Wäinämöisenlinna Aleksilla tarjoaa upeat puitteet TRE Salonille

Minä rakastan Helsinkiä ja sen kauniita, vanhoja taloja. Liikkuessani kaupungilla katselen aina ihaillen talovanhuksia, joista osa on seissyt paikoillaan jo yli sadan vuoden ajan. Pidempään blogiani seuraaville ei varmaankaan tule yllätyksenä, että myös rakennusten historia ja arkkitehtuuria kiinnostavat minua.  

Pääkaupungistamme löytyy myös paljon sellaisia upeita paikkoja, joihin ei välttämättä voi vain pujahtaa kadulta sisälle vaikka kuinka haluaisi. Paksujen kiviseinien ja suljetun oven takana saattaa olla kiinteistö, johon on saatava kutsu voidakseen kurkistaa mielenkiintoisen talon uumeniin. 

Aleksanterinkadulla on yksi sellainen kohde, johon olen aina halunnut päästä sisälle. Pari viikkoa sitten onnistuin toteuttamaan unelmani kun minulle tarjoutui mahdollisuus vierailla siellä. 

Aleksanterinkatu on Helsinginniemen vanhimpia katuja periytyen aina 1640-luvulta, jolloin se oli nimeltään Stora Gatan. Tämän hetkiseen pituuteensa se rakennettiin 1830-luvulla kun Kluuvinlahti kuivatettiin. Aleksanterinkadusta muotoutui koko Suomen keskeisin kauppa- ja liikekatu jo varhain. 

Aleksanterinkatu 44:een rakennettiin vuonna 1901 Vakuutusyhtiö Pohjolan talo. Tämän vähän linnamaisen rakennuksen julkisivun suunnitteli arkkitehtitoimisto Geselius-Lindgren-Saarinen. Talon pohjakaava on puolestaan arkkitehtipariskunta Ines ja Ernst Agaton Törnvallin käsialaa. 

Talon jylhässä ulkokuoressa on käytetty harmaata Juuan vuolukiveä. Rakennuksen fasadi on koristeluiltaan kansallisromanttinen ja siitä löytyy viitteitä Kalevalaan sekä suomalaiseen hirsirakentamiseen. Alunperin talossa on ollut myös asuntoja ja siitä juontaa juurensa nimi Wäinämöisenlinna.

Itse muistan jo lapsuudesta Pohjola talon seinällä olevat "irvistelevät hahmot". Ne olivat ehkä vähän pelottaviakin mutta mielenkiintoisia. Nämä vuolukivinaamiot ovat kuvanveistäjä, taidemaalari ja -graafikko Hilda Flodinin tekemiä. Myös sisäänkäynnin molemmin puolin sijoitetut karhut ovat Flodinin käsialaa. Karhu oli Vakuutusyhtiö Pohjolan tunnus. Flodin muistetaan varmaan parhaiten juuri näistä vuolukivihahmoista. 

Pohjolan talon valtavan suurien ovien kuparipakotukset on tehnyt taidetakoja ja koristetaiteilija Eric O.W. Ehrström. Taitavan taidetakojan käsistä ovat syntyneet myös mm. Suomen Kansallismuseon ovet ja Pohjoismaisen Osakepankin kupariset ovet Helsingissä. 

Kun ovesta astuu porraskäytävään huomaa, että myös sisätilat henkivät suuruutta ja linnamaisuutta. Porraskuilu on henkeäsalpaavan kaunis ja vietin portaikossa pitkän tovin niska kenossa katselemassa yläikkunasta pilkottavaa taivasta Helsingin yllä. Pohjolan talon kantavissa rakenteissa on käytetty valurautakolonneja. 

Porrastasanteelta löytyi kaunis Kalevala-aiheinen valtavan suuri mosaiikkityö. Sisätilojen kattolamput ja rautavanteet on suunnittelut läkkiseppä Gabriel Wilhelm Sohlberg. 

Pohjolan talosta rakennettiin aikoinaan hyvin ajanmukainen. Rakennus varustettiin omalla sähkökeskuksella ja hissilläkin. Jo yli sata vuotta sitten ihmiset pysähtyivät sekä ihastelemaan että arviomaan rakennuksen ulkonäköä ja koristeluja. Talon loistava sijainti Aleksanterinkadun sekä Mikonkadun kulmauksessa sai sen myös näkymään katukuvassa pitkälle.  

Syy siihen, että minä vihdoin pääsin vierailemaan tässä huikeassa talossa on TRE Salon. Design Weekin aikana 7. syyskuuta olisi Open Houses -tapahtumassa ollut ensimmäinen mahdollisuus piipahtaa täällä mutta aikatauluni ei antanut myöden vierailulle. Minua harmitti ihan vietävästi! Missasin nimittäin ihan huippu tilaisuuden ja harmittelin mielessäni ettei kaikkialle vain ehdi. 

Lokakuun The World of TRE pressiaamiaisen yhteydessä vinkattiin, että ovet olisivat avoinna myös Wäinämoisenlinnassa joten kipin kapin siis TRE Saloniin tutustumaan. JIHUU! Ja totta kai siinä samalla myös itse Pohjolan taloon. Saisin nähdä ja kokea sekä huikean arkkitehtonisen jugendtalon että "Intiimi by appointment only -showroomin ja myyntitilan" Aleksilla. 

Olin niin innoissani tästä mahdollisuudesta, että menin melkein juosten Mikonkadun The World of TRE -liikkeestä Aleksanterinkadulle ja Wäinömöisenlinnaan. Sydän onnesta ihan sykkyrällä painoin ovisummeria ja henkeäni jo salpasi porraskäytävässä itse talo ja sen arkkitehtuuri.

"Wäinämöisenlinna on kaupungin tunnetuimpia jugendrakennuksia ja 

tarjoaa upean elämyksen yhdessä TREn kuratoimien Suomen kiinnostavimpien 

designtuotteiden ja räätälöityjen kokemusten kanssa. 

Vaihtuva kokoelma on suunnattu luksuskokemuksista ja -tuotteista, 

nykytaiteesta sekä suomalaisista huippuunsa viritetyistä 

makukokemuksista kiinnostuneille matkailijoille."

Helsinki Design Week 

Sain kuljeskella omaan tahtiini huoneesta toiseen TRE Salonin työntekijöiden ystävällisesti opastaessa tarvittaessa tuotteista. Tilassa on siis esillä laaja valikoima uniikkia suomalaista designia, taidetta ja räätälöityjä kokemuksia. TRE Salon tarjoaa myös mahdollisuuden yrityksille vuokrata uniikki paikka yksityistilaisuuteen tarjoiluineen. 

Paljon todella kauniita esineitä ja erityisesti Klaus Haapaniemen upeat tekstiilit jäivät mieleen. Ne oli sijoitettu aivan huikeaan kulmahuoneeseen, johon tulvi sisälle valoa kaarevien ikkunoiden kautta, jotka avautuivat sekä Aleksille että Mikonkaduille. Kulkiessani kadulla olen aina miettinyt miltä mahtaisi näyttää juuri tässä tilassa sisällä. Nyt olin itse Wäinämöisenlinnassa sisällä ja katselin Aleksin vilinään sieltä käsin. Jännä ja pitkään odotettu kokemus! 

Kävellessäni alas portaita asetin itselleni uuden tavoitteen Wäinämöisenlinnassa. Olisi todella mielenkiintoista päästä kurkistamaan toisessa kerroksessa sijaitsevaan Kansallissaliin. Olinhan jo seissyt samalla porrastasanteella, josta Kansallissaliin mentäisiin sisälle. 

Elämässä pitää olla aina tavoitteita... :D