Stanekin näyttelyn avajaispuheen.

Bibliofiili, 1899 öljy

Omakuva, 1905 öljy

Praha - Wien - Pariisi

Frantisek Kupka syntyy 1871 Itävalta-Unkarissa perheensä vanhimmaksi pojaksi. Vain kymmenvuotiaana hän menettää äitinsä ja tapahtuma vaikuttaa Kupkaan syvästi. Kolme vuotta myöhemmin Kupka työskentelee jo satulasepän oppipoikana ja perehtyy myös spiritismiin. 17-vuotiaana Frantisek aloittaa taideopinnot, jotka jatkuvat vuoteen 1892 ensin piirustuskoulussa ja sitten Prahan Taideakatemiassa. Kupka maalaa historiallisia ja isänmaallisia aiheita.

Vuosina 1892-1895 Kupka opiskelee taidetta Wienissä kolmen lukuvuoden ajan. Hän perehtyy myös teosofian ja filosofiaankin. Frantisek tapaa tanskalaisen muotisuunnittelija Maria Bruhnin, jonka kanssa hän matkustelee. 

Vuonna 1896 Kupka asettuu Pariisin Motmartrelle, jossa hän opiskelee hetken Académie Julianissa ja tapaa myös tsekkiläisen Alfons Muchan, joka oli kuuluisa art nouveau -suunnan taidemaalari, julistetaiteilija, graafikko ja muotoilija. Vuotta myöhemmin Kupka muuttaa asumaan yhteen Maria Bruhnin kanssa ja maalaa työnsä Bioliofiili, jolla hän pääsee ensimmäistä kertaa Pariisin Salonkiin 1899. Maria Bruhn menehtyy syöpään.

Syysaurinko, 1906 öljy

Yhteiskuntakriitikko - Kupka kuvittajana

Kupka perii Maria Bruhnilta rahaa, jonka turvin hän vuokraa pienen ateljeen Mortmartrelta. Hän elättää itsensä tekemällä lehtiin satiirisia piirroksia ja julisteita, kuvittamalla kirjoja ja lehtiä. Kupka osallistuu myös Pariisin maailmannäyttelyyn litografiallaan Hullut, josta hän saa hopeamitalin. Hän toimii myös meediona.

Kupka tapaa 1904 tulevan vaimonsa Eugénie Cécilie Straubin ja hänen 3-vuotiaan tyttärensä. Maantieteilijä ja historioitsija Élisée Reclus pyytää Kupkaa kuvittamaan hänen moniosaisen toksensa Ihminen ja maa (L'Homme et la Terre). Ateneumissa on nähtävillä hienoja kuvituksia liittyen tähän teokseen. Kupka tutustuu myös taitelijoihin, jotka perustavat Section d ' Dor -ryhmään. Hän osallistuu myös ensimmäistä kertaa 1906 Pariisin Syyssalonkiin työllään Syysaurinko.

Rauha, L'Assiette au beurre -lehden erikoisnumero, 1904

Arkaaiset aiheet, katujen ihmiset

Kuvitustöiden jälkeen Kupka kyseenalaistaa todellisuuden kuvaukseen perustuvaa tapaa maalata. Vuosina 1908-1910 syntyy Miestennielijät (Gigolettes) sarja, jossa malleina ovat pariisilaiset prostituoidut ja parittajat. Kupka kuvaa heidät arkaaisesti, tyylitellysti. Tämä kuvaamistapa on sukua kreetalaisten ja minolaisten palatsien seinämaalauksiin.

Punainen miestennielijä, 1909 öljy

"Kun iltaisin lähden aherrukseni jälkeen ateljeestani Puteauxissa törmäsin miestennielijöihin. Älä kauhistu, minusta heissä oli ainesta taiteilijan silmälle. Heillä oli kampauksia, jollaisia edes Knidoksen aarteen veistäjät eivät olisi koskaan ikuistaneet friiseihinsä." (F. Kupka)

Huulipuna I, 1908 öljy

Harjoitelma Lysistrate-näytelmän aloituskuvaksi, 1909-1910 vesiväri

Murroskohta - Pianon koskettimet, Järvi 1909

Kupkan teos Pianon koskettimet, Järvi oli  käännekohta hänen urallaan. Teos on siirtymäkaudelta kun Kupka alkaa lähestyä abstraktia taidetta. Teoksen alareunassa on mustavalkoisilla koskettimilla pianistin sormet. Koskettimet heijastuvat veteen ja yhdistyvät pystysuorina muotoina järven kautta ympäröivään luontoon. Pystysuorat muodot olivat Kupkan taiteessa seuraavina vuosina keskeisessä osassa. 

Pianonkoskettimet, Järvi 1909 öljy

Pintoja väreillä

Frantisek Kupka tutki liikkeen, värien ja valon kuvaamista alkaen vähitellen siirtymään yhä pelkistetympää ilmaisua kohden. Hän otti itse alastomana aurinkokylpyä ja suhtautui hyvin luontevasti ihmisvartaloon. Malleina maalauksissa toimivat usein myös oma vaimo ja tytärpuolikin. 

Kupka teki lukemattomia harjoitelmia, joita on esillä myös Ateneumissa. Hän on äärettömän kiinnostunut tähtitieteen ja radiologian uusimmista oivalluksista. Kupkan maalauksissa keltaiset ja oranssit edustivat duuria kun siniset ja vihreät puolestaan mollia. 

Pintoja väreillä, 1910-1911 öljy

Pintoja väreillä, Suuri alaston, 1909-1910 öljy

Musiikillista taidetta

Tilan, ajan ja liikkeen suhde sekä sen kuvallinen viestintä kiehtoivat Kupkaa. Vuosina 1909-1912 hän pohti liikkeen kuvaamista monella tavalla. Hänen tavoitteena oli luoda maalauksia, jotka rakentuisivat kuin Bachin Fuuga. Vuonna 1912 hän esitteli Pariisin Syyssalongissa kaksi Amorfa -sarjan maalausta, jotka ovat ei-esittäviä teoksia.  Kupka tutkii myös prisman värien ominaisuuksia ja elliptisiä liikkeitä. 

Newtonin renkaat, harjoitelma teokseen

Kaksivärinen fuuga, 1912 öljy

Harjoitelma teokseen Pystysuorien kieli, 1911 öljy

Abstraktion voima

Frantisek Kupka tekee kahdenlaisia ei-esittäviä maalauksia: rytmikkäitä pystymuotoja ja voimakkaan pyörteisiä muotoja. Pyöreät muodot ilmaiset liikettä ja pystymuodot pysähtyneisyyttä. Kupka tutkii myös arkkitehtuuria. Häntä kiinnostavat rakenteellisuus, ulottuvuudet, suhteiden ja tilan jäsentäminen. Kupkaa inspiroivat niin gotiikan ajan katedraalit ja niiden värillisten lasien läpinäkyvät sisätilat kuin fysikaaliset ilmiöt.

Vilkkaita viivoja I, 1920 öljy

Väripintoja (Talven muistoja), 1915-1923 öljy

Muoto ja väri

Kupka tekee kokeiluita liikkuvalla, dynaamisella viivalla. Toisaalta Arabeski- ja Energiset -sarjan teoksissa on rikottua viivaa, jossa työ on sommiteltu kahteen samanlaiseen osaan. Monissa teoksissa väri ja muoto muodostavat parin: sininen on terävien diagonaalien väri kun oranssi taas orgaaninen pehmeyden väri. Noin vuoden 1925 paikkeilla Kupka hylkää pyörteiset muodot ja alkaa tukia kolmiomuotoja, joita hän nimitti diagonaaleiksi. Tämän ajan maalauksissa on kaleidoskooppimaisia muotoja ja ulottuvuuksia.

Sinooperin muoto I, 1923 öljy

Kone-estetiikka

Frantisek Kupkan vuosina 1925-1935 maalaama teosten joukko on nimetty masinismiksi. Hän inspiroituu erilaisista koneista ja työhuoneensa ikkunasta näkyvistä tehtaista sekä myös jazz-musiikista. Hän palaa hetkeksi kuvaamaan todellisuutta. Tässä Ateneumin näyttelysalissa soi ihanasti jazz taustalla.

Staccato I, 1928 öljy

Levollinen ja tilallinen abstraktio

Frantisek Kupka siirtyy 1940-luvulta lähtien vielä radikaalimpaan vaiheeseen. Hän palaa varhaisempien vuosien tutkimuksiin diagonaalisten ja pystymuotojen tutkimiseen. Vuodesta 1935 eteenpäin Kupka työstää vastavoimiin keskittyvää Sarja C:tä. Hän palaa muotojen ja pintojen runsauteen. 

Viimeisen kauden teoksissaan Kupka pyrkii yhä selkeämmin pelkistämisen harmoniaan. Hän laajensi aiempaa kuvallisten elementtien tutkimistaan ja leikitteli massan ja tyhjyyden, pysty- ja vaakamuotojen vastavoimalla. Kolme sinistä ja kolme punaista vuodelta 1957 on mielestäni todella maaginen. Sitä olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan. Tähän maalaukseen on kuljettu pitkä matka muotokuvamaalarista ei-esittävään taidemaalariin. 

Vuonna 1957 Frantisek Kupka menehtyi 86-vuoden ikäisenä vain muutamia viikkoja ennen Salongin avaamista, jossa nähtiin kaksi hänen maalaustaan. 

Konstruktio II, 1951-1952 öljy

Kolme sinistä ja kolme punaista, 1957 öljy 

Kiitos Ateneum taide-elämyksestä jälleen kerran!
Huikea näyttely!