Wiurilan kartanon joulumyyjäiset 18.11. ja kurkistus kartanomuseoihin

Tänään sunnuntaina 18.marraskuuta järjestään historiallisessa Wiurilan kartanossa perinteiset joulumyyjäiset. Wiurilan juhlasalissa on klo 10-16 mahdollista ostaa taidokkaita käsitöitä ja suussa sulavia herkkuja. Wiurila shop ja joulukahvila bistrossa ovat myös avoinna myyjäisten aikana.

Joulukahvila tarjoaa perinteistä riisipuuroa kartanon sekahedelmäsopalla, kuumaa keittoa ja saaristolaisleipää. Jälkiruoaksi totta kai kahvia, teetä tai glögiä, joiden kanssa voi nauttia herkullisia leivonnaisia ja kakkuja.

Kaupan puolella on myynnissä Salut365 gourmet shopin tuotteita sekä kauniita kodin käyttöesineitä, lahjatavaroita ja tunnelmallisia jouluvaloja sekä Annie Sloanin maalivärejä.

Valitettavasti Wiurilan joulumyyjäiset eivät vain mahdu minun ohjelmaani tänään. Seuraavat joulukuun tapahtumat Wiurilassa ovat Shampanjaillallinen 5.12. ja Joulupöytä on tarjolla 18.-20.12.

Kävin kesällä elokuussa tutustumassa Wiurilaan ja tässä teille pieni kooste kartanoretkestäni. 

Wiurilan kartano on rakennuksineen ja puistoineen yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Wiurilan kartanon historia on todella pitkä ja ainutlaatuinen. Ensimmäiset merkinnät historiankirjoissa löytyvät kartanosta jo 1400-luvulta, jolloin Magnus Johannson till Wiorela omisti Wiurilan. Vuodesta 1787 alkoi Armfeltien aika ja kartano on ollut yhden ja saman suvun omistuksessa jo vuosisatojen ajan ja on sitä edelleen.

Kuva Wiurilan kartanon nettisivuilta, kuvaaja: Lauri Hollmén

Wiurilan kartano tarjosi minunlaiselle "kartanoromantikolle" myös arkkitehtonisesti erittäin mielenkiintoista nähtävää. Itse kartano edustaa uusklassista tyylisuuntaa ja sen on suunnitellut italialainen arkkitehti Carlos Bassi. Kartano valmistui 1811 ja se tehtiin kartanonherra August Philip Armfeltin tilauksesta. Kartanorakennus on avoinna vain sovitusti ryhmille joten tätä rakennusta en siis vierailuni aikana päässyt näkemään.

Keltaiset talousrakennukset eivät kalpene itse kartanon rinnalla. Koko talouskeskuksen suunnitteli nimittäin empirestä kuuluisa arkkitehti C.L.Engel ja se valmistui vuosina 1835-1845. Valkoiset pylväät fasadissa ovat todella mahtipontisia eikä ihan välttämättä tulisi mieleen, että näiden seinien suojissa on aikoinaan ollut sekä sikala että navetta.

Koska Armfeltin suku on hallinnut pitkään Wiurilan kartanoa on heillä ollut suuri merkitys kartanon kehitysvaiheisiin. Kreivi Magnus Reinholdin pojan August Armfeltin aikana Wiurilassa oli tiilitehdas, saha, tuulimyllyjä, meijeri, tislaamo ja Suomen vanhin panimokin, jossa valmistettiin viinaa, likööriä ja snapsejakin omista raaka-aineista.

Nykyään Wiurilasta löytyy museo, ravintola, vierastalo, golfkenttä ja ratsastuskoulukin. Kartanoalueen pinta-ala on noin 150 hehtaaria. Molemmat museot sijaiset entisen talousrakennuksen ullakolla juhlasalin yläpuolella ja ovat sympaattisen pieniä sekä äärimmäisen mielenkiintoisia.

Hevosvaunumuseo

Hevosvaunumuseon on perustanut kartanon emäntä Anna Louise Standertskjöld Bruninghaus 1996. Hevosvaunuja museosta löytyy usealta eri aikakaudelta. Hevosvaunut ovat olleet Armfeltin suvun käytössä. Museossa on esillä myös puisia hevosia ja pari rekeäkin. Museon seinälle ovat saaneet nimikyltit kartanon edesmenneet hevoset. 

Kulkiessani museon hieman hämärässä salissa mietin miten erilaista matkustaminen on ollut ennen auton keksimistä. Hevosen vetämissä kärryissä tai reessä talvella on siirrytty paikasta toiseen. Matkustaminen on ollut huomattavasti hitaampaa ja siihen on myös ajallisesti kulunut paljon pidempi aika. Vaunut ovat olleet valaistut erilaisilla lyhdyillä ja eläintentaljat ovat pitäneet matkustajat lämpiminä talviseen aikaan. 

"Victoria tai Milord vaunu on ollut kahden hevosen vetämä ajeluvaunu, puoliksi katettu. Vaunussa on myös pieni alaslaskettava istuin, korkea ajurinistuin." Hevosvaunu museon opastekyltti

Victoria-vaunut ovat aikoinaan olleet hyvin suosittuja ja niitä myös pidetään yhtenä tyylikkäimmistä vaunuista. Vaunussa ei ole ollut ovia ja sisäänastuminen on ollut helppoa matalan astinlaudan ansiosta. Näihin aikoihin naiset käyttivät leveähelmaisia hameita ja nilkkoja ei ole todellakaan ollut soveliasta näyttää. 

Näiden vaunujen suosio on aikoinaan alkanut siitä kun Walesin prinssi, myöhemmin kuningas Edward VII toi 1869 Pariisista Milord vaunut. Kuningatar Victoria ihastui oitis vaunuun ja sitä alettiinkin kutsua hänen nimellään jatkossa. 

Kotimuseo

Kotimuseossa on nähtävillä Wiurilan kartanon huonekaluja sekä vanhaa esineistöä. Museon esineet on koottu esille hauskasti huoneittain. Nähtävillä on makuuhuone, August Armfeltin ruokasali, keittiö, lastenkamari ja kylpyhuone. Lisäksi esillä on vanhoja pukuja, univormuja, iltalaukkuja, sateenvarjoja, viuhkoja, naisten kauneudenhoitovälineitä ja kodinkoneitakin sekä paljon muuta katsomisen arvoista.

Kotimuseossa on myös esitetty kuvallisesti koko Armfeltien sukupuu. Jokaisen talossa asuneen pariskunnan tauluun oli kirjoitettu myös historiaa heidän ajaltaan Wiurilassa. Kun kreivi Magnus Armfeltin aikana oli rakennettu talousrakennusta oli arkkitehti C.L.Engel itse asiassa piirtänyt ohuet pilarit julkisivuihin. Armfelt ei ollut kuitenkaan pitänyt niistä vaan kirjoittanut piirustukseen "dessa är för spikiga, måste bli bastanta" joten pylväistä tehtiin siis kreivin pyynnöstä tukevammat ja mahtipontiset.  

Ruokasalissa on esillä Wiurilan ensimmäinen posliiniastiasto "svarta Sverige". Tätä ennen oli syöty tinalautasilta mutta kun Juliane saapui Wiurilaan niistä luovuttiin. Ruokasalissa on esillä myös kreivi August Armfeltin takki vuodelta 1863 ja Julianen vaaleanpunainen leninki.

Keittiön takaseinällä on kartanon numerotaulu, joka toimi kartanon viestintäjärjestelmänä. Kun joku soitti kelloa ja pyysi palvelijaa luoksee tämän taulun avulla tiedettiin missä apua tarvittiin. Keittiössä on ajalle tyypillistä esineistöä. Veitsiä on teroitettu niin ahkerasti, että niistä on tuskin enää teriä jäljellä. Puulastalla on muotoiltu voipalloja herrasväelle ja mausteet on säilytetty metallipurkeissa. Joku ryökäle on rikkonut arvokkaan posliinilautasenkin...

Makuuhuoneessa on esillä kustavilainen sänky ja kaunis pesupöytä. Kreivitär Louise Armfeltin 1920-luvun Charleston-juhlamekko on upean tyylikäs. Esillä on myös Julianen kastemekko ja taidokkaasti kirjotut juhlapaidat.

Univormut olivat minusta myös äärimmäisen kiinnostavia. Vitriinissä on esillä aatelispuku vuodelta 1839 ja siihen kuulunut jännä kaksoiskolkkahattu hatturasioineen. 1700-luvulta oli säilynyt myös hieno silkkinen jakku kultaisilla napeilla.

Naisten kirjailtuja, pieniä iltalaukkuja

Vihreä Electrolux-imuri on tullut Wiurilaan Julianen aikaan vaikkei sitä ihan alkuaikoina saanutkaan käyttää ettei se rikkoutuisi, kertoi opasteteksti museossa. Pölynimuiri on ollut myös ensimmäinen Saloon hankittu imuri. Viereisestä vitriinistä löytyy Julianen sateenvarjo, jonka kahva on koristeltu koiran päällä. Poljettava Singer-ompelukone on ollut tarpeellinen kapistus kun vaatteita on korjattu tai ommeltu uusia. Tanskalainen aatelinen Juliane Frederikke Adelaide Hoppe (1873-1967) avioitui kreivi Carl August Armfeltin kanssa ja muutti rouvaksi Wiurilaan 1893.

Lastenhuoneessa on ajalle tyypillisiä leikkikaluja. Sieltä löytyy oikea posliinia olevia ihania nukenastioita ja Musta Pekka -pelikortitkin. Pottatuoli on myös osa huoneen kalustusta! Esillä ovat myös lastenvaunut, jotka on otettu käyttöön 1894 ja niitä on siitä lähtien käytetty jokaisella Wiurilan pienokaisella. Nykyisen Wiurilan kartanon omistajan Anne-Maria Armfeltin isosisko Susanne on viimeinen, joka on matkustanut. Anne-Maria ei vaunuja olen enää käyttänyt.

Wiurilan kartano löytyy siis Salon kupeesta Halikosta, osoite Viurilantie 126 Halikko.