Suomalaiseen jouluviettoon kuuluu edelleen paljon historiallisia tapoja sekä perinteitä

Meidän suomalaisten joulunviettoon liittyy paljon erilaisia perinteitä ja tapoja. Osa näistä tulee jo perintönä lapsuudenkodista mutta mistä tapojen alkuperä oikein alun perin juontaa juurensa? Miksi ihmeessä me tuomme kotiin jouluksi kuusen metsästä ja koristelemme sen? Keitä mahtavat olla tiernapojat, jotka esiintyvät joulun aikaan? Himmeleitä ja olkipukkejakin askarrellaan jouluna mutta mistä mahtaa juontaa juurensa tämä tapa? Joulupöydässämme on herkkua monenlaista tarjolla...

Joulupuuhiesi lomassa voit käydä kurkkimassa keräämäni pienen tietopaketin jouluun ja sen juhlistamiseen liittyvistä perinteistä. Tämä postaus ei missään tapauksessa ole kaiken kattava sillä jouluun liittyy niin valtavasti tapoja ympäri Suomea. Meidän suomalaisessa joulussa yhdistyy vanha talonpoikaiskulttuuri yhdistettynä kirkolliseen sanomaan eli pakanallisia perinteitä ja kristillisyyttä.

Joulukuusi

"Taatto, taatto läksi innoissaan,

joulukuusen, kuusen hankintaa;

latva saapi tähtösen, 

oksat kaikki, tiedät sen,

paljon kynttilöitä!"

Reippahasti käypi askeleet -joululaulu

Suomalaisiin porvariskoteihin joulukuusi ilmestyi 1800-luvulla. Vuodelta 1829 löytyy ensimmäinen tieto joulukuusesta Suomessa. Paroni Klinkowström järjesti Helsingissä jouluaaton kutsut, joissa oli peräti kahdeksan joulukuusta! Vuosisadan loppupuolella kuusi löysi tiensä myös talonpoikien pirtteihin mutta yleistyi siellä vasta 1900-luvulla. Kuusi saatettiin nostaa roikkumaan kattoon tilanahtauden takia. 

Aina ikivihreä kuusi on symboloinut ikuista elämää monissa kulttuureissa. Kustaa Vilkunan mukaan joulukuusen leviämiselle loi hyvän pohjan suomalaisten tapa pystyttää juhannus-, hää- ja nimipäiväkuusia. Kuusesta tehtiin myös joulukransseja ja nykyään saaristossa sekä rannikolla näkee myös hauskoja kuusenhavupukkeja. 

Ensin joulukuusi seisoi suomalaisissa kodeissa ilman koristeita. 1900-luvun alusta kuusta alettiin myös koristella vaurauden merkiksi erilaisilla joulukoristeilla. Joulukuusen latvaan kiinnitettävä tähti symboloi sitä suurta tähteä, joka ohjasi itämaan tietäjien matkaa jouluseimelle Betlehemissä.

Kuusen koristeiksi ripustettiin myös omenoita ja piparkakkuja.  Omenoita käytettiin jo keskiajalla seimiasetelmissa symboloimassa paratiisipuuta ja syntiinlankeemusta.  Suomalaisuuden korostaminen näkyi Suomen lippunauhoissa, jotka aseteltiin kuusen oksille. Aidot kynttilät kuvastivat joulun ilosanomaa. Lasiset joulupallot aikoivat yleistymään porvariskodeissa vähitellen.

Joulusauna

Joulusauna kuuluu vahvana perinteenä suomalaiseen joulunviettoon. Ennen aikaan maaseudulla sauna laitettiin lämpiämään hyvissä ajoin aamulla ja iltapäivällä sitten saunottiin. Joulusauna puhdisti työtä tekevän päivän askareiden jälkeen ennen siirtymistä juhlistamaan joulunviettoa ja joulupöydän antimista nauttimista. Kaupungeissa saunottiin yleisissä saunoissa. Edelleenkin taloyhtiöillä on perinne lämmittää joulusauna aattona ja mahdollistaa joulusaunominen asukkaille.

Joulusaunassa pitää saunoa hartaasti ja pitkään hiljaisuuden vallitessa. Suomen Turku on julistanut jo joulurauhan eikä sitä saa rikkoa metelöimällä tai meuhkaamalla. Jos joulusaunassa pulisee liikaa voi saada rangaistukseksi jouluköyryn päälleen. Viimeiset löylyt joulusaunassa heitetään aina saunatontulle.

Jouluaaton saunaan voi pakastaa itselleen vihdan jo edellisenä kesänä. Jouluaattona vihta otetaan pakkasesta ja kastellaan lämpimällä vedellä sekä lämmitetään saunan höyryissä. Joulusaunaan leviää ihana koivuinen tuoksu.

Tiernapojat

"Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle.

Sekä isännill' ett emännill', jokaiselle kuin talossa on

Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua.

Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy."

Tiernapoikien  näytelmän alkulaulu

Tiernapojat eli tähtipojat on vuosisatoja vanha suomalainen jouluperinne. Alun perin tätä laulunäytelmää ovat nuoret pojat kiertäneet esittämässä talosta toiseen. Joulunäytelmä perustuu Matteuksen evankeliumiin ja se kertoo itämaan tietäjien matkasta Jeesus-lapsen luo. Näytelmässä on mukana neljä henkilöhahmoa: kuningas Herodes, Murjaanien kuningas, Knihti ja Mänki. 

Tiernapoika näytelmän juuret ovat keskiaikaisissa raamatullisia tapahtumia kuvaavissa mysteerinäytelmissä. Alun perin näitä Raamattuun pohjautuvia näytelmiä on esitetty kirkossa osana liturgiaa ja esityskielenä on ollut latina.

Kiertelevät näytelmäseurueet ovat esittäneet Tiernapoika-esitystä Tapaninpäivästä loppiaiseen joskus jopa Nuutin-päivään saakka. Esityksessä on laulua, jonka välissä on myös puheosuuksia. Esityksen jälkeen pojat toivottavat katselijoille hyvää joulua ja pyytävät palkkiota esiintymisestään. 

Tiernapoika perinne yleistyi ensin Lounais-Suomen rannikkokaupungeissa ja Oulussa siirtyen sieltä sisämaahan. Oulussa tiernapoikaperinne on säilynyt elinvoimaisena ja vuonna 2014 siellä paljastettiin Tiernapoika -patsas 140-vuotiaan perinteen kunniaksi. Näytelmän kieli on myös säilynyt vanhahtavan Oulun murteena. 

Olkipukit ja himmelit 

Oljilla ja olkikoristeilla on ollut erityinen merkitys suomalaisessa joulun vietossa. Ympäri maatamme on ollut laajasti tunnettu tapa levittää tuvan lattialle olkia joulun aikaan. Oljen tuontia tupaan on selitetty monilla eri tavoilla. Oljilla koristeltiin taloa juhlakuntoon. Ne myös suojasivat lattian kautta tulevalta kylmältä tuvassa. On ajateltu, että oljet symboloivat tulevaa vuoden satoa tai Kristuksen seimiolkia. Jouluoljet tuotiin tupaan yleensä jouluaattoa.

Oljista on myös valmistettu jouluksi olkipukkeja ja himmeleitä. Aikoinaan himmeleitä ei säästetty vaan joka jouluksi tehtiin uudet. Alun perin olkipukit ja himmelit ovat kuuluneet sadonkorjuujuhlaan kekriin, josta ne ovat siirtyneet jouluun. Ruotsin Gävlessä rakennetaan aina valtavan suuri olkipukki, jonka joku käy aina tuikkaamassa tuleen ennen h-hetkeä.

Joulupukki 

"Joulupukki, joulupukki,
valkoparta, vanha ukki.
Eikö taakka paina selkää?
Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille vanha tuttu,
puuhkalakki, karvanuttu.
Tääll´ on myöskin kiltit lapset,
kirkassilmät, silkohapset."

Joulupukki -joululaulu

Nykyään kansainvälisesti tunnetun joulupukki hahmon taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolamus. Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa juurensa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen nuuttipukkiin ja kekripukkiin. Nuuttipukit olivat pukin taljaan pukeutuneita miehiä, jotka kiersivät talosta taloon Nuutinpäivään saakka. Nuuttipukki saattoi pelotella lapsia ja toisinaan hän myös jakeli lahjoja kilteille lapsille ja vitsoja puolestaan tuhmille. 

Vuonna 1927 Markus-setä (Markus Rautio) kertoi YLEn Lastentunti-radio-ohjelmassa, että Joulupukki asuu Korvatunturilla Suomen Lapissa. Suomalainen joulupukki ei siis olekaan mikään henkiolento vaan ihmishahmo. Pukki on iloinen valkopartainen vanha mies, joka 1960-luvulta saakka on pukeutunut myös punaisiin vaatteisiin. Joulupukki on satoja vuosia vanha ja hänellä on apunaan joulutonttuja Korvatunturilla. Tontut tarkkailevat lapsia ympäri vuoden ja ovat näin pukin apuna. 

Joulupöydän herkut

"Pöydän päälle veitikkaiset rientää, veitikkaiset
syövät paistia ja juovat lientä, juovat lientä.
Tip-tap, tip-tap, tipe-tipe, tip-tap, tip, tip, tap!

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: "Miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa?"

Tonttujen jouluyö -joululaulu

Suomessa ei vielä 1800-luvulla ollut koko kansaa yhdistävää jouluruokaan, vaan jouluna syötiin vain paremmin kuin arkena. Nykyään meidän pohjoismaiseen jouluateriaan kuuluu joulukinkku vaikka sen toiset korvaavat kalkkunalla tai kanallakin. Laatikot, rosollit ja piparit ovat peräisin 1800-luvun pitopöydästä. Lipeäkala on jäänne katolisen ajan joulupaastosta ja graavilohi on muisto vanhasta kalan säilöntätavasta. 

Aikoinaan maitoon keitetty riisipuuro oli sata vuotta sitten erityisherkku koska maitoa oli niukasti käytettävissä. Riisi syrjäytti ohran ja kauran 1800-luvun puolivälissä koska se oli "hienompaa". Kun siirtomaatuotteet pähkinät, mantelit, rusinat ja kuivahedelmät halpenivat siirtyivät nekin joulupöytäämme. 

Suomalainen joulupöytä on ennenkin ollut siis runsas ja tarjolla on ollut sen kymmentä sorttia ruokia. Perinteisesti on jouluruoat jätetty pöytään, josta niitä on ollut helppoa syödä öisin tai aamulla kirkkoon lähtiessä. Myös kotitontulle on jätetty oma lautanen jouluruokia varten.

Jos sinulla on omia jouluperinteitä niin jaathan niitä rohkeasti tuonne kommenttikenttään meidän muiden kiniloksi. On aina kiva saada palautetta myös ruudun siltä puolelta. 

Enää on yksi yö jouluaattoon, joulusaunaan, joulupukin saapumiseen 

ja ennen kaikkea laskeutumiseen jouluun ♥