Rummu Karjäär - mystinen louhos ja uponnut vankila Harjumaalla

 Yhteistyössä Visit Harju/Visit Tallinn ja Tallink Silja 

Seison puisella isolla ponttoonilautalla tekojärvellä. Lautta lipuu hitaasti eteenpäin takana puksuttavan perämoottorin voimalla. Ympärillä aukeaa kirkasvetinen kaunis järvimaisema. Ilmassa leijuu maagisen hiljaisuuden tuntua. Aurinkokin paistaa lähes pilvettömältä taivaalta vaikka on jo syyskuun loppu. Yhtään lintuakaan ei näy lentämässä sinitaivaalla. Matkaamme kohden mystistä isoa tuhkakivimäkeä, joka siintääkin jo horisontissa.

Tekisi mieli nipistää itseään käsivarresta jos tämä onkin vain unta. Mieleen tulvahtaa elokuvakohtauksia Mad Max ja Blade Runner leffoista. Mihin minä oikein olen matkalla... Ja miksi veden alta puskee siellä täällä esille puiden runkoja... Kirkkaasta vedestä erottaa myös rakennuksia... Aivan kohta ollaankin jo perillä paikassa Rummu Karjäär!

Vietin viime torstaina taas  yhden "kesälomapäivän" ja lähdin mukaan pressimatkalle Viron Harjumaalle. Harjumaa eli Harjun maakunta on pohjoisin Viron maakunnista ja sen pääkaupunki on Tallinna. Harjumaa on Viron runsasväkisin ja tiheimmin asuttu maakunta. Yli 45% virolaisista asuukin Harjumaalla. Kävimme päivän aikana myös Turbassa hieman etelämpänä mutta siihen palataan myöhemmin.

Lähdimme ajamaan Tallinnasta Haapsaluun päin pikkubussilla. Matka kesti noin 45 minuuttia ja lähestyessämme kohdetta tie tuntui kapenevan kapenemistaan. Saavuimme perille Paekaldan Lomakeskukseen ja kävelimme suoraan tekojärven rannalle. Matkaohjelmassamme kerrottiin, että jatkaisimme retkeämme veneellä Rummun louhokseen. Laskeuduin siihen "laiturille" muiden mukana miettien, että koskahan meidän veneemme mahtaisi tulla...

Kunnes havaitsin, että tämä "ponttoonilaituri" olisikin meidän "veneemme", jolla huristelisimme tekojärveä varsinaiseen kohteeseen Rummun louhokseen. Kurkkasin myöhemmin lomakeskuksen nettisivuilta, että seilauslauttamme oli kooltaan 5x12m. Niin vain taitava kuljettajamme sai sen irtautumaan rannasta ja Mercuryn voimalla mentiin. Lautalla oli jopa pirtinpöytä penkkeineen joten siinä sitten matkan aikana juotiin kaffetta ja nautittiin pientä huikopalaa. Täytyy sanoa, että "eksoottinen" venematka ja taisi olla ensimmäinen kerta kun matkasin lautalla.

Miksi me sitten seilasimme tekojärvellä ja mikä ihme on Rummu Karjäär? Kaikki on saanut alkunsa vuoden 1938 alussa kun tälle alueelle perustettiin Murrun vankila. Lähellä sijaitseva kalkkikivilouhos Rummu Karjäär tarvitsi kipeästi työvoimaa, jota saatiinkin jatkossa Murrun vangeista. Viro on kuuluisa kalkkikivestään ja vuonna 1992 kalkkikivi julistettiinkin Viron kansalliskiveksi. Kalkkikivi muodostaa mahtavia rantatörmäitä Viron pohjoisrannikolle sekä maan länsiosiin. Juuri täältä Vasalemman kunnasta on louhittu vuosikausia kalkkikiveä eli Vasalemman marmoria.

Kuva Wikiwand: Vangid Vasalemmas marmorit murdmas, 1938

Lähestyessämme Rummun louhosta oikealla puolella tekojärveä alkoi silmä hahmottamaan sekä vankilamuuria sekä piikkilanka-aitoja. Noista korkeista tähystystorneista on valvottu etteivät vangit ole paenneet vankilasta. Murrun vankilan viereen rakennettiin neuvostovallan aikana uusi Rummun vankila, jota nyt katselimme lautaltamme. Tuolla kiven sisällä olivat kaidalta tieltä poikkenneet henkilöt viettäneet vuosia ehkä vuosikymmeniäkin lukien tiilenpäitä.

Tunnen jotain kummallista vetoa hylättyihin rakennuksiin ja sellaisiin "ehkä vähän kiellettyihinkin kohteisiin". Ehdin vierailla Tallinnan Patarein vankilassakin kahdesti ennen sen sulkeutumista 2016 lokakuussa. Tästä pääsee kurkistamaan reissuuni Patarein viimeisen vankilanjohtajan Nikolai Kaskin opastuksella vankilassa. Toisella kerralla olin Patereissa ominpäin ja silloin pääsin näkemään myös sairaalaosaston. Myös Kakolan vankilaan ehdin ennen sen sulkeutumista vuosi sitten.

Tällä Rummu Karjäär reissulla ei aikaa valitettavasti riittänyt kurkistaa miltä tässä hylästyssä Rummu vankilassa olisi näyttänyt. Toisaalta vankila-aluekin on suljettu ja sinne pääsy myös estetty. Ainahan sitä voi kuitenkin päästä luikahtamaan jostain aidanrakosesta sisälle...en silti kehota ketään tekemään näin...

Mutta entäs tämä tekojärvi sitten - miten se on syntynyt? Kun Neuvostoliitto romahti 1991 ja Viro itsenäistyi myös Murrun vankila suljettiin samalla. Kiven tuotannolle ei ollut enää kysyntää samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Viron tasavallan lainmuutosten myötä vankien työ sekä koko työjärjestely muuttuivat totaalisesti ja pohjavettä aiemmin pumpanneet pumput seisahtuivat.

Vesi alkoi nousta jopa 30cm päivässä haudaten vähitellen alleen koko avolouhoksen ja Murrun vankilan. Syntyi upea kirkasvetinen tekojärvi, jonka pohjalla ovat entiset vankilarakennukset, louhos ja jopa louhoksen työkalujakin. Tekojärven pohja muuttui "historialliseksi museoksi" kertomaan entisestä ajasta. Myös Rummun vankila suljettiin vuonna 2012.

On jotenkin ihan käsittämätöntä miten trooppisen kirkasta ja upean turkoosinsinistä tuo tekojärven vesi onkaan! Ollaan kuitenkin Pohjois-Euroopassa, jossa veden ei olettaisi olevan tämän väristä. Ei ihme, että virolaiset kutsuvat tätä "vaaleansiniseksi laguuniksi". Laguuni tunnelmaa lisää vielä hieno hiekkaranta, joka tekee paikasta todella kuvauksellisen. Tältä reissulta tulikin napsittua valokuvia luvattoman paljon. Paikan ainutlaatuisuus vei ihan mukanaan...

Rummu Karjäär on sukeltajien suosiossa enkä yhtään ihmettele miksi. Lautta, jolla me matkasimme oli juuri sukelluslautta, josta voi sukellusoppaan kanssa pulahtaa tutkimaan mitä mielenkiintoista tuolta tekojärven uumenista oikein löytyy. Raunioiden lisäksi järvessä on kuulemma myös kaloja joten täällä voi nähdä ahvenen tai hauen lipuvan ohitseen veden alla. En ole koskaan elämässäni sukeltanut enkä tiedä edes pystyisinkö siihen. Kurkin netistä sukellusvideoita tuolta tekojärven syvyyksistä ja äärimmäisen mystisiä maisemia siellä näyttää olevan.

Rummun Karjäärin rakennukset ovat osittain sortuneet ja niitä oli purkamassa myös kaivinkone rantaviivan lähettyvillä. Värikkäät graffitit peittivät jäljellä olevien talojen seiniä. Varmasti täällä on sortumisvaara enkä itse lähtisi seikkailemaan näihin vaarallisuuden takia. Rakennuksiin voi kurkistaa toki aukkojen kautta ja nähdä samalla myös mereenkin sortuneen lattiarakenteen läpi.

Youtubessa näkyy videoita, joista nuoret hyppivät alas laguuniin näistä taloista mutta se eí missään tapauksessa ole suositeltavaa. Tekojärven pinnan alla on vanhojen rakennusten jäänteitä, betoninkappaleita, metallirautoja, puurunkoja jne. Näyttää siistiltä videoissa mutta muuten ihan "pöllönpuuhaa".

Rummun Karjäär on erittäin kuvauksellinen paikka. Uuden suomalaisen Karppi -sarjan (pääosassa Pihla Viitala) yhdessä jaksossa oltiin juuri Rummussa. Myös norjalaisen tuottaja Alan Walkerin Faded musiikkivideo on osittain kuvattu juuri täällä. Täällä on ilmeisesti järjestetty myös Into The Valley musiikkifestarit 2017.

Rummun erikoisuus on myös tuhkamäki, joka kohoaa 70m korkeuteen laguunin toisella laidalla. Mäki on syntynyt louhimisen tuloksena ja se koostuu lähinnä kalkkikivijäänteistä. Sen huipulta avautuu huikeat näkymät koko louhosjärven ylle ja sitä ympäröivään luontoon. Myös entisen Rummun vankila-alueen näkee täältä hyvin. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisin kivunnut mäelle mutta nyt tyydyin vain katselemaan sitä maan tasalta.

Rummu Karjäär on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Se on jännä yhdistelmä Viron historiaa, rouheaa vankilamiljöötä, tuskaturismia piikkilankojen varjossa, luonnonkauneutta, huikeita näköaloja, graffiteja, villiä luontoa ja pakko myöntää tässä on mukana myös ripaus "urban exploring -henkeä". Itseäni tällainen kiinnostaa ja paikka myös osoittaa sen, että Virosta löytyy hyvinkin läheltä Tallinnaan "uutta ja ihmeellistä katsottavaa".

Kuva: Paekalda puhkekeskuses

Miten tänne Rummu Karjääriin sitten pääsee? Varmasti omalla autolla ja jollakin bussivuorollakin Tallinnasta mutta varmasti paras tapa on ottaa yhteyttä Paekaldan Lomakeskukseen saadakseen lisätietoa. Lomakeskus tarjoaa sukelluksen lisäksi myös snorklausta, kanootin vuokrausta, kanoottiretkiä, veneen ja lautan vuokraustakin. Järvelle pääsee myös kalastamaan kesällä ja pilkkimään talvella. Myös retkiluistelua täällä harrastetaan talvisaikaan.

Paekaldan lomakeskuksessa voi myös halutessaan yöpyä. Majoitus voi tapahtua Järven Talossa, Metsästäjän Talossa tai Kalastajain Taloissa, jotka näyttivät hyvin idyllisiltä ulkopäin. Sisälle emme voineet kurkistaa mutta netistä löytyy hyviä kuvia. Lisäksi alueella on jänniä "junavaunuja muistuttavia mökkejä pyörien päällä". Lisäksi löysin netistä, että lomakeskuksessa olisi nyt loppukesästä otettu käyttöön tuollaiset erikoiset ponttooneilla kelluvat tynnyrimökit. Aika romanttisen näköisiä mökkejä!

Kuva: Paekalda puhkekeskuses

Jos olet etsimässä Virosta uusia elämyksiä läheltä Tallinnaa vaikka parin päivän matkalla niin Rummu Karjäär on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Minä kävin kuvailemassa vielä ennen poistlähtöämme näitä ihania hevosia ja riehakkaita lampaita läheisellä niityllä. Kyllä Viron maaseutu on myös kaunis ja pittoreski!

♥ Kiitos Harjumaa tästä elämyspäivästä ♥