Gdanskin hotelli- ja ravintolavinkkejä

Olen vihdoin käynyt läpi viime elokuisen Gdanskin reissun valokuvat! Vuosi sitten tammikuussa Matkamessuilla haaveilin jo Gdanskin matkasta ja muutamia alustavia matkasuunnitelmiakin tuli tehtyä. Kuin tilauksesta pääsin sinne kesälomani jälkeen kahden päivän työmatkalle. Puola oli vienyt sydämeni jo Varsovassa pari vuotta sitten. Gdanskin näkeminen vahvisti edelleen käsitystäni Puolan mielenkiintoisuudesta ja monipuolisuudesta. Sain kaikeksi yllätyksekseni lukijaltani viestin, jossa hän kertoi suunnittelevansa Gdanskin matkaa alkukesästä ja pyysi toivepostausta "missä asuin ja ruokailin Gdanskissa".

Gdansk on niin upea kaupunki jo arkkitehtuurinsa puolesta, että ihan varmasti siitä on tulossa vielä monia postauksia. Valokuviakin tuolta työreissulta on kiitettävän paljon! Aloitetaan nyt kuitenkin tällä lukijan toiveella. Ihanaa saada lukijalta (joka haluaa pysyä anonyymina) sähköpostia. Vuorovaikutus on parasta mitä ruudun molemmin puolin voi tapahtua. Minulle voi siis ihan rohkeasti laittaa mailia ja kiinnostavia aihealueita mistä haluaisitte kuulla enemmän.

Hotel Hanza Gdansk  

Yövyin Hotel Hanza Gdansk (Tokarska 6, 80 888 Gdansk) nimisessä hotellissa, joka löytyy Motlawa joen varrelta. Tässä Veiksel joen sivuhaarassa näkyi upeita vanhoja purjelaivoja, poljettavia hauskoja "autoveneitä", pieniä jokilaivoja, kalastusaluksia ja mitä lähemmäs merta lähestyttiin myös isoja rahtilaivoja. Pääsin tekemään mielenkiintoisen jokiristeilyn todella helteisessä elokuun päivässä mutta siihenkin palataan myöhemmin. 

Osa huoneista sijaitsee joen puolella mutta minulle osui pääsisäänkäynnin puoleiselle kadulle avautuva 2-hengen huone. Kauniit näkymät näkyivät myös huoneeni ikkunasta eli vanhoja rakennuksia, kaupungin arkkitehtuuria ja kellotorni. Ei hätää sillä vaikka siinä kellot joskus kumisivat ne eivät todellakaan häirinneet. Jos sattui unohtamaan missä päin oma hotelli sijaitsee niin otti vain suunnaksi Vanhan nosturin niin olikin jo hotellilla. 

Keskiaikainen nosturi Stary Zuraw vilahtelee minun valokuvissani moneen kertaan. Ensimmäiset maininnat nosturista löytyvät jo 1303 vuodelta historian kirjoista. Rakennusta pidetään vanhimpana toimintakykyisenä nosturina maailmassa. Tällä jättiläisellä on purettu hansakauppiaiden laivoja 1440-luvulla. Nosturin käyttövoimana ovat aikoinaan olleet suuret oravanpyörät, joita ihmisjalat ovat polkeneet! Nosturi löytyy tämän postauksen aloituskuvasta oikealta. 

Kurkkasin TripAdvisorista miten Hotel Hanza Gdansk (neljä tähteä) oli pärjännyt. Vastaajista 57% oli antanut excellent arvosanan, 33% very good ja 7% average. Vain yksi prosentti koki/kuvaili hotellia sanalla "terrible". Hänellä oli varmasti huono hetki vastatessaan. Hotelli on äärimmäisen siisti ja siivoushenkilökunta tervehti aina tulleessaan vastaan iloisesti. Hotellin WiFi toimi hyvin ja yleisilme oli levollisen tyylikäs ja pirteän raikas.

Hotellihuone oli valoisan tilava ja yhtä seinää koristi iso mustavalkoinen valokuvatapetti Gdanskin Vanhastakaupungista. Sisustuksen tehostevärinä oli käytetty turkoosia. Hauska "skottiruutuinen" lattia toi tiloihin kivaa tunnelmaa. Korivalaisimia ja upottavia sohvaryhmiä tuoleineen lobbyssa. Hyvä ilmastointi viime kesän helteille ja myös henkilökunta kaikin puolin ystävällistä. Iso kylpyhuone ISO plussa ja mukava vuode!

Hotel Hanza Gdanskin aamiaisbuffet oli todella runsas. Puuroa, granolaa, erilaisia jugurtteja, tuoreita hedelmiä, leikkeleitä, herkullisia juustoja, vihanneksia, kattava leipävalikoima, croisantteja, pekonia, kananmunia, lohta, paahtopaistia.... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin :) Totta kai kahvia, teetä, erilaisia mehuja ja shampanjaakin oli halukkaille tarjolla. Aamiainen tarjoiltiin hotellin ravintolassa, jossa söimme myös kahdesti lounaan. Koska aika oli aika tiukoilla päädyttiin ruokailemaan lounaat hotellissa. Hotellilla on myös terassi joenpuolella, jossa voi istuskella ja nauttia virvokkeita tai aamiaista.

Ensimmäisen päivän lounastarjoilut olivat vähän kevyemmät kun olimme jo kokouksen yhteydessä popsineet hedelmiä ja erilaisia voileipiä myöhäiseksi aamiaiseksi. Työmatkoilla ei yleensä koskaan jää nälkä vaan aina voi todeta, että "hyvin on syöty". Gdanskissa emme nauttineet mitään perinteisiä puolalaisia ruokia. Voit kurkistaa Varsovan herkutteluillan paikallisten herkkujen parissa Folk Gospadassa tästä. 

Toisen päivän lounasateriasta osa ja kuva hotelliravintolasta Zawishowanista. Kurkkasin juuri, että hotelliravintolan keittiössä on tehty remontti nyt alkuvuoden aikana ja se aukeaa 9.2. taas entistä ehompana. Takaseinällä taas tyylikäs mustavalkokuva Gdanskista. Hauska matto, jossa katukivetystä.

Illallisen nautimme myös muutamien satojen metrien päässä hotellistamme jokivarren ravintolassa nimeltään Goldwasser. Ravintola taitaa olla yksi Gdanskin suosituimmista ja kalleimmista paikoista. Olin päivällä sen ohi mennessäni kiinnittänyt huomiota upeisiin kukkaistutuksiin rakennuksen seinällä. Samassa talossa on myös Goldwasser huoneistoja vuokrattavana. Ravintola sijaitsee talon ensimmäisessä kerroksessa sekä katutasossa. Muistan lukeneeni myös postauksen Katin ihanasta Kotilaituri -blogista tästä paikasta. Jo pelkän interiöörin ja tunnelman takia tänne kannattaa poiketa. Puhumattakaan taivaallisesta ruoasta!

Erittäin ystävällinen ja kielitaitoinen henkilökunta palveli kertoen auliisti annoksista antaen samalla suosituksia. Jos puolalaisista sanotaan, että he ovat vähän kuin me suomalaiset "juroja ja vähäpuhuvia" niin minusta se ei pidä kyllä yhtään paikkaansa. Itse olen Puolaan suuntautuvilla reissullani törmännyt hyvin avoimiin ja ystävällisiin ihmisiin. Varsovassa matkustaessani taksilla yksin Polin-museoon kuljettaja oli äärimmäisen mukava ja neuvoi minulle mistä löytäisin taksin kun lähtisin takaisin hotellille vaikka meillä ei yhteistä kieltä ollutkaan.

Goldwasserin ruoka-annokset olivat todella maukkaita. Sitä taas jälleen kerran meinasi iskeä annoskatsaus vieruskaverin lautasta katsoessaan. Itse aloitin omalla suosikillani Prociutto crudolla hunajamelonin kera. Tämä maistuu aina suurelle Italian ja italialaisen ruoan fanille.
Pääruoaksi nautin 250gr kunnon häränpihvin uuninperunan ja salaatin kera. En ole muuten koskaan eläissäni syönyt yhtä hyvää uuniperunaa ja siihen tuotiin vielä pariakin eri kastiketta kyytipojaksi. Omnomnom! Listalla oli monia muitakin kokeilemisen arvoisia annoksia.

Totta kai kun Goldwasserissa ollaan juodaan siellä myös kuuluisaa 22-karaatin kultahipuilla varustettua likööriä. Sitä on myös mahdollista ostaa ravintolasta kotiin viemisiksi. Tätä likööriä on Gdanskissa valmistettu salaisen reseptin mukaan jo 1500-luvulta saakka. Jostain kumman syystä minulta ei löytynyt kamerasta eikä edes kännykästä yhtään kuvaa tästä jännästä likööristä. Olisiko myöhäinen ajankohta ja silmäluomia painanut ajankohta saanut bloggaajan herpaantumaan niin ettei kuvaa edes ehditty ottaa. Toisaalta olin herännyt klo 4 joten matkaväsymyksen piikkiin menee kuvan puute.

Erittäin maukkaan aterian jälkeen muutamien satojen metrien kävely hotellille ja Höyhensaarille.

Jos Gdansk on tuttu paikka jaa kommenttikenttää joku muistosi kaupungista? 
Tai jos et ole vielä käynyt Gdanskissa tekisikö mieli mennä sinne vaikka ensi kesänä?

Viron taideteollinen ja muotoilumuseo tarjosi uuden elämyksen Tallinnassa

Yhteistyössä VisitTallinn ja TallinkSilja

Tallinnan kulttuuritarjonta on valtava! Olin aivan varma, että tiedän kaikki kaupungin merkittävimmät museot ja suurimmassa osassa niistä olen vieraillutkin. Suomenlahden toiselle puolellehan pääsee matkaamaan parissa tunnissa vaikka katsomaan jonkun mielenkiintoisen taidenäyttelyn. Samalla voi nauttia laivalla herkullisen lounaan ja piipahtaa tarvittaessa ostoksilla. Olen tehnyt monia neljän tunnin kulttuurimatkoja Tallinnaan vain mennäkseni johonkin näyttelyyn ja palannut sitten yhtä kulttuurielämystä rikkaampana kotiin.

Viime heinäkuisella Tallinnan matkallani koin kuitenkin yllätyksen kun "Rouva Tallinna" Visit Tallinnan markkinointipäällikkö Mall Oja vei minut tutustumaan äärimmäisen mielenkiintoiseen ja itselleni aiemmin tuntemattomaan museoon. Eesti Tarbekunsti- ja Disainimuuseum - Viron taideteollinen ja muotoilumuseo vastaa meidän Designmuseota, Korkeavuorenkadulla. Koska meidän matkamme päätarkoitus oli viime kesänä tutustua Kumun Michael Sittow renessanssinäyttelyyn sekä Kadriorgin 300-vuotisjuhlanäyttelyyn teimme Viron taideteollisuus ja muotoilumuseoon vain pikapyrähdyksen.

Paljon mielenkiintoista jäi näkemättä joten ihan varmasti tänne tulee Marjon matka suuntautumaan uudelleen lähitulevaisuudessa. Museolla meitä opasti museon projektipäällikkö Ketli Tiitsaar, joka on itse korumuotoilija. Vierailupäivänämme museo oli virallisesti suljettu joten saimme ihan yksityisopastuksen.

Viron taideteollinen ja muotoilumuseo sijaitsee Tallinnan Vanhankaupungin alueella 1700-luvulta peräisin olevassa entisessä viljavarastossa (osoite Lai tn 17). Vanha keskiaikainen rakennus luo upeat puitteet museotoiminnalle ja sisääntuloaulassa aukeaa valoisa usean kerroksen korkuinen porraskuilu. Museon edessä on mahdollisuus ihailla rehevää villiviiniä, joka peitti lähes yhden seinän museorakennuksesta. Museon kokoelmia on aloitettu keräämään 1919. Itse museo perustettiin 1980.

Museon näyttelytiloista löytyy Viron taideteollisuuden merkittäviä esineitä monelta eri taideteollisuuden ja muotoilun alalta. Esillä on virolaisten koru-, tekstiili, metalli- ja lasitaiteilijoiden töitä viime vuosisadan alusta tähän päivään. Ehdimme katsastaa pysyväisnäyttelyiden osalta korut, tekstiilit ja lasit. Keramiikka, huonekalut, nahka ja metalli jäivät seuraavaan vierailukertaan. Museosta löytyy yli 13 000 museoesinettä ja kokoelmien lisäksi museolla on myös lukemattomia valokuvia, negatiiveja, dioja sekä arkistoa. Jo pelkästään toisen kerroksen näyttelytilassa on yli 2000 esinettä 400:lta eri taiteilijalta!

Maie-Ann Raun

Viron Taideakatemian emeritusprofessori Maie-Anna Raun punaiset ja vihreät lasiesineet kiinnittivät heti minun huomioni. Raun on opettanut Taideakatemiassa jo vuodesta 2003. Korkeajalkaisten lasien jännät rinkulat olivat hauskoja mutta toisaalta lasista voisi olla hankala pitää kiinni. Kauniita!

Rait Prääts

Tallinnalaisen lasitaiteilija Rait Präätsin töissä on kokoa. Präätsin työt ovat hyvin monumentaalisia ja niissä toistuvat kasvot. Lasityöt ikäänkuin "tuijottavat myös takaisin" teoksien katsojaa. Pidin!

Rait Prääts

Museon tekstiilikokoelmissa on todella suuria ja upeasti kudottuja kankaita. Kokoelmassa on yli 800 työtä 80:ltä eri tekijältä. Tekstiilit ovat valitettavasti museon historiassa kokeneet kovia. Vuonna 1944 Viron taidemuseon väliaikaisessa rakennuksessa Narva maantiellä tulipalo tuhosi koko tekstiilikokoelman. Vanhojen luonnosten pohjalta on tehty uudelleen tekstiilejä korvaamaan tuhoutuneita. Monet kudotuista kankaista ovat esittäviä mutta Peeter Kuutman työt puolestaan hyvin voimakkaasti geometrisia muotoiltaan.

Erikoinen kudottu kangas on neuvostovallan ajalta oleva työ. Keskellä on suuri ja mahtava Neuvostoliitto sekä Punainen tori. Ympärillä Viron eri maakuntien kansallispukuisia ihmisiä keräämässä viljaa ja hedelmiä. Paljon symboliikka sisältävä työ!

Aino Alamaan (1908-1996) kaunis keramiikkatyö museon seinällä toi mieleen Rut Brykin taideteokset värityksellään ja muotokielellään. Alamaata nimitettiin Viron pienten keraamisten veistosten mestariksi. Hän teki myös nahkatöitä, posliinimaalauksia sekä öljyväritöitä.

Aino Alamaa

Kristi Paap

Koruvitriinien edessä olisin voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan! Äärimmäisen mielenkiintoisia töitä, joissa oli käytetty myös erittäin luovasti erilaisia materiaaleja. Kristi Paapin koruissa on esim. kirsikkapuuta, kirsikan kiviä, kriikunapuuta, pronssia. Korutaiteilijan töissä on luonto mukana ja ne olivat herkän kauniita.

Rein Mets

Rein Metsin (1942-2011) töissä on mukana eksotiikkaa ja mystiikkaakin. Tuo ylläoleva ihmiskasvoilla varustettu kaulakoru toi mieleen minulle Egyptin tai Väli-Amerikan korut. Myös korussa olevat turkoosit saivat sijoittamaan korun jonnekin vuosisatojen taakse vaikkapa inkakulttuuriin tai faaraoiden aikaan. Yritin etsiä koruseppä Rein Metsistä enemmän tietoa netistä siinä kuitenkaan onnistumatta. Olisi ollut kiva tietää mistä hän ammensi korujen muodot...?

Ketli Tiitsaar

Meidän oppaamme Ketli Tiitsaarin työ löytyi yhdestä koruvitriinistä. Koru oli stola eli suorakaidehuivi, jonka olemme tottuneet näkemään papeilla alban päällä kirkossa. Tähän stolaan oli kiinnitetty vanhoja, pieniä, mustavalkoisia valokuvia prostituoiduista siis ilotytöistä sata vuotta sitten. Kuvassa näkyivät naisten kasvot ja ne olivat kuin votiiveja tässä huivissa. Vanhoista valokuvista on syntynyt hyvin puhutteleva koru.

Ehdimme vielä katsastaa Ruudt Peters, BRON näyttelyn, joka oli Viron Taideteollisuus ja muotoilumuseossa viime kesänä 16.6. - 9.9.2018. Tallinnan jälkeen näyttely kävi Kiinassa ja nyt se on nähtävillä Designmuseossa, Helsingissä. "Hollantilainen Peters yhdistelee taiteessaan eri teemoja sekoittaen niihin oman ajattelunsa ja mielikuvituksensa. Aiheet syntyvät kulttuureista, uskonnoista, traditioista, sukupuolesta, ruumiillisuudesta sekä alkemiasta." Näyttely on 17.3.2019 saakka Designmuseossa. Tänne suuntaan myös uudelleen varmasti sillä olisi kiva katsoa vielä uudelleen ajan kanssa Petersin retrospektiivinäyttely.

Jos Viron taideteollisuus ja muotoilu kiinnostaa ota suunnaksi Tallinnassa tämä museo!

Itse menen uudelleen koska niin paljon jäi vielä näkemättä. 

"Kulttuuri ei ole elämän korvike, vaan sen avain" 

W.H. Mallock

Voi kun kevät/kesä tulisi jo - Valentino SS 2019 kurkistus

Tammikuussa minuun iskee aina valtava kaipuu kevääseen ja kesään! Kun päivänvalo lisääntyy ja saadaan jopa nähdä aurinkoa muutamina päivinä tulee vääjäämättä kaipuu lämpöön. Kaamos on selätetty ja valoa kohti mennään joka päivä vauhdilla. Ei yhtään enää huvittaisi vetää ikäviä talvivaatteita niskaan. Pukeutuminen pakkaseen talvisäillä käy nimittäin usein ihan urheilusta. Kun ensin puet koiralle pitkäpunttisen talvihaalarin ja laitat sen tassuihin fleecetöppöset olet itse jo selkä hiestä märkänä. Sitten vielä itselle päälle villapaitaa, sukkaa, lämpöhousua ja viimeistään kun sinulla on pipo päässä tunne on kuin saunalauteilla istuessa. Ja sitten ulos viimaan ja lumisateeseen, jotta taas kohta voit tulla kotiin ja toistaa koko prosessin toisinpäin. Pukemiseen ja riisumiseen talvella menee ihan järjettömästi aikaa sekä energiaa!

Viimeistään siinä vaiheessa kun näet Instagramissa ihanan kuvan leveälierinen hellehattu päässä olevasta päivettyneestä ystävästäsi Kuubassa iloisesti hymyillen olet valmis hyvästelemään talven. Miksei lumi voisi jo väistyä ja alkaa lämpimämmät kelit, jotta voisit kävellä taas sandaalit jalassa kuten kesällä. Sukista, sukkahousuista ja pitkäpunttisista ylipäätänsä olisi kiva jo luopua. Tilaat netistä Zaran alesta kesäsandaalit ja kotona läpsyttelet ne jalassa fiilistellen jo tulevaa. Tekisi mieli ottaa kesämekkokin sandaalien seuraksi ja leikkiä kesää edes hetki. Olohuoneen lattialle voisi vaikka levittää huovan kesäpicniciä varten. Syödä mansikoita ja juoda kahvia termarista. Alat myös pyöriä netissä katsellen SS 2019 muotia eli mitä kevät ja kevät tarjoavat.

Riittävästi netin syövereissä pyörittyäsi löydät aina jotain kiinnostavaa. Ja tällä kertaa minä iskin silmäni Valentinon SS 2019 muotiin. Valentinon kevät-kesä 2019 esiteltiin jo Pariisin muotiviikoilla viime syksynä. Jo silloin jossain näin vilahduksen suunnittelija Pierpaolo Piccolin "ready to wear" mallistosta ja vaikutuin. Otettuani siitä vielä tarkemmin selvää olin jo aivan myyty. Piccolin punainen lanka mallistolle on ollut "I think it's importat to give dreams to reality." Ja ensi kevään-kesän mallistossa unelmat todella ovat todellisuutta.

Näytöksessä malleilla nähnyt erikoiset hatut koristeineen olivat kuin takauma jostain vuosikymmenten ellei peräti vuosisatojen takaa naisten muodista. Hattujen mittakaava ei ollut ollenkaan sama kuin niitä kantavien mallien mutta hatut toimivat erittäin hyvin. Vähän sellainen "Hullun Hatuntekijän teekutsut" fiilis tulee mieleen kun katsoo näitä hattuja ja alkaa väkisinkin hymyilyttää. Meikeissäkin oli käytetty myös paljon glitteriä sekä huulissa että silmien ympärillä kuin teatterimaskissa. Valentinon näytös oli tyylikäs mutta samalla leikkisä.

Rakastuin myös näytöksessä olleisiin höyhenillä varustettuihin sandaaleihin. Matalat hyvin perussandaalit muuttuivat höyhenten avulla ihanan keveiksi satukengiksi. Hurmaavat! Myös tunikoiden helmoihin oli kiinnitetty höyheniä, jotka catwalkilla heiluvat keveästi mallien kävellessä. Höyhenistä tulee mieleen 1920-luku ja juhlapukeutuminen. Höyhenten ja sulkien ei tarvitse todellakaan olla aitoja ja eläinperäisiä luodakseen jännän vaikutelman. 20-luku oli vallaton charlestonin ja jazzin vuosikymmen, jota tämä Valentinon kokoelma henki lähes sata vuotta myöhemmin.

Toinen Valentinon SS 2019 muodin juju oli paljetit sekä edelleen pliseeratut kankaat. Konjakinruskea nilkkapituinen hame yhdistettynä punaisemman ruskeaan väljän laatikkomaiseen yläosaan on malliston tuotteista ehdoton suosikkini. Pidän myös jännästä ruskean ja turkoosin yhdistelmästä pitkässä maksimekossa. Olen itse vuosia sitten ostanut Barcelonan Ramblakselta vastaavilla väreillä varustetun nilkkamittaisen mekon, joka oli suosikkini. En ole käyttänyt sitä vuosiin enkä varmaan enää edes mahtuisi siihen mutta upeiden värien takia en halua luopua siitä.

Upeita ennakkoluulottomia väriyhdistelmiä ja valuvia kankaita. Erikoisia hihoja, lyhyitä baby-doll-tyyppisiä pikkumekkoja mutta samalla myös pitkiä maksimekkoja. Värien ja muotojen inspiraation Pierpaolo Piccoli on ammentanut Matissen ja Gauguinin maalauksista. Painettua silkkiä, purppuran ja vihreän sävyt yhdessä, upeita paljettikirjailuja, yhdistettynä kiiltävää sekä himmeää  ja monia muita huikeita yksityiskohtia. Oli melkein vaikeuksia valita vain muutamia kuvia tästä huikeasta mallistosta. Erittäin värikäs ja mielenkiintoinen mallisto! Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

Nyt tammikuussa esiteltiin vielä Valentino Spring 2019 Couture Collection. Paikkana oli upea Pariisin Hotel Salomon de Rothischild, joka loi upeat puitteet näille käsittämättömän kauniille muotiluomuksille. Tässä näytöksessä oli osalla näytösmalleilla myös sulkia silmämeikissään. Aika jännän näköisiä ja toivat kyllä näyttävyyttä lisää kauniille silmille. Couture Collection oli täynnä toinen toistaan upeampia asuja, joiden kankaissa näkyi paljon kukkia, runsautta kankaan käytössä ja hienostunutta eleganssia.

Yritän lohdutella itseäni, että kevät ja kesä tulevat kyllä mutta vielä muutamia kuukausia pitäisi jaksaa odotella. Ikuinen kesänlapsi kun olen mieleni on vain niin malttamaton. Jatkan sandaalien pitämistä kotioloissa ja istun vaikka picnicillä olohuoneen matolla odotellen kesää tarvittaessa. Meidän leveysasteille kuuluvat neljä vuodenaikaa ja talvi on yksi niistä. Täällä pitää olla lunta, jäätä ja pakkasta kuten aina ennenkin on ollut. Kun ensi viikon alkupuolen superpakkasista päästään voin taas mennä lenkille Minnien kanssa ilman vaatteiden pukemisen tuskaa ja pääsemme myös tekemään pidempiä lenkkejä.

Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka kaipaavat kevättä ja kesää jo?

♥ Kivaa lauantai iltaa kaikille ♥ 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä. 

15 miljoonaa euroa ja blogiarvonnon voittaja

Kuva Pixabay

Lotossa on tällä viikolla jaossa ennätyksellinen jättipotti 15 miljoonaa euroa! Laitan lottokupongin vetämään ehkä kerran tai kahdesti vuodessa kun on joku valtava summa jaossa. Marssin lähimpään mahdolliseen lottoamispisteeseen eli tuohon lähikaupan kassalle. Pyydän aina kokonaisen lottokupongin, jonka kone saa siis arpoa minulle miten lystää. En valitse mitään tiettyjä onnen numeroita tai systeemiä vaan otan vastaan sen mitä kuponkiini tulee.

Maksan, menen kotiin ja unohdan asian saman tien. En edes tarkista lottokuponkia tärisevin käsin lauantai iltana vaan seuraavan viikon alkupuolella käyn jossain veikkauspisteessä hoitamassa tsekkauksen. "Tässä ei ole mitään voittoa!" on aina tulokseni ja unohdan koko lottoamisen. En selkeästi ole tälle asialle ollenkaan vihkiytynyt.

Kuva Pixabay

Istuin kahvilla parin ystäväni kanssa viikolla ja jotenkin keskustelu ajautui siihen mitä kukin meistä tekisi jos voittaisi lotossa tuon 15 miljoonaa euroja. Pakko todeta tähän väliin, että euromäärä on sellainen etten oikein edes käsitä sitä. En edes muista, että minulla olisi koskaan ollut 200 euron seteliä hyppysissäni. Siitä suuremmista euroista puhumattakaan.

Muistan joskus 7 miljoonan euron lottopotin yhteydessä lukeneeni, että 500 seteleinä em. summa painaisi 15,7 kg. Joten nyt nämä 15 miljoonaa euroa painaisi siis reilut 30 kg. Tämän ehkä jaksaisi vielä kantaa mutta mitä pienempiä setelit olisivat sitä painavammaksi tämä voittosumma kasvaisi. Toisaalta voittorahat kyllä napsahtaisivat tilille joten niitä ei onneksi tarvitsi lähteä kotiinsa raahaamaan.

Jotta voisin jotenkin ymmärtää miten suuri summa 15 miljoonaa euroa on otin siitä selvää. Rahasummalla voisi ostaa italialaisen Pagani Zonda HP Barchetta auton. Tosin niitä tehtiin vain kolme kappaletta ja kaikki myytiin jo 2018 syksyllä. Aika kallis auto!

Jos Maakuntavaalit järjestettäisiin nekin tulisivat maksamaan noin 15 miljoonaa euroa. Vuoden 2016 syksyllä maksettiin 5500 maanviljelijälle maatalouden lisätukea samalla summalla. Tampere-Pirkkalan lentokentän ilmettä kohentanut remontti kustansi myös lottovoitto summan verran. Ei siis todellakaan puhuta mistään pikkusummasta tämän lottovoiton osalta.

Kuva Oikotie/Kiinteistömaailma

Ensimmäinen ystäväni lopettaisi heti työt ja muuttaisi asumaan jonnekin "missä aurinko paistaa aina ja meri on turkoosin sininen". Toinen maksaisi lainat pois ja haluaisi kiertämään maailman ympäri tai ylipäätänsä matkustaisi "sinne missä pippuri kasvaa ja vähän vielä kauemmaksikin". Kolmas ystäväni mietti pitkään ja ilmoitti sitten ettei hän halua kertoa mitä tekisi voittorahoilla koska "se tuo pahaa onnea arvontaan jos lähtee jo etukäteen jakamaan voittorahoja".

Kuva Oikotie/Kiinteistömaailma

Kun tuli minun vuoroni vastata kerroin, että haluaisin ostaa "Huvikumpumaisen" talon, josta olen haaveillut lapsuudestani saakka. Olen kulkenut tämän talon ohi varmaan 10 vuotiaasta pikkutytöstä saakka ja mentyäni lukioon näin talon jokaisena koulupäivänä. Tuijotin kerran niin pitkään ja intensiivisesti talon ihanaa, kulmikasta tornia, että meinasin ajaa polkupyörälläni yhteen toisen pyöräilijän kanssa. Muistan vieläkin kuinka vihaisesti vanhempi herrahenkilö tokaisi "Nuori neiti katsoo minne ajaa eikä unelmoi!"

Kuva Oikotie/Kiinteistömaailma

Aina talon ohi kulkiessani mietin miltä talossa mahtaa näyttää sisältä? Kuvittelin sinne erilaisia upeita huoneita ja kuvioituja tapetteja seinille. Kristallikruunuja roikkumassa katosta sekä kauniita kakluuneita jokaiseen huoneeseen. Mietin kuinka vanhat lautalattiat narisisivat jokaisella askeleella. Kuvittelin myös pitäväni tässä talossa joskus juhlat tuolla ylhäällä kulmikkaassa tornissa hämärässä syysillassa. Kattoon olisi ripustettu paperilyhtyjä ja pöydällä olisi paljon kynttilöitä. 

Talossa oli jotain salaperäistä ja sen värityskin oli jotenkin eksoottinen. Vähän vanhempana ja taidehistoriasta jotain oppineena osaisin liittää talon jugendiin ja jonnekin 1900-luvun alkupuolelle. Talon puutarha oli aidattu ja aika harvoin onnistuin näkemään auton sen edessä. En muista kovin montaa kertaa havainneeni ihmisiä tai siis talon asukkaita talon ympärillä. Samalla kadulla oli muitakin asuintaloja mutta yksikään niistä ei ollut samalta aikakaudelta kuin tämä talo. Talon historia kiinnosti mutta enempää tietoa en löytänyt siitä mistään. 

Kuva Oikotie/Kiinteistömaailma

Pari viikkoa sitten Facebook feediini ilmestyi Oikotien mainos, jossa oli kuva tästä tornillisesta talosta, josta olin haaveillut! Klikkasin Kiinteistömaailman ilmoituksen auki todella jännittyneenä. Tämä unelmieni talo olisi nyt siis myynnissä! Mietin sekunnin murto-osan mielessäni vastaisivatkohan sisäkuvat talosta yhtään sitä mitä olin sinne vuosikausia kuvitellut omassa mielikuvituksessani. Ajattelin, että jos talo olisi jotain ihan erilaista miten suuri minun pettymykseni sitten olisikaan. Mutta talon sisäkuvat olivat kuin minun mielikuvitukseni tuotetta. Tässä talossa oli kakluuneita ja vanhaa hirsiseinääkin näkyvissä. Kukallisia tapetteja seinillä ja monta kaunista huonetta. Tornista ei ollut valokuvaa mutta mitä muuta talosta näin vakuutti minut jo. Tämän talon minä haluaisin ostaa jos saisin sen lottovoiton!

Kuva Oikotie/Kiinteistömaailma

Ehkä se jännittävyys tässä talossa tulee myös siitä, että Oikotien ilmoituksen mukaan talo on 1920-luvulla siirretty Terijoelta nykyiselle paikalleen. Terijoen huvilayhdyskunta syntyi 1870-luvulla Karjalan kannakselle. Varakkaat pietarilaiset tulivat viettämään kesiään Suomenlahden rannalle. Terijoen huvila-asutus kukoisti aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 oli vähän hiljaisempaa mutta vielä vuodet ennen toista maailmansotaa oli paikka "Suomen Riviera". Terijoelta siirrettiin vuosina 1918-1925 reilut 3000 huvilaan muualle Suomeen. Yksi niistä on tämä minun "Huvikumputaloni". 

Ajattelin laittaa taas sen lottokupongin tälläkin viikolla vetämään jos vaikka harras toiveeni toteutuisi ja saisin tämän Terijoen "Huvikummun" itselleni. En saisi tuhlattua tähän kuin yhden miljoonan (remontteineen) ja mitä niillä lopuilla tekisin sitä en osannut ystävilleni kertoa. Varmasti lahjoittaisin rahaa koska minä en tarvitsisi sitä näin paljoa. Jos totta puhutaan näin iso summa tuntuu niin tähtitieteelliseltä, että sen omistaminen ehkä myös vähän pelottaisi.

Mutta nyt on aika lopettaa haaveilu ja julkistaa kenet arvontageneraattori valitsi Marjon matkassa 6-vuotis blogisynttärien kunniaksi järjestetyssä arvonnassa voittajaksi.

Tällä kertaa arvontapaketti lähtee Ahvenanmaalle Kristiinalle. Onnea Kristiina ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ♥ 

Kannattaa pysyä lukijana ja kuulolla sillä toinenkin arvonta on vielä tulossa tässä kevään aikana.

Kristiina K17. tammikuuta 2019 klo 8.20

Onnea blogille ja sen kirjoittajalle! 3:lla mukana.