Ei enää montaa tuntia ja toivotamme uuden vuoden tervetulleeksi... ♥

Lähtölaskenta uudelle tulevalle vuodelle 2019 on jo alkanut - tik tok tik tok! 

Kello käy kiivaasti kohden keskiyön maagista hetkeä. Hetkeä jolloin on aika hyvästellä vanha ja toivottaa tervetulleeksi uusi. Emme avaa enää ikkunaa päästääksemme vanha vuosi ulos kuten aiemmat sukupolvet ovat aikoinaan tehneet. Keskiyöllä valetusta tinasta voi ennustaa tulevaa vuotta ja jos valoksessa on paljon röpelöistä on selkeästi rahaa tiedossa ellei peräti lottovoitto. JIHUU!!!

Tinaa voi valaa siis edelleenkin sillä EU:n keväisen päätöksen jälkeen uudet tinakengät eivät enää sisällä myrkyllistä lyijyä. Viime vuoden uudenvuoden postauksessa väitin kiven kovaa ettei tinaa voi enää valaa joten perun siis nöyränä puheeni. Toki mehiläisvahalla, sokerilla ja steariinillakin voi ennusteen tehdä. Itse en ole kokeillut kuin tinalla valamista.

Aikoinaan vuoden vaihtumiseen on liittynyt jänniä uskomuksia.

On uskottu, että uuden vuoden ensimmäiset teot ovat ratkaisevia tulevaisuuden kannalta. Ensimmäinen vuodenvaihteen jälkeen kohdattu eläin määrittelisi sen millainen oma olemus tulisi olemaan seuraavan vuoden ajan. Eli jos kohtaisi ketun tulisi olemaan viekkaan juonikas seuraavan vuoden. Hauskin on minusta uskomus, että ensimmäisen kohdatun vastakkaisen sukupuolen edustajan nimi kertoisi naimattomalle henkilölle sen, minkä nimisen sulhasen tai vaimon hän tulevaisuudessa saisi.

Ensimmäinen eläin johon itse törmään vuodenvaihteen jälkeen on Minnie joten minusta tulee siis eloisa, valpas ja toimelias terrierityttö, jolla on tarkkaavainen ja älykäs ilme. Tulen olemaan rohkea ja peloton, ystävällinen mutta tyynen itsevarma sekä sisukas tehopakkaus, joka ei anna tuumaakaan periksi. Vapiskaa ystävät kun kohtaatte minut :D

Miksi uutena vuotena syödään ja juodaan tolkuttomasti?

Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuinen ajantieto kirjassaan, että runsas syöminen ja juominen ovat aina kuuluneet uudenvuodenjuhlintaan. Se miten runsas pitopöytä on uutena vuotena ollut on ollut verrattavissa tulevan sadonkorjuun määriin. Eli mitä enemmän ruokaa tarjolla vuodenvaihteessa sitä isompi sato saadaan korjattua myöhemmin. 

Runsas alkoholinkäyttö on liitetty myös ennustuksiin uutena vuotena. Jos isäntä nuokkui pitopöydässä tulevan vuoden viljastakin tuli raskasta ja nuokkuvaa. Sammua ei isäntä saa uuden vuoden juhlissa missään tapauksessa sillä silloin tuleva viljasato mene lakoon ja pilalle. Ei kai se ole suotavaa, että vieraatkaan sammuvat uutena vuotena :D 

Ehkä emme enää ajattele tulevaa viljasatoa mutta kun itse kävin tänään kaupassa mietin, että tarvitsenko ihan todella näin paljon ruokaa uuden vuoden juhlintaan? Enkä ollut ainoa siellä marketissa, joka täytti hiki hatussa kauppakassejaan. Alkossa en käynyt sillä juomia meiltä löytyy kilistelemään kuohuvat vuoden vaihtuessa. 

Haluan toivottaa kaikille teille oikein mukavaa ja iloista vuodenvaihdetta Heli Laaksosen sanoin:

Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä. 

Marjon matkassa 2018 pähkinänkuoressa

Vuoden toiseksi viimeisen päivän kunniaksi ajattelin tehdä pienen yhteenvedon blogin vuoden 2018 osalta. On mukavaa katsoa vähän taaksepäin ennen kuin alkaa suunnittelemaan uutta alkavaa vuotta. Marjon matkassa -blogi täytti jo kuusi vuotta joulupäivänä. Ihan kunnioitettava ikä blogille omasta mielestäni. Mutta mitä oikein sain aikaiseksi viime vuonna? Toteutuivatko ne tavoitteet, joita olin itselleni asettanut? Onnistuinko jossain erinomaisesti? Mitä jäi saavuttamatta ja miksi? Miten tästä eteenpäin mennään...?

Kuluvan vuoden aikana blogipostauksia ilmestyi enemmän kuin koskaan koko blogihistoriani aikana. Tämä postaus on 202. ja kun otetaan mukaan vielä huomenna ilmestyvä uudenvuoden postaus olen saanut aikaan vuonna 2018 yhteensä 203 postausta. Vuoden 2017 aikana syntyi 187 postausta ja keskimäärin olen blogannut 170 kertaa vuodessa aiempien blogivuosieni aikana. Ensimmäisenä blogivuotena 2012 tein yhden postauksen siis joulupäivänä mutta kunnolla bloggaaminen käynnistyi vasta 2013 alussa.

Yritin analysoida miksi postauksia kertyi nyt enemmän mutta ihan yhtä selkeää syytä en löytänyt. Ehkä asioita vain tulvi tänä vuonna enemmän eteeni ja halusin jakaa niitä myös teidän kanssanne täällä blogissa. Toisaalta minulla oli hyvä draivi päällä koko vuoden ja koin, että juttua tulee :) Vielä toistaiseksi en ole kokenut koskaan "tyhjän ruudun syndroomaa", josta muutama tuttuni kärsii aika ajoin. Joskus minulla on vaikeus puolestani valita mistä aiheesta kirjoittaisin ensin.

Asetin itselleni tavoitteeksi kuluvalle vuodelle tuottaa laadukkaampaa sekä kuvallista että kirjallista jälkeä tänne blogiin. Vaikka bloggaaminen on minulle erittäin rakas harrastus on minulla myös päivätyö, joka sekin vie aikaani. En kuitenkaan halua tuottaa huonoa jälkeä tänne blogin puolellekaan. Joskus elämässä on kiireempiä ajanjaksoja ja tuntuu, että aika ei riitä. Mutta toisaalta olen luonteeltani sellainen, että pienessä kiireessä minä olen parhaimmillani. Leppoisa tahti tylsistyttää minut nopeasti.

Ehkä oli onni onnettomuudessa, että rämähdin katuun Kallio kukkii -tapahtuman samba-kulkuetta katsoessani ja rikoin kamerani. Uuden kameran ostoa olin jo miettinyt jonkin aikaa joten nyt kun suljin ei enää avautunut olin minun tartuttava härkää sarvista ja marssittava kameraliikkeeseen. Olin jo aiemmin ostanut toisen objektiivin edelliseen Sony kameraani. Myös kännykän vaihtaminen Huaweihin toi Instagramin puolelle laadukkaampia kuvia. Sujahdin myös Android-järjestelmään kuin kala veteen!

En vieläkään ole käynyt mitään valokuvauskurssia vaikka se oli jo viime vuoden "must to do" -listalla. Minä otan paljon valokuvia ja totta kai haluaisin kehittyä vielä enemmän kuvakulmissa ja muissakin kikoissa saadakseni parempia kuvia. En tietoisesti siis todellakaan ole vältellyt valokuvauskursseille menoa mutta aikataulullisesti emme ole vielä kohdanneet. Asetan uuden alkavan vuoden listalle ehdottomasti valokuvauskurssin ihan kärkipäähän tavoitteissa.

Onnistuin tuottamaan enemmän postauksia kuin viime vuonna, jonka koen hyvänä asiana. En itse koe, että yksikään postaukseni oli "ns. välipostaus" eli "blogiin pitää saada juttua tällekin päivälle tyyppisesti". Pidempään blogiani seuranneet ovat ehkä huomanneet, että etsin aina jonkin verran taustatietoja ja pyrin perehtymään aiheeseen, josta kirjoitan. Toisaalta en myöskään tartu sellaisiin asioihin tai aiheisiin, jotka eivät minua kiinnosta koska en niistä osaisi mitään väkisinkään kirjoittaa. Ne asiat, joista minä kirjoitan ovat merkityksellisiä minulle ja toivottavasti se välittyy myös teille lukijoille.

Olen hätäinen ja joskus harmittaa, että ehdin julkaista postauksen ennen kuin olen kunnolla oikolukenut sitä. Inhoan sitä, että joudun jälkikäteen korjaamaan kirjoitusvirheitäni ja tässä on minulla peiliin katsomisen paikka. Ensi vuonna yritän olla hätäilemättä. Otan vaikka tavaksi mennä keittiöön juomaan välillä lasin vettä ja tulen sitten uusin silmin koneen ääreen katsomaan tekstin vielä kerran läpi ja sitten vasta JULKAISE! Asiavirheitä pyrin välttämään eli yritän aina tarkistaa faktat, joista kirjoitan.

Kirjoitan lifestyle blogia vaikka blogin nimestä joku on joskus luullut tämän olevan matkailublogi. "Marjon matkassa" tarkoittaa enemmän minun mukanani kulkemista elämän kiemuroissa. Kurkkasin juuri blogin etusivulta, että kyllä sieltä selkeästi nousevat esille seuraavat aihealueet: arkkitehtuuri, kaupungit, kesä, matkailu, muoti, ruoka, sisustus, taide ja tapahtumat. Löytyy sieltä toki lifestyle, just for fun ja herkutkin lihavoituna eli useasti esiintyvänä tunnisteena. Ja totta kai ne kengätkin!

Tässä ovat Marjon matkassa -blogin kuluvan vuoden kymmenen luetuinta postausta, jotka on kirjoitettu/julkaistu vuoden 2018 aikana:

• Tyylikäs Lampe Berger puhdistaa todellakin huoneilman
• Barösundin rannalla kahvittelemassa
• Mathildedalin ruukkimiljöössä voi matkata isoäidin äidin aikaan ja nähdä alpakoitakin
• Nikkilän entisen mielisairaalan upeat jugendtalot
• Turun linnan turnajaisissa haarniskat kiilsivät ja peitset kalisivat
• Linnanmäen valokarnevaalia juhlitaan 11.-21.10.2018
• Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtuma virittää hyvin joulunodotukseen 
• Sinikka Nikanderin 25-vuotisjuhlamuotinäytös
• Loviisan Wanhat Talot tarjosi taas elokuisen elämyksen
• Alvar Aallon Paimion parantola on todellinen funkis helmi

Aina mukana luetuimmissa on myös vanhempia postauksia, joihin palataan vuosi vuodelta uudelleen. Itse asiassa vuoden 2018 kolmanneksi luetuin juttu oli Oodi vapaudelle - Suomen 100v itsenäisyyden uudet juhlajuomat.  (2016)

Myös seuraavat postaukset ovat olleet kuluvana vuonna ihan luetuimmissa:

• Linnulaulun eleganssia (2014) 
• Fazerin uusi vierailukeskus on todella namu (2016)
• Huoli omasta karvakaverista  (2015)

Tässä ovat Marjon matkassa Instagramin suosituimmat kuvat kuluvalta vuodelta 2018. Olin yllättynyt kuinka monta omakuvaani on päässyt tänne mukaan. Aikaisempina vuosina on tainnut olla yksi ehkä.

Selkeästi katsotuin oli Haltialan pellolla 12.elokuuta jakamani auringonkukkapelto video. Muotisuunnittelija Stacy Ingel (Boy Meets Girl -brändin luoja) jakoi sen omalla IG-tilillään ja katselukertoja on nyt tullut jo 1014. 

Mukaan katsotuimpiin kuviin on päässyt myös selfie Roihuvuoren hanamista, Prahan Kaarlen silta, Sodastream-yhteistyöpostauksen kuva, Minnie ja aamuinen sateenkaari, Loviisan ihanan Vackerbackan talon makuuhuone, Minnien 13-vuotisjuhlakuva, ikivanha kuva bloggaajan nuoruudesta ja kesäalevaatteiden kuva. Hauskan kesäinen kollaasi! 

Lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä lukijoita, että olette vierailleet 

Marjon matkassa -blogissa kuluneen vuoden aikana. 

Mielelläni näen teidät täällä jatkossakin ja uudetkin lukijat toivotan 

sydämellisesti tervetulleiksi. Kiitos - ilman teitä ja vuorovaikutusta 

välillämme tätä blogia ei olisi edes olemassa. 

Kohta vaihtuu vuosi ilotulitteiden räiskyessä ja monen ilo on samalla monen suru

Uudenvuoden vaihtumiseen ei ole enää montaa päivää. Hyvästelemme kuluneen vuoden ja toivotamme keskiyöllä ilotulituksen räiskyessä tervetulleeksi uuden vuoden 2019. Viisi-neljä-kolme-kaksi-yksi HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! Siinä juhlinnan tiimellyksessä emme edes ajattele, että koiranomistajille sekä totta kai heidän lemmikeilleen uuden vuoden aatto on vuoden stressaavin päivä. Joka vuosi myös syntyy toistakymmentä ikävää silmävammaa ja syttyy tulipaloja ympäri Suomea. Uuden vuoden päivän aamuna on luonto täynnä roskaa raketeista ja joukossa on myös vielä räjähtämättömiä ilotulitteita. Kaikille uuden vuoden vastaanottaminen ei siis tuonutkaan pelkästään iloa elämään. Tylsä juttu!

Ilotulitteiden historia on todella pitkä. Han-dynastian aikana (n.206 eaa - 220 jaa) Kiinassa tehtiin jo sähikäisiä polttamalla bambua. Metelin, joka syntyi bambun kuoren halkeamisesta sanottiin tuottavan hyvää onnea ja pitävän myös pahat henget loitolla.

Ruudin keksimisestä on aina kiistelty eli olivatko kiinalaiset vai intialaiset ensimmäisiä? Joku väittää alkemisti Li Tianin sekoittaessaan ikuisen elämän eliksiiriä keksineensä vahingossa ruudin. Englantilaisen munkin Roger Baconin kerrotaan 1267 jo kirjoittaneen salpietaripohjaisesta aineesta, joka palaessaan tuottaa ääntä ja savua. Ehkä tieto tästä aineesta oli tullut briteille alusmaastaan Intiasta jo ennen kuin Marco Polo toi ruudin Kiinasta Eurooppaan 1670-luvulla. Mene ja tiedä.

Ilotulitukset yleistyivät yläluokan piirissä 1400-luvulla ja niitä alkoi näkyä Euroopan taivaalla juhlien yhteydessä. Seuraava harppaus pyrotekniikassa tehtiin 1830-luvulla kun italialaiset keksivät eriväriset raketit. Oranssi väri saadaan aikaan kalsiumkloridilla ja alumiinilla tai bariumoksidilla. Hopeanvärinen syntyy puolestaan alumiinista ja titaanista tai magnesiumista jauheena tai lastuina. Täsmällisesti ilmaistuna ilotulitteiden tuottamat värit muodostuvat eksotermisistä kemiallisista reaktioista.

Ilotulitteet siis "viihdekäyttöön tuotetut pyrotekniset välineet" tulevat Suomeen Kiinasta ja niitä valvoo Tukes. Tukesin omilla kotisivuilla kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti mm. rakettien rakenteesta. Tukes siis valvoo, että Suomessa markkinoidaan vaatimustenmukaisia ilotulitteita ja Tukes toimii samalla myös viranomaisena vaarallisuusluokituksen hyväksynnässä ja maahantuonnissa.

Raketteja myydään täysi-ikäisille rajallisen ajan eli 27.-31.12. Ilotulitteita saa myös käyttää vain rajallisesti klo 18.00 - 02.00 välillä 31.12.-1.1. välisenä aikana ja niiden ampumisessa on noudatettava myös sääntöjä. Ilotulitteita käytettäessä pidetään suojalasit päässä ja ollaan selvinpäin. Katsotaan etteivät raketit aiheuta vaaraa ympäristölle ja eikä niitä missään tapauksessa ammuta ihmisiä päin. Ikävä kyllä aina ei siinä juhlinnan huumassa muisteta ihan kaikkia sääntöjä ja siksi sitten sattuu sekä tapahtuu kaiken näköistä ikävää.

Olen elämässäni nähnyt lukemattomia huikean kauniita ilotulituksia. Ehkä upeimmat ovat olleet Espanjan Saloussa ja Pohjois-Italiassa muistaakseni Rivassa. Myös millenium ilotulitus Lanzarotella on jäänyt kauniin värikkäänä muistona mieleeni. Näissä ilotulituksissa on todella räiskitty taivas moniväriseksi musiikin tahdissa ja hyödynnetty myös vesielementtiä osana näytöstä.

Omassa lapsuudessani ei meidän perheessä koskaan ostettu raketteja tai muitakaan ilotulitusvälineitä. Ainoat meidän "ilotulitteet" olivat perinteiset tähtisadetikut. Omien vanhempieni mielestä ilotulitteisiin laitettava rahat haihtuivat savuna ilmaan toki ensin annettuaan kauniin hetkellisen elämyksen. Muistan, että jo lapsena keräsimme seuraavana aamuna kassikaupalla roskaa lähiympäristöstä kavereiden kanssa. En olen myöskään itse koskaan ostanut raketteja tai ampunut niitä.

Kun minusta tuli koiranomistaja 2005 kävimme yhdessä Minnien kanssa parina ensimmäisenä vuonna jopa katsomassa omalla kotipihalla kun lähistöllä paukuteltiin raketteja ilmaan. Koira ei ollut moksiskaan tai ainakaan se näyttänyt pelkäävän. Täytettyään kolme vuotta alkoi Minnie todella tulla pelokkaaksi uuden vuoden aattona. Tähän on osittain ollut syynä myös se, että rakettien räiskintä on meidän nurkilla saatettu aloittaa jo klo 16 iltapäivällä ja se on jatkunut monta päivää.

Mitä enemmän ikää on koiralle tullut sitä pelokkaammaksi se on tullut. Viimeiset kaksi vuotta on jouduttu turvautumaan Sileo-geeliin koiran rauhoittamiseksi uuden vuoden aattona. Kävin tänään ostamassa tätä reseptillä saatavaa helpottajaa ja toivon sydämeni pohjasta ettei tästä uudestavuodesta tulisi kovin äänekästä. Kun koiraa lääkitään geelillä niin sitä ei voi jättää yksin sillä lääkettä annetaan parin tunnin välein. En sure omaa uudenvuoden viettoani vaan sitä miten yksi vuorokausi vuodessa stressaa toisen ihan hermoheikoksi. Ei maistu ruoka, ei haluta lähteä ulos, vaan läähätetään sängyn alla tai pyritään piiloon pieniin koloihin.

Pari ystävääni matkaa koirineen lentokenttähotelliin yöksi muiden koiranomistajien kanssa. Clarion Hotel Airport Helsinki on ollut loppuunmyyty jo pitkään. Serkkuni matkustaa yleensä "korpimökille" koiriensa kanssa turvatakseen niille rauhallisen olon. Siellä voi olla varma ettei läheltä tai kaukaakaan kuulu häiritsevää räiskintää.

Koirat eivät ole ainoita lemmikkieläimiä, jotka reagoivat paukkeeseen. Ystäväni kissa mouruaa sängyn alla tai kaapin takana pari päivää uudenvuoden jälkeenkin. Myös tuttujen hevoset eivät ole kovin mielissään kun tallin nurkilla paukkuu ja pamahtelee. Hevosissa on myös sitä voimaa vähän enemmän kun ne hermostuvat...

Minä kävin allekirjoittamassa Kansalaisaloitteen F2 ja F3 luokkiin kuuluvien pyroteknisten tuotteiden myynnin rajoittamiseksi. Allekirjoittaneita on nyt 56 315 eli vaadittu 50 000 kannattajan raja on ylitetty. Jatkossa siis kuluttajan käyttöön saisi luovuttaa vain ilotulitteita, jotka
1) aiheuttavat erittäin vähäistä vaaraa ja ovat melutasoltaan merkityksettömiä ja jotka on tarkoitettu käytettäväksi rajatulla alueella tai asuinrakennuksessa
2) sytytetään liekillä.

Haluan jatkossa vähentää ilotulitteista ihmisille, eläimille ja luonnolle aiheutuvia haittoja. Se miten lakialoitteelle tulee käymään eduskunnassa nähdään sitten kun se käsitellään ensi vuonna. Olen myös ylpeä siitä, että oma kotikaupunkini Espoo ei järjestä tänä vuonna ilotulistusta vaan se korvataan laservaloshow tapahtumalla.

Mitä mieltä sinä olet ilotulituksista ja raketeista? 

Ostatko itse raketteja tai muita ilotulitteita? 

Miten oma koirasi suhtautuu uuteenvuoteen?

Minnien kuvaa lukuun ottamatta kaikki kuvat on Pixabaysta lainattuja.

Ateneumin Kohtaamisia kaupungissä -näyttely on hyvää kinkun sulatteluun ja taidenälkään

Jos kaipaat nyt välipäivinä ohjelmaa ja vähän liikuntaakin vaikka kinkun sulatteluun suosittelen lämpimästi vierailua Ateneumin Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyssä. Olin itse näyttelyn avajaisissa jo 18.lokakuuta ja aion ehdottomasti vielä poiketa toistamiseen ennen kuin näyttely sulkeutuu 20.tammikuuta 2019.

Taidenälän tyydyttämisen lisäksi tämän Ateneumin näyttely myös syventyy kertomaan suomalaisen yhteiskunnan ja arjen muutoksista 1910-luvulta aina 1980-luvulle saakka. Esillä on yli 300 teosta Ateneumin kokoelmista yli 80 taiteilijalta. Näyttelyn teoksissa näkyy niin muotia, kahviloita ja ravintoloita kuin kaupunkiympäristöä sekä modernin elämäntavan yleistymistä Suomessa. Mukana on maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja piirustuksia.

Näyttelyn kuraattoreita ovat intendentti Anna-Maija von Bonsdorff, erikoistutkija Anu Utriainen ja pääjohtaja Susanna Pettersson (Nationalmuseum, Ruotsi).

PERHE 

Aarre Heinonen, Kahvipöydässä 1938

Perheiden elämä muuttui radikaalisti siirryttäessä maatalojen suurperheellisten ja palkollisten yhteiselämästä kaupunkiin ja kerrostaloihin. Kaupunkilaisten elämässä tärkeää oli yksilöllisyys ja vapaus. Taiteilijat eivät enää kuvanneet vain kansallismaisemia vaan tauluissa näkyi kodin lähipiiriä, pihoja ja sisätilojakin. Kahvittelukulttuuri levisi kaupunkilaisten koteihin ja ystäviä kutsuttiin kylään. 

Greta Hällfors-Sipilä, Ompelukoneen ääressä 1920-1920-lukujen vaihde

Helen Schjerfbeck, Perhekoru 1915-1916

Tapani Raittila, Tiskipöytä 1969

SOTA

1900-luvun ensimmäistä puoliskoa leimasivat monet sodat. Heti Suomen itsenäistyttyä syttyi kansalaissota, joka vaikutti paljon taiteeseen. 1920-luvulla rakennettiin uutta kansalaisvaltiota ja seuraava vuosikymmen puolestaan vahvisti nuorta valtiota instituutiona vaikka elettiinkin lama-aikaa. Sitten syttyi taas uusi sota. Sota-ajan maalauksissa on monissa näkymä kodin ikkunan kautta kattojen yli kaupunkiin. Koti esitettiin turvallisena suojana ulkomaailmaa vastaan.

Gösta Diehl, Pommitettu kylä 1950

Hannes Siivonen, Kaupunki palaa 1940

Arvo Siikamäki, Vangittu liike 1980

SIRKUS JA TEATTERI

Kun sodista oltiin selvitty alkoivat rauhallisemmat ajat vaikka kulutustavarasta ja kaikesta materiaalista olikin pitkään pulaa. Sodan ja niukkuuden katveeseen syntyi taidetta, jossa niin elämän ilot kuin sen absurdit puolet kohtasivat. Näinä vuosina suosittiin sekä sirkusta että teatteria taiteessa. Ehkä puhdistava nauru sirkuksessa sai ihmiset käsittelemään tunteitaan karnevalismin keinoin.

Tuulikki Pietilä, Naamioita 1950

Magnus Enckell, Teatterikohtaus (Ida Aalberg Maria Stuartina) 1905

 Ellen Thesleff, Marionetteja 1907 

KOHTAAMISIA 

Kaupungistumisen myötä myös luokkajako muuttui. Maalta kaupunkiin muutto merkitsi itsenäistymistä ja aivan uudenlaisia tulevaisuusnäkymiä kuin maaseudun sukuyhteisössä eläminen. Kaupungit tarjosivat mahdollisuuden aloittaa ihan uusia ammatteja ja siinä samalla myös uusi elämä. 

Jako yksityisiin ja yhteisöllisiin tiloihin muuttui myös. Kaupunkeihin syntyi kahviloita, teattereita,  museoita ja ravintoloita, joissa eri sosiaaliluokista tulleet ihmiset voivat tavata ja seurustella keskenään. Naisten oli turvallista viettää aikaa tavaratalossa kodin ulkopuolella. Kodit muuttuivat pienemmän piirin kohtaamispaikoiksi kun aiemmin maaseudulla koko suku saattoi tulla kyläilemään ja useita sukupolviakin asui saman katon alla. 

Antti Favén, Päivänpaistetta 1910-1911

Axel Haartman, Intialainen verho 1911

Greta Hällfors-Sipilä, Saman päivän iltana Tivan ja Hallen luona. 

Björn ja Fagi laulavat gluntteja, 1930 

KAUPUNKI 

Kaupunkimaiseman kuvaaminen taiteessa jatkoi Suomen maisemamaalauksen perinnettä. Kansallisromantiikka vaihtui kaupunkikuvauksessa realismiin ja ihanteellisten teosten tilalle tuli kuvauksia koko ajan muuttuvasta ympäristöstä. 

Kaupungistuminen katuverkkoineen toi myös uusia kulkuvälineitä taiteeseen. 1920-luvulla modernin kaupunkikuvan täyttivät jo raitiovaunut ja autot. Helsinkiä rakennettiin kuumeisesti ja kokonaisia kaupunginosia kuten Töölö ja Hakaniemi syntyi. Tauluissa saattoivat työmiehet askaroida rakennustyömaalla työn touhussa. 

Gunvor Grönvik, Raitiovaunupysäkki 1943

Urpo Wainio, Kaupungin kesä 1947

Unto Pusa, Muurarit 1954

Eero Nelimarkka, Ateljeesta 1940 

IHMISKUVA, KEHO, ALASTON 

Alaston mies on länsimaalaisessa taiteessa ollut aina symboloimassa elinvoimaa ja korkeita henkisiä ominaisuuksia. Vastaavasti nainen alasti on ollut eroottinen katselunkohde vailla valtaa tai autonomiaa. Nyt modernismin ajan alaston on sekä ihmisen fyysisen muodon että psyyken kuva. Naistaiteilijoiden teoksiin ilmestyi myös monisyisempiä ja arkisempiakin naisia alasti. Uusia hahmoja oli työläisnainen ja koulutettu, ammatissa toimiva nainen, usein myös taiteilija itse. 

Otto Mäkilä, Alaston 1939

Timo K. Mukka, Alaston 1960

Hannele Kylänpää, Poika veistos 1985 / Eero Tirronen, Aamu 1971 

MUOTOKUVAT 

Muotokuvissa palattiin ns. miljöömuotokuvan perinteeseen 1900-luvulla. Henkilö näytettiin omassa, hänelle luonteenomaisessa ympäristössä. Taiteilijoille omakuvasta tuli yhä selkeämmin oman työn hahmottamisen ja itsetutkiskelun väline. Taulussa saattoi näkyä vain kulma maalauskankaasta viittaamaan hänen ammattiinsa. 

Valitsin tähän itseäni ehkä eniten puhutelleet omakuvat hyvin erilaisilta taiteilijoita mutta jokainen niistä on äärimmäisen kiinnostava. Tove Jansson on kuvassaan hyvin erilainen kuin normaalisti ja Helen Schjerfbeck puolestaan on tehnyt omakuvansa ennen kuolemaansa. Väinö Kunnaksen ilmeestä löydän hänen lapsenlapsensa Syrjän veljekset Eppu Normaalista.

Tove Jansson, Omakuva 1942

Väinö Kunnas, Omakuva 1926

Helen Schjerfbeck, Omakuva, en Face I, 1845 

UUDET INDENTITEETIT 

Kaupungistuminen ja modernisaatio nostivat esille kysymyksen "uudesta ihmisestä". Mitä oli olla moderni ihminen modernissa maailmassa? Taiteilijoille se usein merkitsi uhmaa ja suoranaista kapinaa vallitsevia esteettisiä ja moraalisia arvoja kohtaan. 

Modernissa elämässä ihminen muovaa omaa identiteettiään ratkoessaan itsenäisesti elämän synnyttämiä haasteita. Moderni elämä siis merkitsee yksilöllisten valintojen mahdollisuutta, mutta myös valintojen välttämättömyyttä.

Greta Hällfors-Sipilä, Shakkipeli (Jussi Hirvola) 1918

Erittäin vahva suositus tälle näyttelylle, jonka ripustus oli erityisesti mieleeni!

Olin kutsuvieraana näyttelyssä mutta postausta ei ole tehty yhteistyönä Ateneumin kanssa.