Kun Timppa tapasi Signen – valokuvat sarjakuvien takana

Pari viikkoa sitten odotti kynnysmatollani iso, pahvinen kirjekuori, jonka sisältö sai minut istumaan eteisen tuolilla ulkotakki päällä pitkän tovin. Paketista paljastui uusi, syyskuun lopussa ilmestynyt sarjakuvakirja, jossa on "yksissä kansissa kaksi itselleni tärkeää henkilöä". Kirjan tekijää, kirjan kohdetta ja minua yhdistää myös suuri rakkaus pääkaupunkiamme Helsinkiä kohtaan. Sarjakuvataiteilija Timo Mäkelän uusin teos Neiti Brander on upea kunnianosoitus valokuvaaja Signe Branderille, joka tallensin Helsingin muuttuvaa kaupunkikuvaa ja kaupunkilaisten arkea 1900-luvun alussa. Signe Branderin mustavalkoiset valokuvat ovat persoonallisia ja hyvin pikkutarkkaa ajankuvaa. 

Kuva Wikipedia

Signe Brander (1869-1942) oli suomalainen valokuvaaja, joka tallensi filmille satoja valokuvia kasvavasta pääkaupungistamme. Signe muutti äitinsä ja kahden sisarensa kanssa Helsinkiin ollessaan 20-vuotias. Hän kävi piirustusopettajankurssin Taideteollisuuskoulussa mutta suuntautui kuitenkin valokuvaukseen ja päätyi töihin Daniel Nyblinin valokuvausliikkeeseen.

Timo "Timppa" Mäkelä on puolestaan sarjakuvataiteilija, joka on tuttu monelle Helsingin Sanomien sunnuntainumeroiden Minun elämäni -sarjakuvien piirtäjänä ja käsikirjoittajana. Jos Signe aikoinaan kuvasi filmille Helsingin kaupunkikuvan muuttumista on 17-vuotiaana pääkaupunkiin muuttanut Mäkelä piirtänyt ja kuvannut muutosta sarjankuvan keinoin. Mäkelän rakkaus Helsinkiä kohtaan näkyy vanhemman miehen hahmossa, joka Minun elämäni -sarjakuvassa kävelyretkillään havainnoi kaupungin puistoja, vanhoja kauniita taloja, Töölönlahtea ja muuttuvaa maisemaa ympärillään.

Helsinkiin perustettiin vuonna 1906 Muinaismuistolautakunta, jonka yhtenä tehtävänä oli kuvauttaa ja tallentaa filmille muuttuvan pääkaupungin kaupunkikuvaa. Tehtävään palkattiin Signe Brander, joka oli hyvin poikkeuksellista tuohon aikaan. Nainen saattoi kyllä toimia valokuvaajana ateljeetiloissa mutta aiemmin ei kaupunkikuvaajana naista oltu nähty.

Timo Mäkelä kuvaa minusta Signe Branderin humoristisena naisena, joka on hyvin määrätietoinen työssään ja myös kunnianhimoinen. Mäkelän Signe on itsellinen nainen ja tinkimätön kuvien laadun, sommittelun ja niissä esiintyvien ihmisten suhteen. Signe haluaa tuoda Helsinki kuviin mukaan myös rakennusten lisäksi eläviä ihmisiä, joka tekee hänen kuvistaan hyvin inhimillisiä. Ihmisten avulla Signen kuvat heräävät eloon ihan uudella tavalla.

Signe Branderin aikaan valokuvaaminen ei ole myöskään ollut yhtä helppoa ja kevyttä kuin meidän aikanamme. Me kannamme taskussamme kännykkäkameraa mutta 1900-luvun alkupuolella lasinegatiivien koko on ollut 18 x 24 cm. Signe on varmasti tarvinnut kantoapua ja myös kyytiä kuvauspaikoille. Noihin aikoihin Helsingissä liikuttiin vossikkakyydillä eli oikean hevosen vetämissä vaunuissa.

Signe Brander kuvaa Helsinkiä vuosina 1907-1913 ja samalla syntyy yli 900 valokuvan kokoelma. Jostain syystä Muinaismuistolautakunta sanoo irti Branderin valokuvaussopimuksen. Ehkä Signe on astunut jonkun varpaille tai hänen ajatuksensa kaupungin liiallisesta muuttumisesta eivät miellytä jotain henkilöä. Signe jatkaa valokuvaamista tämän jälkeen Suomen kartanoiden parissa ja ehtii tallentaa yli 2000 kartanoa valokuviksi. Hän valokuvasi myös vanhoja vihtiläisiä rakennuksia.

Signe Brander säilyy neiti-ihmisinä koko ikänsä. Hän melkein sokeutuu kaihin takia 30-luvulla. Vuonna 1941 72-vuotias Signe joutuu Kivelän sairaalaan kun hän terveytensä heikkenee. Suomi on sodassa ja Helsingistä siirretään vanhuspotilaita turvaan Sipoon Nikkilän mielisairaalaan. Signe Brander kokee hurjan nälkäkuoleman Nikkilässä kun ruoka sota-ajan takia ei riitä kaikille potilaille. Signe Brander haudataan yhteiseen joukkohautaan Nikkilän hautausmaalle. Hänen haudallaan ei ole muistokiveä. Tästä voit kurkistaa postaukseni Nikkilästä. 

Timo Mäkelän kirja Signe Branderista on kaunis kunnianosoitus valokuvaajalle, jonka valokuvakokoelma 1900-luvun alkupuolen Helsingistä on Helsingin Kaupungin Museon kirkkain helmi. Mäkelän kaunis kuvitus teksteineen Signestä ja vanhojen valokuvien arvostus välittyy sarjakuvateoksesta sympaattisesti lukijalle. Ehdottomasti vahvan lukusuosituksen saava kirja!

Kirjan kustantaja on Arktinen Banaani. Kirja on saatu arvostelukappaleena.